363. Suomen Kuvalehti 1963 ja -65

Sain antikvaariselta kirjakauppiaalta 51 kpl vanhoja "Suomen Kuvalehtiä" 1960-luvulta. Luin ja selasin, toivoen löytäisinkö lehdistä jotakin lapsuudestani tuttua? Pitkäaikaiset sarjakuvat ainakin? Ensimmäiseksi vedin nipusta umpimähkään esiin numeron 33/1963, päiväykseltään 17.8.1963:

"Helmi ja Heikki" ("Blondie" USA:ssa tai myös "Touhulan perhe") pitkä sunnuntaisarjakuva, vanhaan aikaan peräti 6 rivillä rinnakkain 2 kuvaa, yhteensä 12 kuvaa kaavoihinsa kangistunutta kohellusta, eikä vain 4x2=8 kuvaa kuten nykyinen standardi. Kuvalehden viimeisellä sisäsivulla 47. Vieressä on yksi palsta "Jyviä ja akanoita", kummallisia ajatuskulkuja, suusta päässeitä sammakoita tai hassuja painovirheitä eri lehtien palstoilta.

Sarjakuvassa 17.8.65 Heikin timanttiset kalvosin-napit ovat kateissa. Heikki lupaa löytöpalkkion lapsilleen ja kotirouvalleen Helmille. Perhe myllää kotinsa, mutta Heikki löytääkin hakemansa työpaikaltaan pöytälaatikosta. Heikki joutuu silti maksamaan 10 markkaa perheelleen - ja järjestämään yksin kotinsa kuntoon, koska muu perhe lähtee tuhlaamaan palkkiorahan elokuviin ja ravintolaan.

Lehden taittajan Asmo Alhon (-ao-) piirtämä "Matti Melkonen" on pyöreähkö herrasmies, jolla on neliskulmainen nenä. Neljän kuvan sarja (kuten Tenavissa) täyttää puoli sivua, joko kahdella tai neljällä rivillä, riippuen viereisen puolensivun mainoksen muodosta. 17.8.65 Matti heittää kepin koiransa haettavaksi, mutta koira tuokin hänelle poliisin patukan - ja vihaisen poliisin.

*

NUMERON 33 (17,8.1963) kansikuvajuttu on "MACMILLAN KEKKOSEN VIERAANA". Valtiovierailu täyttää 7 sivua 48-sivuisesta lehdestä (1/7), Leena Ilmarin tekstiä riittää noin puolitoista sivua ja 13 mustavalkoista valokuvaa täyttävät viisi ja puoli sivua.

Kaikki Kuvalehden valokuvat ovat valaistukseltaan aivan liian tummia, hyvin synkkiä! "Englannin" pääministerin smokkitakki ja sohvan selkänoja ovat yhtä ja samaa mustaa aluetta. Suomen presidentin puvun ja pöydän mustan pinnan välillä ei näy mitään rajaa. Seinällä päiden yläpuolella on kultakehyksissä iso maalaus, jonka kuva-aiheesta ei saa mitään selvää!

Vertailun vuoksi selaan mustavalkoisesti kuvitettua amerikkalaista Grolier Encyclopediaa vuodelta 1965. Tietosanakirjan valokuvat ovat paljon vaaleampia ja selkeitä. Piileekö Suomen Kuvalehden lehtikuvien vika Otavan SYVÄPAINOSSA?

**

Jyvä tai Akana: "Eivätkä tamperelaiset olisi unohtaneet Jussin hentoa morsiantakaan Marja-Leena Koivulaa, joka harpun lähdettyä onkin kaupunginorkesterin ainoa tyttö." - Taideuutisia Etelä-Suomen Sanomissa 31.7.63.

Olen aistivinani 1960-luvun alun lehdissä naisten vähättelyä. Maailma on muuttunut 60 vuodessa.

"Alkupalat"-palsta sivulla 4. Kuvassa vaaleaverikön meikatut silmät, kulmakarvat, hiuksia ja otsaa. Keskellä otsaa on postileima: Kulosaari 4.7.63 Helsinki. Otsikko: "KIRJE SINULLE JOKA EHKÄ VIELÄ MURHAAT NAISEN". Teksti: "Ammattini vuoksi minulle tulee iso määrä aikakauslehtiä. Useat niistä sijoittavat kauniin tytön etu- tai takakanteensa. Mitä teet nähdessäsi sen? Näen karvaisen kätesi, joka rystyset valkeina puristaa postitoimiston leimasinta ja iskee! Jokaisen kauniin tytön sinä leimaat kauhealla poltinmerkillä. Isku osuu silmään, huuliin tai silmien väliin. Olen kerännyt jo 26 todistuskappaletta. Ensin luulin että olet nainen, jonka aviomies on joskus lähtenyt pois vaalean, kylmän vampin kanssa. Katkeruudesta haluat rumentaa jokaisen paheellisen näköisen kansikuvatytön.

