Hovimestarin pätevyyden omaava herrasmiespalvelija Jeeves on tunnetusti eräs maailman täydellisimmistä ihmisistä, ainakin humoristisessa kirjallisuudessa. Hän tietää kaiken ja on poikkeuksellisen erehtymätön.
Kustannusyhtiö Teos näyttää aloittaneen uuden Jeeves-sarjan julkaisemalla ensimmäisenä yhteissidoksen 'Kiitos, Jeeves!' Wodehousen vuoden 1934 kirjoista 'Thank You, Jeeves!' sekä 'Right-Ho!' (suomeksi 'Jepulis, Jeeves!'). Lisukkeena on lyhyt 'Munakas'-juttukin (Omelette, 1959).
Jeeves-Omnibuksesta joskus tekemieni laskujen mukaan alkuperäisiä Jeeves-kirjoja ilmestyi 14 kpl vuosina 1923-1974. Stephen Fryn ja Hugh Laurien tähdittämä televisiosarja tiivisti kaiketikin kaikki Wodehousen Jeeves-tarinat vain runsaaseen 30 jaksoon. En ole ainakaan viime vuosina onnistunut lukemaan Jeeves-juttua, joka ei olisi palauttanut mieleeni heti myös näytelmää.
Uusi suomennos on aivan nokkelaa sanailua, mutta suomentaja (Kaisa Sivenius) on tehnyt tyylillisen valinnan poistaa kaikki alkuteoksen tuhannet SIR-sanat, jotka mielestäni kuuluvat jokaisen Jeevesin repliikin loppuun kuin muutama v-sana teini-ikäisen virkkeeseen.
Sirrittelystä olisi sekin hyöty, että pitkissä vuorosanailuissa, joissa ei mainita kuka puhuu, lukija pysyy vaivattomasti kärryillä siitä, kumpi on äänessä, Kuhnuri-Klubin jäsen Bertie Wooster vaiko hänen herrasmiespalvelijansa. Tosin Drones-sanakin on nyt jätetty suomentamatta Kuhnuriksi!
Runsaan ruotsinkielisen Jeeves-valikoiman olen huomannut mm. Didrichsenin Taidemuseon perustaja-pariskunnan museoituneessa kotikirjahyllyssä Helsingin Kuusisaaressa. Itsekin omistan ruotsinkielisenä kirjan "Tack Jeeves!", joka olikin niin hauska, että kiirehdin pian lainaamaan Jeeves Omnibus I:n englanniksi.
Kevyttä on kivaa lukea vieraalla kielellä. On tasapainottavaa aiheen helppoudelle ja keveydelle saada sitä vastoin välillä miettiä ja keksiä vastineita oudoille vieraskielisille sanoille.
Britanniassa Jeeves on koottu 5 kokoomateokseksi, joista kussakin 3 alkuteosta ja niissä kussakin parisataa suurehkoa sivua, eli yhteensä n. 3000 sivua. Yksikseni lukiessani olen purskahtanut nauramaan ääneen vähintään sadan sivun välein, pari kertaa kirjaa kohti, vaikka en normaalisti yksikseni naureskele.
TV-näytelmä ei ole pystynyt välittämään kaikkia Bertie Woosterin omasanaiseen kerrontaan upotettuja brittiläisiä understatementtejä:
"Jeevesin täytyi olla äärimmäisen järkyttynyt. Hänen toinen kulmakarvansa kohosi 1/8 tuuman verran." (Yleensä se kohoaa enintään 1/16 tuuman verran eli 1,5 millimetriä).
Entäpä Bertie Woosterin seikkailut? Kun autoileva Wooster suostui pelastamaan liftaavan 13-v. tyttökoululaisen myöhästymis-rangaistuksesta, esittäytymällä koulussa tämän sedäksi, rouva rehtori pyysi herrasmiesvierasta myös lausumaan tyttöoppilaille muutamia hyviä neuvoja elämän varrelle...?
Bertie sai mieleensä vain neuvon, miten eräältä Lontoon sillalta voi hyvin nähdä erään tornin, talojen välistä, vaikkei kukaan siihen uskoisi. "Se on hyvin hyödyllinen tieto! Olen tienannut erinäisiä tarpeellisia kymppejä monilta kavereilta lyömällä sopivasti vetoa Kuhnuri-klubilla..."
