tag:blogger.com,1999:blog-72516560436824169972011-11-28T01:23:34.968+02:00Luemme 1000 kertaa useampia kirjoja kuin itse kirjoitamme ja luemme 1000 kertaa useampia kirjaesittelyjä kuin kokonaisia kirjoja. Kannan korteni kekoon.Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.comBlogger751100tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-58575402505595742352011-11-11T15:52:00.001+02:002011-11-11T15:53:51.893+02:00Utrion ja Linnilän kustannusliike Amanita näkyi julkaisseen 30 cm:n viivoittimen korkuisen, mutta pehmeisiin kansiin nidotun, 567-sivuisen tuhdin tiiliskiven Eero Paloheimon kootuista kirjoituksista vuodesta 1963 alkaen. Kannessa poseeraa jo valkotukkaisena 75-vuotiaana Vihreiden 1980-luvun villapaitaisiin karvaturri-koiraisiin lukeutunut tupla-tekniikantohtori (s. 1936).<br /><br />Huolestuin Zeuksen kolkuttelevan jo kuoleman porteilla, jos pelastaa kellastuneimmatkin raapustukset vanhojen mappien pohjilta, etteivät leski ja perilliset dumppaa niitä kompostiin. Luin taannoin George Orwellin muistikirjoista tehdyn kopion, jossa oli huolellisesti listattu jopa Eric Blairin maaseutuasumuksen muutaman kanan munantuotannon kirjanpito, päivä päivältä: "Today 1 egg". (Blair ei voinut syödä kokonaista tiuta munia päivässä kuten Tony Halme.)<br /><br />Mutta Paloheimopa kuului olevan nykyisin Kiinassa rakentamassa tulevaisuuden Ekokaupunkia. Hänen edellinen kirjansa oli käännetty kiinan-kielelle, "Sanoin"-kirjaa ehkä kuitenkaan ei. Minä olin viimeksi lukenut vasta erinomaisen tutkimusmatkansa "Tämä on Afrikka" (2007).<br /><br />"Maailma, alustava luonnos" (1978), "Suomi - mahdollinen maa", "Maa", "Maan tie", "Välit selviksi ja joka suuntaan", "Megaevoluutio" sekä "Struktuuri" olivat Eero Paloheimon aiempia lukemiani teoksia. (Insinööritoimisto Paloheimo & Ollilan töistä kuuluisin oli kai purettuTurun Myllysilta.)<br /><br />Aluksi tuntui raskassoutuiselta, että samaan Sanoin-kirjaan oli koottu sekaisin "Paikalle valettujen rakenteiden erityispiirteitä, kommentti Betoniteollisuuden keskusjärjestölle", Tuusulan kunnan Anttilan osa-alueen kaavoitussuunnitelmat paikallislehti Keski-Uusimaasta sekä lyhyitä, kätevästi 30 cm:n sivun korkuisia kolumneja niin Taloussanomista, Elonkehästä kuin Vihreästä Langastakin. Mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin:<br /><br />Pelkät populistiset kolumnit olisivat kirjaksi koottuina enää osin jopa hattaran kevyitä heittoja. Betonin rakennustekninen lujuus painavoittaa kirjaa, vaikkei itsessään uppoaisi kuin muutamaan lukijaan. Yhdessä molemmista kovettuu massiivinen tiiliskivi, kahvipöytäkirja, jota voi käyttää kotitaloudessa tarvittaessa myös painona ja pönkkänä tietosanakirjojen osien tavoin. Mukavat lyhyet kolumnit voi lukeakin, yhden kerrallaankin. Kirja näyttää komealta hyllyssä tai lahjaksi annettuna. Selkämyksen kirjaimet tosin saisivat olla isompia, mahdollisimman suuria: EERO PALOHEIMO. SANOIN.<br /><br />Kirjan päätöslukuna on Paloheimon ilmoitus erota Vihreät rp:stä lokakuussa 2010, seuraavista syistä:<br /><br />Ylimitoitettu muuttoliike vahingoittaa maailmaa kolmella tavalla (ks. sivu 564):<br /><br />1) Muuttoliike tuhoaa luontoa, kun taakse jätetty maa jää hunningolle ja väki siirtyy kuormittamaan uutta mantua.<br /><br />2) Kulttuurit latistuvat. "Monikulttuurisuus" levittää kaikkialle samanlaisen monokulttuurin. (Sama kebab joka maassa.)<br /><br />3) Yritteliäimmät ihmiset jättävät kehitysmaat ja ryhtyvät raatamaan hanttihommissa kehittyneiden maiden veltoimpien puolesta.<br /><br />En lainaa suoraan Paloheimon omia sanoja, vaan tiivistän ja kärjistän tulkitsemani ajatuksen. Olen lyhytsanaisempi. Harmittelen, etten voi äänestää Paloheimoa presidentiksi tai uudelleen kansanedustajaksi, jollei hän asetu enää ehdolle. Mitä voisi äänestää, ellei Vihreitä?<br /><br />Muutaman kerran Paloheimo ajautui tukkanuottasille puoluetoverinsa Osmo Soininvaaran kanssa, joka oli tämäkin hyvin arvostettu liberaali perusvihreä (ja eri vaalipiiristä). Soininvaara oli ehkä kuitenkin liiaksi omaa puoluejohtajuuttaan ja ministerinuraansa ajanut ammattipoliitikko, joka tavallisimpien poliitikkojen tavoin myötäili kansan lyhytnäköisiä, mukavuudenhaluisia mielihaluja. Kuten perustuloa eli kansalaispalkkaa, ettei meidän keskinkertaisten laiskanpulskeiden viihteen kuluttajien tarvitsisi nähdä vaivaa.<br /><br />Carl Barksin piirtämä keksijä Pelle Peloton sanoi kerran renki Hansu Hanhelle inhoavansa eniten laiskuutta. He olivat löytäneet Hansun unelmaplaneetan, jossa kenenkään ei tarvinnut eväänsä heiluttaa saadakseen ruokaa, puista putoilevia hedelmiä.<br /><br />***<br /><br />Yhteinen syy ilmastokatastrofille sekä taloudellisille ja sosiaalisille ongelmille on räjähdysmäinen väestönkasvu. Mahdollisia toimenpiteitä olisi (ks. s. 562):<br /><br />1) energiantuotannon, liikenteen ja maatalouden uudistaminen kestävälle pohjalle, <br />2) luonnon uudistaminen, mm. Saharan metsittäminen;<br />perhesuunnittelu, yhden lapsen politiikka.<br />3) tuotannon rajoittaminen menneisyyden mittakaavaan. (Tuleeko Pentti Linkola mieleen?) <br /><br />***<br /><br />Miksi Suomeen pitää rohkaista muuttamaan pysyvästi lisää ihmisiä? (ks. s. 273). Miksei rohkaista ulkomailla asuvia suomalaisia muuttamaan takaisin Suomeen? Onko ulkomaille muuttanut suomalainen huonompi kuin Suomeen muuttanut ulkomaalainen? Miksei kaikkien muuttoa muihin maihin tule rohkaista ja helpottaa?<br /><br />***<br /><br />Jos kolmannes maailman ennakoidusta lisäväestä muuttaisi teolliseen maailmaan tasaisesti olisi Suomen osuus 150'000 siirtolaista vuodessa (ks. s. 302).<br /><br />Kolme vaihtoehtoa (vuonna 1990):<br /><br />1) "Disperin". Otetaan 15'000 siirtolaista vuodessa ja maksetaan tästä 1,5 miljardia markkaa vuodessa (100'000 mk/hlö). Unohdetaan, että tulokkaat ovat lukeneinta väkeä, jota kaikkein eniten tarvitaan heidän kotimaissaan ja että oikeasti pitäisi ottaa 150´000 ja maksaa 15 miljardia, mutta ollaan iloisia kun Helsingin katukuva piristyy!