"Mutta nainen ei voi lyötä noin maskuliinisen kiihkeästi, täynnä intohimoista vihaa. Luulen että upea tyttö on kerran nauraen juossut pois luotasi. Pelkään puolestasi. Jonain päivänä, kun postitoimisto suljetaan, lähdet seuraamaan viimeistä asiakasta, kaunista tyttöä, pimeille kujille... Varoitan sinua: luen päivälehtien uutiset tarkkaan. Et tule selviämään. Säälin sinua. Varmaankin luulet, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin se, joka kerran haavoitti sinua. Naiset ovat jossain määrin erilaisia. Lähelläsi voi olla tyttö, joka haluaisi parsia sukkasi ja keittää aamupuurosi. Hän tulisi lääkitsemään haavasi ja minäkin voisin hengähtää helpotuksesta. Sittenkin ystäväsi M.H." (Olisiko Mikko Haljoki? Lehdessä ei ole toimittajien nimiluetteloa. Lyhensin alkutekstiä paljonkin.)

Ehkäpä postileiman sijainnille on kuitenkin luonnollinen syy? Leiman voi lyödä vain paperin vaaleaan kohtaan. Muut kuin kirjoittaja M.H. pitävät kansikuvaa vain taustakoristeena, eivät ihailtavana idolin kuvana?

***

Alkupalat-aukeamalla on 12 kuvallista pikkujuttua, kuten: "On tanssipaikkoja ja ravintoloita, joita kutsutaan ampumaradoiksi. Ja ammutaan niitä tyttöjä muualtakin. George Kaplan on päällystakissaan oivaltanut kaikkien nuorten miesten toiveet osua napakymppiin ja omalta osaltaan helpottanut toimenpidettä. (Mannekiinin muotitakin selkämyksen psykedeelinen kuvio on maalitaulun kaltainen!)

Lehden loppupään aukeamalla on sivun verran horoskooppeja: "Tri Korda ennustaa", sekä 10 piirrettyä pilakuvaa: Pienellä yhden palmun luodolla tyttö ja merikapteeni: "Ihanko totta hukutitte laivanne vain saadaksenne olla kahden minun kanssani?" Kipsijalkaisen miehen vieras sairaalassa kysyy: "Miten se tapahtui? Riitelitkö vaimosi kanssa, kaaduitko juovuksissa, ahdistelitko sihteeriäsi?"

****

Lehden avustaja Paavo Vennonen kertoo 3 + 1/4 sivua suomalaisesta löytöretkeilijästä Herman Dietrich Spöring'istä, joka syntyi 1730-luvulla Turussa ja päätyi James Cookin matkalle). Juttu jatkuu neljännessivun verran viimeiselle aukeamalle.

Konsuli, ekonomi Heikki Lappi-Seppälä on ollut vuoden Kaukomarkkinoiden edustajana Turkissa, sitä ennen 7 vuotta Indonisiassa. "Tiedetäänkö meistä jotakin Turkissa?" (Kyllä!)

"Nuoruus puhuu" sivun verran. Levoton nuoriso, häiritsevästi käyttäytyvät. Tyttö Päivi Mäkirinne ja poika (nimimerkki Nuorta tuskaa) ovat lähettäneet kumpikin kirjeen SK:lle.

*****

Katolisen ja luterilaisen kirkon suhteista on 2,5 sivua. P.W: "Poliittista pedikyyriä" puoli sivua, Elina Karjalainen: Vauhtia mahan täydeltä Kuopion lentonäytöksessä, 1 sivu. Suomi voitti Unkarin maaottelussa 107-105 (sivu). Heikki Brotherus jaarittelee paluustaan lehteen ja minimerkistään Henrikki Uitonniemi (sivu). Ylioppilasteatterin teatterikokeilu Helsingin Esplanadilla (2 sivua).

Ruotsin lehdistö kävi Tampereella (sivu). Esko Helminen ihmettelee Suomessa valmistettuja matkamuisto-esineitä (sivu). Aarre Haunia: Kiikassa kasvatetaan juoksijahevosia (2 sivua). Pekka Lounela muistelee käyntiään Jugoslavian Makedonian Skopljessa ennen äskeistä tuhoisaa maanjäristystä (1 sivu ja jatkuu vielä 1/4 sivun).

******

Kysymyksiä tietäville (1 sivu): Onko Helsingin öistä tullut Villi Länsi ryöstöineen, apulaispoliisimestari Edvard Urja? Urja neuvoo: "Ei pidä antautua minkäänlaisiin puheisiin vieraiden kanssa". Entä voisiko meillä sattua suuri junaryöstö, kuten juuri Lontoossa, pääjohtaja Erkki Aalto? (Tämä vastaa: Ei!) Paljonko rangaistaan metsästäjää, joka huolimattomuuttaan ampuu ihmisen luullen tätä sorsaksi? (Kuolemantuottamuksesta tulee syyte.)

