358. Revolutionary Road

Richard Yates (1926-92) kirjoitti 1961 parhaan romaaninsa, jonka NIMEÄ ei ole suomennettu, ei myöskään siitä vuonna 2008 tehdyn menestyselokuvan nimeä. Suomen paikkakunnilla ei olekaan yhtään nimettyä Vallankumoustietä. (Vain vanhoissa suomenkielisissä kommunistien kirjoissa.)

"Revolutionary Road" oli jännittävä nimi nuoresta amerikkalaisesta "ihanne-pariskunnasta" vuonna 1955 kertovalle taskukirjalle, jonka otin matkamuistoiksi Eurolines-bussista Göteborgissa syksyllä 1988.

Australialainen turisti Mr. Langhorn oli ostanut englanninkielisen kirjan divarista Hollannin Groningenissa, luki jonkin verran, kyllästyi ja jätti teoksen jälkeensä vieruspaikalleni, tuolin selkänojan verkkoon. Olimme jutelleet matkan kuluessa Lontoon Victorian linja-autoasemalta asti.

Langhorn oli menossa Osloon ja minä Helsinkiin, aluksi samalla linja-autolla. Käänsin hänelle englanniksi bussikuskien saksan- ja ruotsinkieliset tiedotukset, kun autot ja kuljettajamme vaihtuivat väliasemilla.

Säästin kirjan muistoksi matkasta ja aikanaan vuonna 1990 aloin lukea sitä. Vaikutuin tekstistä ja ihmettelin, miksei Richard Yatesia ollut suomennettu? Ajattelin jopa, pitäisikö minun suomentaa itse? Olinko minä tehnyt kirjallisen LÖYDÖN?

*

Kului 18 vuotta, kunnes vuonna 2008 valmistui menestyselokuva "Revolutionary Road", pääosissa Leonardo di Caprio ja Kate Winslet (aiemmin 'Titanicin' rakastavaiset). Juuri Kate winslet oli ihastunut kirjaan, halusi näytellä April Wheelerin roolin ja pyysi silloista aviomiestään Sam Mendesiä ohjaajaksi.

Elokuvamenestyksen myötä kirjan suomensi Markku Päkkilä. Lehtiarvostelut kehuivat: "Kirja on NIIN hyvä, että ansaitsisi Nobelin palkinnon! Mutta kirjailija oli ehtinyt jo kuolla, teos oli esikoisromaani, ja se oli jäänyt tekijänsä parhaaksi työksi.

Luin kirjan uudelleen suomeksi vuosina 2010 ja 2025 (englanniksi 1990). Romaanien säilyttämisen syy on lukea sama teos toiseen kertaan kymmeniä vuosia myöhemmin, mutta Harvoin mitään kirjaa lukee kolmesti? Paitsi pääsykoekirjoja ja hakuteoksia.

**

Kolmas lukukerta siis: taas tarina alkoi heti vetää, imaisi mukaansa. Tietenkin helpottaa lukemista, kun muistaa tapahtumat pääpiirteissään, vaikkei yksityiskohtia.

Tiesin jo päähenkilöiksi Wheelerin nuoren pariskunnan, vaikka kirja alkaakin näin: "Kun kenraaliharjoituksen viimeisetkin äänet hiipuivat pois, Laurel Playersin jäsenet jäivät näyttämölle vaitonaisina ja neuvottomina" --- "Vuosi oli 1955 ja paikka oli Länsi-Connecticut, jossa ruuhkainen uusi maantie yhdisti kolme yli äyräidensä kasvanutta kylää". Vasta 6. tekstisivulla esitellään April Wheeler, "29-vuotias pitkä tuhkanvaalea blondi" ja hänen samanikäinen aviomiehensä Frank.

***

Taiteellinen kotiäiti April on pääroolissa Revolutionary Hillin nukkumalähiön amatööriteatterin esittämässä klassikkonäytelmässä "Kivettynyt metsä". Aviomies vain katsomossa. Naapuri ja ystävä, punatukkainen koneteknikko Shep Campbell epäonnistuu gangsteri Duke Manteen roolissa. Pääosan esittäjä on sairastunut äkillisesti ja ohjaaja joutuu hyppäämään tilalle. 