<br /><br />2) "Amalgaami". Suunnataan raha kehitysmaihin. Samalla summalla, jolla Suomessa autetaan yhtä siirtolaista voidaan lähtömaassa auttaa 400:ää. Mutta unohdetaan tämänkin ratkaisun väliaikaisuus. Väkiluvun kasvaessa avun tarve ja ongelmat pahenevat kertautuvasti.<br /><br />3) "Ksylitol". Kohdistetaan kehitysapu perhesuunnitteluun. Yhden siirtolaisen hinnalla voidaan tosin ruokkia 400 ihmistä, mutta voitaisiin myös ehkäistä vapaaehtoisuuden pohjalta noin 40'000 hedelmöitymistä vuodessa. Tämä on inhimillisin, pitkäjänteisin ja kestävin vaihtoehto. Pannaan Helsingin katukuvaan piristystä kaipaavat sirkuskoulun pelleluokalle.<br /><br />***<br /><br />En referoi isompaa palaa kokoelmasta, jossa on myös tragikoomisen hauskoja matkakuvauksia, mm. Intian rautateiden lippuluukkujen byrokratiasta. Ammentakaamme enemmän suoraan alkulähteestä!<br /><br />Lainasin teoksen Töölön kirjastosta, Helsingin Topeliuksenkadulta. Muidenkin Helmet-kirjastojen muutamat kappaleet vaikuttivat kaikki lojuvan joutilaina hyllyillä? Tätä teosta ei jonoteta tällä hetkellä kuten Jussi Halla-ahon painettuja blogikirjoituksia. Onko Paloheimo unohdettu Tuusulan Rantatien varteen?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-5857540250559574235?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-37145205036056859862011-08-24T18:08:00.003+03:002011-08-24T18:28:17.654+03:00Muistan italialaisen naistoimittajalegendan, pitkine ja suorine hiuksineen hiukan Milla Magian mieleen tuovan, joka haastatteli poliittisia mahtimiehiä maailman valtalehdissä, myös Helsingin Sanomiin kokonaisen Sunnuntaisivun mittaisiksi käännetyissä artikkeleissa: Oriana Fallaci (1929-2006). <br /> <br />Haastattelujen 'uhreista' (moni mies oppi pian pelkäämään ja karttamaan teräväsanaista naista) mieleen tulee ensimmäisenä elokuussa 2011 ajankohtainen, vallasta syöstävä Libyan diktaattori Muammar Gaddafi. <br /> <br />Fallaci haastoi siskoja: "Jos voisit estää sodan suostumalla seksiin Gaddafin kaltaisen henkilön kanssa, toimisitko?" Ja sitten hän halveksui sievistelevien naisten arkailua ja kieltäytymistä. - Että maailma mieluummin tuhoutukoon yhden oman pienen pehmeän pepun mukavuuden takia? <br /> <br />Kirjassaan "Vaimoja Valtaa Vastuksia" (Karprint 1991, 160 sivua) eduskunnasta pudonnut vennamolainen populisti-kansanedustaja, Urpo Leppänen (1944-2010) kertoi rakkaudestaan SDP:n kansanedustajaan Sinikka Hurskaiseen eli 3. vaimoonsa ennen neljättä, eksoottista kuubalaista tanssijatarta Anaa: <br /> <br />"Elimme suuressa rakkaudessa ja teimme paljon työtä. Luimme Oriana Fallacin kirjaa 'Mies' ja elimme kuin Oriana Fallaci ja kreikkalainen kansanedustaja Alekos. Loputonta mielenkiintoista keskustelua ja intohimoista rakkautta." (Syksyllä 1983). (Leppänen s. 127) <br /> <br />Fallacin kirjaa on jonkin verran liikkunut kierrätyshyllyilläkin ja kun Leppänen otti sen puheeksi, tuli viimein luettuakin. UN UOMO 1979, Kirjayhtymä 1981, 572 sivua, suomentaneet Eila Leinonen ja Jorma Kapari. <br /> <br />Romaani on kirjoitettu "sinä-muodossa". 'Sancho Panzaksi' itsensä tunteva nainen (Oriana) puhuu monologia rakastamalleen 'Don Quijotelleen', joka on tuulimyllytaisteluidensa jälkeen kuollut, tapettu, murhattu, surmattu pois Kreikan politiikasta, tuo Alekos Panagulis. <br /> <br />Romaani on melkoinen tekstiryöppy tajunnanvirtaa. Jaksottavia kappalejakoja on usein vasta parin sivun välein. Tekstiä ei tee mieli lukea sanasta sanaan, vaan siitä silmäilee suuria kokonaisuuksia, runollisia maisemia, ja tekstiin palaa jälkeenpäin uudelleen, etsimään toisia vaikutelmia. Vankien kidutustapauksia tulee hypittyä yli. <br /> <br />Odotin kirjassa olevan eroottisia intohimokohtauksia, mutta ne jäävät melko viitteellisiksi. Paikannimet vilisevät, maailman suurkaupungit toisensa jälkeen, joissa Oriana käy haastattelumatkoillaan. Kaupungista toiseen lennetään tapaamisiin rakkaan kanssa melkein useammin kuin vaatimattomampi maalaisihminen kävelee pihapolultaan naapuriin... <br /> <br />Alekos taistelee Kreikan äärioikeistolaista everstijunttaa (1967-1974) vastaan. <br /> <br />"Akropolis-suunnitelma oli loistavaa hulluutta. Arkeologisen alueen valtaaminen sillä hetkellä kun se suljetaan yleisöltä, punaisen lipun kohottaminen Parthenonin ylle, ei siksi että sinä pitäisit yksivärisestä punaisesta lipusta, vaan siksi että punainen ärsytti junttaa ja erottui hyvin valkoista marmoria vasten, ja lopuksi Parthenonin panttivankina pitäminen uhkaamalla räjäyttää se ilmaan. - - Ja mikä panttivanki voisi olla arvokkaampi kuin Parthenon? Kukaan joka rakastaa kauneutta ja kulttuuria, sinä sanoit, ei ollut vieläkään lakannut kiroamasta Königsmarckia, joka oli vuonna 1687 ampunut Parthenonia tykeillä turkkilaisten karkottamiseksi, mutta turkkilaiset olivat tehneet siitä ruutivaraston. - - Akropolis on valloittamaton, sinä sanoit, se kohoaa jyrkkäreunaisella kalliolla, ja sinne on vain yksi pääsytie, propylaiaportti. - -" (s. 207-208). <br /> <br />Linkki Maantieteeseen ja Historiaan taitaa yhdistää kaikkea, mitä mieluiten luen? Muistan harrastavani myös lautapelejä, ja mitä lautapelit yleensä voivat ainoastaan opettaa: maantiedettä ja historiaa... Afrikan Tähdet, Inkan Aarteet, Capricornit ja muut. <br /> <br />Kreikan velkakriisin yhteydessä on tullut esiin, miten korruptoitunutta maata on hallinnut vuosikymmeniä (everstijuntan jälkeen ja sitä ennen) kaksi sukua keskenään vuorotellen: Papandreut ja Karamanlisit, isoisistä pojanpoikiin. <br /> <br />"Riitti että joku mainitsi Andreas Papandreun nimen kun aloit syytää suustasi loukkaavia huomautuksia: 'Se suunsoittaja! Se edesvastuuton! Se pelle ja huijari! - - Käsitin että Papandreu oli sinun mielestäsi erään nykyajalle tyypillisen sairauden ruumiillistuma: - - hän edusti suurisuista populismia joka haukkuu tyhjää vallankumouksellisuutta Mussolinin tapaan, joka kuvittelee ja uskottelee tahtovansa kansan parasta, abstraktia maksimalismia joka käyttää sosialismi-sanaa kuin muodikasta pukua jolle se on pelkkä tuottoisa valhe. Sinun halveksuntasi häntä kohtaan ei siis ollut pelkkä yksityisasia vaan koski vasemmistopolitiikan