Uutiskierros: 4 sivulla 15 kuvaa kuvatekstein. Marilyn Monroen kuoleman 1. vuosipäivä! Ike Eisenhower vieraili Normandiassa. Isorokko ohi Tukholmassa. Englannin suuri junaryöstö. Pilapiirtäjä TIM antaa ohjeet vakoilijoille 6 piirroksella (vajaa sivu). "Tähtitaivas": 10 filmitähteä 1 sivulla: Maurice Chevalier 75-v, Bing Crosby, Shirley MacLaine, Debbie Reynolds, Jane Russell, Taylor & Burton...

"Sivusta katsoen", 2 sivua, enimmälti tekstiä, koska ohessa pienet valokuvat. Päivänsankarien kasvokuvia 5x6 kpl yhdellä sivulla, 50-95-vuotiaita miehiä ja pari "rouvaa". Topiaksen huumoripakina "Kuuma linja". "Katajien rätinää": Annamaija Katajan ja Heikki Katajan vuoropuhelu. En jaksanut lukea kumpaakaan pakinaa montakaan sanaa.

*******

"Jukka H. Puntari Kilpakenttä": Tällä kertaa tavuristikko, 24 sanaa vaakasuoraan ja yhtä monta pystysuoraan. "Kirkonkylä rajan tuntumassa" on yksi vihje. Palkinto luvataan kolmelle: 30 markkaa, 20 mk ja 10 mk. Kirjeitä toimittajalle julkaistaan 2 kpl (puoli sivua). Kaskunurkka täyttää kuudesosan sivusta.

"MUISTILISTA" (puoli sivua): Jacques Demyn elokuva Enkelten lahti. Yehudi Menuhinin äänilevy. Huvielämää: Adlonin, Lidon ja Kalastajatorpan ulkomaiset esiintyjät, Tapiolan Keskustornin uuden Linnunrata-ravintolan maisemat. Uusi Teatterimuseo. Ylioppilasteatteri Seurasaaren Antintalon pihalla esittää "Vekkulit ja kekkulit". Makaronisalaatin resepti.

MAINOKSET täyttävät vain 3 sivua: Naistenlehti Viuhka alkaa ilmestyä 2 kertaa kuussa nelivärisenä. Högfors keskuslämmitys. Happovaivoihin Medisan (Medica). Kesäripuliin Tannopon (Orion). Maitonäkki on Vaasan leipää.

********

MUIDEN SUOMEN KUVALEHTIEN AINEISTOA:

KAKSOISNUMERO 51-52, Jouluna 1965 (64 sivua):

TAPANTUI MAAILMALLA (puoli sivua) 12 lyhyttä "tähdenväli-juttua". "New York Timesin äskettäinen numero painoi 3,5 kiloa, siinä oli 946 sivua ja lähes pari miljoonaa ilmoitusriviä (1'819'119). Painos kulutti 5967 tonnia paperia ja 190 tonnia painoväriä.

Neuvostoliitossa kerrotaan elävän 16'000 yli satavuotiasta naista, joista 359 on yli 120-vuotiaita... (Guinnessin ennätysten kirja on hyväksynyt yhden ranskalaisen yli 120-vuotiaan, jota yleensä pidetään huijauksena, jossa tytär on ottanut äitinsä henkilöllisyyden. Todistetusti maailman vanhimmat ovat kaikki kuolleet alle 120:n iässä. 1960-luvun lopulla Nauvostoliitossa uutisoitiin elävän yli 180-viotiaita ukkoja, joita toimittaja Pauli Myllymäki yritti etsiä kirjaansa varten. Maa, jossa "Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole totta.")

Jouluksi: Satu Waltarin näytelmä (1 sivu). Kirvesmiehen joulu. Arnold Toynbeen haastattelu. Jaakko Okker on käynyt Norjan Tromsössä (Tromssa). FBI:n jo 70-vuotias johtaja J. Edgar Hoover (3 sivua). Suomen Pankin johtajan Klaus Wariksen haastattelu. Heikki Brotheruksen 5-sivuinen kuvareportaasi Angkor Watin temppelistä Kambodshassa.

Päivänsankareita on kaksoisnumerossa kaksi sivua. Minulle tuttu opettaja on professori K.A. Telaranta, 50-v. Talousneuvos Simo Patajoki, 60-v Jämsästä on tuttu lyhytfilmistä, jonka olen katsonut useasti Keski-Suomen Museossa (KEMU) Jyväskylässä (nykyisin Aalto2-museo). Filmin juontaja kehuu haastattelemansa talousneuvos Patajoen "tuntevan Jämsänjokilaakson kuin omat taskunsa".

