367. Lukemani kirjat vuonna 2026

LUETUT KIRJAT 2026

Aakkosjärjestys 8531-8605  (75 kirjaa)

8601 -26 Ahonen, Erkki: Kuuma koira. Max,18, Ruotsiin 1952

8592 -26 Ahvio, Juha: Sananvapaus uhattuna Suomessa. Vihapuhe

8564 -26 Aldridge, Maud: Poirot, the Greatest Detective
8575 -26 Bagley, Desmond: Surmanajo (Juggernaut) rekka Afrikassa
8542 -26 Ballinger, Bill S: Kynsi ja hammas (Tooth and Nail) 
8578 -26 Beard, Miriam: Affärsmannens historia, del II (1939)
8538 -26 Bonzon, Paul-Jacques: Kuusi kaverusta ja vihreä aasi 
8579 -26 Brotherus, Heikki: G W Sohlberg 100 v. (1876-1976)
8605 -26 Carr, John Dickson: Yhdeksän väärää vastausta (Nine).-52
8576 -26 Ceram, C W / Hillers, Marta: Nainen Berliinissä (1945)
8551 -26 Doyle, Andrew: The New Puritans. Religion of Social Justice
8570 -26 Edwards, Martin (ed): Capital Crimes - London Mysteries
8604 -26 Eisner, Will: The Spirit. 22 á7s. (1940-50, The Best of S-
8597 -26 Finne, Jalmari: Valkoinen torakka. #1 (1927)
8580 -26 Finne, Jalmari: Prinsessa. Valkoinen torakka #3.
8560 -26 Gage, Leighton: Haudatut muukalaiset
8603 -26 Hakkarainen, Olli: Heinäkuussa alkaa seikkailu. Barösund-78
8555 -26 Hall, Tom & Imogen: Train Travel in Europe
8535 -26 Harari, Yuval Noah: Nexus. Tietoverkkkojen lyhyt hist
8552 -26 Hempe, Hans: Uta - lentoemäntä (Uta geht in die Luft) 
8533 -26 Hägglund, Anna-Stina & Lahti, Sofia (t): Pyhä Birgitta
8532 -26 Hämäläinen, Helvi: Raakileet. Erkki ym. 11-20-vuotiaina
8540 -26 Kekkonen, U (Tyrkkö, Korh): Kirjeitä myllystäni 1. 56-67
8531 -26 Kilpi, Eeva: Nainen kuvastimessa. Irma,30, (Tapiola)
8546 -26 Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan salaiset unelmat (Secret 
8583 -26 Knight, Arthur: Elävät kuvat (The Liveliest Art)
8562 -26 Kylävaara, Keijo: Vuosi seitsemäntoista 1917
8559 -26 Laitinen, Matti: Kuolema San Lorenzon yössä
8537 -26 Laukko, Esko: Sen yli käy vain tuuli viheltäin (Ballinger
8549 -26 Laukko, Esko: Insinööri Forssin tapaus. Puliukko, DI, pol
8598 -26 Linna, Susanna: Simpukankuorelta kotiin. Compostela-04
8593 -26 London, Jack: Elsinoren kapina (Mutiny on Board of E)
8547 -26 McBain, Ed: Poikani on narkomaani? (Pusher) Ilves 27 D
8599 -26 McCall Smith,  A: Naisten Etsivätoimisto #1. Ramotswe
8602 -26 McCall Smith,  A: Kirahvin kyyneleet. Mma Ramotswe #2
8600 -26 McCall Smith,  Alexander: Siveysoppia kaunille tytöille #3
8587 -26 McCall Smith, A: Elämän kirkas keskipäivä. Ramotswe #5
8590 -26 McCall Smith,  A: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla. Mma #9
8588 -26 McCall Smith,  A: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille #10
8557 -26 MacLean, Alistair: Miljonäärien laiva
8545 -26 Manninen, Mari: Toimittaja kertoo Niin totta kuin osaa 
8554 -26 Marryat, Frederick: Merirosvo
8585 -26 Mason, Cynthia (t): Ms Murha (Women of Mystery)
8563 -26 Massey, Sujata: Rei Shimura Havaijilla (11. =viim)
8584 -26 Montgomery, Cynthia A: The Strategist. Be the Leader.
8577 -26 Nummelin, Markku: Rantarata
8534 -26 Olusoga, David: Black and British. A Short History
8571 -26 Pertilä, Jaakko: Helsingin Raitiotiet I. 1890-1950
8543 -26 Poso, Eira: Ison tammen II: Keski- ja varhaisen uuden 
8539 -26 Poso, Eira: Ison tammen  IV: Unescon eurooppalaiset
8544 -26 Poso, Eira: Ison tammen juurella V: Malta ja ritarit 
8589 -26 Pronzini, Bill & Greenberg:(t): Pimeiden kujien kulkijat
8553 -26 Quentin Patrick: Murha palmurannalla
8558 -26 Raasakka Gaudet, Liisa: Ett år i KIOVA kastanjaträdets
8536 -26 Remes, Matti: Sukellus. RW-6. Bengtskär. DDR, myrkyt
8565 -26 Remes, Matti: Tappava tuliainen. RW-3
8569 -26 Rendell, Ruth: Jäähyväiset iäksi (Shake Hands Forever)
8572 -26 Rendell, Ruth: Pahanilman linnut (Unkindness) tyttöjengi
8566 -26 Saksala, Elina: Atte Blom - mies Love Recordsin takana
8591 -26 Sansom, C J: Ilmestys. 1543. Shardlake 4. (Revelation)
8541 -26 Sarkola, Ritva: Mauri Sariola, rahasta, rakkaudesta,
8548 -26 Savolainen, Panu + Talve, A): Turun hienoimmat talot (101)
8574 -26 Schopenhauer, Arthur: Pessimistin elämänviisaus
8568 -26 Siimes, Suvi-Anne: Kilvoitus (s-63)
8550 -26 Soimetsä, Ville, Jouhki, Lalu: Vimmaa ja voimaa. Teiniliitto
8556 -26 Susi, Pauliina: Leena Harkimo - minuksi
8595 -26 Tenhunen, Eeva: Keisari seisoo palatsissaan (1971)
8594 -26 Theroux, Paul: Herkuleen pylväät (The Pillars of H) 1995
8573 -26 Trump, Mary L: Maailman vaarallisin mies (Donald Trump)
8567 -26 Valkama, Meri: Sinun, Margot. Berlin 1983-89 Iisalo
8596 -26 Vargas Llosa, Mario: Tuhma tyttö (Travesuras.. niña mala)
8581 -26 Vesikansa, Jyrki: Pellistä Perlokseen. GWS 125 v.
8586 -26 Vihavainen, Timo (t): Monikasvoinen Suomi. Venäl mielik
8582 -26 Zweigbergk, Eva von; Tutustumme Tukholmaan. 1960

AIKAJÄRJESTYS

TAMMIKUU 2026

8531 -26 Kilpi, Eeva: Nainen kuvastimessa. Irma,30, (Tapiola) 3 poik, 

Risto ja Jorma /to 1.1.26 () Wsoy 1962 Nid 233 sivua oma lk.K

8532 -26 Hämäläinen, Helvi: Raakileet. Erkki, Ilmari, Kauko, Pekka 
11-20-vuotiaina /1.1.26 (1950) Wsoy 2007 Sid 306 sivua oma lk.K

8533 -26 Hägglund, Anna-Stina & Lahti, Sofia (t): Pyhä Birgitta ja 
Birgittalaiset myöhäis-keskiajan Suomessa /3.1.26 (2025) SKS 2025 Nid 
317/374 sivua H37 lk.28.1

8534 -26 Olusoga, David: Black and British. A Short, Essential History 
/4.1.26 (2020) Pan Macmillan 2020 Nid 218 sivua GBP 6,99 oma lk.9

8535 -26 Harari, Yuval Noah: Nexus. Tietoverkkkojen lyhyt historia. 
Suom. Tapani Kilpeläinen  /6.1.26 (2024) Bazar (Ws) 2024 Sid 
491/589 sivua H37 lk.627.7

8536 -26 Remes, Matti: Sukellus. RW-6. Bengtskär. DDR, myrkyt, 
Stasi-lista /7.1.26 (2009) Tammi 2009 Sid 310 sivua KPA lk.KD

8537 -26 Laukko, Esko: Sen yli käy vain tuuli viheltäin (Bill S. 
Ballinger: Kynsi ja hammas) oikeuden ja toimittajan kertomus 
/8.1.26 () Weilin + Göös 1969 Sid 195 sivua VAI lk.KD

8538 -26 Bonzon, Paul-Jacques: Kuusi kaverusta ja vihreä aasi 
(Les six compagnons et l'ane vert) suom. Sulamit Reenpää 
/10.1.26 (1966) Otava 1975 Sid 157 sivua oma lk.KN

8539 -26 Poso, Eira: Ison tammen juurella IV: Unescon eurooppal.
suojelukohteista esseistisiä tutkielmia. Trier, Evora, Ravenna, 
Canterbury, ower, Krakova, Luxemburg, Würzburg, Petäjävesi, Rauma 
/10.1.26 (2009) Mediapinta 2009 Nid 257 sivua oma lk.9

8540 -26 Kekkonen, Urho (t: Maarit Tyrkkö, Keijo Korhonen): 
Kirjeitä myllystäni 1. 1956-67. /11.1.26 () Otava 1976 Sid 
317 sivua oma lk.92