"HRMH!... Ehkäpä sittenkin jokin mukava tarina?" opettajatar keskeytti.
"Ööö... joo, Bingo kertoikin eilen klubilla mainion jutun, jossa arkkipiispa siis kohtasi kadulla kuorotytön ja..." HRMH! Aika rientää, ehkäpä keskeytämme tähän!
Yhteiskunnallisesti oivaltava kohta Jeevesissä on, kun vanha Sir Charles aikoi mennä naimisiin erään nuoren tarjoilijattaren kanssa...
"Sitä tautia on taas liikkeellä, että päärit pihkaantuvat proletaareihin!" kauhisteli Bertien täti.
Jeeves korjasi: "Sanoisin että alempaan keskiluokkaan!"
Jeeves epäilemättä huolehti omasta arvostaan. Hän katsoo itse olevansa vankasti keskiluokkaa, "ylempää keskiluokkaa", jollei suorastaan "alempaa yläluokkaa"? "Gentleman to a gentleman", kuten hän ammattinsa mielellään oudoille esittelee.
TV-sarjasta välittyi varsin hyvin esiin motiivi, miksi Jeeves "viihtyy" palvelijan työssään: se on 1920-luvun luokkayhteiskunnassa hänen paras ja ainoa keinonsa elää siivellä toiveittensa mukaista ylellistä elämää (hyvä ruoka, hyvät juomat, laadukas asuinmiljöö, matkat Rivieralle).
Kirjoissakin Jeeves on perso matkoille ja suosittelee mielellään Bertielle pakotieksi kiipelistä parin kuukauden lomailua Monte Carlossa... "Olen jo pakannut matkalaukut valmiiksi ja varannut laivaliput, Sir!"
Kirjastossa käteeni osui myös vanha Wodehouse-valikoima "Pip-pip, Sir". Eriskummallinen nimi osoittautui lopulta Jeevesin sievistelyksi - Kippis-sanalle...
Paljonkohan Jeevesin maailmaa ja Bertie Woosteria kavereineen on mahdettu tutkia Britannian yliopistoissa tai harrastajapiireissä, on minulta selvittämättä...
"Kotini on linnani" on englantilainen sanonta. Miten mahtipontinen ja suurellinen!
Hyacinth Bukée (Pokka pitää -sarjassa) on osa sitä samaa jatkumoa: ihminen joka yrittää esittää enempää kuin on. Ihminen joka yrittää esittää - instituutiota!
Kun aatelinen näyttelee Britanniassa pientä versiota kuninkaallisuudesta, tavallinen "commoner" matkii omasta puolestaan aatelista, kuten Hyacinth Bucket-Bukée.
Suomessa pääsin ehkä lähimmäksi Jeeves-maailmaa lapsena, kun näin "kesäloman" siten, että vanhemmat istuivat presidentti Svinhufvudin suvun kotitalon Luumäen Kotkaniemen täysihoitolan pihakeinussa lukemassa ja odottelemassa, kunnes pian jälleen koittaisi jokin päivän 5 ateriasta, päiväkahvista tai välipalasta... "Boring!!" valittaisi Bart Simpson. Minä en vielä lapsena osannut sitä sanoa.
Yhtä laiskaa kuhnustelua oli 1960-luvun puolivälin seuramatkailu ensi kertaa vieraassa Välimeren maassa kielitaitoisempien oppaiden ja taksien ja hotellin palvelusväen varassa, kun ei osattu ja ymmärretty elää maassa maan tavalla... Samanlaista kuin miten Bertie Wooster oli riippuvainen hovimestari Jeevesistä.
Vaan kunpa yhä osattaisiinkin kirjoittaa yhtä kevyesti kuin Wodehouse... Kukahan voisi sijoittaa vastaavan huolettoman hyväntuulisuuden suomalaiseen kaupunkiin?
maanantai 2. marraskuuta 2009
24. Yli 500 katsottavaa kaupunkia
Bounty Booksin painava opus '501 Must-Visit Cities' esittelee 9 kirjoittajan voimin maailman keskeisimmät katsomisen arvoiset kaupungit kuvalla ja sivulla, vain muutaman ilman kuvaa, kuten Vaasan, joka saa edustaa Suomea Helsingin, Oulun ja Turun rinnalla. Euroopan osuus on lähes puolet sivuista, Afrikan 47 sivua.