Näyttelijöiden jännitys tarttuu lukijaankin! Ensi-illasta muodostuu suuri pettymys ellei katastrofi! Kuvaus on pitkin matkaa hauskaa, tragikoomista, vaikka kokonaisuutena kirjan voi sanoa olevan "amerikkalainen tragedia".

Kotimatkalla Frank yrittää lohduttaa ja kehua vaimoaan, mutta tämä on raivoisan kireä: "Voisitko olla puhumatta!" Jne. Puolisoiden välit ovat kehittyneet koomisenkin huonoiksi. Tylsää esikaupunkielämää, mies käy autolla ja junalla New Yorkissa töissä. Vaimo hoitaa kahta lasta, 4-6-vuotiaita. Ainoat ystävät ovat naapurin Campbellit sekä paikallinen kiinteistönvälittäjä, rouva Givings miehineen, Wheelereillekin talon kaupannut.

****

Katsoin pariin kertaan TV-sarjan "Mad Men", josta pidin aikakauden kuvauksena, vaikka ihmiset olivat toinen toistaan vastenmielisempiä. Mietin televisiosarjan ja kirjan yhtäläisyyttä. - Muutkin ovat huomanneet sen: "Revolutionary Road" on 66% "MadMen" ja 33% "American Beauty"-elokuvaa!

Kirja etenee helppolukuisesti ja sujuvasti. Wheelerien jälkeen tutustutaan Campbellien ja Givingsien perheisiin. Rouva Campbell juoruaa, että Givingsien matemaatikko-poika onkin mielisairaalassa! Vanhat Givingsit pyytävät saada tuoda poikansa sunnuntai-vierailulle nuorille Wheelereille, jotka ovat Johnin ikäluokkaa, hyvää seuraa.

Skitsofreeninen John laukoo sopimattomia totuuksia ihmisistä, jotka yrittävät salailla ja esittää olevansa parempia kuin muut! Kuten Wheelerit! Hauskaa sivusta lukien! Kun lukija ei ole itse kohteena.

*****

Aprilin ja Frankin suhde kääntyy paremmaksi, kun vaimo keksii heille unelman: perhe muuttaisi Pariisiin! Vaimo saisi nopeasti töitä englanninkielisenä sihteerinä esim. NATO:sta ja mies ehkä työpaikan hitaammin, mutta voisikin väliajan "etsiä itseään" tai kokeilla luovaa kirjoittamista! (New Yorkissa mies tylsistyy kirjoittamalla käyttöohjeita ja mainoksia Knoxin konttorikoneyhtiössä.)

Vaimo hankkii oma-aloitteisesti miehelleenkin ranskan kielen kurssikirjoja, kartat, matkaesitteet, laiva-aikataulut, passihakemukset, ym. vaikka ymmärtää, että traditionaalisen vaimon tulisi antaa miehen päättää tärkeät asiat.

Työpaikallaan Frank on kuitenkin ryhtynyt suhteeseen nuoren toimistosihteerin Maureen Gruben kanssa. Frankille avautuu yllättäen myös etenemismahdollisuus paremmalle palkalle. (Shep Campbell taas on rakastunut Apriliin, ja heillä on lyhyt suhde.)

April tulee raskaaksi, mutta haluaa tehdä abortin, koska vauva siirtäisi unelmaa Pariisista monella vuodella. Frank päin vastoin haluaa kovasti vauvaa! Skitsofreenikko John sanoo Frankin löytäneen tekosyyn päästä jänistämään Pariisiin muuttamisesta, jolla Frank oli kehustellut! Frank raivostuu!

Kirjan lopulla ympyrä sulkeutuu, kun aivan uudet ihmiset muuttavat Revolutionary Hillille. Kiinteistönvälittäjä rva Givings hoitaa tälläkin kertaa tutun talon kaupan. 

******

Näytteleminen voisi olla antoisa yhteinen harrastus pariskunnille! Tyttöystäväni (viime vuosisadalla) harjoitteli kanssani rooliaan opiskelijateatterin esitykseen, olimme hahmoja "Lasisessa eläintarhassa" tai olimme "Solveig ja Jussi". Myös suunnitelmat tehdä matka Pariisiin yhdistävät helposti monenkin tytön ja pojan. Yhteinen tekeminen.