ammattilaisia, seikkailijoita jotka julkeudellaan tuottavat hyötyä oikeistolle, panevat alulle vallankaappauksia ja peittävät likaiset temppunsa Järjestyksen ja Lain valepukuun." (s. 285-286) <br /> <br />"Otetaan esimerkiksi vasemmistointellektuelli, jollainen nyt on huudossa, - - jollainen seuraa muotia mukavuuden tai pelon tai mielikuvituksen puutteen vuoksi: hän on aina hyvässä uskossa valmis tuomitsemaan oikeistodiktatuurit muttei juuri koskaan vasemmistodiktatuureja. Edellisiä hän analysoi, tutkii, taistelee niitä vastaan kirjojen ja manifestien avulla; jälkimmäisistä vaikenee tai puolustelee niitä. - - Lyhyesti sanoen aikamme vakava sairaus on ideologia, ja tartunnan kantajia typerät intellektuellit: maallikkopapit jotka eivät tunnusta että itse elämä - - osoittaa heidän dogmiensa keinotekoisuuden. Niiden haurauden, niiden epärealistisuuden. - - Ota lipusta pois risti ja aseta sirppi ja vasara tilalle niin näet että itse asia pysyy samana: rätti liehuu samojen vanhojen etuoikeuksien, samojen vanhojen kunnianhimojen ja samojen vanhojen juonittelujen yllä." (s. 309-311) <br /> <br />"Tänään sosialismista on tullut kaikkien ruokien kastike, kaikkien valheiden koriste, muoti. Mussolinikin lähti liikkeelle sosialismista, samoin Hitler. - - Joku sanoo sosialismi ja te seuraatte perässä kysymättä mikä sosialismi, katsomatta silmiin sitä joka sanoo sosialismi, Papandreun poika esimerkiksi on kirjoittanut alushousuihinsa sanan sosialismi, ja samoin sanat vallankumous, vastarinta. - - Jopa Papadopulos nimitti vallankaappaustaan vallankumoukseksi, ja samoin Pinochet." (s.359) (Poika-Papandreu on tässä vaiheessa vasta Andreas, ei nykyinen pääministeri, Andreaksen poika.) <br /> <br />Alekos lähti Moskovaan Nuorisokongressiin, hänet oli kutsuttu kahdeksi viikoksi, mutta hän palasi takaisin kahdessa ja puolessa päivässä. Suuttuneena. <br /> <br />"Minä näin Punaisen torin, missä kupolien huipulla on ristin paikalla tähti, sehän on sama. Minä näin Pyhän haudan, eli Leninin mausoleumin. Minä näin uskovaiset jonossa rukoilemassa Pyhän käärinliinan siis Leninin palsamoidun ruumiin edessä. Jonossa kuin kesyt ankat, ne typerykset. - - Ja sitten minä näin kolmen poliisin lyövän yhtä miestä aivan kuin Theofilojannakos ja Babalis löivät minua. Eikä suinkaan Ljubljankassa kuulustelujen aikana vaan hotellin baarissa. Hotellissa jossa asuvat ulkomaalaiset joilla on ulkomaista valuuttaa, Rossijassa. He löivät häntä koska hän yritti mennä sinne vaikkei ollut rikas eikä ulkomaalainen. - - He tekivät hänestä muusia. Ja hän huusi 'Svobodu! Svobodu!' 'Antakaa meille vapaus!' - - Minun maassani diktatuuri kesti kahdeksan vuotta mutta heillä se on ollut viisikymmentäkahdeksan vuotta." (s. 385-386) <br /> <br />"Eräs seitsemänkymmenenneljän ikäinen kenraali, vatsalta kaulaan mitalien peitossa, otti sinut lentokentällä vastaan sanoen olevansa Neuvostonuorison johtaja. Sitten hän vei sinut mustalla autolla Kongressipalatsiin missä arvohenkilöiden korokkeella ei ollut yhtä ainoata nuorta: siellä oli vain vanhoja kenraaleja niin kuin lentokentän kenraali, vatsalta kaulalle mitalien peitossa niin kuin lentokentän kenraali. Ilman että nuoret uskalsivat vastustaa he vuorottelivat synkkinä mikrofonin ääressä ja puhuivat pelkästään Marxista, Leninistä, Stalingradista, ei koskaan muusta. Asia sai sinut voimattoman raivon valtaan - - Sinä halusit nähdä Majakovski-aukion jolla 60-luvulla Vladimir Bukovski ja Majakkaryhmä lukivat Jurkan runoja." - - (s. 386-387) <br /> <br />"Sinä kysyit mikä oli se rakennus ja se patsas, - - ja niin sait kuulla että se oli Felix Dzerzhinskin, Tshekan, sittemmin GPU:n, sittemmin KGB:n perustajan patsas, rakennus oli Ljubljanka, jokaisen ESA:n katedraali, jokaisen piinan, jokaisen rangaistuksen paikka niille jotka eivät tottele ja etsivät vapautta. Silloin sinut valtasi halu paeta. Mutta aamulla musta auto vangitsi sinut uudelleen viedäkseen sinut uudestaan Kongressipalatsiin vanhojen kenraalien joukkoon jotka puhuivat Marxista, Leninistä ja Stalingradista - - puoleen päivään asti, jolloin selitit että menisit haukkaamaan raitista ilmaa ja hyppäsit taksiin ja annoit ajaa Shtshlovakatu 48 b:hen jossa asui Andrei Saharov - -" (s. 388). <br /> <br />Kirja saa jatkaa kiertoaan, mutta valitut muistumat jäävät tallentamaan tunnelmaa ja kuvausta yhdestä epämuodikkaasta taistelevasta yksilöstä. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3714520503605685986?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-35890105834770704712011-08-22T18:36:00.002+03:002011-08-22T18:43:02.570+03:00Pakinoitsija Origolla eli Jouni Lompololla (1936-2010) oli välistä tapana luistaa vaivannäöstä ja antaa katuhullumpien tehdä huumoria. "He tekevät sen itse." Hän lainasi sanasta sanaan totisten torvensoittajien tekstejä ja tulos oli kekseliäämpi kuin mihin täyspäinen humoristi olisi kyennyt. Kolumnisti Jaakko Okker (s.1932) teki samoin Tiekkarin susihukille 1970-luvulla. <br /> <br />Fanaatikoilta puuttuu huumorintaju. He haluavat tappaa pilapiirtäjät. <br /> <br />Äsken tuli luettua toimittaja Leena Hietasen "Antifasistin päiväkirjasta 2009" (Safka 2010) kaikenlaista: <br /> <br />"Minullehan neuvostotankit sopivat. Ne olivat "rauhan" tankkeja, tuhosivat fasismin ja takasivat Euroopan demokratisoitumisen. Ilman niitä vasemmisto ei olisi ollut vallassa Länsi-Euroopassa ja kyennyt koskaan viemään läpi uudistuksia, jotka johtivat hyvinvointivaltioon. Eurooppa oli pakotettu demokratisoitumaan, järjestämään ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon Neuvostoliiton malliin. Osaltaan Neuvostoliiton romahdukseen johtikin se, että kommunismin ihanteista oli tullut lännessä mainstreamia." (Takakansi). <br /> <br />(- Suomen sos.demit kirjoittivat Forssan-ohjelmansa 1903, yleinen äänioikeus alkoi 1906, sosialisteilla oli eduskunnassa enemmistö 103/200 vuonna 1916 ennen Neuvostoliiton syntyä. Ruotsin kansankotia alettiin kehittää 1932. Euroopassa pelättiin 1933-45 natseja eikä neukkuja. Kun britti-sotilaat palasivat kotiin, jossa naiset olivat siirtyneet kotoa ulkotöihin, alkoi vähän pakko kehittää sosiaaliyhteiskuntaa, ettei levoton sotaveteraaniväki hilluisi kaduilla työttöminä? Sotatalous oli ainakin tilapäisesti vahvistanut valtiovallan ja sosialisoinut puolet yhteiskunnasta! Saksassa ja Italiassa syntyi "talous(kasvu)ihme" raunioiden keskeltä - eli natsitko olivat tulleet antaneeksi käynnistyspotkun uudistuksille, kuten Aleksanteri Suurikin sotaretkillään aikoinaan. Pitäisikö sitten natseja kiittää??) <br /> <br />"Venäjällä suosittua Odnako-ohjelmaa vetävä tv-toimittaja Leontjev vaatii Venäjää valtaamaan kansallisen turvallisuuden nimissä Baltian maat ja likvidoimaan 'etnisen rikollisuuden'. Hänen mielestään Baltian itsenäisyys ei ole perusteltu. Enemmistö paikallisista äänestäjistä on Leontjevin mielestä natseja. 