Cathy Lownen ja kumppanien teksteistä välittyy vaikutelma, että paikanpäällä on käyty eläytymässä. Arvokas ulkoasu saa valitettavasti etusijan siltä, että lukemista helpotettaisiin hyvällä jaksotuksella ja vaikkapa avainsanojen havainnollisella korostamisella. Käytännölliset nähtävyysluettelotkin on taitettu kuin symmetrisiksi runoiksi!
Englantia pystyy kirjoittamaan suppeallakin sanavarastolla, mutta snobi Oxbridgen graduaatti voi hallita suvereenisti myriadin idiomeja, ja sellaisten käyttöön on tällä kertaa tullut kiusaus.
Suurin osa värikuvista on kauniita, houkuttelevia ja hyvin havainnollistavia yleiskuvia.
Listauskirjoissa lukijalle on tärkeintä laatia oma listansa tai verrata luetteloita.
***
Knoppikysymys Espanjan Sevillasta: Mitkä seuraavista 5 oopperasta sijoittuvat Sevillaan?
1. Sevillan parturi? 2. Carmen? 3. Fidelio? 4. Don Giovanni? 5. Figaron häät? Vastaus: Kaikki viisi!
Säveltäjät 1. Rossini, 2. Bizet 3. Beethoven 4- 5. Mozart
***
Huomaan itse käyneeni joka kymmenennessä kirjan kaupungeista eli yli 50:ssä. Yllättävin kaupunkimme on Cornwallin pääkaupunki Truro. Muita yhteisiä ovat Amsterdam, Ateena, Barcelona, Bern, Biarritz, Bordeaux, Bremen, Cambridge, Canterbury, Cardiff, Chester, Coimbra, Dublin, Edinburgh, Firenze, Geneve, Glasgow, Göteborg, Hampuri, Jerusalem, Köln, Kööpenhamina, Lissabon, Lontoo, Luxemburg, Lyypekki, Monte Carlo, München, Namur, Newcastle, Nizza, Oslo, Palma de Mallorca, Pariisi, Pietari, Pisa, Porto, Riika, Rhodos, Rooma, San Marino, Stirling, Tallinna, Tukholma, Venetsia , Wien ja Zürich.
Seuraavanlaisin ilmaisuin ja asiatiedoin '501 Must-Visit Cities' luonnehtii 41 tuhannen asukkaan Stirlingiä (oma käännökseni):
"Edinburghin elegantin majesteettisuuden ja Glasgowin monumentaalisen viktoriaanisen erityisleiman jälkeen onkin Skotlannin pienin 'City' aivan erilainen. Stirling on keräytynyt keskiaikaisen kylän ympärille, erään läntisen Euroopan laajimman ja tärkeimmän linnan maisemaa hallitsevan hahmon alle.
Entisaikainen Skotlannin pääkaupunki sijaitsee strategisesti Forthjoen varrella ja on saanut osuvan lempinimen "Ylämaiden portti". Stirling on näytellyt pysyvää osaa lähes kaikissa Skotlannissa raivonneissa konflikteissa. Viimeinen taisto käytiin kaupungin alueella 1648, Skotlannin sisällissodan aikaan. Sitten seurasi vielä kuningas Jaakon kannattajien kapinointi.
Stirlingin linna sijaitsee Castle Hillin vulkaanisen kallionkielekkeen huipulla, kolmelta suunnalta jyrkän kallioseinämän ympäröimänä, mikä tekee hyökkäykset linnaan vaikeiksi. Useimmat rakennuksista ovat 1400- ja 1500-luvuilta, vaikka vanhempiakin osia on. Jaakko IV:n aloittama ja Jaakko V:n täydentämä palatsikortteli on hienoa kivityötä. Hiljattain restauroidussa Jaakko IV:n Great Hallissa on kaksi suurenmoista ulokeikkunaa eli erkkeriä (Oriel). Skotlannin kuningatar Maria kruunattiin Stirlingin linnassa vuonna 1543.