*******

Entäpä "brittiläinen tragedia"? Toisen maailmansodan jälkeiset "nuoret vihaiset miehet"? Alan Sillitoen (1928-2010) mainio romaani "Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun" ei ole vain yhden päivän tai yhden yön tarina, vaan monen sellaisen yleistys. Kuten suomalaisessa työläiskuvauksessa, Väinö Riikkilän "Elämä alkaa kello 16", töiden jälkeen on tovi omaa aikaa - vapaus juoda, päihtyä ja huvitella.

Alan Sillitoen kirjan nuori työläissankari Arthur Seaton seurustelee, tilaisuuden tullen, vain häntä itseään vanhempien, varattujen naisten kanssa. Nämä voivat olla Arthurin omien työtoverien vaimoja. Petetty aviomies voi olla reissutyössä tai vaikka armeijan kasarmilla.

Arthur on nähnyt, miten käy naimisiin joutuneille miehille. Näiden elämä muuttuu pian onnettomaksi, pelkäksi nalkuttavan eukon ja lapsilauman elättämiseksi. Arthur aikoo pysytellä vapaana ja käyttää rahapalkkansa itse.

Kuitenkin kirjan lopulla, saatuaan turpaansa, Arthur on huomaamattaan päätymässä erään vähemmän mairittelevasti kuvatun nuoren tytön kanssa juuri sellaiseen ansaan, jonka hän oli aiemmin välttänyt. Tytön äidin naturalistisesta kuvauksesta voidaan ennustaa millainen tyttärestäkin pian tulisi.

Tämäkin tragedia on hauska sivustakatsojalle, jolle se ei ole henkilökohtainen. Sillitoen romaanista vuonna 1960 tehty samanniminen elokuva (pääosassa Albert Finney) on äänestetty peräti kaikkien aikojen 14. parhaaksi brittileffaksi.

********

8352 -25 Yates, Richard: Revolutionary Road. (Jälkisanat Richard Ford). Suom. Markku Päkkilä. (RY 1926-92) April Wheeler 1955 /5.2.2025 (1961) Otava 2010 Nid 403 sivua Oma lk.K

8182 -24 Sillitoe, Alan: Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (Saturday Night & Sunday Morning) suom. Erkki Haglund /15.6.24 (1958) Otava 1962 Sid 266 sivua Oma lk.K

357. Suosikki - nuorten pilalehti

Huomasin Suomen Kuvalehdessä lyhyen arvostelun nuortenlehti "Suosikin" 51-vuotisesta historiasta (1961-2012): "Kultaturbo", kirjan kirjoittajina vasta vuonna 1980 syntyneet toimittajat Laura Friman ja Mikko Mattlar.

Pääkaupunkiseudun kirjastoihin oli ostettu 46 Kultaturboa, joiden kimppuun 201 asiakasta jonotti. Sain kirjan heti: Leppävaaran Bestseller-hyllyssä opus jaksoi odottaa minua yön yli. Ei se ollut mikään kultakimpale satunnaiselle ohikulkijalle, vain jollekin kohderyhmälle?

1970-luvun teininä en kertaakaan ostanut Suosikkia, mutta näin sen mahtailevat mainokset ja selailin lehteä kyläillessäni tuttavien luona. Suosikin täytyi olla enimmäkseen tyttöjen tai varmaankin maalaisten rakastama?

Oppikoulussani Espoossa pojat vain naureskelivat Suosikille, samoin kuin iskelmälaulaja Dannylle, joka esiintyi Elviksen jälkeen kaiketi useimmin Suosikin kannessa? Poikien nuortenlehtiä olivat vaikkapa Musa, Soundi, Melody Maker, New Musical Express, Tekniikan Maailma, Suomen Urheilulehti... 