8541 -26 Sarkola, Ritva: Mauri Sariola, rahasta, rakkaudesta, 
epätoivosta. Tilityksiä /13.1.26 (2017) BoD 2017 Nid 234 sivua 
H33 lk.811

8542 -26 Ballinger, Bill S: Kynsi ja hammas (The Tooth and 
the Nail) /15.1.26 () Tammi 1984 -3.p Salamanteri Nid-Sid 
222 sivua O1V1 lk.KD

8543 -26 Poso, Eira: Ison tammen juurella II: Keski- ja varhaisen 
uuden ajan kirjallisuuden helmiä. Parcifal, Camoes, El Cid, 
Chauser, Nibelungen, Grimmelshausen Effi Briest /15.1.26 (2005) 
Pilot 2005 Nid 255 sivua oma lk.9

8544 -26 Poso, Eira: Ison tammen juurella V: Malta ja Maltan 
ritarit /16.1.26 (2011) Mediapinta 2011 Nid 181 sivua oma lk.9

8545 -26 Manninen, Mari: Toimittaja kertoo Niin totta kuin osaa 
/18.1.26 (2025) Vastapaino 2025 Nid 243/262 sivua H37 lk.07

8546 -26 Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan salaiset unelmat 
(The Secret Dreamworld of a Shopaholic) /19.1.26 (2000) 
Wsoy 2009 Nid 335 sivua oma lk.K

8547 -26 McBain, Ed: Poikani on narkomaani? (The Pusher) Ilves 27 
suom. U.Maajärvi /22.1.26 () Vaasa 1963 Nid 176 sivua oma lk.KD

8548 -26 Savolainen, Panu + Talve, Aleks (kuvat): Turun hienoimmat 
talot (101) /22.1.26 () Sammakko 2025 Sid 215 sivua H37 lk.72.92

8549 -26 Laukko, Esko: Insinööri Forssin tapaus. Puliukko, DI, 
poliisi avioitui, henkivak. /23.1.26 (1967) Weilin+Göös 1968 
Sid 233 sivua VA1 lk.KD

8550 -26 Soimetsä, Ville + Jouhki, Essi + Lalu, Liisa (t): Vimmaa 
ja voimaa. Suomen Teiniliitto ja yhteiskunta 1935-1983. Rentola, 
Kimmo + Okkonen, Ville + Roselius, Aapo. /25.1.26 (2023) Teos 2023
 Sid 418/488 sivua H37 lk.32.4

8551 -26 Doyle, Andrew: The New Puritans. Religion of Social 
Justice /28.1.26 (2022) Constable 2022 Sid 307/374 sivua H37 lk.32

8552 -26 Hempe, Hans: Uta - lentoemäntä (Uta geht in die Luft) suom. 
Iines Sandberg /29.1.26 (1965) Valistus 1967 Sid 156 sivua oma lk.KN

HELMIKUU 2026
8553 -26 Quentin Patrick: Murha palmurannalla
8554 -26 Marryat, Frederick: Merirosvo
8555 -26 Hall, Tom & Imogen: Train Travel in Europe
8556 -26 Susi, Pauliina: Leena Harkimo - minuksi
8557 -26 MacLean, Alistair: Miljonäärien laiva
8558 -26 Raasakka Gaudet, Liisa: Ett år i KIOVA kastanjaträdets
8559 -26 Laitinen, Matti: Kuolema San Lorenzon yössä
8560 -26 Gage, Leighton: Haudatut muukalaiset
8561 -26 Thunander, Rudolf: Skytten och Draken - sjörövare
8562 -26 Kylävaara, Keijo: Vuosi seitsemäntoista 1917
8563 -26 Massey, Sujata: Rei Shimura Havaijilla (11. =viim)
8564 -26 Aldridge, Maud: Poirot, the Greatest Detective
8565 -26 Remes, Matti: Tappava tuliainen. RW-3
8566 -26 Saksala, Elina: Atte Blom - mies Love Recordsin takana
8561 -26 Thunander, Rudolf: Skytten och Draken - sjörövare
8567 -26 Valkama, Meri: Sinun, Margot. Berlin 1983-89 Iisalo
8568 -26 Siimes, Suvi-Anne: Kilvoitus (s-63)

MAALISKUU 2026
8569 -26 Rendell, Ruth: Jäähyväiset iäksi (Shake Hands Forever)
8570 -26 Edwards, Martin (ed): Capital Crimes - London Mysteries
8571 -26 Pertilä, Jaakko: Helsingin Raitiotiet I. 1890-1950
8572 -26 Rendell, Ruth: Pahanilman linnut (Unkindness) tyttöjengi
8573 -26 Trump, Mary L: Maailman vaarallisin mies (Donald Trump)
8574 -26 Schopenhauer, Arthur: Pessimistin elämänviisaus
8575 -26 Bagley, Desmond: Surmanajo (Juggernaut) rekka Afrikassa
8576 -26 Ceram, C W / Hillers, Marta: Nainen Berliinissä (1945)
8577 -26 Nummelin, Markku: Rantarata
8578 -26 Beard, Miriam: Affärsmannens historia, del II (1939)
8579 -26 Brotherus, Heikki: G W Sohlberg 100 v. (1876-1976)
8580 -26 Finne, Jalmari: Prinsessa. Valkoinen torakka 3.

HUHTIKUU 2026
8581 -26 Vesikansa, Jyrki: Pellistä Perlokseen. GWS 125 v.
8582 -26 Zweigbergk, Eva von; Tutustumme Tukholmaan. 1960
8583 -26 Knight, Arthur: Elävät kuvat (The Liveliest Art)
8584 -26 Montgomery, Cynthia A: The Strategist. Be the Leader.
8585 -26 Mason, Cynthia (t): Ms Murha (Women of Mystery)
8586 -26 Vihavainen, Timo (t): Monikasvoinen Suomi. Venäl mielik
8587 -26 McCall Smith, A: Elämän kirkas keskipäivä. Ramotswe #5
8588 -26 McCall Smith,  A: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille #10

8589 -26 Pronzini, Bill & Greenberg:(t): Pimeiden kujien kulkijat
8590 -26 McCall Smith,  A: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla. Mma #9
8591 -26 Sansom, C J: Ilmestys. 1543. Shardlake 4. (Revelation)
8592 -26 Ahvio, Juha: Sananvapaus uhattuna Suomessa. Vihapuhe
8593 -26 London, Jack: Elsinoren kapina (Mutiny on Board of E)
8594 -26 Theroux, Paul: Herkuleen pylväät (The Pillars of H) 1995
8595 -26 Tenhunen, Eeva: Keisari seisoo palatsissaan (1971)
8596 -26 Vargas Llosa, Mario: Tuhma tyttö (Travesuras.. niña mala)
8597 -26 Finne, Jalmari: Valkoinen torakka. #1 (1927)
8598 -26 Linna, Susanna: Simpukankuorelta kotiin. Compostela-04
8599 -26 McCall Smith,  A: Naisten Etsivätoimisto #1. Ramotswe
8600 -26 McCall Smith,  Alexander: Siveysoppia kaunille tytöille #3

TOUKOKUU 2026
8601 -26 Ahonen, Erkki: Kuuma koira. Max,18, Ruotsiin 1952
8602 -26 McCall Smith,  A: Kirahvin kyyneleet. Mma Ramotswe #2
8603 -26 Hakkarainen, Olli: Heinäkuussa alkaa seikkailu. Barösund-78
8604 -26 Eisner, Will: The Spirit. 22 á7s. (1940-50, Best of Spirit
8605 -26 Carr, John Dickson: Yhdeksän väärää vastausta (Nine).-52

.

366. Eeva Kilven Nainen Peilissä

Perin vanhemmiltani tuhamsia kirjaa. Kun hankin uusia, joudun viemään vanhoja kierrätykseen, jotta vapautuisi hyllytilaa. Yritän kuitenkin ensin edes pikalukea sellaiset poistettavat kirjat, joita en ole ehtinyt koskaan lukea. Selailen kirjoja kuin aikakauslehtiä, löytyisikö joiltakin sivulta kohokohtia?

*

Eeva Kilpi: "Nainen kuvastimessa", vuodelta 1962. Silmäiltyäni nopeasti läpi sainkin halun lukea kokonaan! Olin löytänyt niin paljon viitteitä omaan kotiini Haagassa 1960-luvulla!

Kirjan päähenkilö, 30-vuotias Irma Koistinen (os. Roine) asuu selvästi Espoon Tapiolassa, kuten Eeva Kilpi itse (onaa sukuaan Salo, syntynyt 1928). Irmalla on aviomies Risto Koistinen ja kolme pientä poikaa (yhtä monta kuin Eevalla) ja Irma työskentelee kotonaan kääntäen kirjaa englannista suomeksi. Kääntäjän työhön viitataan vain lyhyesti, vaikka ammatin luulisi olevan tärkeä, ellei tärkein osa ihmisen identiteettiä? "Fleming knelt down, squeezing his hands under his armpits"... lukee Irma.

Löysin verkkohaulla Helmet-kirjastoista yhden ainoan Eeva Kilven SUOMENTAMAN kirjan: Lentäjä Charles Lindberghin vaimon Anne Morrow Lindberghin teoksen "Meren lahja" (painettu 1956). Vertailun vuoksi vaikkapa kirjailija Eila Pennasen käännöksiin viitataan 108 kertaa ja Kirsi Kunnaksen suomennoksiin kymmeniä kertoja! Kustantajatko eivät työllistä ja elätä Kaikkia kirjailijoitaan luomisen välikausina tarjoamalla käännöstöitä?