'Natsit ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi harrastaa normaalia kanssakäymistä eikä heille voi antaa tavanomaisia oikeuksia', Leontjev sanoi. 'Heidät täytyy ampua. Kuula on ainoa argumentti natseja varten' hän lisäsi." 22.12.2008 (s. 11) <br /> <br />(- Kärjistyvätkö slaavien mahtavat tunteenilmaukset helposti vihapuheeksi??) <br /> <br />"Allekirjoittanut (Hietanen) teki ehdotuksen, että miehityksestä puhuminen katsottaisiin rikolliseksi kiihotukseksi ihmisryhmää vastaan." (s. 29). <br /> <br />Rangaistukseksi Baltian miehityksestä puhuville ehdotetaan 5 vuotta vankeutta. (s. 70). <br /> <br />"Mauno Koivisto oli väärässä. Toimittajat eivät ole sopuleita. Toimittajat ovat natseja." (s. 44) <br /> <br />"Samat natsit molemmilla puolen Suomenlahtea!" (s. 71). <br /> <br />"Naiset on natseja, miehestä saattaa hyvässä lykyssä kehittyä kommunisti. Tähän johtopäätökseen tulin seuratessani Kauppalehden avustajana Virossa olevia suomalaisia yritysjohtajia." (s. 102) <br /> <br />(- Pikku-Kallelta kysyttiin, mikä on punaruskea, tuuheahäntäinen ja hyppii puussa käpy suussa? - Leena-tädin yhteydessä sen täytyy olla natsi, joskin tuntomerkit viittaavat oravaan. Oikeastaan Hietanen voisi nähdä lähimmän natsin katsomalla peiliinsä. Kerro kerro kuvastin, ken on natseista rumin?) <br /> <br />Vuonna 1975 unkarilainen kirjailija Denes Kiss kysyi kääntäjä Matti Rossilta, kumpaa fasismia tämä puheessaan tarkoitti, punaista vai ruskeaa? Rossi teki ilmiannon Unkarin hallitsijoille, jotta Kiss vangittaisiin. "Kysymyksellään Kiss paljasti olevansa Vaclav Havelin edeltäjä-kävijä, Hitlerin perikuntaa. Heidän paikkansa on vankilassa." Uskoo Hietanen (s. 156). <br /> <br />Hietanen kertoo vuoden 1949 'piknik-huviretkestä' eli virolaisten karkotuksista Siperiaan: Ihmiset sullottiin karjavaunuihin ("tavaravaunuihin") kuulemma, jotta voisivat vahtia matkatavaroitaan. Junamatka Siperiaan kesti 2 viikkoa. Pakoa yrittäneet jouduttiin ampumaan. <br /> <br />"Karkotettavia oli 20'702, joista 70 % naisia, lapsia ja vanhuksia. Siperiaan asti pääsi 20'601 henkeä. Junissa kuolivat pääosin vanhukset, jotka eivät kestäneet olosuhteiden jyrkkää muutosta. - - Kuolleista kerättiin tiedot ja heidät poltettiin. - - Ihmisten määrä myös lisääntyi junissa" - kun raskaana olleista naisista kolme synnytti! "Karkotettavien etsintää tehneet kyydittäjät palkittiin kunniamerkeillä. Julkisesti kunniamerkkejä ei kuitenkaan esitelty." (s. 54). <br /> <br />"Neuvostoliitto oli sotilasvaltio, joten kaikki miehet olivat periaatteessa tavalla tai toisella sotilashenkilöitä." (s.143). <br /> <br />Loppusivuilla esittelee toimittaja Hietanen Kuka Kukin On -galleriansa: <br /> <br />"Tarja Halonen, 'Queen of Apartheid', Viron apartheidin tärkein tukija ja kannustaja. Mukana pystyttämässä Viron apartheidia jo 1993, jolloin Viro hyväksyttiin Euroopan Neuvostoon. Halonen kuuluu Haagin junaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen syytteeseen apartheid-rikoksesta ensimmäisten joukossa." (s. 201-202) <br /> <br />"Jaakko Laakso, äänesti 1993 Euroopan Neuvostossa Viron jäsenyyden puolesta siunaten Viron ihmisoikeusrikokset, Vasemmistoliitto." (s. 203) <br /> <br />(- Siinäkin Brutus, taistolaisin stalinisti!) <br /> <br />"Jutta Zilliacus - - edusti primitiivisiä natsinäkemyksiä. - - Loukkaa suomalaisten tunteita puhumalla pahaa Neuvostoliitosta, Suomen kuolleesta ystävästä. - - Sofi Oksanen pesee fasistien käsiä puhtaiksi juutalaisten verestä. - - Kirsikka Moring Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja natsimoodissa, - - syyttää Putinia siitä, ettei 'kuollut hevonen kävele' eli pitää suomensukuisten kansojen hiipumista Putinin syynä." (s. 207) <br /> <br />"Anna Lindh, 'Bloody Mary', joutui serbin salamurhaamaksi onniteltuaan ensimmäisenä maailmassa Yhdysvaltain nukkehallitsijan Djindicin valintaa Jugoslavian pääministeriksi." (s. 209). <br /> <br />Toimittaja Hietanen väittää saaneensa eurovaaleissa "ruhtinaalliset 207 ääntä". "Vasemmiston romahdus paljastaa vasemmiston tarvitsevan ryhtiliikettä - - Ylen Isossa Pajassa vihjaisin jo Korhoselle, että häviäjien olisi syytä ottaa voittajia listoilleen. Suomen Työväenpuolue sentään kuului äänisaaliissa voittajiin." 8.6.2009. (s. 92). <br /> <br />(- Muistuttaako Suomen Työväenpuolue tietoisesti nimeltään Hitlerin NSDAP-puoluetta, "kansallissosialistinen Saksan Työväenpuolue"?? Hajottivatko STP:n, SKP:n ja KTP:n ehdokkaat tarkoituksellisesti Vasemmistoliiton ääniä sen vaivaisen fingerporillisen verran, jolla puolue menetti vihoviimeisenkin meppi-paikkansa, jonka ilman hajotuspuolueita olisi vielä niukasti saanut? Mutta hys, hys, ei saa paljastaa kaksoisagentteja...) <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3589010583477070471?