Lehden toimittajat ovat käyneet tutustumassa Itsenäisyyspäivän juhlimiseen kukin eri kodissa. Maarit Niiniluoto tapasi Vuosaaressa opiskelijapariskunnan Soile ja Heikki Kaukoranta! Heistä tuli sarjakuvan asiantuntijoita ja Tintin kääntäjiä. Näin pariskunnan Sarjakuvaseuran animaatioesityksessä, 1979? Soile kaipasi 6.12.65 tupakkaa! Heikki on elänyt Soilea kauemmin ja hänestä on kirjoitettu 80-vuotis-juhlakirja "Pihkura!"

Juha Tanttu puolestaan tapasi Eirassa everstiluutnantti P--ilan, jolla oli viisi lasta. Pojista toinen rämpytti 6.12.65 kotona kitaraa, toisella oli liian pitkä tukka, joten isä käski parturiin! (Vanhimmasta pojasta tuli aikuisena kirjastonhoitaja ja yksi viimeisistä taistolais-fossiileista, russofiili tai -maani.  "AI-kiihko-prole".  Pojan veli (vainaa jo) menetti peruskoulun opettajan virkansa ja tuomittiin maksamaan korvauksia oppilailleen, joita hän oli koulukiusannut luokassaan, mm. roikottamalla jaloista pää alaspäin, röyhtäyttämällä kuten äidit vauvoja ja seisottamalla hiljaisia oppilaita "taikamatolla" toverien silmätikkuina).

*********

NUMERO 29/1965, 17. heinäkuuta (48 sivua). Päätoimittaja Leo Tujunen. Toimituspäällikkö Heikki Brotherus. Toimitussihteeri Sakari Virkkunen. Toimittajat Juha Tanttu, Seppo Sauri, Kirsti Sarmanto, Väinö Länsiluoto, Irene Tiittanen, Pirkko Kolbe, Mikko Haljoki, Maarit Niiniluoto, Salme Parviainen. (Luetteloitu pääkirjoitussivulla juuri tässä järjestyksessä.)

Tapahtui maailmalla: Andorran sotilasbudjettia on supistettu 18 markasta 13:een. Menoerä varataan kunnialaukauksiin. Liechtensteinin armeijan vahvuutta on lisätty 29 mieheen. Pisan torni kallistuu millimetrin vuodessa, mutta pysyy pystyssä arviolta vielä 200 vuotta.

Algeriassa upseeri Boumediennen tekemä vallankaappaus Ben Bellalta. Vietnamin sota kestää "ainakin 5 vuotta"?

Turun Airiston Regatta. Iisalmen Herättäjäjuhlat. 27 maan lennokkiurheilijat kokoontuvat Kauhavalla.

Metsätyömies Matti Nisula, 19-v, elättää Vetelissä leskiäitinsä ja kahdeksan nuorempaa sisarustaan, harrastaa lukemista, Kalle Päätalo mielikirjailija, mutta Mukka, Salama, Meri, Haavikko, Sartre, Salinger, Sagan ja Uris tulevat toimittajan kanssa puheeksi myös.

Mikko Haljoki ja Kalervo Manninen viettivät viikon sisävesilaivoilla ja vertailevat 8 sivulla Hopealinjan, Tehin, Runoilijan tien Virrat-Tampere, höyrylaivat Lappeenranta - Savonlinna - Joensuu, hinnat, hytit, ruoat, autojen siirrot, tunnelmat.

Kaksi englanninkielistä rouvaa vertaili Helsingissä kahdeksan ravintolaa: Angleterre, Aseman Ravintola, König Bar, Marski, Motti, Palace Grill, Royal, Vanhan Kellari. Portierin englannin taito oli hyvä vain Königissä, välttävä Marskissa ja Palacessa, olematon muualla. Ensimmäisen tarjoilijan kielitaito hyvä: König ja Palace, muualla olematon. (Englannin puhuja löytyi kuitenkin tilalle tarjoilemaan 0-14 minuutissa, hitaimmin 14 min. Vanhan Kellarissa.) König oli kallein ja HITAIN ruoan saamisessa: 23 minuuttia! Laskun saaminen sen pyytämisen jälkeen kesti kauimmin (16 minuuttia) Vanhan Kellarissa. Kahvin tilaajalle ("Coffee!") tuotiin Vanhan Kellarissa Koffia. olutta!