**

Irma, "Nainen kuvastimessa", on päätoimisesti kolmen pienen lapsen kotiäiti. Aamulla Riston lähdettyä töihin Irma on polttanut tupakan, sivellyt hajuvettä, käpertynyt sohvalle, vetänyt jalkansa aamutakkinsa sisään. Joutilaisuutta, kuin Wodehousen "kuhnuri" Bertie Woosterin kotona, jossa taloutta hoitaa hovimestari Jeeves.

Onko varakas koti on kuin hovi, jonka loistoa eriarvoiset henkilöt ylläpitävät kukin osaltaan? (Karussa työläiskodissa on raadettu raskaasti leivän eteen.) MIES haluaa TEHDÄ uusia asioita, muuttaa maailmaa, oppia, sivistyä, menestyä, päästä eteenpäin, saavuttaa tavoitteita. VAIMO jää hoitamaan lapsia ja kotia, hänen elämänsä on syklistä, päivät toistuvat. Kotiäiti pyörittää arkea, yrittäen tehdä päivistä juhlavampia. Nainen haluaa koristaa kotinsa LINNAN HOVIKSI, jossa hän itse saisi OLLA kuin kuningatar!

***

Kirjan toinen päähenkilö on kansanomainen kodinhoitaja rouva Stenman, joka vaikuttaa käyvän kääntäjän huushollissa joka arkipäivä? Stenman imuroi ja laittaa ruokaa kirjoituskonetta naputtavalle kääntäjälle. Vuodevaatteet tuuletetaan parvekkeella, mattoja tampataan ulkona tai pestään lumihangessa. Lattioita vahataan. Ikkunat avataan, tuolit ylösalaisin sohvalle, kukat nostetaan pesualtaaseen. Toistuvaa TOUHUA! Irma itse korjaa lautaset pöydältä, mutta kumoaa ne vain pesualtaaseen, rouva Stenmanin tiskattaviksi!

Lopuksi Irma keittää siivoojalleen kahvit ja he juttelevat. "Ai, horoskooppi jäi vielä lukematta!" muistaa siivooja. Hänellä on ollut kolme puolisoa vaivoinaan, kuollut, eronnut ja alkoholisti. "Heillä oli usein hyviä keskusteluja, oli hyvä kuulla välillä, miten kurjaa elämä voi olla, vielä paljon kurjempaa, ja rouva Stenman tiesi aina viimeiset kurjuudet."

"Miksi te sitten menitte hänen kanssaan naimisiin?" kysyi Irma.

"No kun se lupasi tappaa, mitäs minä muutakaan voin. Se tuli meille kotiin ja laski sormuksen apusenkin päälle. Minä annoin sen olla siinä viikon. - - Kyllä Taivaan Herra on pitänyt huolen, etteivät harmit lopu kesken ennen Tuomiopäivää!"

Rouva Stenman oli myös sanonut, että naisen kuukaudessa on 28 päivää, joskus vähemmänkin, mutta auta armias, jos on siitä yli.

****

Irma nojasi päänsä kirjoituskonetta vasten, mutta juuri kun hän aikoi itkeä, soi puhelin. Siellä oli Vuokko. He olivat tuttavia kouluajoilta, mutta eivät koskaan ystävällisiä toisilleen. "Mitä kuuluu, Irma?" Vuokosta ei selvinnyt koskaan kahta tuntia vähemmällä.

Sitten Risto soitti töistä: "Ikävä kyllä viivyn tänään kauemmin, minulla on neuvottelu, en viivy kauan, tulen niin pian kuin voin." Seitsemän aikaan Risto soitti uudelleen, oli pahoillaan kun viipyi, eikä voinut vieläkään tulla, mahdotonta lähteä, kun puhuttiin tärkeitä asioita ja eräs englantilainen edustajakin oli mukana.

Irma lähti ulos ja nousi bussiin. Kello oli 16 vaille 9. Irman oli välttämättä ehdittävä elokuviin. Bussin rahastaja oli liian nuori ja kevytmielinen, hän flirttaili kuljettajan kanssa päätepysäkillä. Kuljettaja ei ajanut varmaan edes neljääkymppiä, vaikka olisi saanut ajaa seitsemääkymppiä.

Bussi kulki kolmen sillan yli ja kolme kertaa näyttäytyi meri kummallakin puolella. Metsän yläpuolella loistivat radiomastojen punaiset valot, kaupungin raja oli sillan puolivälissä. Auto nousi ylös liukasta mäkeä. Nostokurjet riippuivat satamassa taittuneina. Sitten pitkälti leveää katua, aitoja, rautaverkkoja, piikkilankaa ja Pääsy kielletty. Aitaus täynnä kaapelirullia, kaapeli laskettiin meren pohjaan ja rannalla luki KAAPELI. Sitten oli sairaala, hautausmaat ja kreikkalaiskatolisen hautausmaan valkoiset puuristit. (Siis Marian sairaala ja Hietaniemi, olen ajanut bussilla samaa reittiä Espoosta Helsinkiin).

Heti päätepysäkiltä Irma lähti juoksemaan. Oli rumaa kun nainen juoksi. Hän piti hatusta kiinni ja juoksi ensimmäisen elokuvateatterin ohi. Hän ehtisi enää korkeintaan "Intohimon kuiluun". Mutta ovella luki: "Loppuunmyyty". Portaitten yläpäässä seisoi kullattu vahtimestari ja katsoi häntä alaspäin.

Irma käveli Esplanaadin poikki ja näki sotilaita istumassa penkeillä, vaikka oli kylmä. Joku tyttö voisi muitta mutkitta mennä heidän seuraansa istumaan. Irma tuli Rikhardinkadulle, hän voisi käydä kirjastossa katsomassa isosta sanakirjasta, mikä "pandybat" oli. Opintosali oli auki kymmeneen saakka. Kirjastossa istui ilmeisesti aina joku yksinäisen näköinen mies, ehkä kaikissa kirjastoissa kaikkialla maailmassa.

*****

Kotona Irma kirjoitti itselleen muistilapun: pankissa, postissa, hammaslääkäri, paperinenäliinoja, kirje kotiin, lattiavahaa. Soita: huoltomies. Osta: pöytäsuolaa, parsinlankaa, cleansing creamia. Lähetä: pojat parturiin. Mene: kampaajalle.

Irma kunnosti vuoteet aina itse. Niin hyvä ihminen kuin rouva Stenman olikin, hän ei osannut sijata vuoteita Irman mieliksi. Irma avasi sivuikkunan ja pudisteli lakanaa ja yöpaitansakin. Rouva Stenman lähestyi imurinletkuineen kuin lohikäärme, hän imuroi ikkunalaudan ja lampunkuvun ja konttasi sängyn alta ohuita lentäviä pölyhahtuvia.

"Minä olen monta kertaa meinannut rouvalta kysyä mitä tämä taulu oikein esittää?"

"Ei se esitä mitään, se on sommitelma, modernia abstraktista taidetta."

******

Irma: "Tänään kävi huoltomies ja kaksi mustalaista, en ole ehtinyt kääntää yhtään. Ja Joukolla on englannin kirjoitus, minulta on mennyt koko iltapäivä." - Irma tarkasti myös Jouko-pokansa laskut. Hän laski monta kertaa yhteen silloin kun olisi pitänyt vähentää. Ilkka-poika piirsi painokirjaimia kahden viivan väliin. Äidin piti katsoa, niin niistä tuli parempia.

Riston ystävän Jorman vaimo Kaija kertoi hurjista juhlista joihin oli kerran vahingossa joutunut: "Se oli aivan kauheaa, ne seisoivat pöydillä ja heittivät laseja seinään ja kaiken yllä pauhasi jumalaton musiikki!" - "Voi kunpa minä olisin ollut siellä", Irma sanoi haikeasti.

Irma istui Riston kanssa bussissa ja Risto tuskitteli pakettien takia. "Minä tyhlasin kaikki rahani", Irma sanoi nöyrästi. Risto oli hiljaa ja kärsivän näköinen.

Ennen kirjan loppua rouva Stenman hautaa kolmannenkin miehensä, alkoholisti Jannen. Sitten hän muuttaa Lopelle ja lopettaa työnsä Koistisilla.

********

Lukiessani kirjaa mieleeni palasi jokin Tapiolan puutarhakaupungissa kuvattu 1960-luvun mustavalkoinen elokuva. Se oli Jaakko Pakkasvirran ensimmäinen ohjaustyö: VIHREÄ LESKI" (1968). Pääosaa esittää valokuvamalli Eija Pokkinen, nuorena kotirouvana lähiössä, kolmen lapsen äitinä. Hänen miehensä (Risto Ahonen) on myyntiedustaja, joka käy kotona vain viikonloppuisin! Naisen osana on lastenhoito, ruoanlaitto, kaupoissa käynti. Nuoren rouvan henkireikiä ovat Tapiolan uimahalli ja kampaamo, sekä häntä tutkimukseen haastattelemaan tuleva nuori sosiologi Sam Tietäväinen, jota esittää pulska nuori mies Matti Siitonen (tunnettu myös iskelmälaulajana: FREDI), - Elokuvassa esiteltiin tyhjänpäiväistä tylsää elämää tyylikkäissä kulisseissa?

*********

VERTAAN Kilven kirjaa minun omaan lapsuuteeni 1960-luvulla Helsingin Etelä-Haagassa. Äitini oli jäänyt kotiäidiksi, kun isä oli sanonut, ettei vaimon pienestä palkasta jäisi mitään käteen YHTEISVEROTUKSEN jälkeen. Puolisoiden yhteisverotus oli Suomessa käytössä vuoteen 1975 asti.