*

Ensimmäisen kerran olin kuullut Suosikista sarjakuvalehden takakannen mainoksesta: "SUOSIKKI! Tänääm luet vielä TARZANIA. Mutta parin vuoden päästä haluat tietää kaiken SEIJA SIMOLASTA! - SUOSIKKI!" Epäilinpä väitettä, en ollut koskaan ennen kuullut kuvassa hehkuneesta Seija-neidosta (s,1944), tuskinpa kuulisinkaan.

Seuraava muistikuvani: JOKA kevät Suosikki kertoi uudelle TEINIKSI kasvaneelle vuosiluokalle, miten ALKAVA kesä on KAIKKIEN AIKOJEN ROCK-KESÄ! Rock-festivaalien kesä! Ja INTER-RAIL-KESÄ! Joka kevät uudelleen muutaman sivun Interrail-opas. Minunkin teki mieleni näkemään Länsi-Eurooppa. Toiset menivät ensimmäisen kertansa Ruis-Rockiin.

**

Vanhat lehdet voivat olla aikakone. Niihin on säilötty menneisyyden hetkiä juuri tapahtuma-aikaan, ilman historiankirjojen jälkiviisautta. Koko ajan on muka alkamassa valtavia mullistuksia, jotka saattavatkin jäädä pieniksi pihahduksiksi.

Lapsuuden hämäryydestä muistan epämääräisesti kuohuttavia tapahtumia. Kennedyjen murhat? Uudet 100 kertaa arvokkaammat markat 1963? Devalvaatio 1967. Kreikan everstijuntta. Israelin kuuden päivän sota. Kiinan kulttuurivallankumous. Tshekkoslovakian miehitys 1968. Kuu-raketit. - ESPOOSSA puhuttiin vuosikausia Bodomin järven kolmoismurhasta.

Muistan myös pienempiä kohutapahtumia. Harro Koskisen hauska taide: Sika-Messias ja sika-vaakuna! Erik Schüllerin aseistakieltäytyminen ja yllyttäminen. Vennamolaisuus, taistolaisuus, kekkoslaisuus.

***

Sensaatio- ja skandaali-lehdistö nousi lapsuudessani isoon suosioon. (Pieniä "bulevardi-lehtiä" oli ollut ennenkin.) Minun nuoruudessani laulaja Kristian naulittiin ristiin? Kristianin luultiin myös tehneen itsemurhan? (Hymylehti)

Tampereen "Jeesus Kristus Superstar"-tähden, laulaja Salomonin vaatteet löytyivät uimarannalta, oliko nuori mies hukuttautunut? (Ilta-Sanomat). Sitten teinit naureskelivat Salomoneille, kun vedätykset paljastuivat.

Mikä oli Suosikin rooli omana aikanaan? Nuorisolle sopeutettu oma Hymylehti? Veikko Ennalan paikalla Jammu-setä? Teinitytöille omistettu Anna - Eeva - Jaana - Monalisa - naistenlehti? Teinipoikien ensimmäinen "miestenlehti"? - kannessa teinitähti Mona Carita uimapuvussa tai Charlene Tilton, "Dallasin" 150-senttinen Lucy Ewing poseeraamassa.

****

Kultaturbo-kirja kertoo mistä Suosikki alkoi ja mihin loppui. Ensiksi Musiikki-Fazerin mainoslehti "Musiikkiviesti" otti vuonna 1961 uudeksi nimekseen "Suosikki", päätoimittajana Olli Hämäläinen, toimitussihteerinä 48-vuotias 'Repe' Reino Helismaa ja juttuja kirjoitti mm. 35-vuotias Ossi Runne.

Uudeksi päätoimittajaksi vuodelle 1962 valittiin Pertti Klemola (22-v), joka lisäsi lehteen kirjallisuuden ja kirjoittajaksi 25-vuotiaan runoilijan Pentti Saarikosken. Lehtijutuksi esim. KAKSINTAISTELU: Repe kirjoitti RUNON ja Pena kirjoitti ISKELMÄN SANOITUKSEN. Sitten Helismaa ja Saarikoski arvostelivat toistensa tuotokset, kumpi oli parempi? Lehden levikki oli vain 6000 - 8000 kappaletta.