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-70433556010741155512011-08-08T19:55:00.001+03:002011-08-08T19:57:59.060+03:00Juhani Ahon aikalainen ja ystävä, hausjärveläinen maanviljelijä, ylioppilas, kirjailija Kalle Kajander (1862 - 1928) lähti vuonna 1889 polkupyörällä Suomesta Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Belgian halki Pariisin maailmannäyttelyyn - upouutta Eiffelin tornia ihmettelemään. <br /> <br />Vuonna 1897 Kajander lähti toiselle pyörämatkalle aina Italiaan asti, matkatoverinaan aluksi Juhani Aho - etevämpi kirjailija mutta heikompi pyöräilijä. Kajander kirjoitti Uuteen Suomettareen matkakirjeitä, jotka vuonna 2008 Hausjärvi-seura ry. kokosi teokseen: "Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista" (toimittanut Mikko Kylliäinen). <br /> <br />Suomalainen ylioppilas menestyi yllättävän sujuvasti ruotsin, saksan ja ranskan taidoillaan yökortteereissaan maailmalla, tanskan mongerruksesta sentään vasta kirjoitetuilla ruotsin sanoilla. Suomea eivät talonpojat kansakoulujen alkeisoppikirjojen pohjalta tienneet kuin korkeintaan Venäjän osaksi tai Lapin susien ja karhujen lumiseksi erämaaksi. Kajanderin polkupyörä hajosi matkalla pari kertaa, mutta taottiin paikallisissa pajoissa uudelleen kuntoon. <br /> <br />Luin kirjaa tapani mukaan ensin alusta, sitten vähän lopusta peruutellen, ja lopulta keskiosan, ja taas tuntui juuri viimeisille lukemilleni sivuille, kun ne eivät olleet hiipuvia loppuhyvästelyjä, vaan edeltävää, vielä parhaassa vauhdissaan etenevää seikkailua, osuvankin mitä vetävintä tekstiä. <br /> <br />Kajanderinkaan matkan ei toivoisi lainkaan päättyvän, kun lukijana ei tarvitse itse kärsiä vastuksia, sen kuin vain katselee näytelmää mukavalta aitiopaikalta. Harppoen tallennan muistiin matkakuvia sivuilta 106 - 109: <br /> <br />"Kun tulin Saksasta Sveitsiin, en huomannut missä raja olikaan - olin niin touhuissani Baseliin tullessa - mutta täällä ei tunnu pääsevän huomaamatta rajan ylitse [Italiaan 1897]. <br /> <br />"Siinä on puomit ja portit, joku kymmenkunta sotamiestä ja sama määrä tullimiehiä, eikä muuta kuin astu pyörältä alas. <br /> <br />"Minulta vaaditaan tullia pyörästä 43 liraa. Kun selitän, etten aijo tänne pyörineni itaalialaiseksi jäädä, täytyy minun kumminkin deponeerata sama summa, jättää takavarikkoon, siksi aikaa, jonka olen maassa. Sen tulen saamaan takaisin, palatessani rajan ylitse missä kohti tahansa, mutta siinä on kumminkin seikka, joka näyttää heti rajalla valtion ja virkamiesten nylkemishalun täällä. <br /> <br />"Maksu vaaditaan näet Sveitsin frangeissa, joka on 5 penniä kalliimpi kuin Italian lira, ja kumminkin on paperiin merkitty, että saan omani takaisin Italian rahassa. Deposito-kirjasta ja tullileimasta pitää sitäpaitse maksaa 2 liraa. Siis kiskotaan minulta yhtäkaikki viidettä markkaa siitä lystistä, että saan jonkun ajan niellä Italian pölyä sisään. <br /> <br />"Chiasson kaupunki on kokonaan Sveitsin puolella rajaa ja jos onkin kansa italialaista kieleltään - niin kuin on Airolosta saakka - niin olot ja hallitus ovat Sveitsin vapaan liittovallan. Mutta kun pääsee tulliportin lävitse oikean Italian kuningaskunnan alueelle, niin heti iskee eroitus oloissa vastaan niin, että se on kaataa pyörän! <br /> <br />"Koko tien sivu, sen molemmat sivut ovat näet täynnä kerjäläisiä, almunanojia monenlaisia, enimmäkseen raajarikkoisia, rampoja ja sokeita. <br /> <br />"Siinä näkee puujalkoja, siinä vallan jalattomia, siinä yksikätisiä ja kokonaan kädettömiä, jotka kurkoittavat kaulaansa niin kuin linnunpojat jokaiselle ohikulkijalle. Siinä näkee sokeita lakki kourassa posetiivirämän ääressä, jota joku pieni poika tai tyttö kurjasti rääkkää. Siinä näkee äitejä, kapaislapsi sylissä ja nuoria puolialastomia naisia kitarri tai muu soittokone kädessä. Useimmat loikovat, toiset seisovat tahi istuvat pölyisen tien sivussa auringon paahteessa, kaikki ovat ryysyisiä ja likaisia, huutavat, vääntävät ruumistaan ja ojentavat käsiään ohimenijöille - aivan kuin onnettomat Danten 'helvetissä'. <br /> <br />"Minua peljättää, että ne tapaavat sormillaan haparoiden pyörääni kiinni ja kaatavat minut ojaan, sillä keskitiellä on kova liike ja minun täytyy ajaa sivua. <br /> <br />"Kamalan kurja näky se todella on muukalaiselle. Mutta se on todellista, nykyistä Italiaa [1897]. Se näky pyrkii uusiutumaan joka kylässä, joka kaupungissa. <br /> <br />"Ylisummaan näkee työtöntä kansaa tavattoman paljon ja aikaa tuntuu täällä olevan kaikilla enemmän kuin Naantalissa. <br /> <br />"Näkee terveitä, reippaita miehiä venymässä portailla, kiviaidoilla ja kuvapatsaitten jalustoilla, joista viimeksimainituista mukavista lepuutuspaikoista täällä ei ole puutetta - vaikka mieluummin useatakin kaunista marmoripatsasta ohimenijä katselisi ilman sellaisia lisäryhmiä. <br /> <br />"Ja joka on työntoimessa olevinaan, ei hänelläkään näytä olevan mitään hoppua. Hän saattaa jättää hevosensa tai aasinsa kylän läpi mennessään tielle seisomaan puoleksi päivää ja istua itse kapakassa viinipullo edessä ja kortit kourassa. <br /> <br />"Kortit, ne paholaisen lahjat, pistävät melkein yht'aikaa silmään kuin kerjäläisetkin. Niitä pelataan tavattomalla intohimolla kaikkialla. Niitä on pakka joka pöydällä melkein yhtä säännöllisesti kuin meidän ravintoloissa on tuhkakuppi, joka täällä kaikkialla puuttuu. <br /> <br />"Täällähän se on Monacokin, kaikkien pelipaikkojen helvetti." <br /> <br />"Yleensä voi täällä pian huomata, että kansan luonne on veltto." <br /> <br />"Verotus on kova, tulli ankara. Kiskotaan veroa joka lehmästä, joka hevosesta erikseen. Pannaan tulli suolallekin. <br /> <br />"Kaikki koneet, yksinkertaisimmatkin, ovat verotettuja - ja siksipä käyttävätkin maanviljelijät täällä niin alkuperäisiä ja kömpelöitä peltokaluja, etteivät ne suinkaan ole parempia kuin ennen roomalaisaikanakaan. <br /> <br />"Kaupungit ovat muureilla ympäröityjä ja niihin pääsee vaan määrätyistä porteista, joilla kaikesta sisääntuotavasta maalaistavarasta otetaan tulli, olipa leipää, heiniä, lihaa tai mitä tahansa. <br /> <br />"Kovat on keinot ja tarkkoja ollaan, mutta köyhinä pysytään sentään! Ja maa on kuin elävä paratiisi. Pelto kasvaa niin että halkee, puut repeävät hedelmien painosta, ruusujen tuoksu täyttää ilman, eikä talvesta tai hallasta tiedetä mitään. <br /> <br />"Mutta menneisyys täällä elää. Siitä on jäljellä himmentymättömiä muistoja, kuin jalokiviä, jotka täydellisimpään muotoon hiottuina ovat säilyneet kirkkaina vuosisatojen läpi muistoina niiltä ajoilta, jolloin täältä levisi valonvirtauksia yli koko maailman. <br /> <br />"Ne tänne tulijalle palkitsevat matkan vaivan ja siksi olen minäkin pitemmäksi aikaa, kuin tarkoitinkaan, jäänyt yhteen kohti tähän Arnon rannalle, Danten, Galilein ja Michel Angelon vanhaan kotikaupunkiin". <br /> <br />- Firenze 21.4.1897 Kalle Kajander. <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7043355601074115551?