TOISAALTA olisihan vaimon palkka tullut vaimon itsensä tilille, eikä olisi tarvinnut pyytää rahaa mieheltä, joka kyllä rahaa antoi tarkoitusten mukaisesti. Toki kahden ihmisen yhteisharkinta rahan käytöstä. Äiti piti omana rahanaan lapsilisiä, kun isä maksoi kaikki lapsen tarvitsemat asiat. (Tuttavillamme lapsilisät talletettiin lapsen säästötilille tai tämän omaan osakesalkkuun, jolloin perheen kotirouvalle ei tullut siitäkään omaa rahaa.)

Illanvirkku ja aamu-uninen äiti oli tyytyväinen, kun hänen ei tarvinnut ennen kymmentä tai yhtätoista lähteä ulos pakkaseen ja sateisiin. Hän tosin kiitteli sitä LAPSEN puolesta, ettei lapsen tarvitse lähteä aamuvarhain lastentarhaan tai hoitopaikkaan. Kotona oli parasta!

Kuusivuotiaana pääsin talveksi seurakunnan leikkikouluun tai päiväkerhoon sosiaalistumaan vuotta ennen kansakoulun alkamista. Leikkikoulu toimi klo 12-16 Pohjois-Haagan Hakavuoren kirkon sivusiiven alakerrassa. Äitini saatteli minut vajaan kilometrin matkan Paatsamatietä. Sitten hän sai omaa aikaa itselleen käydä yksin kaupoissa, kampaajalla, ym.

Viihdyin leikkikoulussa! En muista, että olisi harmittanut lähteä sinne. Joitakin sairauspäiviä olin poissa, vesirokko. Leikkikoulussa oli kiva opettaja, joka keksi lapsille hauskaa askartelua (runsaammilla materiaaleilla kuin koskaan kotona!) ja hän luki satuja! Paljon vähemmän äidillä oli kotona aikaa lapselle, kun hänellä oli aina muutakin tekemistä. Isä luki iltasadun.

**********

Eeva Kilven kirjan perheessä lapsia autetaan koulutehtävissä! En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista! Koulutunneillahan opetettiin asiat, kotona tehtiin itse tehtävät tai kerrattiin itse lukien. Äitini olisi tuskin osannut laskujani ja englannin läksyjäni minua paremmin! (Kerran hän opetti minulle saksaa: lukusanat yhdestä kymmeneen, olipa iso oppiannos.) - Sivistyneet perheet etuilevat opettaessaan kotona paksupäisempiä lapsiaan, mihin kouluttamattomat vanhemmat eivät kykene.

Äitini oli käynyt keskikoulun ja Talouskoulun, josta hän oli oppinut hyväksi kokiksi ja kotitalouden hoitajaksi! Perhetuttavien luona vieraillessani olin hieman pettynyt muiden äitien tarjoamiin päivällisiin.

Kotona äiti laittoi ruoan ja hoiti keittiön, isä vain silloin, kun äiti oli poissa, matkoilla tai sairaana. Kunhan kasvoin, ainakin imurointi, ikkunanpesut, osa tiskaamisesta sekä astianpesukoneen täyttäminen siirtyivät minulle, kuten oman huoneen siivous ja petaaminen.

***********

Mutta 1960-luvun siivous-innostus! Korkkimaton peittämiä lattioita vahattiin! Mattoja tampattiin ulkona mattotelineillä ja talvella vietiin ulos lumihankeen. Märkää pyykkiä kannetiin pihalle pyykkitelineiden naruille kuivumaan. Huonekaluja täytyi siirrellä syrjään siivouksen tieltä. Niinpä palkattiin siivooja töihin äidin avuksi, suursiivouksiin tai kuukausittain. - Siihen aikaan kärsittiin pienemmästä työttömyydestä.

Rouvat kyselivät tuttavilta suosituksia hyvistä siivoojista, jos tarvitsivat uuden. Rouva Kauppi Ohjaajantieltä välitti meille rouva Veijalaisen, joka palautui elävästi mieleeni Eeva Kilven rouva Stenmanin kuvauksesta.

5-vuotiaalle oli juuri tilattu Aku Ankka ja näytin Veijalaisen tädille ensimmäistä omaa lehteäni. Hän ihmetteli, että pienelle lapselleko muka lehti! Hänen lapselleen oli näytetty herätyskellon sisältö avaamalla hetkeksi takakansi. Minä olin saanut purkaa kokonaan rikkinäisen vanhan kellon. Ettäkö pienen lapsen käsiin annettu kello!

1960-luvulla valloitettiin raketeilla ja satelliiteilla avaruutta. Rouva Veijalaisen mielestä ihmisen ei pidä lentää Taivaalle häiritsemään Jumalan valtakuntaa Taivaissa!

Kilven kirjassa siivooja ja työnantaja riitaantuivat, mutta sopivat myöhemmin. Todellisille rouva Veijalaiselle ja rouva Kaupille syttyi riita lapsen kasvatuksesta, jolloin siivooja lopetti kokonaan työskentelyn Kaupeilla, Siellä ikäiseni Mikko-poika oli jotakin pahaa tehnyt, jolloin Veijalainen vaati, että Mikko on piiskattava! Mutta Kaupeilla ei lapsia piiskattu.

Kerran minun kotonani äiti ja rouva Veijalainen naulasivat ison peilin vaatehuoneen oveen. Vaatehuone oli kahden makuuhuoneen välissä, oma ovi kummastakin. Tietenkin juoksin usein vaatehuoneen läpi ovia paukutellen. Tein niin taas, jolloin peili putosi ja hajosi sirpaleiksi vain 10 minuuttia ripustamisensa jälkeen! Vahinkoja sattuu. Uutta peiliä ei hankittu.

Tuttavaperheidemme päivällisvierailuilla rouvasväki keskusteli usein juuri Eeva Kilven ja Eeva Joenpellon uusimmista kirjoista, tai rouvat antoivat niitä joululahjoiksi toisilleen. "Terveisin, Eeva Kilpi" oli eräänkin lahjakirjan nimi.

***********

8531 -26 Kilpi, Eeva: Nainen kuvastimessa. Irma,30-v Tapiola, 3 poikaa, Risto ja Jorma.  /to 1.1.2026 () Wsoy 1962 Nid 233 sivua oma lk.K

************

Porvariskodista rouvan HOVINA tulee vielä mieleen Waltarien taiteilijaperhe. Mika Waltari oli tavattoman tuottelias 1930-luvulla. Kirjojen lisäksi hän ahkeroi samaan aikaan Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä. - Hän joutui elättämään tuloillaan KAHDEKSAA ihmistä! Kolmea miestä: Mika ja hänen kaksi sairasta veljeään. Viittä naista: Mikan leskiäiti, Mikan kotirouva, heidän pieni tyttärensä, kotiapulainen, sekä vielä lapsenhoitaja!

.

365. Chandler paras lyhimmillään

Raymond Chandler (1888-1959) on ollut minulle rikoskirjailijoista vaikein. Tarinoissa on sekoittavia mutkia toisensa jälkeen, ja vielä loputonta venkoilevaa huulenheittoa joka rivinvälissä. Parhaimmillaan kuolemattomia lausahduksia: "Hän heitti minulle hymyn, jonka tunsin takataskussani asti." Kirjojen nimistä tuli mieleenjääviä käsitteitä: Pitkät jäähyväiset... Syvä uni... Nainen järvessä... Farewell, My Lovely... taikka "Helmistä on vain harmia".

Jossakin kirjoistaan Chandler jopa unohti loppuratkaisusta yhden ruumiin kohtalon (monista uhreista), vaikka yleensä dekkarit päättyvät sekaannusten jälkeen selkeään loppupisteeseen, jossa kaikki sekaantuneet asiat ovat taas järjestyksessä - ainakin hetkeksi.

Chandler neuvoi jännityksen kirjoittajia, että jos ei tiedä miten jatkaa, pitää kirjoittaa: "Ovesta tunkeutui sisään tuntematon raaka mies pyssy kädessään." On pakko reagoida ja keksiä jatkoa! Kuinkahan paljon Chandler itse suunnitteli etukäteen juonen myöhempiä tapahtumia? Tai miten paljon eteni sattumanvaraisesti yllätyksin ilman etukäteistä loppu-suunnitelmaa?

*

Lastenkirjailija Enid Blyton sanoi alkaneensa vain kirjoittaa lapsista koirineen, vakio-etsivästään Fredrik Algernon Trottevillestä ("FAT" eli "Pulla") tai Viisikosta George-Pauli-Pauloineen. Usein ensimmäisissä luvuissa lapset vain voihkivat, ettei löydy mitään seikkailua, syövät jäätelöä ja leikkivät koiransa kanssa, kunnes jotakin erikoista tapahtuukin? Ehkä Chandlerin neuvon tapaisesti outoja miehiä saapuu maalaiskylään? Blyton kirjoitti lyhyet kirjansa valmiiksi vain neljässä (4) päivässä, että ehti nauttia pitkistä viikonlopuista. Mauri Sariola kehuskeli kirjoittaneensa vain kuudessa päivässä kirjan, joka ranskaksi käännettynä palkittiin Ranskassa vuoden parhaana dekkarina.

Chandlerin vain seitsemästä pitkästä romaanista olen tainnut lukea vain yhden, ja varmaan senkin kanssa olin vähän eksyksissä. Muita kirjoja on saattanut jäädä kesken, mutta joitakin olen nähnyt yhtä useampinakin elokuvaversioina. Enkä varmaan koskaan muistaisi loppuratkaisua, jos alkaisin katsoa tai lukea uudelleen.