*********

Vielä lyhyesti NUMERO 32/1963, elokuun 10. päivänä (48 sivua)

Mannekiini Carita Järvisen maalaishäät Ranskassa "Paris Match"-lehden reportteri-valokuvaajan kanssa (sivu). Matti Kurjensaari analysoi 1930-luvun älymystön äärihahmoja: Matti Kuusi ja Jarno Pennanen (4 sivua). "Luterilaisen maailman" veljeskokous Helsingissä (7 ja puoli sivua). Helsingin kaksi Bulevardia vertailussa - toinen on Aleksis Kiven katu Kalliossa (4 sivua). "Kiinan pommi voi räjähtää milloin tahansa" - Kiinan luokkataistelu Neuvostoliiton kanssa (yli 2 sivua).

.

362. Suomen Kuvalehden Pohtola (1974-85)

Pistin yhdellä kertaa tilaukseen Pääkaupunkiseudun kirjavarastosta "Hämeen Sanomien" päätoimittajan Allan Liuhalan seuraksi "Aamulehden" Raimo Seppälän sekä "Suomen Kuvalehden" Mikko Pohtolan. Minun piti valita minkä lukisin ensimmäiseksi, ja sitten luinkin POHTOLAN yhdeltä istumalta:

*

8416 -25 Lindstedt, Risto: Mikko Pohtola, yhden lehden mies (1925-2007), (Suomen Kuvalehden päätoimittajana 15.11.1974 - 1985) /7.7.25 (2010) Otava 2010 Sid 208 sivua Va1 lk.993.1

**

Suomen Kuvalehden toimituksesta eläköitynyt Risto Lindstedt on kirjoittanut paljon ohuita 120-200-sivuisia elämäkertoja, Pohtolasta Kordelinin säätiön apurahan tuella! (Mikko Pohtola on johtanut Kordelinin säätiötä.) Lindstedt on haastatellut Mikko Pohtolaa kuolinvuoteelle asti syyskuuhun 2007. Ensimmäiset haastattelunauhat olivat vuodelta 2004, mutta kirja valmistui vasta 2010.

Lehdistöneuvos Mikko Pohtola tiivisti itse elämäntyönsä sanontaan: "Olin joka (saakelin) paikan luuta!" Hän verkottui ennen muita! Hyvä seuramies, tunsi kaikki tärkeät ihmiset. Hän haavoittui Äyräpään taistelussa 1944, tunsi sotaveteraanien ikäluokat. Hän oli Teiniliiton puheenjohtaja 1951, tunsi sotien jälkeisen nuorison, Hän toimi yli 40 järjestön johtokunnissa tai puheenjohtajana, mm. Kaatuneiden Muistosäätiön. Opinnot jäivät kesken (tai jopa aloittamatta), mutta Pohtola touhusi ylioppilaskunnassa, Pohjalaisessa Osakunnassa ja myöhemmin Suomalaisella Klubilla, joka "oli Mikolle henkinen kotipesä".

Mikon kotipitäjässä Ylistarossa ei ollut keskikoulua, Mikko kävi sen Isossakyrössä, 15 km:n päässä. Mikko oli perheen ensimmäinen Vaasaan menijä eli lyseoon pyrkinyt ja päässyt. Ensimmäinen lyseovuosi jäi kuukauden pituiseksi, kun Mikko kutsuttiin sotaan.

Sodan jälkeen Kankaanpään Niinisaloon perustettiin Valtion sisäoppilaitos "Impilinnan internaatti", jossa kolme lukiovuotta opetettiin intensiivisellä pänttäyksellä vain puolessatoista vuodessa. Koulusta ei saanut edes poistua 3 ensimmäiseen kuukauteen! Mikko aloitti loppiaisena 1946 ja kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan Lyseosta keväällä 1947. Sotilaslinjan kirjoittajilla oli vain kolme pakollista ainetta (Mikolla äidinkieli laudatur, matematiikka ja saksan kieli approbatur).

Yliopistoon (paitsi lääketieteelliseen tiedekuntaan) pääsi ylioppilas heti, kunhan ilmoittautui! Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sanomalehtioppia opetti professori Eino Suova, "joka oli perusteellisesti juuttunut englantilaiseen lehdistöön" Lontoon Fleet Streetille. Hänen vaimonsa Maija Suova oli käytännöllisempi ja opetti jonkin verran jutuntekoakin.

Vaasa-lehden toimituspäällikkö Kosti Könni käski 1949 kesätoimittaja Mikkoa unohtamaan Suovan kouluopit ja oppimaan oikean työn lehdessä! Työtodistuksen mukaan herra Arvo Mikael Pohtola oli reipas, innostunut ja aloitekykyinen mies. "Suureksi ansioksi hänelle katsoisin, että hän on aidosti pohjalainen" suositteli Mikkoa Vaasan päätoimittaja Heikki Hyppönen.

