Richard Yates (1926-92) kirjoitti 1961 parhaan romaaninsa, jonka NIMEÄ ei ole suomennettu, ei myöskään siitä vuonna 2008 tehdyn menestyselokuvan nimeä. Suomen paikkakunnilla ei olekaan yhtään nimettyä Vallankumoustietä. (Vain vanhoissa suomenkielisissä kommunistien kirjoissa.)
"Revolutionary Road" oli jännittävä nimi nuoresta amerikkalaisesta "ihanne-pariskunnasta" vuonna 1955 kertovalle taskukirjalle, jonka otin matkamuistoiksi Eurolines-bussista Göteborgissa syksyllä 1988.
Australialainen turisti Mr. Langhorn oli ostanut englanninkielisen kirjan divarista Hollannin Groningenissa, luki jonkin verran, kyllästyi ja jätti teoksen jälkeensä vieruspaikalleni, tuolin selkänojan verkkoon. Olimme jutelleet matkan kuluessa Lontoon Victorian linja-autoasemalta asti.
Langhorn oli menossa Osloon ja minä Helsinkiin, aluksi samalla linja-autolla. Käänsin hänelle englanniksi bussikuskien saksan- ja ruotsinkieliset tiedotukset, kun autot ja kuljettajamme vaihtuivat väliasemilla.
Säästin kirjan muistoksi matkasta ja aikanaan vuonna 1990 aloin lukea sitä. Vaikutuin tekstistä ja ihmettelin, miksei Richard Yatesia ollut suomennettu? Ajattelin jopa, pitäisikö minun suomentaa itse? Olinko minä tehnyt kirjallisen LÖYDÖN?
*
Kului 18 vuotta, kunnes vuonna 2008 valmistui menestyselokuva "Revolutionary Road", pääosissa Leonardo di Caprio ja Kate Winslet (aiemmin 'Titanicin' rakastavaiset). Juuri Kate winslet oli ihastunut kirjaan, halusi näytellä April Wheelerin roolin ja pyysi silloista aviomiestään Sam Mendesiä ohjaajaksi.
Elokuvamenestyksen myötä kirjan suomensi Markku Päkkilä. Lehtiarvostelut kehuivat: "Kirja on NIIN hyvä, että ansaitsisi Nobelin palkinnon! Mutta kirjailija oli ehtinyt jo kuolla, teos oli esikoisromaani, ja se oli jäänyt tekijänsä parhaaksi työksi.
Luin kirjan uudelleen suomeksi vuosina 2010 ja 2025 (englanniksi 1990). Romaanien säilyttämisen syy on lukea sama teos toiseen kertaan kymmeniä vuosia myöhemmin, mutta Harvoin mitään kirjaa lukee kolmesti? Paitsi pääsykoekirjoja ja hakuteoksia.
**
Kolmas lukukerta siis: taas tarina alkoi heti vetää, imaisi mukaansa. Tietenkin helpottaa lukemista, kun muistaa tapahtumat pääpiirteissään, vaikkei yksityiskohtia.
Tiesin jo päähenkilöiksi Wheelerin nuoren pariskunnan, vaikka kirja alkaakin näin: "Kun kenraaliharjoituksen viimeisetkin äänet hiipuivat pois, Laurel Playersin jäsenet jäivät näyttämölle vaitonaisina ja neuvottomina" --- "Vuosi oli 1955 ja paikka oli Länsi-Connecticut, jossa ruuhkainen uusi maantie yhdisti kolme yli äyräidensä kasvanutta kylää". Vasta 6. tekstisivulla esitellään April Wheeler, "29-vuotias pitkä tuhkanvaalea blondi" ja hänen samanikäinen aviomiehensä Frank.
***
Taiteellinen kotiäiti April on pääroolissa Revolutionary Hillin nukkumalähiön amatööriteatterin esittämässä klassikkonäytelmässä "Kivettynyt metsä". Aviomies vain katsomossa. Naapuri ja ystävä, punatukkainen koneteknikko Shep Campbell epäonnistuu gangsteri Duke Manteen roolissa. Pääosan esittäjä on sairastunut äkillisesti ja ohjaaja joutuu hyppäämään tilalle.
Näyttelijöiden jännitys tarttuu lukijaankin! Ensi-illasta muodostuu suuri pettymys ellei katastrofi! Kuvaus on pitkin matkaa hauskaa, tragikoomista, vaikka kokonaisuutena kirjan voi sanoa olevan "amerikkalainen tragedia".
Kotimatkalla Frank yrittää lohduttaa ja kehua vaimoaan, mutta tämä on raivoisan kireä: "Voisitko olla puhumatta!" Jne. Puolisoiden välit ovat kehittyneet koomisenkin huonoiksi. Tylsää esikaupunkielämää, mies käy autolla ja junalla New Yorkissa töissä. Vaimo hoitaa kahta lasta, 4-6-vuotiaita. Ainoat ystävät ovat naapurin Campbellit sekä paikallinen kiinteistönvälittäjä, rouva Givings miehineen, Wheelereillekin talon kaupannut.
****
Katsoin pariin kertaan TV-sarjan "Mad Men", josta pidin aikakauden kuvauksena, vaikka ihmiset olivat toinen toistaan vastenmielisempiä. Mietin televisiosarjan ja kirjan yhtäläisyyttä. - Muutkin ovat huomanneet sen: "Revolutionary Road" on 66% "MadMen" ja 33% "American Beauty"-elokuvaa!