**

Nyt innostuin kuitenkin yrittämään lukea jonkin noin 50-80-sivuisen kertomuksen, kahdeksan tarinan valikoimasta "Tappaja sateessa". - Joissakin kirjoissa tietäväiset "Alkusanat / Esipuhe tai Jälkisanat" ovat kiinnostavinta luettavaa, niin tälläkin kertaa: Philip Durham kertoo, että kirjan 8 kertomusta ilmestyivät vain jännityslehdissä ("Black Mask" tai "Dime Detective Magzine" tai "Detective Story Magazine" vuosina 1935-1941, eikä niitä painettu koskaan kirjoiksi Chandlerin elinaikana!

Kertomuksia näet pidettiin "kannibalisoituina", koska Chandler oli käyttänyt niitä (2-3 kertomusta kerrallaan yhdistellen) aineistona myöhemmille pitkille romaaneilleen! (Myös Agatha Christie lavensi muutamia lyhyistä kertomuksistaan myöhemmin romaanien mittoihin.)

Luin ensimmäiseksi kertomuksen "Etsikää tyttö". Siinä romuluinen nyrkkeilijä on vapautunut monivuotisesta lusimisesta vankilassa ja haluaa nyt ensimmäiseksi löytää jonnekin kadonneen entisen heilansa, joka voi olla missä päin vain, millä tahansa uudella nimellä? MUISTAN elokuvista tai romaanista nyrkkeilijä-goljatin Moosen (=amerikanhirvi), joka haikaili omaa "Velmaamsa", rakasta "VELMAA!" (kuin Retu Kivinen Vilmaa), mutta en muista miten kävi. Mitä tahansa saattoi tapahtua?

Kaikenlaiset tarinoiden variaatiot on jo käyty läpi eri dekkareissa ja unohtuvat pian ja helposti, koskapa mikä tahansa on oikeastaan mahdollista... Vanha (Hesarin ym.) toimittaja Maija Dahlgren pakinoi viime vuosisadalla, miten kesämökille jääneet dekkarit voi hyvin lukea muutamien vuosien välein uudelleen, kun ei niiden tapahtumia kuitenkaan muista!! Minäkin olen jo huomannut, että niin käy joidenkin kirjojen kohdalla. Olisivatko kuitenkin parhaita sellaiset kirjat, joiden koko juoni ja loppuratkaisu jäävät mieleen kerralla loppuiäksi?

Chandlerin kertomukset voisi kohta lukea uudelleen ymmärtääkseen paremmin monikerroksisuutta ja mutkia matkassa... Olisipa vielä "Easy Readers"-versioita selkokielellä...

***

Olen aiemmminkin kirjoittanut MIELI-KIRJASTANI salapoliisiomaanien saralla, joka on Anthony Berkeleyn "Myrkytetyn suklaarasian arvoitus". Kesäkuussa 2025 luin mielestäni TOISEKSI parhaan Anthony Berkeleyn kirjan: "Not to Be Taken". (Nimi vitsailee lääkereseptille, jossa neuvotaan oikea annostus. Mutta kun kyseessä onkin MYRKKY, tietenkään sitä EI PIDÄ OTTAA OLLENKAAN!)

"Not to Be Taken" -kirjaa EI ole suomennettu ("Ei nautittavaksi"!?). Tarina ilmestyi Englannissa viikkolehden jatkokertomuksena 5 kuukauden aikana marraskuusta 1937 maaliskuuhun 1938. Ennen loppuratkaisun julkaisemista lehti järjesti kilpailun, jossa lukijoiden piti a) keksiä syyllinen? b) perustella eli todistaa miten rikos oli toteutettu? Kukaan ei osannut kertoa täydellistä vastausta, mutta palkinnot jaettiin muutamille lähimmäksi päässeille, joihin kuului miehiä ja naisia lähes saman verran.

8410 -25 Berkeley, Anthony: Not to Be Taken. A Puzzle in Poison. (John o'London's Weekly.) (Anthony Berkeley Cox elinvuodet 1893-1971) Kirjan esipuhe: Martin Edwards. Crime Classic. Dorset /21.6.25 (11/1937-3/1938) British Library 2025 Nid 254 sivua oma lk.KD

****

RAYMOND CHANDLERIN tarinoissa on mielestäni parasta tai pikemminkin JÄRISYTTÄVÄÄ, JÄRKYTTÄVINTÄ se, millaisena amerikkalainen yhteiskunta näyttäytyy! Tapahtumapaikka on Kalifornia, Los Angeles ympäristöineen ja ajankohta 1930-luku, ennen toista maailmansotaa.

Amerikkahan ei aluksi itsekkyyttään halunnut puuttua Euroopan sotiin, Natsi-Saksan ja Kommunisti-Venäjän vallatessa Molotov-Ribbentrop-liittolaisina Euroopan maat ja kansat orjuuteen. Vasta Japanin hyökättyä Pearl Harboriin, pakottaen Yhdysvallat sotaan, amerikkalaiset sitten lopulta pelastivat suurimman osan Eurooppaa kansallissosialismilta (vaikka eivät kommunismilta ennen kuin vasta 1980-luvulla presidentti Ronald Reaganin Tähtien sota -varustelukilpailulla, jonka edessä mädäntynyt kommunismi romahti.)

Eurooppalaisilla on syytä muistaa iki-kiitollisuudella Yhdysvaltojen uhrautumista ja anteliaisuutta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeenkin, mm. Marshall-apua (jota Suomi ei saanut, kun Neuvostoliitto kielsi sen Suomelta). Amerikkalaiset olivat valtavan reiluja ja hyviä ihmisiä, jotka maksoivat suurimman osuuden Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnasta ja avustuksista köyhille maille.

*****

Millaiselta Yhdysvallat näyttäytyy Raymond Chandlerin kirjoissa 1930-luvulta? Tarinoissa ei ole vain jotakuta yhtä yksittäistä rikollista, vaan eri tasoisia rikollisia rikollisten perään! ORGANISOITUA RIKOLLISUUTTA. Mädännäisyys on levinnyt kaikkialle. Poliisit ja poliitikot ovat lahjottavissa. Kehenkään ei voi luottaa, vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Oma taskuase on jokaisen ihmisen paras turva.

Chandlerin maailmassa rahalla voi ostaa kenet tahansa! (Hämmästyttää, jos AINOA hyvä ihminen, yksityisetsivä, joskus kieltäytyykin ottamasta rahaa ja ryhtymästä palkolliseksi johonkin rikokseen). Jos jollakulla ei ole paljon rahaa, hån voi käyttää tuliaseita, joilla voi ryöstää ja tappaa tai puolustautua ja kostaa.

Chandler kuvaa aina kymmeniä ihmisiä, joiden kaikkien päämäärä on vain saada yhä enemmän ja enemmän rahaa. Tai kostaa. Iso rahamassi on varmin turva, jolla voi ostaa henkivartijan tai yksityisetsivän palveluksia. Rahalla saa YLELLISYYKSIÄ, joilla saa arvostusta muilta ihmisiltä. Rahalla saa seksiä. Naiset ja miehet ovat ostettavissa.

Raymondin ihmiset himoitsevat kirjoissa nautintoja: Koko ajan TUPAKOIDAAN! JATKUVASTI otetaan lisää RYYPPYJÄ ja päihdytään! Nautitaan huumeita. Mitä hienompia alkoholi-juomien merkkejä ja mitä enemmän, sen parempi! Muutenkin ryvetään ylellisyyksissä ja seksi-orgioissa. Osoitetaan valtaa, lyödään ja alistetaan toisia ihnisiä. Vahvimmat hallitsevat "kättä pidemmällä" ellei ruumiinvoimin. Tyhmyys ja itsekkyys kaikkialla. Korkeakulttuuria ei harrasteta ollenkaan, ellei ostettuina ylellisyyden symboleina, kuten palatseina. Vaatteet on aatteet, tärkeintä on NÄYTTÄÄ joltakin.

Kirjoissa esiintyy sellainen "yhteiskunta", miltä mafian kummisetää muistuttavan Donald Trumpin perheen valtakunta, Caligulan tai Neron keisarikunta, näyttää nykyisin. Kaikki yrittävät kahmia eniten, minä, mulle ja itselle, rikkautta, ylellisyyttä ja nautintoa. Yhdet maailmanmitassa, toiset  pienemmissä paikallissarjoissa, 

Mutta ehkä Chandlerin ALAMAAILMA onkin vain puolet ihmisistä? Parempi puoli on antanut periksi pahemmalle. Onko parannus milloinkaan enää mahdollinen? Saattaako Utopia voittaa Brutopian ennen lopullista tuhoa?

******

8510 -25 Chandler, Raymond: Tappaja sateessa (Killer in the Rain) suom. Rauno Ekholm. 8 rikoskertomusta: Mies joka piti koirista. Esirippu. Etsikää tyttö. Mandariinin jade. Bay City Blues. Nainen järvessä. Ei rikoksia vuorilla /30.11.25 (1935-41) Wsoy 1988 Sid 528 sivua Oma lk.KD

.

364. Paul Theroux Meksikossa 2018

"Romaani on sika: kaikkiruokainen!" - Matti Pulkkisen oivallus palautui mieleeni, kun luin Paul Therouxin (s.10.4.1941) kenties viimeisen matkakirjan (2019), melkoisen sillisalaatin tai buffet-kattauksen: 436 sivua vanhan 'gringon' haahuilua Meksikon auringon alla.