***

Yhtyneen Kuvalehdet perustettiin 1934, jolloin WSOY:n Kansan Kuvalehti sulautettiin Otavan Suomen Kuvalehteen ja Otavan Oma Koti WSOY:n Kotilieteen. Vuonna 1943 Kansan Kuvalehti elvytettiin Suomen Kuvalehden B-painokseksi, joka ilmestyi joka toinen viikko, jotta yhtiö saisi enemmän sota-aikana säännösteltyä paperia! Pohtola pääsi Kansan Kuvalehden toimitussihteeriksi.

Toimitushohtaja Jorma Reenpää piti huolta sotakavereistaan; töihin otettiin everstiä, kapteenia ja alikersanttia, sotilasarvon mukaisiin tehtäviin, everstiluutnantti Y.A. Haahti konttoripäälliköksi 1945. Tämä otti työkseen seistä etuovella kello kädessä vahtimassa, ettei kukaan myöhästy töistä. Ilmari Turja tuli myöhässä ja Haahti kysyi: "Kuka te olette?" "Mitä se sulle kuuluu!" sanoi Turja ja meni valittamaan Reenpäälle.

Yhtyneiden uusi toimitalo valmistyi Hietalahden rantaan 1957. Talossa oli 8 kerrosta ja 150 huonetta. Ev.luutn. Haahti asennutti kerroksiin kellokortit ja laati kuukausittain myöhästymistaulukot! Seuran päätoimittaja Olli Ohtomies myöhästyi joka päivä tunnin, koska ei huononäköisenä halunnut ajaa autolla töihin ennen kuin ruuhka-ajan jälkeen! Toimitalon kivijalan ravintola Salvesta lähti valomerkin jälkeen yöpartio Aake Jermo ja Hannu Parpola, jotka nousivat kerroksiin ja leimasivat kaikkien toimittajien kellokortit.

Mikko Pohtola jätti Suomen Kuvalehden toimituksen vuonna 1957, jolloin hänestä tuli Yhtyneittein Kuvapalvelun päällikkö, 4 vuotta myöhemmin mainososaston johtaja ja vuodesta 1965 toimituspalveluiden päällikkö. Mikko isännöi Kotilieden lukijamatkoja Italiaan. Hän kiersi päällikkötehtävissä vuoteen 1974 asti, kunnes hänet kutsuttiin Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi.

****

Luin lapsuudenkodissani Suomen Kuvalehteä 1960-luvun lopulta 1970-luvulle, ensin sarjakuvat Helmi ja Heikki (toisissa lehdissä Touhulan perhe) ja Asmo Alhon "-ao-" piirtämä Matti Melkonen. Jyvät ja Akanat -palstalla julkaistiin muista lehdistä löydettyjä hassuja painovirheitä tai yllättäviä, kehties tahattomia oivalluksia - paljon tasokkaampia kuin Apu-lehden kilpailevat alleviivatut leikkeet, lehtisalaatit.

Hienoja, mutta lapselle kokonaisuutena liian vaikeita ristisanatehtäviä (Kotilieden ristikosta voitin 20 markkaa!). Heikki Kalpa ja Seppo Jokikokko mieleen jääneitä laatijoita. Lehden loppupäässä oli aukeama pieniä viihteellisiä juttuja maailmalta, joista muistan pikkuruisesta mustavalko-kuvasta jopa alastoman naismallin nojailemassa autonäyttelyssä, piilopornoa.

Joskus lehdessä oli jymyjuttuja, kuten Nikita Hrustshevin muistelmat - salakuljetettuina länteen Neuvostoliiton syrjäytetyn johtajan elinkautisesta kotiarestista. Kerran Suomen kommunistien stalinisti-siiven pääkiho Taisto Sinisalo täytti paksulla naamallaan kansikuvan ja uhosi sisäsivuilla, miten Suomessa tehdään vallankumous! Arvo "Poika" Tuominen tuomitsi seuraavassa lehdessä Sinisalon puheet lapsellisiksi.

Joka viikko julkaistiin sivun verran syntymäpäiväonnitteluja valokuvin, 50, 60, 65 vuotta jne. täyttävistä miehistä ja (harvemmista) naisista.

Suomen Kuvalehti julkaistiin mustavalkoisena, vain yhdellä lisävärillä tehosteeksi, kuten kommunismin vaaran punainen! Lehteä haukuttiin "Kuivalehdeksi". Isänikin kyllästyi 1971 ja lopetti tilaamisen pariksi vuodeksi. Syntymäpäiväkuvansa hän lähetti lehteen 1974.

Esimerkiksi muistan Elina Karjalaisen maaseutujutun "Nikaman niksauttaja". Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa joku Savon tai Kainuun pikkukylän kansanparantaja. Juttu oman peräkylän persoonasta olisi hyvin sopinut paikallislehteen, muttei Helsingin lehteen!