Linnan lähellä on Holy Roodin kirkko, monumentaalisten hautojen ympäröimänä, eräs Skotlannin hienoimmista keskiaikaisista kunnankirkoista (parish churches), joka armollisesti vältti reformaation aikana huipentuneen Skotlannin kirkkojen joukkotuhon. Skotlannin kuningattaren Marian alaikäinen poika kruunattiin siellä Jaakko VI:ksi vuonna 1567.
Vanhakaupunki linnan alapuolella, jota paikalliset kutsuvat nimellä 'Top o' the Town', puhkuu luonnetta. Huomionarvoisiin rakennuksiin kuuluu Argyll's Lodgings, ihmeellinen esimerkki 17. vuosisadan kaupunkitalosta ja 19. vuosisadan (1800-luvun) Vanhan Kaupungin Vankila, joka korvasi pahamaineisen Tolbooth Gaolin, joka on säilynyt sekin. The Smith Art Gallery on paikallishistorian näyteikkuna.
Älä vain sivuuta näitä:
- Mars Walkin ihmeellinen kivifasadi, Earl of Mar'in n. 1570 tilaama renessanssikaupunkitalo
- retki Inchmahomen saarelle ja pikkuluostariin, joka oli kerran Skottien kuningattaren Marian lepopaikka
- National Wallce Monument, joka valmistui legendaarisen Braveheartin kunniaksi vuonna 1869 Abbey Craigille, hieman kaupungin pohjoispuolelle
- Cambuskenneth Abbey, 12. vuosisadan raunio joen varrella hiukan kaupungin ulkopuolella
- Bannockburn Heritage Centre, joka tietää kaiken vuoden 1314 kuuluisasta taistelusta, jossa Robert the Bruce tuhosi omaa joukkoaan suuremman englantilaisten armeijan
Tämä tulisi myös tietää: Englannin Edward I käytti Warwolfia, suurinta milloinkaan valmistettua katapulttia, murtaakseen Stirlingin linnan muurin 1200-luvulla."
***
Lisään rinnalle omat kokemukseni Stirlingistä. Olen yöpynyt em. Argyllin talossa.
Stirlingiin oli 50 minuutin junamatka Edinburghista. Viehättävä, katettu rautatieasema. Seinällä haalistunut yleiskartta, josta näki päätiet kyliin, muttei katuja. Merkittyinä olivat juna-asema STA, linna CAS, kirkot risteillä sekä - retkeilymaja YHA. Yritin painaa mieleeni Hostellin sijainnin suhteessa maamerkkeihin ja kahden kirkon välisellä linjalla.
Pikkukaupungin tunnelma oli hiljainen, ei ihmisiä, ei autoja, elokuun lauantaina klo 15. Asemaa sivusi kauppakatu, jonka varrella oli Thistlen ostoskeskus, kuin jokin Helsingin Malmintori ja se olikin asiakkaista ruuhkainen.
Asema oli laaksossa, jota toinen katu myötäili, toisen noustessa viistosti rinnettä kohti Linnaa. Kahden pääkadun lisäksi oli kujia. Suunnistimme Sadun (20) kanssa rakentamattomalle heinäniittyiselle kukkulalle, joka oli kuin Enid Blytonin Viisikko-kirjoista. Jossain täytyi olla kaniineja tai ainakin koloja.
Kipusimme ikivanhalta näyttävää, sammaleisilla kiviaidoilla eristettyä kapeaa ja mutkaista kävelytietä ylös lähelle historiaa henkivää, komeaa linnaa. Linnan aukiolla oli vain B&B (No Vacancies!) ja hotelli, varmasti liian kallis. Lähdimme pettyneinä tai eksyneinä talsimaan keskiaikaisten talojen reunustamana polveilevaa katua alas kohti asemaa, kunnes jo 50 metrin päässä näimme kuin näimmekin YHA-tunnuksen vasemmalla, vankan muurin portissa.
Nelikulmaista sisäpihaa ympäröi kadun puolelta muuri ja muualta talon kolme siipeä, joita yhdisti kaksi pyöreää tornia. Tämä Castle Wynd, Argyll Lodging, oli vuonna 1630 ensimmäiselle Stirlingin jaarlille rakennettu mansion, asuntolinna, jonka omisti myöhemmin ensimmäinen Argyllin markiisi. Talo oli toiminut myös armeijan sairaalana.