Theroux oli isokokoinen, roteva, rohkea, hyväkuntoinen 77-vuotias lähtiessään Bostonista yksin autollaan Arizonaan, Kaliforniaan ja Meksikon puolelle katselemaan presidentti Trumpin teettämää raja-aitaa. Paul arveli elävänsä viimeisiä vuosia, jolloin vielä pystyisi tekemään itsenäisen automatkan.

Kuuluisaksi Paul Theroux oli tullut (v.1975) "Suuresta junamatkasta" Aasian halki. Hänen pääteoksensa on suomennettu, mm. "Paikallisjunalla Patagoniaan". Hänen poikansa Louis Theroux (s.1970) on televisio-dokumenteista tunnettu gonzojournalisti ja veljenpoika Justin Theroux (s.1971) on nimekäs elokuvanäyttelijä.

*

Meksikoon Theroux jäi kuukausiksi, eri puuhiin, milloin opiskelemaan kieltä Oaxacan pikkukaupungissa, milloin opettamaan kirjallisuutta Mexico Cityn yliopistossa. Muulloin kiertämään maan syrjäisiäkin kolkkia Jukatanin niemimaalle asti, jutellen satojen tavallisten ihmisten kanssa!

Theroux käy arvostelevasti läpi "Maagisen realismin" ja Latinalaisen Amerikan kirjailijat Carlos Fuentesista Jorge Luis Borgesiin ja Garcia Marqueziin. Lopuksi hän pääsee vielä haastattelemaan kuuluisaa, naamioitunutta kapinallisjohtajaa "subcomandante Marcosia".

Kyllästymiseen asti vanha "Don Pablo" kyselee kymmeniltä ja kymmeniltä meksikolaisilta USA:n rajan ylittämisistä, eri keinoin, eri aikoina, eri paikoista, laillisesti ja laittomasti, yksin tai mafian "kojoottien" avulla, joskus onnistuneesti, yleensä epäonnistuneesti ja kalliisti.

Theroux tekee muistiinpanoja pikakirjoituksella. Tavallaan syntyy musertavan iso tutkimusaineisto. Kaikella toistollaan "raaka-materiaali" vaikuttaa lukijaan, joka ei saa vain muutamaa eleganttia, valmiiksi pureskeltua päätelmää, Koko Meksikon ihmismassojen puheen kakofonia kaatuu lukijan päälle, hän pääsee keskelle Villiä Etelää.

Miksi miehet ja naiset ovat palanneet Yhdysvalloista takaisin Meksikoon? Monet on karkotettu, joko heti tai myöhemmin, mutta monet ovat myös tulleet vapaaehtoisesti, vaikkapa kymmenen vuoden oleskelun jälkeen: "Äiti sairastui tai vanhehi, piti palata hoitamaan häntä!" Ihmiset kaipaavat kotikyliään vielä oltuaan vuosia poissa. Laittomat siirtolaiset eivät voi vapaasti ylitellä rajoja edestakaisin.

Siirtolaiset kehuvat suuria, moninkertaisia raha-ansioitaan Yhdysvalloissa! Toisaalta elinkustannukset ovat myös olleet korkeita: useimmilla rahaa ei ole jäänyt säästöön! "Raadoin 12-tuntisia työpäiviä, mutta elin kädestä suuhun. Kotikylässä työskentelen samoin 12-tuntia, pienillä tuloilla, mutta vähillä kuluilla."

**

Matkan alkupuolella Theroux listaa tilastoja ja uutisia joukkomurhista ja väkivallanteoista Meksikossa. Pitkin matkaa hän saa varoituksia, minne ei pidä mennä. Vain päivällä voi liikkua. Mafian meksikolaista nimeä cartel ei pidä uskaltaa edes lausua ääneen.

Kansainvälisesti kuuluisin rikosuutinen Meksikosta kertoi 43:sta nuoresta opettajaksi-opiskelijasta, jotka siepattiin tilausajo-bussistaan. He katosivat jäljettömiin, kunnes myöhemmin heidän ruumiidensa jäänteitä löydettiin joukkohaudasta.

Meksikossa juuri nälkäpalkkaisilla opettajilla on tapana viikoittain järjestää mielenosoituksia, jolloin he katkaisevat jonkin valtatien päiväksi tai tunneiksi. Therouxin matkakin on katketa tiesulkuun, mutta hän pystyy pikkuautollaan jatkamaan matkaa surkeampaa sivutietä pitkin, toisin kuin raskaat rekat tai linja-autot.

***

Poliisit ryöstävät Therouxin ainakin kolmesti. Hän on ajanut väärään suuntaan yksisuuntaisella kadulla! Tai ajanut kadulla, joka onkin suljettu liikenteeltä sunnuntaina! Yksinäinen poliisimies uhkaa takavarikoida auton! "Tai maksakaa heti viisi kymppiä!" "Pesoja vai dollareita?" "Dollareita!" (yksi dollari vastasi noin 20:ta pesoa).

Theroux ojentaa yhden 20 dollarin setelin. Poliisi nimeltään Antoine suuttuu, ja vaatiikin 250 dollaria! Kun Theroux on latonut poliisin kouraan 12 kpl 20 dollarin seteleitä, ilahtunut poliisi sanoo: "Riittää!" Antoine myönsi siis 10 dollaria alennusta ja työnsi setelinipun taskuunsa.

****

Syrjäseutujen erämaataipaleilla Theroux tarjoaa autokyytejä pitkiä matkoja patikoiville intiaaneille, esim. nilkuttavalle mummolle, jolla kuulemma "oli asiaa" 10 km:n päässä olevaan lähikylään. Kolme opiskelijatyttöäkin Paul sai kyytiin autonsa takapenkille, kun nämä olivat kävelemässä koulusta kotikyläänsä. Joku heistä oli päässyt käymään pääkaupungissa, toinen vain lähikylissä, mutta kaikilla oli haave: jospa päästä joskus näkemään maailmaa? Los Angeles? jopa New York?

Paul maksaa 40 dollaria käsityöstä, josta intiaanirouva pyytää 10 dollaria, kuultuaan elämäntarinan, miten vaimo on velkaantunut raskaasti lainattuaan rahaa miehensä sappikivileikkaukseen. Vaimo maksaa korkoa 140 ja velan lyhennystä 60 kuukaudessa ja uskoo jotenkin selviävänsä.

Meksikosta tulee mieleen 150 vuoden takainen Amerikan "Villi Länsi". Tavallisilla kansanihmisillä ei ole mitään eläkkeitä tai sosiaaliturvaa. Jokainen elää sukulaistensa varassa tai pelkän oman onnensa nojassa.

*****

Erikoinen kirjan jakso kuvaa parikymmentä sivua Don Pablon kieliopintoja Meksikon Oaxacassa. Kymmenittäin espanjankielisiä lauseita ja niiden englanninkielisiä käännöksiä. Millaista opiskelu onkaan? Opettaja jututtaa kuutta oppilastaan: "Kertokaa mitä teitte viikonloppuna?" Espanjaksi! "Mikä on mielikirjanne?" Paul ei keksi vastausta! Muiden: "James Patterson. Dan Brown. Harry Potter. Dekkarit." - Sellaisten on helppo vastata, jotka ovat lukeneet vain muutamia kirjoja, arvelee Paul, itse kirjailija.

Minun täytyisi jakaa vastaustani eri kielialueille: suomalaisista Kilpi: "Alastalon salissa". Ranskalaisista Anatole France, Balzac ja Jules Verne. Amerikkalaisista: Mark Twain, Melville; "Moby Dick", Vonnegut: "Titanin seireenit". Ukrainalaisista Gogol: "Kuolleet sielut". Puolalaisista Sienkiewicz. Briteistä Orwell, Vidia Naipaul ja Henry Fielding: "Josef Andrewsin seikkailut". Jne.

Ennen ensimmäistä kielituntia Paul kysyi viereiseltä hupparipäiseltä nuorelta neitoselta, onko tämä yliopisto-opiskelija? Tyttö laski alas hupun ja kertoi olevansa 13-vuotias koululainen! (Tytön mielikirja oli James Pattersonin kirjoittama nuortenkirja,) Paul päivitteli mielessään, milloin olikaan viimeksi jutellut tasaveroisesti 13-vuotiaan kanssa? Kai itsekin 13-vuotiaana, 64 vuotta aiemmin, vuonna 1954.

Kielitunnilla paljastui, ettei japanilainen naisopiskelija tiennyt, mikä on Sfinxi, eikä 13-vuotias ollut ennen kuullut YK:sta eli "Yhdistyneistä Kansakunnista". (Mikähän lienee minun sivistyksessäni viimeksi paljastunut aukko? Taikka Paulin?)

******

Välillä Theroux matkustaa Meksikossa myös linja-autoilla. Jään kaipaamaan hänen pitkiä JUNAMATKOJAAN 1970-luvulta. Ne eivät olekaan enää Meksikossa mahdollisia! Meksiko on lopettanut henkilöjunien liikenteen. Vain tavarajunia kulkee enää.

*******

8509 -25 Theroux, Paul: On the Plain of Snakes. A Mexican Road Trip /29.11.25 (2018) Hamish Hamilton - Penguin 2019 Sid 436 sivua H37 lk.444

.