*****

Päätoimittaja Ilmari Turja (1901-98) sai potkut 1951 Suomen Kuvalehden loukattua ruotsinkielistä pääomaa, Otavaa rahoittanutta Yhdyspankkia. Turja perusti kilpailevan Uuden Kuvalehden, joka aloitti 1.4.1952 (mutta upposi painolaskujensa velkoihin vuonna 1963). Turja vei mukaansa avustajakaartin Kekkonen, Vilkuna ja Martti Haavio.

Suomen Kuvalehden valmistellessa 50-vuotisnumeroaan 3.12.1966 päätoimittaja Leo Tujunen (1910-88) onnistui houkuttelemaan presidentti Kekkosen kirjoittamaan lehteen salanimellä. Nimimerkki "Liimatainen" aloitti 17.12.1966. (Kätilö nimeltä Liimatainen oli 3.9.1900 avustanut Kekkosen äitiä Urho-pojan synnyttämisessä.) 

Pohtola kirjoitti satiiria Suomen Kuvalehden pääkirjoituksista Tujusen loppuaikoina: "Korjattava epäkohta. Kuinka paljon tästä asiasta onkaan puhuttu eri yhteyksissä? Mekin olemme tällä paikalla siihen monesti puuttuneet. Epäselvyyttä ei siis pitäisi enää olla. Mutta jatkuvasti joudumme palaamaan tähän asiaan, joka on kansallemme perin tärkeä. On siis aika ryhtyä sanoista tekoihin. Vain teot merkitsevät jotakin, vaikka kieltämättä on annettava arvoa sanoillekin, joita asian eteenpäin viemiseksi - tulkoon se vielä kerran sanottua - on tälläkin palstalla esitetty."

******

Kuvalehti oli päässyt pahasti keloontumaan. Vuonna 1974 lehti maksoi hetken palkkaa kolmelle päätoimittajalle yhtä aikaa: eläkettä odottava Tujunen, vastaava Jouko Tyyri ja kirjoittava Juha Numminen. Tyyri riitaantui ja erosi. Tilalle olivat ehdolla Erkki Toivanen ja Sakari Virkkunen, mutta Pohtola valittiin.

Lehden vakituinen avustaja Arto Paasilinna julisti ravintola Salvessa jättävänsä Kuvalehden, jos päätoimittajaksi nimitetään niin epäpätevä ja lehden teosta tietämätön kuin Pohtola. Arto siis lähti ja hänestä tuli vuoden päästä 1975 kuuluisa, kun hän julkaisi ensimmäisen menestysromaaninsa "Jäniksen vuosi". Myös päätoimittajat Leo Tujunen, Olli Ohtomies (Seura) ja Eila Jokela (Kotiliesi) vastustivat Pohtolan valintaa.

Suomen Kuvalehden levikki oli pudonnut vain 60-65 tuhanteen, mutta todellinen levikki oli 50'000, sillä ilmaisten vapaakappaleiden määrä oli karannut hallinnasta. Pohtola harvensi heti vapaakappaleiden määrää. Tällöin soitti päätoimittajalle "Lukija Lauttasaaresta", Maj Hela nimeltään, ja ihmetteli, miksei posti tuo enää lehteä, joka oli tullut hänelle lähes 60 vuotta, jo vuodesta 1916! Hän oli Suomen Kuvalehden ensimmäisen päätoimittajan, punaisten 4.4.1918 surmaaman Matti Kivekkään leski. Hänet palautettiin vapaakappaleiden saajaksi.

Tilaamani Viikko-Sanomat, jossa oli Kari* Suomalaisen tehosteväritetty pilapiirros ja värilliset sarjakuvat Masi, Tenavat, Liisa ja Lasse (Pirkko & Pentti), lopetettiin 1975 lehden levikin pudottua noin 50'000:een, jolloin palasin Suomen Kuvalenden lukijaksi.

*******

Suuttunut presidentti Kekkonen lopetti kirjoittamisen "Liimataisena" 10.1.1975. "UKKO" oli ensin lähettänyt "myllykirjeen" Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajalle Aimo Kairamolle ja painostanut tämän antamaan 2.12.1974 potkut kuuluisalle pakinoitsijalle "Simpalle".

Kuitenkin julkaisujohtaja Jorma K. Virtanen ja Pohtola palkkasivat vainotun työttömän Simo Juntusen kirjoittamaan kolme lyhyttä juttua viikossa Iltaset-nimiseen iltapäivälehteen sekä sivun verran joka toinen viikko Suomen Kuvalehteen. Virtanen oli ollut nuorena Hymy-lehden päätoimittaja, mutta herännyt - päässyt naimisiin Suomen viehättävimmän nuoren naisen Arja Puron (s.1946) kanssa. Television lastenohjelman "Tenavatuokion" "Arja-tädin" (1968-69) vaaleat hiukset, kauniit silmät ja herkät hymyt vetivät television ääreen niin pienten lasten isät kuin tenava-iän jo ohittaneita poikia. Taikapeilistä Arja-täti näki katsojansa ja hän luetteli aina rimpsun lasten nimiä! Kenet hän näkisikään seuraavalla kerralla?