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-66495870413999828382011-08-08T19:43:00.003+03:002011-08-08T19:55:20.459+03:00Ville-Juhani Sutisen esseekokoelma (siirtolaisuudesta) "Itä-Harlemin punainen ruusu" (Savukeidas 2011) tarjoaa nojatuolimatkailijallekin muutamia kiinnostavia välähdyksiä rapakon takaa. Toki pääosassa 340-sivuisessa kirjassa lienee besserwisserin eurooppalaisen alentuva katse amerikkalaisten lapselliseen ja lyhytnäköiseen Homer Simpson -elämäntapaan, jonka liisterinä ovat koti, uskonto ja isänmaa. <br /> <br />"Halveksin Amerikkaa jo ennen kuin olen edes astunut sen kamaralle keripukkisen tutkimusmatkailijan tapaan nälkäisenä ja houreisena", tunnustaa kirjailija. (s.25) - Voisikohan vastaavaa asennetta tunnustaa ääneen mitään muuta maata tai mannerta kohtaan? <br /> <br />Esseetyyli tekee kuvauksista houkuttelevan irtonaisia ja katkonaisia palapelin siruja. Lukija saa solmia tarinanpätkiä yhteen, ja yhdistää kuvan pisteitä toisiinsa. Taitamattomampien kirjoittajien yksinkertaisimmat matkaraportit muistuttavat aforismista "Ikävystyttämisen taito on kertoa kaikki" junnatessaan tappavan tasaisesti pikkuasiasta toiseen, minkään kohdan erottumatta ympäristöstä kirjallisilla tai kerronnan keinoilla. <br /> <br />Välähdys pitkästä jonosta ennen passintarkastusta, valokuvausta ja sormenjälkien ottamista. "If you see something, say something" kehottavat kyltit epäilyttävien kohteiden tarkkailuun. Kaavake maahantuloa varten: "Oletko sinä tai joku sukulaisesi ollut osallinen natsien toiminnassa toisen maailmansodan aikana tai sitä ennen?" Ruksi ruutuun "Not to my knowledge." <br /> <br />"Sir, what is your reason to be here?" <br />"Just vacation and small scale research." <br />"Research of what?" <br />"Finnish immigrants in America." <br />"Whatta?" <br />"People from Finland who came here at the beginning of 20th century." <br />"As immigrants?" <br />"Yes, like other people from Europe." <br />"There is such a thing?" <br />"Yes." <br />"OK, go on..." (s.36) <br /> <br />Jos Amerikassa haluaa kosketuksiin siirtolaisten kanssa, on astuttava Greyhoundin terminaaliin. Portilla nro 70 Chicagoon lähtevä linja-auto. Kolmessa vuorokaudessa Los Angelesiin. (s.265) <br /> <br />Yöllinen bussi Highway 80:lla. Romuluinen peltiputki - - heittelehtii, rämisee ja hytkyy uhkaavasti yli 70 mailin nopeudessa. Valittaa ei voi: jos olet ostanut huokean linja-autoyhtiön lipun, olet b-luokan ihminen. Jolla ei ole varaa lentää tai vuokrata autoa. <br /> <br />"Mam, I hear you are complaining about being behind schedule", ärhäkkä musta naiskuljettaja patistaa Utahiin matkaavan friikkiperheen äitiä. "Now I want you to stop being pain in the ass and distracting other people's journey. We'll be in time, no matter how many fucking cigarettes I smoke.." (s.269) <br /> <br />Lähtö Clevelandista on kaksi tuntia myöhässä, koska kuljettaja on unohtanut ajokorttinsa kotiin. Tuoksuu kangasistuimiin pinttynyt tuntematon lika, irronneet muoviosat sekä BLT-leipä (bacon, lettuce & tomato). (s.270) <br /> <br />Kymmenen minuutin tauoilla valkoinen roskaväki kiiruhtaa ostamaan roskaruokaa Travel Plazojen roskaravintoloista. Matka on leppoisa kuin Viking Amorellan hyttisiivoojalla, ja se haisee seisoneelta majoneesilta, paukkumaissilta, ilmavaivoilta, maanisuudelta, placebolääkkeltä - - odotukselta - - epätoivolta. (s.272) <br /> <br />Kaikilla valtavat kapsäkit ja tavaraa yli äyräiden. - - He vaihtavat paikkojaan mutta mikään ei muutu. Hampurilaiset ja pirtelöt huonontuvat tai parantuvat. Extramajoneesi $ 1. <br /> <br />Vajaan tuhannen mailin ja vuorokauden jälkeen mantereen kuluminen alkaa turruttaa. Kuljemme tasankojen halki, eikä missään ole kiintopisteitä. Ikkunarivien filmikela toistaa jo tutuksi tullutta looppia: ostoskeskuksia, maissipeltoja, tauko- ja kansanmurhapaikkoja, kulahtaneita hopeanhohtoisia siiloja - -, hylättyjä pientiloja - -, mitalin näköisiä Interstate-viittoja, kieltomerkkejä, - - Pysyn hengissä lähinnä tomaattimehulla, omenoilla, suolakurkuilla ja kirjoilla. (s.286) <br /> <br />Omaha (1297 mailia). Siirtolaislaivamme odottaa laiturilla neljä. On jälleen aika nakata se täyteen DDT:n kaltaisia puhdistusaineita, jotta jokaiselle matkustajalle tulisi mielikuva raikkaudesta ja puhtaudesta. Metsäntuoksuinen kemikaali on aina parempi kuin itse metsä. (s.293) <br /> <br />Linja-autot ovat tapansa mukaan sekaisin ja myöhässä. - - Lopulta jostain saadaan paikalle uusi bussi ja uusi työllistetty rotta ajamaan sitä. Moottori ylikuumenee ja simahtaa kuitenkin jo 50 mailin jälkeen - sen mahdollisuudet kavuta Kalliovuorten yli olivat alun alkaenkin pilkan kohde jokaiselle vedonlyöjälle. Korealaiset, meksikolaiset ja muut vaeltajat tupakoivat raukeina Interstaten varrella Greyhoundin vaietessa levikkeellä kuin rantaan ajautunut valas. <br /> <br />Bussi kääntyy takaisin välisatamaan ja jäämme odottamaan jälleen seuraavaa autoa. (s.300) <br /> <br />- Tähän olisikin mainiota vertailun vuoksi jatkaa kertomalla omista, paljon myönteisemmistä kokemuksistani Eurolinesin busseilla Helsinki - Göteborg - Kööpenhamina - Hampuri - Amsterdam - Lontoo -väleillä. Tai National Expressistä Lontoo - Dublin, Lontoo - Cambridge. Ehkä toiste. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6649587041399982838?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-3271181535639379402011-06-15T16:14:00.002+03:002011-06-15T16:24:28.106+03:00Yritin taannoin tilata Timo Saarniemen 60-vuotisjuhlakirjan "Eurooppalainen matkapäiväkirja" (2002), mutta 200 kappaleen painos oli loppunut jo vuosia sitten julkaisijalta, Äidinkielen Opetustieteen Seuralta.