Fazer myi tappiollisen lehden 1963 Mauri Linteran Lehtikeitaalle, jonka aiempia lehtiä olivat Jallu ja Jaana. UUSI päätoimittaja, 26-vuotias Isto Lysmä (aiempi Helsingin Sanomien urheilutoimittaja) sai valita joko kiinteän palkan tai tulokseen sidotun palkan. Isto valitsi tulospalkan ja nelinkertaisti nopeasti lehden levikin!

*****

Suosikkiin voitiin 1960-luvulla vielä lainailla omin luvin kuvia ja uutisia maailman lehdistä, joita suomalaiset eivät juuri lukeneet, eikä ulkomailla seurattu Suomen lehtien tekemisiä.

M.A. Numminen haastatteli 1966 lehteen Topmostia. Ensimmäisessä kuvaliitteessä nähtiin laulaja-näyttelijä Ismo Kallio. Nuortenlehtien räikeästä ja sekavasta taittamisesta on sanottu: "Mitä enemmän aikuiset vihaavat lehteä, sitä enemmän nuoret pitävät siitä."

Artistit hengailivat toimituksen tiloissa, mm. Sammy Babitsin ja Rikhard Sorsa (Ricky, Riki). Lukijoitakin yllytettiin pistäytymään toimituksessa Helsingin Autotalossa, tornitalossa Kampin linja-autoaseman vieressä. Lehdessä julkaistuun ulkokuvaan oli merkitty, minkä ikkunoiden takana toimitus työskenteli. Jossakin toimituksen sisäkuvassa Jaakko Salo pelasi pöytäjääkiekkoa Juhan af Grannin kanssa.

******

Millaisilla jutuilla Suosikki lähti kipuamaan kohti sadan tuhannen levikkiä?

Vain Suosikissa: ELVIS vieraili vuonna 1963 HELSINGISSÄ lomailemassa! (Siksi, että Suomessa sai vielä olla rauhassa hysteeriseltä yleisöltä, hän kertoi!)

Suosikin julkaisemissa valokuvissa ELVIS syö jäätelöä Senaatintorilla. Helsingin Rautatieaseman edessä hyväntahtoinen suomalainen poliisikonstaapeli (luotettavuuden perikuva) opastaa kartasta ELVISTÄ, miten tämä pääsisi Sipooseen.

Nuo hämmätyttävät kuvat löytyvät internetistä Suomen Valokuvataiteen Museon sivuilta. Väärennetyissa kuvissa esiintyi alunperin päätoimittaja Isto Lysmä, jonka kasvojen paikalle oli vaihdettu ulkomaisista lehtikuvista leikatut Elviksen kasvot.

Sitten 1/1965: Yksinoikeudella kaikista maailman lehdistä VAIN Suosikissa: Koko BEATLES nelikko on mennyt SALAA naimisiin! RINGON vaimo on SUOMALAINEN 19-vuotias Ritva Mäenpää Turusta, joka kertoo tämän salaisuuden VAIN Suosikille. Vauvauutisiakin jo odotettiin tulevaksi kesäksi?

Kotimaasta: "Pidätetäänkö Kai Hyttinen IRTOLAISUUDESTA?" Asunnoton laulaja?

*******

Vuonna 1965 Suosikki järjesti suurkilpailun, jossa palkintona oli henkilöauto Austin Mini. Voittaakseen piti kirjoittaa "AUSTIN MINI" useampaan kertaan kuin kukaan toinen! Kilpailuun osallistui 2325 vastausta, ei enempää.

Voisin kuvitella monen nuoren aloittaneen, kirjoittaneen ensin parisataa kertaa Austin Mini, sitten 5000 kertaa... Käsi väsyi, mahtaisiko jo riittää, kaiketi ei, täytyi jatkaa kirjoittamista päivä päivän jälkeen? Suurin osa yrittäjistä varmaankin päätti luovuttaa kesken.

Joku kuitenkin kirjoitti Austin Mini jopa yli 273'000 kertaa, mutta sepä ei riittänyt! Toiseksi ahkerin uurastaja kirjoitti nimen yli 291'000 kertaa, mutta hävisi hänkin kilpailun! Millainen urakka oli tuomareilla, jotka laskivat sanoja?