Liimataisen lisäksi Suomen Kuvalehteen oli kirjoittanut vakituisesti kahdeksan muutakin hämärää nimimerkkiä! Pohtola päätti lopettaa saman tien kaikki nimimerkit. Ulkopolitiikasta oli kirjoittanut "Veikko Viisi" (Paavo Laitinen, Risto Hyvärinen, Keijo Korhonen ja harvemmin myös Max Jakobson). "R.H. Valta" oli työnantajien äänitorvi Eteläranta 10:stä, kirjoittajina STK:n toimitusjohtaja Timo Laatunen ja Huhtamäen toimitusjohtaja Erkki Partanen.

Pohtola toi toimituksen viikkopalavereihin myös juuri ilmestyneen lehden kritiikin. Muttei kritiikeistä ollut hyötyä, koska jokainen luki vain oman juttunsa. Sanattomalla sopimuksella pidettiin yllä työtoverin loukkaamattomuuden ideaa. "- Luitko koko lehden? - No en tietenkään. - Luitko oman juttusi? - Tottakai! - Montako kertaa?"

********

Pohtola laski tehneensä 650 Suomen Kuvalehden numeroa 12 vuoden aikana. Hän kirjoitti itse vain pääkirjoitukset ja usein jotakin vakiopalstaa, kuten "Tietoa huipulta". Hän toivoi saavansa professorin arvonimen (kuten iskelmälaulaja Dannykin itselleen toivoi.) Se ei ollut mahdollista, mutta ensimmäinen Lehdistöneuvos Pohtolasta leivottiin (vastaavasti Ilkka Lipsasta musiikkineuvos).

"Yhden lehden mies"-kirjan tarinaa maustaa se, että kirjassa on kohtalaisen hyvien ihmisten lisäksi myös selän takana juonitteleva ARKKI-KONNA. Omituinen mainostoimistomies URAAMAINOS on tehnyt hämmästyttävän uran päästen lyhyiksi ajoiksi useiden lehtien kakkos-päätoimittajaksi: Uusi Suomi, Iltalehti, Suomen Kuvalehti.

Pohtola oli tullut toimeen useimpien ihmisten kanssa, mutta oli vihamiehiäkin. Suurin pettymys on MUONA-RASIA, joka tunkee esiin kymmenellä sivulla eri puolilla kirjaa, ja lopuksi vihoviimeisilläkin sivuilla. MAINOSAURA oli manipuloinut sairastunutta tuttavaansa Paavo Haavikkoa "häväistyskirjoitukseen", taikka sellaisen allekirjoitukseen Image-lehdessä. NAISURAAMO on tehnyt kiistellyn elämäkerrankin Paavo Haavikon viimeisistä sairausajoista. Nykyään vanhoilla päivillään AMINORAASU toimittaa internetin sivuilla Lilliputin suuruista naapurilehteä iäkkään iki-taistolaisen psykiatrivaimonsa, entisen SKDL- ja DEVA-kansanedustajan kanssa.

Pohtolan oli tarkoitus lopuksi kirjoittaa Yhtyneiden Kuvalehtien historiikki. Se jäi häneltä tekemättä. Historiikin "Kansikuva uusiksi. 60 vuotta elämää ja ihmisiä Yhtyneissä Kuvalehdissä" kirjoitti Seura-lehden toimituspäällikkö Risto Karlsson (1940-2006), yhtenä keskeisenä lähteenään Pohtolan haastattelut ja Pohtolan keräämä järjestelemätön aineisto. Kuvalehtikirja ilmestyi 1996, luin sen 2005. Siinä on kaunis koko sivun valokuva lehtitalon teini-ikäisestä sisälähetistä, jonka nimi oli Armi AAVIKKO (1958-2002). "Hänen hymynsä valaisi koko kerroksen!" Hänestä tuli Miss Suomi 1977 ja hän aloitti uran viihdealalla.

*********

4331 -05 Karlsson, Risto: Kansikuva uusiksi. Yhtyneet Kuvalehdet 60 vuotta elämää ja ihmisiä. (Matti Nykänen sai 175'000 mk/1989/7 jutusta) /su 2.1.2005 (1996) Yht.Kuvalehdet 1996 Sid 392 sivua E01 lk.00.609

8416 -25 Lindstedt, Risto: Mikko Pohtola, yhden lehden mies (1925-2007), (Suomen Kuvalehden päätoimittajana 15.11.1974 - 1985) /7.7.2025 (2010) Otava 2010 Sid 208 sivua Va1 lk.993.1

.