Retkeilymaja oli saapuessamme kello 17:50 täyteen buukattu, mutta klo 18 raukesivat lunastamattomat varaukset ja saimme yösijat. Jonottajia oli jo 5 poikaa ja yksi tyttö, minkä lisäksi yksi tyttö juoksi hengästyneenä sisään vahvistamaan asemalta tulossa olevan kolmen hengen porukan varauksen.
Linnassa oli melkoisesti mutkikkaita käytäviä. Oikean siiven toimistosta kävelimme ensin torniin, nousimme portaita kaksi kerrosta ja kuljimme keskiosan valtavan Common Room -hallin poikki toisen tornin portaikkoon. Siellä minä nousin puoli kerrosta ylöspäin huoneeseen 4, käytävälle, jonka varrella oli 5 makuusalia, kussakin 6 vuodetta, käytävän päässä wc. Otin yläpetin.
Satu puolestaan laskeutui alempaan kerrokseen, jossa oli vastaavasti naisten makuusalien käytävä. Ei ollut perhehuoneita. Matkan ensimmäinen yö erillään. Välikerroksessa olivat suihkut, sukupuolille nekin erikseen, mutta kävimme silti yhteissuihkussa vähän ennen klo 22:ta.
Lauantai-illan kävelyllä klo 18:30 - 21 kiersimme ulkokautta Stirlingin linnaa pitkin idyllisiä polkuja, joiden varrella oli testamentattuja penkkejä skotlantilaiseen tapaan, esim.
"Rouva Agatha McCarthy (1889-1980) katseli tältä paikalta auringonlaskuja vuosina 1947-1978 ja hän on testamentilla lahjoittanut penkin ihmisten iloksi" (pieni kaiverrettu kyltti).
Istuimme penkille, polun yläpuolelle, linnan seinämien ja jyrkänteen alapuolelle, syömään. Koiria juoksi vastaan. Alhaalla niityillä, joita tiet halkoivat, näkyi pieninä pisteinä lampaita. Oli hieman viileää. Toiseen suuntaan näkyi rakennettuja vyöhykkeitä ja myös joki, jonka ylitti vanha silta.
Kuljimme tallattuja polkuja, näimme kaniinin koloja ja papanoita, muistelimme Viisikkoa. Näimme mahtavia näköaloja ja hurjan hautausmaan, jonka laattarivien välissä oli jyrkkä ruohorinne, ylhäällä lisää muistokiviä, jylhin "R.I.P." -tekstein. Stirlingin yläkaupungin vanhat, tummat, mustat korttelit olivat upeita, alakaupunki modernimpana tavanomaisempi.
Aamulla sunnuntaina veimme reput säilöön rautatieasemalle, jonne oli suorinta tietä kilometri alamäkeen. Sitten kiipesimme takaisin linnalle, joka oli niin komea, ettei sitä voinut mitenkään sivuuttaa. Se oli peräisin osin jo 1100-luvulta ja ollut Skotlannin kuninkaiden virka-asunto Jaakko VI:nteen saakka, josta tuli Yhdistyneen Kuningaskunnan Jaakko I.
Linnan pääsymaksu oli 1,5 puntaa ja postikortit maksoivat 10 p. Maksoimme Skotlannin omilla seteleillä, joita oli kertynyt vaihtorahoina.
Linnassa esitettiin pienoisnäytelmiä mm. John Knoxin ja Jaakko V:n elämästä. Katsoimme Jaakon monologin (20 minuuttia, 4 tuoliriviä, melko täyttä), joka alkoi muhkean näyttelijän kumealla karjaisulla: "The King is Dead!", jota seurasi mahtipontinen muistelma elämästä kuninkaana.
Linnan pitkien muurien harjalla sai kävellä. Sisätilat olivat museo-osastoina, joiden aiheita riitti toiseen maailmansotaan asti. Linnan rakentamista oli kuvattu vahanukkeasetelmilla, jotka ihastuttivat japanilaisturisteja.
Vietimme sateista päivää linnassa kolmisen tuntia, söimme sekä eväitä että kahvilassa, kunnes lähdimme asemalle, oltuamme Stirlingissä vuorokauden ympäri, päivän kolmesta kolmeen. Poikkesimme kuitenkin ensin vielä vanhan skotlantilaisen vankilan pihalla, jota restauroitiin. Jatkoimme junalla Glasgowiin.