<br /><br />Eipä muuta kuin matkustamaan Turun kaupunginkirjastoon Aurajoen rannalle, jossa ehdin selailla kirjaa - tai Helsingin Yliopiston Suomen kielen laitoksen kirjastoon Fabianinkadulle, josta lainasin opuksen kotiini.<br /><br />Sain käsiini puhtaan valkokantisen, siistin, ehkäpä kertaakaan avaamattoman nidoksen: 118 tiheään painettua sivua, 49 kirjoitusriviä sivua kohti. Yhteensä runsaat 250 mustavalkoista valokuvaa, joista vain joka neljännessä, 80:ssa, poseeraa kirjoittaja itse, Timo Kalevi Saarniemi (1942 - 2005), etu- ja takakannessa värillisenä (laivamatkalla 1995, junamatkalla 1993), takakannessa täydellisine henkilötunnuksineen ja ansioluetteloineen: Turku: yo 61, FK 68, Helsinki: VTK 89, VTL 02, Espoo: Kaitaan lukion äidinkielen lehtori 1970-.<br /><br />Mitä uutta edesmenneestä opettajasta? Syntynyt Unikeon päivänä. Rakkaan tätinsä Sylvi Aleksandra Jokisen (1905-83) kasvattama, oman äitinsä kuoltua jo 1943. Lapsuus Rymättylän Kauppilassa. Isä-Vilhon (k. 1967) sukujuuret Karjalasta. Kotina vuodesta 1951 Sairashuoneenkatu 18, asunto 11, Turun Portsan puutalon 60 neliömetrin suuruinen osakehuoneisto (jossa lisäksi laajat ullakko- ja alustatilat). Asunto 1970 Espoon Suomenojan Rajatiellä sekä 1971-83 Lauttasaaren Koillisväylällä: 11 A 6 ja 8 A 7 sekä 8 A 8. Sairashuoneenkadun kotipihansa siilienhoitaja 1950-luvulta 2000-luvulle.<br /><br />"Viininpunainen Pyrkijä-polkupyöräni oli symbolini 1956-98, kunnes itärajamme aukenivat, ja se varastettiin." - Muistan Saarniemen pyöräilleen vastaani Turun Hämeenkadulla 90-luvun kesänä. Aurinkolasiensa takaa hän hymyili leveämmin ja onnellisemmin kuin konsanaan hehkuvan kesäpäivän aurinko.<br /><br />Muistan Timo K. Saarniemen elokuulta 1981 bussipysäkiltä Turun rautatieaseman kulmalta, odottamassa kai linja-autoa Rymättylään. Muistan hänet P. Tyllilän busseista 1980-luvun alusta, kun Espoon Iivisniemen kohdalla kuului säännöllisesti etuovelta suuriääninen kysymys kuljettajalle: "Anteeksi, Meneekö Tämä Lauttasaaren Kautta?" Perään kuului kohta muuta kohellusta: "Anteeksi, kun taas näin etuilin huomaamattani!!" "Voi, minä olen nii-in tottunut koulupoikien säntäilyyn!" vastasi englanninkielen lehtori Marita Munkki.<br /><br />"Mitähän se Timo Saarniemi alkoi kertoa opettajainhuoneessa kesästään, kun jouduin poistumaan? Oliko hän matkustellut jossakin?" uteli ruotsinkielen lehtori Anneli Itkonen bussissa naiskollegaltaan koulujen aloituspäivänä elokuussa.<br /><br />Kyllä vain! Timo Saarniemi teki joka kesä pariviikkoisia junamatkoja 18:aan Euroopan maahan. Tosin ensimmäisen ulkomaanmatkansa vasta 24-vuotiaana Tukholmaan toukokuussa 1967. Sitä seurasi kuukauden kiertomatka Euroopan halki Madridiin elokuussa 1969. Mutta vain kaksi edestakaista lentomatkaa, jotka olivat samalla ainoat seuramatkat: 1971 Nizzaan ja 1977 Irlantiin, viikon mittaisina kumpikin (matkatoimistot Matkayhtymä ja Finn-Matkat).<br /><br />Saarniemi: "Olen vielä sitä sukupolvea, jolle matkustaminen oli harvinaista herkkua taloudellisista syistä."<br /><br />Saarniemen kohdemaat olivat: Ruotsi, Norja, Tanska, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Britannia, Irlanti, Länsi-Saksa, Itä-Saksa, Tshekkoslovakia, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Espanja, Portugali, Monaco ja Italia.<br /><br />Kun vertaan omiin matkoihini, olen käynyt yllä mainittujen lisäksi Venäjällä, Virossa, Latviassa, Puolassa, Kreikassa, Israelissa, Liechtensteinissa, Vatikaanissa ja San Marinossa, mutta en toisaalta Itä-Saksassa.<br /><br />Jos Saarniemi olisi 58-vuotis-syntymäpäivänään 27.7.2000 ehtinyt Roomassa yhden ainoan päivän aikana poiketa myös Vatikaanivaltiossa, se olisi ollut hänelle 19. ulkomaa, mutta ei, päiväkirjassa ei näy Pietarinkirkon suunnalta mitään mainintaa.<br /><br />Saarniemi: "Hyvä käytös ei kuulu venäläisten uusrikkaiden ominaisuuksiin. Siksi en koskaan käykään Venäjällä. Ellei sitten Karjalaa saada joskus takaisin."<br /><br />"Opettajantoimeni on mahdollistanut taloudellisesti toteuttaa kerran kesässä pariviikkoisen Euroopan-seikkailuni. Rahallisesti näihin matkoihin on uponnut pitkä penni" (noin 25'000 euroa).<br /><br />Eräs konduktööri laski Saarniemen kulkeneen päivittäisillä työmatkoillaan Turku-Helsinki -väliä monta kertaa maapallon ympäri (40 kertaa!) tai pari kertaa kuuhun ja takaisin (kaksi kertaa!) Laskien vuoden 1984 alusta vaikkapa 20 vuotta (9,5 kk/vuosi) ma-pe 400 km junaraiteita päivässä... 20 x 200 pv x 400 km = 1'600'000 km.<br /><br />Saarniemi kertoo käyneensä hautausmailla kunnioittamassa itselleen rakkaita henkilöitä tai etäisiä idolejaan. "Marlene Dietrichin lisäksi olen käynyt Greta Garbon haudalla Tukholmassa ja Jim Morrisonin haudalla Pariisissa". ("City-lehti teki minusta 'Suomen Jim Morrisonin' Oliver Stonen elokuvan ensi-illan jälkeen.")<br /><br />Saarniemi kiitää matkoillaan paikasta toiseen: "20.7.85 Olen päättänyt tällä matkalla kohdata kolmen kulttuurin pääkaupungit (yhden viikon sisällä), anglosaksisen Lontoon, romaanisen Pariisin ja baijerilaisen Münchenin. On kiire. Äkkiä 1970- ja 1980-luvun Lontoon "kotiseudulleni". Tube Russell Square. "Kotikatu" Calthorpe Street ja kantapaikkani Hotel Mount Pleasant. Sitten kiireesti "kantaklubilleni" Marqueelle Sohoon Wardour Streetille..."<br /><br />Saarniemi tekee aina matkansa yksin. Junissa hän saattaa kohdata muutaman tunnin tuttavuuksia. Timo ottaa valokuvan kaikista ja niin on taas sekin katoava hetki tallennettu arkistoon... jota kertyy Sairashuoneenkadun ullakolle. Jokakesäiset vakiohotellit henkilökuntineen tarjoavat kenties jotakin turvallista pysyvyyttä Saarniemen maailmassa?<br /><br />Ruotsinkielisen FST:n televisio-dokumentissä "Yö on vielä nuori" eräs nuori haastateltu arveli Timoa äärimmäisen yksinäiseksi ihmiseksi? Sammuvan suvun viimeisenä jäsenenä Timolla ei ollut lainkaan omaisia. Jouduttuaan lopulta sairaalaan hän merkitsi lähimmäksi omaisekseen - työpaikkansa koulun kanslistin - tälle täydellisenä yllätyksenä. Lähin omainen oli viranomainen?