Auton voitti Anneli Laine, joka kirjoitti sinnikkäästi Austin Miniä päivästä toiseen 16 tuntia päivässä, yhteensä huikeat 308'385 kertaa!

Mietin, paljonko kului paperia? Olen itse kirjoittanut päiväkirjojani 80-sivuisiin A5-ruutuvihkoihin... Jos vihkon A5-sivun 28 riville kirjoittaisi kullekin viisi kertaa peräkkäin "Austin Mini", yhdelle sivulle mahtuisi 140 ja koko vihkoon 11'200 Austin Miniä. Voittoon tarvittaisiin (308385/11200 =) 28 vihkoa (2240 sivua). Yksi vihko maksaa nykyään kaupassa ehkä euron tai 95 centiä. Entäpä miten postitettu ja mihin hintaan? Vietykö omin käsin "nyrkkipostissa" Suosikin toimitukseen Helsingin "Autotalossa"?

********

Jyrki Uolevi Hämäläinen (1942-2008) tuli Suosikkiin toimitussihteeriksi 1965. Muistan myös saman kustantajan muutamassa 1960-luvun sarjakuvalehdessä (esim. Batman) lukeneen: "Päätoimittaja J.Hämäläinen."

Urpo Lahtisen Hymylehden kustannusyhtiö Lehtimiehet osti Suosikin vuonna 1968, jolloin Isto Lysmä (32-v,) siirtyi "Nyrkkipostin" päätoimittajaksi ja Suosikin päätoimittajaksi eteni Jyrki Hämäläinen (26-v) joka pysytteli pallillaan peräti 34 vuotta aina 60-vuotiaaksi ikinuoreksi asti, vuoteen 2002.

Suurimmillaan Suosikin "Jytä-järkäleessä" 10/1979 oli jopa 192 sivua, tai 9/1981 jopa 250 sivua! Jonkin yksittäisen numeron levikki saattoi lähestyä jopa 200'000:aa kappaletta, normaali levikki oli kai pyöreästi 100'000.

Yllättävä tieto "Kultaturbo"-kirjassa oli, että Tom Pyynösen päätoimittamat lehdet, ensin "Help!" (entinen "Intro") ja sitten "OK", onnistuivat melkein ylittämään Suosikin levikin, kunnes Suosikin kustantaja osti kilpailija-lehdet ja lakkautti ne! Jyrki Hämäläinen ei ollutkaan niin ylivoimainen kuin esitti olevansa, pilkatessaan pääkirjoituksissaan Tom Pyynösen lehtien "Kaksoisnumero-uunotuksia" yms.

Vielä vuonna 1998 Suosikin levikki oli yli 100'000, mutta pari vuotta myöhemmin vuonna 2001 enää vain 58'000! Paperilehdet olivat vaikeuksissa internetin yleistyessä ja kilpailijoiksi oli tullut uusia TYTTÖJEN lehtiä, kuten Demi, Trendi, Miss Mix, Systeri, Elle, Cosmopolitan.

Suosikin tuhoisa levikkikierre (Aikakausmedia 2011): 46'000 (v.2006) -> 45'000 (07) -> 39'000 (08) -> 32'000 (09) -> 26'000 (v.2010)! (Demin levikki 52'000, Cosmopolitanin 79'000.)

Päätoimittaja Katja Stählin (s.1968) kaudella 2002-2007 Suosikki muuttui tyttöjen lehdeksi. Seuraava päätoimittaja Ville Kormilainen (s.1980) sai vuonna 2012 eteensä tappiollisen lehden lopettamisen, minkä ikävyyden hän jätti mieluummin jonkun muun niskoille, naiselle, loppuvuoden pätkä-päätoimittajalle Elli Mäkilälle (s.1978).

Suosikki (1961-2012) ja entinen päätoimittaja Isto Lysmä (1936-2012) kuolivat samana vuonna, 51- ja 76-vuotiaina. Jyrki Hämäläinen (1942-2008) oli kuollut 65-vuotiaana.