Cathy Lownen ja kumppanien teksteistä välittyy vaikutelma, että paikanpäällä on käyty eläytymässä. Arvokas ulkoasu saa valitettavasti etusijan siltä, että lukemista helpotettaisiin hyvällä jaksotuksella ja vaikkapa avainsanojen havainnollisella korostamisella. Käytännölliset nähtävyysluettelotkin on taitettu kuin symmetrisiksi runoiksi!
Englantia pystyy kirjoittamaan suppeallakin sanavarastolla, mutta snobi Oxbridgen graduaatti voi hallita suvereenisti myriadin idiomeja, ja sellaisten käyttöön on tällä kertaa tullut kiusaus.
Suurin osa värikuvista on kauniita, houkuttelevia ja hyvin havainnollistavia yleiskuvia.
Listauskirjoissa lukijalle on tärkeintä laatia oma listansa tai verrata luetteloita.
***
Knoppikysymys Espanjan Sevillasta: Mitkä seuraavista 5 oopperasta sijoittuvat Sevillaan?
1. Sevillan parturi? 2. Carmen? 3. Fidelio? 4. Don Giovanni? 5. Figaron häät? Vastaus: Kaikki viisi!
Säveltäjät 1. Rossini, 2. Bizet 3. Beethoven 4- 5. Mozart
***
Huomaan itse käyneeni joka kymmenennessä kirjan kaupungeista eli yli 50:ssä. Yllättävin kaupunkimme on Cornwallin pääkaupunki Truro. Muita yhteisiä ovat Amsterdam, Ateena, Barcelona, Bern, Biarritz, Bordeaux, Bremen, Cambridge, Canterbury, Cardiff, Chester, Coimbra, Dublin, Edinburgh, Firenze, Geneve, Glasgow, Göteborg, Hampuri, Jerusalem, Köln, Kööpenhamina, Lissabon, Lontoo, Luxemburg, Lyypekki, Monte Carlo, München, Namur, Newcastle, Nizza, Oslo, Palma de Mallorca, Pariisi, Pietari, Pisa, Porto, Riika, Rhodos, Rooma, San Marino, Stirling, Tallinna, Tukholma, Venetsia , Wien ja Zürich.
Seuraavanlaisin ilmaisuin ja asiatiedoin '501 Must-Visit Cities' luonnehtii 41 tuhannen asukkaan Stirlingiä (oma käännökseni):
"Edinburghin elegantin majesteettisuuden ja Glasgowin monumentaalisen viktoriaanisen erityisleiman jälkeen onkin Skotlannin pienin 'City' aivan erilainen. Stirling on keräytynyt keskiaikaisen kylän ympärille, erään läntisen Euroopan laajimman ja tärkeimmän linnan maisemaa hallitsevan hahmon alle.
Entisaikainen Skotlannin pääkaupunki sijaitsee strategisesti Forthjoen varrella ja on saanut osuvan lempinimen "Ylämaiden portti". Stirling on näytellyt pysyvää osaa lähes kaikissa Skotlannissa raivonneissa konflikteissa. Viimeinen taisto käytiin kaupungin alueella 1648, Skotlannin sisällissodan aikaan. Sitten seurasi vielä kuningas Jaakon kannattajien kapinointi.
Stirlingin linna sijaitsee Castle Hillin vulkaanisen kallionkielekkeen huipulla, kolmelta suunnalta jyrkän kallioseinämän ympäröimänä, mikä tekee hyökkäykset linnaan vaikeiksi. Useimmat rakennuksista ovat 1400- ja 1500-luvuilta, vaikka vanhempiakin osia on. Jaakko IV:n aloittama ja Jaakko V:n täydentämä palatsikortteli on hienoa kivityötä. Hiljattain restauroidussa Jaakko IV:n Great Hallissa on kaksi suurenmoista ulokeikkunaa eli erkkeriä (Oriel). Skotlannin kuningatar Maria kruunattiin Stirlingin linnassa vuonna 1543.
Linnan lähellä on Holy Roodin kirkko, monumentaalisten hautojen ympäröimänä, eräs Skotlannin hienoimmista keskiaikaisista kunnankirkoista (parish churches), joka armollisesti vältti reformaation aikana huipentuneen Skotlannin kirkkojen joukkotuhon. Skotlannin kuningattaren Marian alaikäinen poika kruunattiin siellä Jaakko VI:ksi vuonna 1567.