363. Suomen Kuvalehti 1963 ja -65

Sain antikvaariselta kirjakauppiaalta 51 kpl vanhoja "Suomen Kuvalehtiä" 1960-luvulta. Luin ja selasin, toivoen löytäisinkö lehdistä jotakin lapsuudestani tuttua? Pitkäaikaiset sarjakuvat ainakin? Ensimmäiseksi vedin nipusta umpimähkään esiin numeron 33/1963, päiväykseltään 17.8.1963:

"Helmi ja Heikki" ("Blondie" USA:ssa tai myös "Touhulan perhe") pitkä sunnuntaisarjakuva, vanhaan aikaan peräti 6 rivillä rinnakkain 2 kuvaa, yhteensä 12 kuvaa kaavoihinsa kangistunutta kohellusta, eikä vain 4x2=8 kuvaa kuten nykyinen standardi. Kuvalehden viimeisellä sisäsivulla 47. Vieressä on yksi palsta "Jyviä ja akanoita", kummallisia ajatuskulkuja, suusta päässeitä sammakoita tai hassuja painovirheitä eri lehtien palstoilta.

Sarjakuvassa 17.8.65 Heikin timanttiset kalvosin-napit ovat kateissa. Heikki lupaa löytöpalkkion lapsilleen ja kotirouvalleen Helmille. Perhe myllää kotinsa, mutta Heikki löytääkin hakemansa työpaikaltaan pöytälaatikosta. Heikki joutuu silti maksamaan 10 markkaa perheelleen - ja järjestämään yksin kotinsa kuntoon, koska muu perhe lähtee tuhlaamaan palkkiorahan elokuviin ja ravintolaan.

Lehden taittajan Asmo Alhon (-ao-) piirtämä "Matti Melkonen" on pyöreähkö herrasmies, jolla on neliskulmainen nenä. Neljän kuvan sarja (kuten Tenavissa) täyttää puoli sivua, joko kahdella tai neljällä rivillä, riippuen viereisen puolensivun mainoksen muodosta. 17.8.65 Matti heittää kepin koiransa haettavaksi, mutta koira tuokin hänelle poliisin patukan - ja vihaisen poliisin.

*

NUMERON 33 (17,8.1963) kansikuvajuttu on "MACMILLAN KEKKOSEN VIERAANA". Valtiovierailu täyttää 7 sivua 48-sivuisesta lehdestä (1/7), Leena Ilmarin tekstiä riittää noin puolitoista sivua ja 13 mustavalkoista valokuvaa täyttävät viisi ja puoli sivua.

Kaikki Kuvalehden valokuvat ovat valaistukseltaan aivan liian tummia, hyvin synkkiä! "Englannin" pääministerin smokkitakki ja sohvan selkänoja ovat yhtä ja samaa mustaa aluetta. Suomen presidentin puvun ja pöydän mustan pinnan välillä ei näy mitään rajaa. Seinällä päiden yläpuolella on kultakehyksissä iso maalaus, jonka kuva-aiheesta ei saa mitään selvää!

Vertailun vuoksi selaan mustavalkoisesti kuvitettua amerikkalaista Grolier Encyclopediaa vuodelta 1965. Tietosanakirjan valokuvat ovat paljon vaaleampia ja selkeitä. Piileekö Suomen Kuvalehden lehtikuvien vika Otavan SYVÄPAINOSSA?

**

Jyvä tai Akana: "Eivätkä tamperelaiset olisi unohtaneet Jussin hentoa morsiantakaan Marja-Leena Koivulaa, joka harpun lähdettyä onkin kaupunginorkesterin ainoa tyttö." - Taideuutisia Etelä-Suomen Sanomissa 31.7.63.

Olen aistivinani 1960-luvun alun lehdissä naisten vähättelyä. Maailma on muuttunut 60 vuodessa.

"Alkupalat"-palsta sivulla 4. Kuvassa vaaleaverikön meikatut silmät, kulmakarvat, hiuksia ja otsaa. Keskellä otsaa on postileima: Kulosaari 4.7.63 Helsinki. Otsikko: "KIRJE SINULLE JOKA EHKÄ VIELÄ MURHAAT NAISEN". Teksti: "Ammattini vuoksi minulle tulee iso määrä aikakauslehtiä. Useat niistä sijoittavat kauniin tytön etu- tai takakanteensa. Mitä teet nähdessäsi sen? Näen karvaisen kätesi, joka rystyset valkeina puristaa postitoimiston leimasinta ja iskee! Jokaisen kauniin tytön sinä leimaat kauhealla poltinmerkillä. Isku osuu silmään, huuliin tai silmien väliin. Olen kerännyt jo 26 todistuskappaletta. Ensin luulin että olet nainen, jonka aviomies on joskus lähtenyt pois vaalean, kylmän vampin kanssa. Katkeruudesta haluat rumentaa jokaisen paheellisen näköisen kansikuvatytön.

"Mutta nainen ei voi lyötä noin maskuliinisen kiihkeästi, täynnä intohimoista vihaa. Luulen että upea tyttö on kerran nauraen juossut pois luotasi. Pelkään puolestasi. Jonain päivänä, kun postitoimisto suljetaan, lähdet seuraamaan viimeistä asiakasta, kaunista tyttöä, pimeille kujille... Varoitan sinua: luen päivälehtien uutiset tarkkaan. Et tule selviämään. Säälin sinua. Varmaankin luulet, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin se, joka kerran haavoitti sinua. Naiset ovat jossain määrin erilaisia. Lähelläsi voi olla tyttö, joka haluaisi parsia sukkasi ja keittää aamupuurosi. Hän tulisi lääkitsemään haavasi ja minäkin voisin hengähtää helpotuksesta. Sittenkin ystäväsi M.H." (Olisiko Mikko Haljoki? Lehdessä ei ole toimittajien nimiluetteloa. Lyhensin alkutekstiä paljonkin.)

Ehkäpä postileiman sijainnille on kuitenkin luonnollinen syy? Leiman voi lyödä vain paperin vaaleaan kohtaan. Muut kuin kirjoittaja M.H. pitävät kansikuvaa vain taustakoristeena, eivät ihailtavana idolin kuvana?

***

Alkupalat-aukeamalla on 12 kuvallista pikkujuttua, kuten: "On tanssipaikkoja ja ravintoloita, joita kutsutaan ampumaradoiksi. Ja ammutaan niitä tyttöjä muualtakin. George Kaplan on päällystakissaan oivaltanut kaikkien nuorten miesten toiveet osua napakymppiin ja omalta osaltaan helpottanut toimenpidettä. (Mannekiinin muotitakin selkämyksen psykedeelinen kuvio on maalitaulun kaltainen!)

Lehden loppupään aukeamalla on sivun verran horoskooppeja: "Tri Korda ennustaa", sekä 10 piirrettyä pilakuvaa: Pienellä yhden palmun luodolla tyttö ja merikapteeni: "Ihanko totta hukutitte laivanne vain saadaksenne olla kahden minun kanssani?" Kipsijalkaisen miehen vieras sairaalassa kysyy: "Miten se tapahtui? Riitelitkö vaimosi kanssa, kaaduitko juovuksissa, ahdistelitko sihteeriäsi?"

****

Lehden avustaja Paavo Vennonen kertoo 3 + 1/4 sivua suomalaisesta löytöretkeilijästä Herman Dietrich Spöring'istä, joka syntyi 1730-luvulla Turussa ja päätyi James Cookin matkalle). Juttu jatkuu neljännessivun verran viimeiselle aukeamalle.

Konsuli, ekonomi Heikki Lappi-Seppälä on ollut vuoden Kaukomarkkinoiden edustajana Turkissa, sitä ennen 7 vuotta Indonisiassa. "Tiedetäänkö meistä jotakin Turkissa?" (Kyllä!)

"Nuoruus puhuu" sivun verran. Levoton nuoriso, häiritsevästi käyttäytyvät. Tyttö Päivi Mäkirinne ja poika (nimimerkki Nuorta tuskaa) ovat lähettäneet kumpikin kirjeen SK:lle.

*****

Katolisen ja luterilaisen kirkon suhteista on 2,5 sivua. P.W: "Poliittista pedikyyriä" puoli sivua, Elina Karjalainen: Vauhtia mahan täydeltä Kuopion lentonäytöksessä, 1 sivu. Suomi voitti Unkarin maaottelussa 107-105 (sivu). Heikki Brotherus jaarittelee paluustaan lehteen ja minimerkistään Henrikki Uitonniemi (sivu). Ylioppilasteatterin teatterikokeilu Helsingin Esplanadilla (2 sivua).

Ruotsin lehdistö kävi Tampereella (sivu). Esko Helminen ihmettelee Suomessa valmistettuja matkamuisto-esineitä (sivu). Aarre Haunia: Kiikassa kasvatetaan juoksijahevosia (2 sivua). Pekka Lounela muistelee käyntiään Jugoslavian Makedonian Skopljessa ennen äskeistä tuhoisaa maanjäristystä (1 sivu ja jatkuu vielä 1/4 sivun).

******

Kysymyksiä tietäville (1 sivu): Onko Helsingin öistä tullut Villi Länsi ryöstöineen, apulaispoliisimestari Edvard Urja? Urja neuvoo: "Ei pidä antautua minkäänlaisiin puheisiin vieraiden kanssa". Entä voisiko meillä sattua suuri junaryöstö, kuten juuri Lontoossa, pääjohtaja Erkki Aalto? (Tämä vastaa: Ei!) Paljonko rangaistaan metsästäjää, joka huolimattomuuttaan ampuu ihmisen luullen tätä sorsaksi? (Kuolemantuottamuksesta tulee syyte.)