*********

Kultaturbo-kirjassa pohditaan, olisiko Suosikin kaltainen maineikas tavaramerkki kannattanut jossakin muodossa säilyttää markkinoilla? Esimerkiksi valtavat juliste-lakanat olivat lehden vahvuuksia!

Minä olisin voinut nähdä Suosikin yhtäältä silkkana hauskuuttavana viihde- ja pilalehtenä (kuin "Suomalainen MAD" aikoinaan) ja toisaalta vuodenaika-lehtenä, joka olisi voinut jatkaa ilmestymistä esim. neljä kertaa vuodessa, kevät-, kesä-, syksy- ja talvi-Suosikki?

Sillä joka vuosi täyttää vuosia yksi uusi ikäluokka nuoria teinejä. Joka kevät 60'000 uutta nuorta pohtii, riittäisikö ikä lähteä kesällä ensimmäistä kertaa Rock-festivaaleille? Vai lähteä ulkomaille ilman vanhempia, vaikkapa Inter-railille, tai ekaa kertaa kesätöihin?

Joka vuosi kymmenet tuhannet uudet nuoret hylkäävät lapsuutensa Aku Ankat ja Tex Willerit, ja voisivat ottaa vastaan omaan ikäänsä sopivaa uutta luettavaa.

Joka vuosi siirrytään laumoittain yläasteelle, vaihdetaan koulua, mennään ensimmäistä kertaa kesätöihin, herätään ensirakkauteen ja eteen tulee muita uusia asioita. Siispä kausittaista informaatiota kaivattaisiin sesongin mukaan.

Jokainen vuoden neljästä numerosta voisi olla yliampuva Rock-JÄRKÄLE Jyrkin tyyliin. MONTA julistelakanaa! Liioiteltuja väitteitä uudesta mullistuksesta, UUDESTA AJASTA uusimmille ikäluokille. Koskaan ennen ei ole ollut tällaista! Vanhat ihmiset on mennyttä! Uusin sukupolvi on (aina) Parempi Kuin Koskaan!

Hypetykselle voisi ja pitäisi naurahtaa! Lehti olisi osaksi kevyt pilalehti, joka nauraisi kaikelle liian vakavalle, mutta mukana olisi myös jotakin hyödyllistä asiaa.

Suosikin 1960-luvun Elvis- ja Beatles-vedätykset kuulostavat hauskoilta! Voisin kuvitella, että niistä on väitelty koulujen pihoilla: jotkut ovat uskoneet noihin pähkähulluihin (mutta kuitenkin harmittomiin) huhuihin, toiset taas eivät!

(Muistan Suomen televisiosta vuonna 1974 israelilaisen mies-mannekiinin näköisen taikurin Uri Gellerin, jonka "yliluonnollisiin kykyihin" ainakin joku uskoi?)

Nykyään eletään valeuutisten aikaa. Puolet ihmisistä tietää olla uskomatta mihinkään eriskummalliseen. Samaan aikaan toinen puolisko ihmisistä uskoo mihin tahansa! 

Lehtien nettisivuilla on houkuttelevia klikki-otsikkoja. Fiksu tietää, ettei niitä kannata katsoa, ne vetävät huulesta, ovat humpuukia. Silti tyhmät uteliaat katsovat.

Suosikin kohdalla esimerkiksi 14-vuotiaat NAURAISIVAT: "Vain joku 13-vuotias uskoisi tuollaisiin väitteisiin!" 15-vuotiaat epäilisivät samaa 14-vuotiaista ja pojat tytöistä ja tytöt pojista? "Sillä kyllä jotkut uskoo mihin vain!"

Mitä Suosikin mainokset voisivat kysyä? "Tuleeko Rolling Stones Ruisrockiin 2026?" (ei?). "Hurja huhu: Danny lähtee Erikan taustalaulajaksi?" (ei?). "Miksi LUNA ei päässyt laulukilpailuun?" (koska on koira). "Palaavatko HIPIT kesällä takaisin kukkaset pitkissä hiuksissaan?" Jne.

**********

8338 -25 Friman, Laura & Mattlar, Mikko: Kultaturbo. Suosikki-lehden tarina /14.2.25 (2024) Johnny Kniga 2024 Sid 267 sivua E01 lk.07.109

.