Vanhakaupunki linnan alapuolella, jota paikalliset kutsuvat nimellä 'Top o' the Town', puhkuu luonnetta. Huomionarvoisiin rakennuksiin kuuluu Argyll's Lodgings, ihmeellinen esimerkki 17. vuosisadan kaupunkitalosta ja 19. vuosisadan (1800-luvun) Vanhan Kaupungin Vankila, joka korvasi pahamaineisen Tolbooth Gaolin, joka on säilynyt sekin. The Smith Art Gallery on paikallishistorian näyteikkuna.
Älä vain sivuuta näitä:
- Mars Walkin ihmeellinen kivifasadi, Earl of Mar'in n. 1570 tilaama renessanssikaupunkitalo
- retki Inchmahomen saarelle ja pikkuluostariin, joka oli kerran Skottien kuningattaren Marian lepopaikka
- National Wallce Monument, joka valmistui legendaarisen Braveheartin kunniaksi vuonna 1869 Abbey Craigille, hieman kaupungin pohjoispuolelle
- Cambuskenneth Abbey, 12. vuosisadan raunio joen varrella hiukan kaupungin ulkopuolella
- Bannockburn Heritage Centre, joka tietää kaiken vuoden 1314 kuuluisasta taistelusta, jossa Robert the Bruce tuhosi omaa joukkoaan suuremman englantilaisten armeijan
Tämä tulisi myös tietää: Englannin Edward I käytti Warwolfia, suurinta milloinkaan valmistettua katapulttia, murtaakseen Stirlingin linnan muurin 1200-luvulla."
***
Lisään rinnalle omat kokemukseni Stirlingistä. Olen yöpynyt em. Argyllin talossa.
Stirlingiin oli 50 minuutin junamatka Edinburghista. Viehättävä, katettu rautatieasema. Seinällä haalistunut yleiskartta, josta näki päätiet kyliin, muttei katuja. Merkittyinä olivat juna-asema STA, linna CAS, kirkot risteillä sekä - retkeilymaja YHA. Yritin painaa mieleeni Hostellin sijainnin suhteessa maamerkkeihin ja kahden kirkon välisellä linjalla.
Pikkukaupungin tunnelma oli hiljainen, ei ihmisiä, ei autoja, elokuun lauantaina klo 15. Asemaa sivusi kauppakatu, jonka varrella oli Thistlen ostoskeskus, kuin jokin Helsingin Malmintori ja se olikin asiakkaista ruuhkainen.
Asema oli laaksossa, jota toinen katu myötäili, toisen noustessa viistosti rinnettä kohti Linnaa. Kahden pääkadun lisäksi oli kujia. Suunnistimme Sadun (20) kanssa rakentamattomalle heinäniittyiselle kukkulalle, joka oli kuin Enid Blytonin Viisikko-kirjoista. Jossain täytyi olla kaniineja tai ainakin koloja.
Kipusimme ikivanhalta näyttävää, sammaleisilla kiviaidoilla eristettyä kapeaa ja mutkaista kävelytietä ylös lähelle historiaa henkivää, komeaa linnaa. Linnan aukiolla oli vain B&B (No Vacancies!) ja hotelli, varmasti liian kallis. Lähdimme pettyneinä tai eksyneinä talsimaan keskiaikaisten talojen reunustamana polveilevaa katua alas kohti asemaa, kunnes jo 50 metrin päässä näimme kuin näimmekin YHA-tunnuksen vasemmalla, vankan muurin portissa.
Nelikulmaista sisäpihaa ympäröi kadun puolelta muuri ja muualta talon kolme siipeä, joita yhdisti kaksi pyöreää tornia. Tämä Castle Wynd, Argyll Lodging, oli vuonna 1630 ensimmäiselle Stirlingin jaarlille rakennettu mansion, asuntolinna, jonka omisti myöhemmin ensimmäinen Argyllin markiisi. Talo oli toiminut myös armeijan sairaalana.
