Vaikeaselkoiseksi moitittu filosofi ihmetteli kerran, miksi ihmisten pitäisi pystyä lukemaan hänen kirjansa nopeammin kuin hän on sen kirjoittanut? No siksi, että luemme tuhat kertaa useampia kirjoja kuin itse kirjoitamme.
Siltikään emme ehdi lukea kaikkia kirjoja. Siksi luemme tuhat kertaa useampia kirjaesittelyjä, arvosteluja, sitaatteja ja mainoslauseita kuin aivan kokonaisia kirjoja. Minäkin kannan korteni kekoon.
Kerron, mikä minua kiinnosti Jari Sarasvuon romaanissa 'Captam Apoteko'. Teos ei saanut hyviä arvosteluja (joku voi syyttää siitä kateutta), vaikka WSOY julkaisi sen v. 2002 (joku voisi epäillä tekijän olleen kuvaruudusta kuuluisa).
Minä pidän arvostelujen alapuolellekin jäävien (omakustanne)kirjojen aidosta rosoudesta, koska niitä ei ole siloteltu liikaa. Tekijä puhkuu omaa ainutlaatuista ideaansa tai särmikästä sanomaansa, jota kustannustoimittaja ei ole vesittänyt julkaisuhetkellä vallitsevien taiteellisten suuntausten mukaiseksi. Aihe ja asia on tärkeämpi kuin tyylipuhtaus.
Captam Apotekossa ilahduttaa muutama riemastuttava idea, joita listaan viisi.
1) Kirja on kuvaus Iivisniemestä, pienestä vuonna 1968 rakennetusta Espoon betonilähiöstä. Eikö jokainen kylä, kunta ja taajama ansaitsisikin oman eepoksensa? Ykköskohderyhmänä seudulla joskus asuneet tai heidän jälkeläisensä, omaisensa ja tuttavansa, sekä paikassa joskus käyneet, asunnonetsijät ja turistit.
Iivisniemi on kylä, jossa äänestetään paljon populisti Timo Soinia, joka asui siellä lapsuutensa ja uudelleen aikuisena. Iivisniemessä on Jari Sarasvuon lapsuudenkoti. (Käydäänkö tulevaisuudessa Soinin tai Sarasvuon lapsuudenkotimuseossa?)
Iivisniemeä sivistää Kaitaan Lukio, entinen Vapaaniemen Yhteiskoulu, jota ovat käyneet Timo Soini, näyttelijä Jukka Puotila ja muusikko J. Karjalainen, ja jossa opetti äidinkieltä (1970-2005) legendaarinen turkulainen rock-antropologi, Jim Morrisonin kaksoisolento ja yleisönosastokirjoitusten ennätysmies FM Timo K. (Kalevi) Saarniemi, myöhemmin filosofian maisteri ja valtiotieteiden lisensiaatti Timo Saarniemi (1942-2005).
2) Sarasvuon kirja alkaa suurellisesti, kun tekijän näköinen yrittäjä aikoo juuri myydä menestyneen mainostoimiston kymmenillä miljoonilla, mutta päättääkin toisin. Hän myy firmansa henkilökunnalle vain 100'000 eurolla, koska hänellä on enää vain yksi unelma: palata takaisin lapsuutensa Iivisniemeen! Sieltä saisi kolmion 100'000 eurolla... ja sellaista hän lähtee ostamaan käteisellä, ajaen Kamppi - Soukka - Suvisaari -reittiä bussilinjalla numero 145.
3) Sitten päähenkilö Johannes Appelsin laittaa oveensa lapun: "Helluntailaiset, Mormonit ja Jehovan Todistajat ovat tervetulleita keskustelemaan". Parin tunnin päästä ovikelloa soittaa parivaljakko, jonka Appelsin tunnistaa heti: "Jaha, taidattekin olla Jehovan todistajia, joten käykäähän peremmälle". Seuraa väittelyä. Hauskaa!
4) Iikkarissa asuu myös kaikkien korttelikyttien kantaäiti Saara Karitsa, joka tekee hälytyksen tuttavaverkossaan: "SE POIKA on palannut!"
5) Terminaalivaiheeseen luhistuneen ostarin kulmilla notkuu yhä sama Jorma Tompuri kuin vuosikymmeniä aiemminkin. Appelsin järjestää torille lähiöjuhlat, mutta iikkarilaiset vain kyräilevät koti-ikkunoistaan. Ja Jorma käy vetämässä Appelsinia turpiin.
Ennen oli Iikkarissa posti ja Kansallispankki, R-kioski, parturi, kampaamo, hammaslääkäri, kemikalio, neuvola, lähiöravintola, yleisöpuhelin ja kaksi valintamyymälää, Ahola ja Tuomiranta, mutta mitä lienee ostarilla enää?
Minä luin innokkaasti ensimmäiset 60 sivua 415:stä. Loput kahlasin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti