Bibliophilos-lehdessä elokuvaohjaaja Claes Olsson (s.1948) (eikä ole Clas Ohlson) kertoi miten sai poistettua 1000 kirjaa (25 banaanilaatikollista) vuosia keräämästään kotikirjastosta, kun joutui luopumaan vuokraamastaan pienvarastosta. Olsson myi itse kirjojaan ulkona toreilla ja osan osti antikvariaatti.
Olsson oli aikonut kierrättää kirjojaan myös ilmaiseksi Helsingin Käpylän ja Oulunkylän sivukirjastoissa, mutta niistä olikin LOPETETTU kierrätys. Olsson vain lakonisesti toteaa tapahtuneen! Kapinoimatta! Vähän ihmettelen, miksei Puu-Käpylän nimekäs boheemi taiteilijayhteisö olisi ottanut kantaa kirjojen kierrätyksen puolesta?
*
Kävellessäni toissakesänä aurinkoisessa Puu-Käpylässä huomasin erään omakotitalon portilla jaossa pahvilaatikollisen kirjoja ja DVD-elokuvia: "SAA OTTAA!" Löysinkin pari kiinnostavaa matkakirjaa ja yhden katsottavan elokuvankin.
Mielestäni parhaat löytöni kierrätyskirjoista ovat sellaisia harvinaisuuksia, jotka ovat liian halpoja ja hitaasti kiertäviä täyttämään antikvariaattien kallista, rajallista hyllytilaa (tai liian huonokuntoisia, jotta niistä mielellään haluaisi maksaa mitään), mutta jotka silti haluaisi LUKEA, tai selailla, ja kierrättää edelleen eteenpäin muidenkin luettaviksi.
Jotkut jopa jättävät eri paikkoihin (kuluneitakin) löytökirjoja Book-Crossing -harrastuksena. Olen itse vain kaksi kertaa rekisteröinyt löytämäni Book-Crossing-kirjan: olen lukenut mitä edelliset ovat kirjasta kertoneet, lisännyt oman kuvaukseni, sekä ilmoittanut paikan, johon olen ns. "vapauttanut" kirjan seuraavalle lukijalle. - Kumpaankaan kirjaan ei tullut koskaan vuosien kuluessa uusia merkintöjä minun jälkeeni!
Saksassa olen nähnyt toreilla tai kaduilla ulkona kirjojen kierrätyskaappeja. Puisessa kaapissa, lasisen oven takana on pari-kolme kirjahyllyä, joille voi vapaasti tuoda ja joilta voi ottaa kirjoja. - Espoossa on vastaavanlainen Lintuvaarassa (tarkemmin Hämevaarassa), omakotitalon Hämeenkyläntie 38 aidan kohdalla. Noissa ulkokaapeissa huolestuttaa kirjojen mahdollinen kostuminen? Mitenkähän Pariisin bouquinistien laatikot kestävät Seinen rantamuureilla?
**
Olen käynyt muutaman kerran vuodessa Vihdin hienossa pääkirjastossa Nummelassa. Eteishallin sopessa on ollut suosittu kirjojen kierrätyshyllykkö. Usein sillä on ollut jopa ruuhkaa: kaksi katsojaa tai kirjojen tuoja ja kirjojen etsijä yhtä aikaa.
Toukokuun lopussa 2026 hyllyn päässä oli tyly ilmoitus kierrätyksen lopettamisesta. Oli kuulemma tuotu liian huonokuntoisia kirjoja, jotka eivät kiertäneet tarpeeksi nopeasti, ja henkilökunnalle (jota Nummelan pääkirjastossa on 10-15 ja Vihdin kirkonkylän sivukirjastossa 2 työntekijää) koitui lisätyötä ja kustannuksia kirjojen hävittämisestä. Kierrätys oli ollut jäähyllä aikaisemminkin, mutta asiakkaiden tavat eivät olleet parantuneet, joten nyt kierrätys lopetettiin!
Tapahtunut sai minut monenlaisiin hajamietteisiin kirjojen KIERRÄTYKSESTÄ. Ajattelin, että kirjaston henkilökunnan mielipiteet varmaan jakaantuvat? Jotkut ovat kierrätysihmisiä, toiset eivät.
***
Helsingissä kierrätys on lopetettu tuntemassani Kannelmäen kirjastossa. Avarassa Kannelmäki-talon aulassa oli aiemmin pyörillä siirrettävä hyllykkö, mielestäni pysyi hyvässä kunnossa, mutta ehkä täyttyi liikaa? Joskus myöhemmin iäkäs naisasiakas kysyi kuusikymppiseltä miesvirkailijalta: "Mihin voin laittaa kierrätyskirjat?" "Ne voi antaa minulle!" (Mihinkähän kirjat päätyivät? Takahuoneeseen? Roskiinko?)
Vantaan Myyrmäessä osuin paikalle, kun kuusikymppinen naisvirkailija tyhjensi juuri kierrätyskärryä. Hän laittoi hävitettäviksi juuri sellaisia poikkeuksellisia kirjoja, jotka minua ja harvoja muita kiinnostivat? Pelastin roskista itselleni kolme tärkeintä teosta.
Vantaan virkailija SÄÄSTI hyllyn kaikkein tavallisimmat kirjat: menneiden joulujen bestsellerit hyväkuntoisina. Kirjat, joita on jonotettu kirjastosta uusina, mutta jotka jo vuotta myöhemmin seisovat unohdettuina kirjaston hyllyssä. (Ja joita löytyy halvalla kaikilta kirpputoreilta.) Sopivat toki ihmiselle, joka haluaa kaunistaa kotinsa kirjahyllyä. - Myöhemmin Myyrmäestä lopetettiin kierrätys.
Eräässä Helsingin sivukirjastossa kierrätyshylly joskus näkyi paikallaan, mutta joskus oli poissa, takahuoneessa? Kerran näin, kun nuori virkailijapoika kärräsi kierrätyshyllyä entiselle paikalleen ja sanoi: "Laitetaan tämä "Tommin" inhokki taas esiin!" ("Tommi", nimi muutettu, oli kuusikymppinen virkailija, joka veti kirjaston lukupiiriä ja oli huolissaan koronaviruksesta muita kauemmin,) Toisin sanoen virkailijoiden suhtautuminen kierrätykseen vaihtelee.
****
Olisikohan PARAS tuntemani kierrätyshylly Sellossa, Espoon pääkirjastossa? Siellä kirjoille on varattu niin runsaasti hyllytilaa, että hyllyt eivät ole nähdäkseni koskaan olleet liian täynnä! Suosittelinkin Vihdin kirjastonjohtajalle, että kierrätyshyllyjä tarvittaisiin LISÄÄ, mutta lisätilaa ei kuulemma löydy.
Kirjasto voisi saada värvättyä jonkun eläkeläisen kierrätyshyllyn KUMMIKSI, joka huolehtisi vapaaehtoisesti järjestyksen säilymisestä hyllyssä.
Kierrätys SÄÄSTÄÄ henkilökuntaa työltä! Jos asiakas löytää hyllystä kirjan omakseen, hän jättää helposti jonkin kirjastokirjan lainaamatta, jolloin virkailijalla on vähemmän työtä palautusten järjestämisessä takaisin aakkosjärjestykseen. Kirjaston kirjoja riittää paremmin muille asiakkaille.
Kierrätys on pitkälti ITSEPALVELUA, koska virkailijan ei tarvitse kirjata kirjoja rekisteriin eikä aakkostaa niitä, eikä muistuttaa asiakkaita myöhästymisistä. (Toisaalta kierrätys ei näy mittauksissa virkailijan työsuorituksena.)
*****
Tuoreita löytöjäni kierrätyshyllyistä: Isambart Kingdom Brunelin elämäkerta (englanniksi). Hän oli silta-, tunneli- ja rautatie-insinööri, myös aikansa suurimpien höyrylaivojen rakentaja, 1800-luvun alkupuolella. BBC:n äänestyksessä "Suurin Britti" Brunel tuli toiseksi, edellään vain Winston Churchill, vasta perässään Darwin, Shakespeare ja Newton. Kun etsin mitä tahansa kirjaston lainakirjaa Brunelista, ei löytynyt kuin Hyvinkäältä Rautatiemuseon lukusalista (ei lainaksi). Myöskään internetin suomalaisilla antikvariaateilla ei ollut myynnissä yhtään kirjaa Brunelista.
Juuri luin Giles Miltonin kirjan "Lost Paradise. Smyrna 1922", joka kertoo turkkilaisten toteuttamasta kansanmurhasta Izmirin kaupungissa. jonka kreikkalais- ja armenialais-korttelit turkkilaiset polttivat. Satatuhatta siviiliä ja 150'000 sotilasta (tai 16-60 vuotiasta miestä) kuoli. Neljällä sivulla kerrottiin miten 18-vuotias Onassis, tuleva miljonääri ja Jacqueline Kennedyn toinen puoliso, onnistui neuvokkaasti pelastumaan Smyrnasta.
John Nurmisen säätiö on suomentanut Giles Miltonin toisen kirjan "Muskottisota" 1500-luvun maustekaupasta. Karisto on julkaissut saman tekijän romaanin. Mutta Smyrna-kirjaa ei ole englanniksikaan saatavissa mistään kirjastosta eikä mistään antikvariaatista. Minun kirjassani on hintalappu kreikkalaisesta kirjakaupasta!
Esimerkit kertovat millaisia löytöjä kierrätyshyllyistä voi tehdä!