Retkeilymaja oli saapuessamme kello 17:50 täyteen buukattu, mutta klo 18 raukesivat lunastamattomat varaukset ja saimme yösijat. Jonottajia oli jo 5 poikaa ja yksi tyttö, minkä lisäksi yksi tyttö juoksi hengästyneenä sisään vahvistamaan asemalta tulossa olevan kolmen hengen porukan varauksen.
Linnassa oli melkoisesti mutkikkaita käytäviä. Oikean siiven toimistosta kävelimme ensin torniin, nousimme portaita kaksi kerrosta ja kuljimme keskiosan valtavan Common Room -hallin poikki toisen tornin portaikkoon. Siellä minä nousin puoli kerrosta ylöspäin huoneeseen 4, käytävälle, jonka varrella oli 5 makuusalia, kussakin 6 vuodetta, käytävän päässä wc. Otin yläpetin.
Satu puolestaan laskeutui alempaan kerrokseen, jossa oli vastaavasti naisten makuusalien käytävä. Ei ollut perhehuoneita. Matkan ensimmäinen yö erillään. Välikerroksessa olivat suihkut, sukupuolille nekin erikseen, mutta kävimme silti yhteissuihkussa vähän ennen klo 22:ta.
Lauantai-illan kävelyllä klo 18:30 - 21 kiersimme ulkokautta Stirlingin linnaa pitkin idyllisiä polkuja, joiden varrella oli testamentattuja penkkejä skotlantilaiseen tapaan, esim.
"Rouva Agatha McCarthy (1889-1980) katseli tältä paikalta auringonlaskuja vuosina 1947-1978 ja hän on testamentilla lahjoittanut penkin ihmisten iloksi" (pieni kaiverrettu kyltti).
Istuimme penkille, polun yläpuolelle, linnan seinämien ja jyrkänteen alapuolelle, syömään. Koiria juoksi vastaan. Alhaalla niityillä, joita tiet halkoivat, näkyi pieninä pisteinä lampaita. Oli hieman viileää. Toiseen suuntaan näkyi rakennettuja vyöhykkeitä ja myös joki, jonka ylitti vanha silta.
Kuljimme tallattuja polkuja, näimme kaniinin koloja ja papanoita, muistelimme Viisikkoa. Näimme mahtavia näköaloja ja hurjan hautausmaan, jonka laattarivien välissä oli jyrkkä ruohorinne, ylhäällä lisää muistokiviä, jylhin "R.I.P." -tekstein. Stirlingin yläkaupungin vanhat, tummat, mustat korttelit olivat upeita, alakaupunki modernimpana tavanomaisempi.
Aamulla sunnuntaina veimme reput säilöön rautatieasemalle, jonne oli suorinta tietä kilometri alamäkeen. Sitten kiipesimme takaisin linnalle, joka oli niin komea, ettei sitä voinut mitenkään sivuuttaa. Se oli peräisin osin jo 1100-luvulta ja ollut Skotlannin kuninkaiden virka-asunto Jaakko VI:nteen saakka, josta tuli Yhdistyneen Kuningaskunnan Jaakko I.
Linnan pääsymaksu oli 1,5 puntaa ja postikortit maksoivat 10 p. Maksoimme Skotlannin omilla seteleillä, joita oli kertynyt vaihtorahoina.
Linnassa esitettiin pienoisnäytelmiä mm. John Knoxin ja Jaakko V:n elämästä. Katsoimme Jaakon monologin (20 minuuttia, 4 tuoliriviä, melko täyttä), joka alkoi muhkean näyttelijän kumealla karjaisulla: "The King is Dead!", jota seurasi mahtipontinen muistelma elämästä kuninkaana.
Linnan pitkien muurien harjalla sai kävellä. Sisätilat olivat museo-osastoina, joiden aiheita riitti toiseen maailmansotaan asti. Linnan rakentamista oli kuvattu vahanukkeasetelmilla, jotka ihastuttivat japanilaisturisteja.
Vietimme sateista päivää linnassa kolmisen tuntia, söimme sekä eväitä että kahvilassa, kunnes lähdimme asemalle, oltuamme Stirlingissä vuorokauden ympäri, päivän kolmesta kolmeen. Poikkesimme kuitenkin ensin vielä vanhan skotlantilaisen vankilan pihalla, jota restauroitiin. Jatkoimme junalla Glasgowiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)