Kirja etenee helppolukuisesti ja sujuvasti. Wheelerien jälkeen tutustutaan Campbellien ja Givingsien perheisiin. Rouva Campbell juoruaa, että Givingsien matemaatikko-poika onkin mielisairaalassa! Vanhat Givingsit pyytävät saada tuoda poikansa sunnuntai-vierailulle nuorille Wheelereille, jotka ovat Johnin ikäluokkaa, hyvää seuraa.
Skitsofreeninen John laukoo sopimattomia totuuksia ihmisistä, jotka yrittävät salailla ja esittää olevansa parempia kuin muut! Kuten Wheelerit! Hauskaa sivusta lukien! Kun lukija ei ole itse kohteena.
*****
Aprilin ja Frankin suhde kääntyy paremmaksi, kun vaimo keksii heille unelman: perhe muuttaisi Pariisiin! Vaimo saisi nopeasti töitä englanninkielisenä sihteerinä esim. NATO:sta ja mies ehkä työpaikan hitaammin, mutta voisikin väliajan "etsiä itseään" tai kokeilla luovaa kirjoittamista! (New Yorkissa mies tylsistyy kirjoittamalla käyttöohjeita ja mainoksia Knoxin konttorikoneyhtiössä.)
Vaimo hankkii oma-aloitteisesti miehelleenkin ranskan kielen kurssikirjoja, kartat, matkaesitteet, laiva-aikataulut, passihakemukset, ym. vaikka ymmärtää, että traditionaalisen vaimon tulisi antaa miehen päättää tärkeät asiat.
Työpaikallaan Frank on kuitenkin ryhtynyt suhteeseen nuoren toimistosihteerin Maureen Gruben kanssa. Frankille avautuu yllättäen myös etenemismahdollisuus paremmalle palkalle. (Shep Campbell taas on rakastunut Apriliin, ja heillä on lyhyt suhde.)
April tulee raskaaksi, mutta haluaa tehdä abortin, koska vauva siirtäisi unelmaa Pariisista monella vuodella. Frank päin vastoin haluaa kovasti vauvaa! Skitsofreenikko John sanoo Frankin löytäneen tekosyyn päästä jänistämään Pariisiin muuttamisesta, jolla Frank oli kehustellut! Frank raivostuu!
Kirjan lopulla ympyrä sulkeutuu, kun aivan uudet ihmiset muuttavat Revolutionary Hillille. Kiinteistönvälittäjä rva Givings hoitaa tälläkin kertaa tutun talon kaupan.
******
Näytteleminen voisi olla antoisa yhteinen harrastus pariskunnille! Tyttöystäväni (viime vuosisadalla) harjoitteli kanssani rooliaan opiskelijateatterin esitykseen, olimme hahmoja "Lasisessa eläintarhassa" tai olimme "Solveig ja Jussi". Myös suunnitelmat tehdä matka Pariisiin yhdistävät helposti monenkin tytön ja pojan. Yhteinen tekeminen.
*******
Entäpä "brittiläinen tragedia"? Toisen maailmansodan jälkeiset "nuoret vihaiset miehet"? Alan Sillitoen (1928-2010) mainio romaani "Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun" ei ole vain yhden päivän tai yhden yön tarina, vaan monen sellaisen yleistys. Kuten suomalaisessa työläiskuvauksessa, Väinö Riikkilän "Elämä alkaa kello 16", töiden jälkeen on tovi omaa aikaa - vapaus juoda, päihtyä ja huvitella.
Alan Sillitoen kirjan nuori työläissankari Arthur Seaton seurustelee, tilaisuuden tullen, vain häntä itseään vanhempien, varattujen naisten kanssa. Nämä voivat olla Arthurin omien työtoverien vaimoja. Petetty aviomies voi olla reissutyössä tai vaikka armeijan kasarmilla.
Arthur on nähnyt, miten käy naimisiin joutuneille miehille. Näiden elämä muuttuu pian onnettomaksi, pelkäksi nalkuttavan eukon ja lapsilauman elättämiseksi. Arthur aikoo pysytellä vapaana ja käyttää rahapalkkansa itse.
Kuitenkin kirjan lopulla, saatuaan turpaansa, Arthur on huomaamattaan päätymässä erään vähemmän mairittelevasti kuvatun nuoren tytön kanssa juuri sellaiseen ansaan, jonka hän oli aiemmin välttänyt. Tytön äidin naturalistisesta kuvauksesta voidaan ennustaa millainen tyttärestäkin pian tulisi.
Tämäkin tragedia on hauska sivustakatsojalle, jolle se ei ole henkilökohtainen. Sillitoen romaanista vuonna 1960 tehty samanniminen elokuva (pääosassa Albert Finney) on äänestetty peräti kaikkien aikojen 14. parhaaksi brittileffaksi.
********
8352 -25 Yates, Richard: Revolutionary Road. (Jälkisanat Richard Ford). Suom. Markku Päkkilä. (RY 1926-92) April Wheeler 1955 /5.2.2025 (1961) Otava 2010 Nid 403 sivua Oma lk.K
8182 -24 Sillitoe, Alan: Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (Saturday Night & Sunday Morning) suom. Erkki Haglund /15.6.24 (1958) Otava 1962 Sid 266 sivua Oma lk.K