Uutiskierros: 4 sivulla 15 kuvaa kuvatekstein. Marilyn Monroen kuoleman 1. vuosipäivä! Ike Eisenhower vieraili Normandiassa. Isorokko ohi Tukholmassa. Englannin suuri junaryöstö. Pilapiirtäjä TIM antaa ohjeet vakoilijoille 6 piirroksella (vajaa sivu). "Tähtitaivas": 10 filmitähteä 1 sivulla: Maurice Chevalier 75-v, Bing Crosby, Shirley MacLaine, Debbie Reynolds, Jane Russell, Taylor & Burton...

"Sivusta katsoen", 2 sivua, enimmälti tekstiä, koska ohessa pienet valokuvat. Päivänsankarien kasvokuvia 5x6 kpl yhdellä sivulla, 50-95-vuotiaita miehiä ja pari "rouvaa". Topiaksen huumoripakina "Kuuma linja". "Katajien rätinää": Annamaija Katajan ja Heikki Katajan vuoropuhelu. En jaksanut lukea kumpaakaan pakinaa montakaan sanaa.

*******

"Jukka H. Puntari Kilpakenttä": Tällä kertaa tavuristikko, 24 sanaa vaakasuoraan ja yhtä monta pystysuoraan. "Kirkonkylä rajan tuntumassa" on yksi vihje. Palkinto luvataan kolmelle: 30 markkaa, 20 mk ja 10 mk. Kirjeitä toimittajalle julkaistaan 2 kpl (puoli sivua). Kaskunurkka täyttää kuudesosan sivusta.

"MUISTILISTA" (puoli sivua): Jacques Demyn elokuva Enkelten lahti. Yehudi Menuhinin äänilevy. Huvielämää: Adlonin, Lidon ja Kalastajatorpan ulkomaiset esiintyjät, Tapiolan Keskustornin uuden Linnunrata-ravintolan maisemat. Uusi Teatterimuseo. Ylioppilasteatteri Seurasaaren Antintalon pihalla esittää "Vekkulit ja kekkulit". Makaronisalaatin resepti.

MAINOKSET täyttävät vain 3 sivua: Naistenlehti Viuhka alkaa ilmestyä 2 kertaa kuussa nelivärisenä. Högfors keskuslämmitys. Happovaivoihin Medisan (Medica). Kesäripuliin Tannopon (Orion). Maitonäkki on Vaasan leipää.

********

MUIDEN SUOMEN KUVALEHTIEN AINEISTOA:

KAKSOISNUMERO 51-52, Jouluna 1965 (64 sivua):

TAPANTUI MAAILMALLA (puoli sivua) 12 lyhyttä "tähdenväli-juttua". "New York Timesin äskettäinen numero painoi 3,5 kiloa, siinä oli 946 sivua ja lähes pari miljoonaa ilmoitusriviä (1'819'119). Painos kulutti 5967 tonnia paperia ja 190 tonnia painoväriä.

Neuvostoliitossa kerrotaan elävän 16'000 yli satavuotiasta naista, joista 359 on yli 120-vuotiaita... (Guinnessin ennätysten kirja on hyväksynyt yhden ranskalaisen yli 120-vuotiaan, jota yleensä pidetään huijauksena, jossa tytär on ottanut äitinsä henkilöllisyyden. Todistetusti maailman vanhimmat ovat kaikki kuolleet alle 120:n iässä. 1960-luvun lopulla Nauvostoliitossa uutisoitiin elävän yli 180-viotiaita ukkoja, joita toimittaja Pauli Myllymäki yritti etsiä kirjaansa varten. Maa, jossa "Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole totta.")

Jouluksi: Satu Waltarin näytelmä (1 sivu). Kirvesmiehen joulu. Arnold Toynbeen haastattelu. Jaakko Okker on käynyt Norjan Tromsössä (Tromssa). FBI:n jo 70-vuotias johtaja J. Edgar Hoover (3 sivua). Suomen Pankin johtajan Klaus Wariksen haastattelu. Heikki Brotheruksen 5-sivuinen kuvareportaasi Angkor Watin temppelistä Kambodshassa.

Päivänsankareita on kaksoisnumerossa kaksi sivua. Minulle tuttu opettaja on professori K.A. Telaranta, 50-v. Talousneuvos Simo Patajoki, 60-v Jämsästä on tuttu lyhytfilmistä, jonka olen katsonut useasti Keski-Suomen Museossa (KEMU) Jyväskylässä (nykyisin Aalto2-museo). Filmin juontaja kehuu haastattelemansa talousneuvos Patajoen "tuntevan Jämsänjokilaakson kuin omat taskunsa".

Lehden toimittajat ovat käyneet tutustumassa Itsenäisyyspäivän juhlimiseen kukin eri kodissa. Maarit Niiniluoto tapasi Vuosaaressa opiskelijapariskunnan Soile ja Heikki Kaukoranta! Heistä tuli sarjakuvan asiantuntijoita ja Tintin kääntäjiä. Näin pariskunnan Sarjakuvaseuran animaatioesityksessä, 1979? Soile kaipasi 6.12.65 tupakkaa! Heikki on elänyt Soilea kauemmin ja hänestä on kirjoitettu 80-vuotis-juhlakirja "Pihkura!"

Juha Tanttu puolestaan tapasi Eirassa everstiluutnantti P--ilan, jolla oli viisi lasta. Pojista toinen rämpytti 6.12.65 kotona kitaraa, toisella oli liian pitkä tukka, joten isä käski parturiin! (Vanhimmasta pojasta tuli aikuisena kirjastonhoitaja ja yksi viimeisistä taistolais-fossiileista, russofiili tai -maani.  "AI-kiihko-prole".  Pojan veli (vainaa jo) menetti peruskoulun opettajan virkansa ja tuomittiin maksamaan korvauksia oppilailleen, joita hän oli koulukiusannut luokassaan, mm. roikottamalla jaloista pää alaspäin, röyhtäyttämällä kuten äidit vauvoja ja seisottamalla hiljaisia oppilaita "taikamatolla" toverien silmätikkuina).

*********

NUMERO 29/1965, 17. heinäkuuta (48 sivua). Päätoimittaja Leo Tujunen. Toimituspäällikkö Heikki Brotherus. Toimitussihteeri Sakari Virkkunen. Toimittajat Juha Tanttu, Seppo Sauri, Kirsti Sarmanto, Väinö Länsiluoto, Irene Tiittanen, Pirkko Kolbe, Mikko Haljoki, Maarit Niiniluoto, Salme Parviainen. (Luetteloitu pääkirjoitussivulla juuri tässä järjestyksessä.)

Tapahtui maailmalla: Andorran sotilasbudjettia on supistettu 18 markasta 13:een. Menoerä varataan kunnialaukauksiin. Liechtensteinin armeijan vahvuutta on lisätty 29 mieheen. Pisan torni kallistuu millimetrin vuodessa, mutta pysyy pystyssä arviolta vielä 200 vuotta.

Algeriassa upseeri Boumediennen tekemä vallankaappaus Ben Bellalta. Vietnamin sota kestää "ainakin 5 vuotta"?

Turun Airiston Regatta. Iisalmen Herättäjäjuhlat. 27 maan lennokkiurheilijat kokoontuvat Kauhavalla.

Metsätyömies Matti Nisula, 19-v, elättää Vetelissä leskiäitinsä ja kahdeksan nuorempaa sisarustaan, harrastaa lukemista, Kalle Päätalo mielikirjailija, mutta Mukka, Salama, Meri, Haavikko, Sartre, Salinger, Sagan ja Uris tulevat toimittajan kanssa puheeksi myös.

Mikko Haljoki ja Kalervo Manninen viettivät viikon sisävesilaivoilla ja vertailevat 8 sivulla Hopealinjan, Tehin, Runoilijan tien Virrat-Tampere, höyrylaivat Lappeenranta - Savonlinna - Joensuu, hinnat, hytit, ruoat, autojen siirrot, tunnelmat.

Kaksi englanninkielistä rouvaa vertaili Helsingissä kahdeksan ravintolaa: Angleterre, Aseman Ravintola, König Bar, Marski, Motti, Palace Grill, Royal, Vanhan Kellari. Portierin englannin taito oli hyvä vain Königissä, välttävä Marskissa ja Palacessa, olematon muualla. Ensimmäisen tarjoilijan kielitaito hyvä: König ja Palace, muualla olematon. (Englannin puhuja löytyi kuitenkin tilalle tarjoilemaan 0-14 minuutissa, hitaimmin 14 min. Vanhan Kellarissa.) König oli kallein ja HITAIN ruoan saamisessa: 23 minuuttia! Laskun saaminen sen pyytämisen jälkeen kesti kauimmin (16 minuuttia) Vanhan Kellarissa. Kahvin tilaajalle ("Coffee!") tuotiin Vanhan Kellarissa Koffia. olutta!

*********

Vielä lyhyesti NUMERO 32/1963, elokuun 10. päivänä (48 sivua)

Mannekiini Carita Järvisen maalaishäät Ranskassa "Paris Match"-lehden reportteri-valokuvaajan kanssa (sivu). Matti Kurjensaari analysoi 1930-luvun älymystön äärihahmoja: Matti Kuusi ja Jarno Pennanen (4 sivua). "Luterilaisen maailman" veljeskokous Helsingissä (7 ja puoli sivua). Helsingin kaksi Bulevardia vertailussa - toinen on Aleksis Kiven katu Kalliossa (4 sivua). "Kiinan pommi voi räjähtää milloin tahansa" - Kiinan luokkataistelu Neuvostoliiton kanssa (yli 2 sivua).

.