<br /><br />Saarniemen kesä kesältä tutkimia, yhä uusia kaupunkeja (n. 149) aikajärjestyksessä:<br />Tukholma (32 kertaa) alkaen 1967-<br />Kööpenhamina (28 kertaa) 1969-<br />Hampuri (9 kertaa)<br />Hannover<br />Köln<br />Koblenz<br />Kochen<br />Luxemburg<br />Verdun<br />Pariisi (10 kertaa)<br />Bordeaux<br />Tours<br />Arcachon<br />Biarritz<br />San Sebastian<br />Burgos<br />Madrid<br />Motilla<br />Valencia<br />Tarragona<br />Barcelona<br />Perpignan<br />Sete<br />Nimes<br />Valence<br />Grenoble<br />Geneve<br />Lausanne<br />Bern<br />Basel<br />Heidelberg<br />Frankfurt am Main<br />Nizza 1971-<br />Grasse<br />Cannes<br />San Remo<br />Esbjerg 1972-<br />Harwich<br />Lontoo (21 kertaa)<br />Amsterdam 1973-<br />Edinburgh 1975-<br />Lund (Timon Exlibriksen "kotikaupunki" Ruotsissa)<br />Malmö<br />Göteborg<br />Oslo<br />Wien 1976-<br />Jönköping<br />Immingham<br />Oxford<br />Ipswich<br />Felixtown<br />Shannon 1977-<br />Limerick<br />Cork<br />Galway<br />Wolverhampton 1978-<br />Shrewsbury<br />Aberystwyth<br />Fredericia<br />Århus<br />Fredrikshavn<br />Freiburg 1979-<br />Mulhouse<br />München<br />Aachen 1981-<br />Bryssel<br />Irun<br />Lissabon<br />Coimbra<br />Trelleborg 1982-<br />Sassnitz<br />Itä-Berliini<br />Praha<br />Karlovy Vary<br />Uppsala 1983-<br />Ostende 1984-<br />Cambridge<br />Dover<br />Portsmouth 1985-<br />Le Havre<br />Bergen 1986-<br />Newcastle<br />Aberdeen<br />Inverness<br />Stranraer<br />Larne<br />Belfast<br />Coleraine<br />Liverpool<br />Cardiff 1987-<br />Swansea<br />Pembroke<br />Penzance<br />St. Austell 1988-<br />St. Ives<br />St. Marys (Isles of Scilly)<br />Plymouth<br />Länsi-Berliini 1989-<br />Rotterdam 1990-<br />Hull<br />York<br />Lerwick (Shetland)<br />Stromness (Orkney)<br />Knokke 1991-<br />Antwerpen<br />Bienne 1992-<br />Zürich<br />Lugano<br />Luzern<br />Montreux<br />Gstaad<br />Nässjö<br />Oscarshamn<br />Hultsfred<br />Leeds 1993-<br />Innsbruck<br />Östersund<br />Stavanger 1994-<br />Berwick<br />Kyle of Lockhals<br />Mallaig<br />Fort William<br />Ramsgate<br />Roskilde 1995-<br />Brighton<br />Birmingham<br />Manchester<br />Humlebaek<br />Chester 1996-<br />Holyhead<br />Crewe<br />Uumaja<br />Mannheim 1997-<br />Baden-Baden<br />Kehl<br />Le Mans<br />Roscoff<br />Santander 1998-<br />Bilbao<br />Bastia 1999-<br />l'Ile Rousse<br />Ajaccio<br />Ventimiglia<br />Monte Carlo<br />Waxholm<br />Genova 2000-<br />Palermo<br />Rooma<br />Skagen 2001-<br /><br />(17.7.-27.7. 2001 Stockholm - Göteborg - Skagen - Fredrikshavn - Newcastle - London - Hamburg - Köbenhavn - Malmö - Stockhom). Mitähän matkoja oli tulossa 2002, 2003, 2004, (2005)?<br /><br />Joka kesä yli 34 vuoden aikana Saarniemi katsasti keskimäärin 4 uutta sekä monta entistä kohdetta, paitsi 1974 vain ennestään tutut: Tukholma, Köpis, Basel, Geneve ja 1980 vain ennestään tutut: Tukholma, Lund, Malmö, Köpis, Paris, Bordeaux, Arcachon.<br /><br />Paikkakunnat (n. 149) uudelleen aakkosjärjestyksessä: Aachen, Aberdeen, Aberystwyth, Ajaccio, Amsterdam*, Antwerpen, Arcachon, Baden-Baden, Barcelona*, Basel, Bastia, Belfast, Bergen, Bern*, Berwick, Biarritz*, Bienne, Bilbao, Birmingham*, Bordeaux*, Brighton, Bryssel, Burgos, Cambridge*, Cannes, Cardiff*, Chester*, Coimbra*, Coleraine, Cork, Crewe*, Dover*, Edinburgh*, Esbjerg, Felixtown, Fort William, Frankfurt am Main, Fredericia, Fredrikshavn, Freiburg, Galway, Geneve*, Genova, Grasse, Grenoble, Gstaad, Göteborg*, Hampuri*, Hannover, Harwich, Heidelberg, Holyhead*, Hull, Hultsfred, Humlebaek, l'Ile Rousse, Immingham, Innsbruck, Inverness, Ipswich, Irun, Itä-Berliini, Jönköping*, Karlovy Vary, Kehl, Knokke, Koblenz, Kochen, Kyle of Lockhals, Köln*, Kööpenhamina*, Larne, Lausanne, Le Havre, Le Mans, Leeds, Lerwick (Shetland), Limerick, Lissabon*, Liverpool, Länsi-Berliini, Lontoo*, Lugano*, Lund, Luxemburg*, Luzern, Madrid, Mallaig, Malmö*, Manchester, Mannheim, Monte Carlo*, Montreux, Motilla, Mulhouse, München*, Newcastle*, Nimes, Nizza*, Nässjö, Oscarshamn*, Oslo*, Ostende, Oxford, Palermo, Pariisi*, Pembroke, Penzance*, Perpignan, Plymouth, Portsmouth, Praha*, Ramsgate, Rooma*, Roscoff, Roskilde, Rotterdam, San Remo, San Sebastian, Santander, Sassnitz, Sete, Shannon, Shrewsbury, Skagen, St. Austell, St. Ives*, St. Marys (Isles of Scilly), Stavanger, Stranraer, Stromness (Orkney), Swansea*, Tarragona, Tours, Trelleborg*, Tukholma*, Uppsala, Uumaja, Valence, Valencia, Ventimiglia, Verdun, Waxholm*, Wien*, Wolverhampton, York, Zürich*, Århus, Östersund (*minä myös: 42 tältä listalta, 28 %).<br /><br />Timo Saarniemi ilmoitti mm. Vapis-lehdessä jo hyvissä ajoin, vuosia etukäteen, jäävänsä eläkkeelle Kaitaan Lukiosta vasta 40 vuotta siellä opetettuaan, aikaisintaan kesäkuussa 2010 eli kuukautta ennen 68-vuotispäiväänsä, ja lähtevänsä sen jälkeen ("500 euroa isommalla eläkkeellä") matkalle maapallon ympäri. Hän kuitenkin kuoli yllättäen jo 62-vuotiaana keuhkokuumeeseen - Alvar Aallon suunnittelemassa kuuluisassa Paimion parantolassa - tiistaina 14. kesäkuuta 2005.<br /><br />Eurooppalaisen matkapäiväkirjan epilogin profetiat:<br /><br />"Yksineläjänäkin minulla on ollut värikäs elämä 60. ikävuoteeni mennessä. - - Yli 30 vuotta opettajana saavat toivoni mukaan tulkintansa romaanissani "Lähiökoulu" siirtyessäni eläkkeelle. 70-vuotisjuhlakirjakseni olen kaavaillut "Suomalaista matkapäiväkirjaa" (2012). Pari vielä toteutumatonta akateemista tutkimusta: kasvatustieteellinen "Erilainen opettaja" (!) ja kirjallisuustieteellinen "Urbaani motiivi", joka on ollut vireillä jo 1970-luvun alusta. Aika näyttää, ellei aika sitä ennen jätä minua? Eläköön elämä ja eurooppalainen poplore!"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-327118153563937940?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-27560881373025423112010-12-11T12:56:00.001+02:002010-12-11T12:56:36.833+02:00Luin uudelleen Mika Waltarin (1908-79) matkakirjan 'Yksinäisen miehen juna' (1929). Vastavalmistunut maisteri, pyöreäkasvoinen 20-vuotias, esittää kyynistä kosmopoliittia ja naisille gentlemannia, lähdettyään kolmatta kertaa Ariadne-laivalla Helsingistä Manner-Eurooppaan.<br /><br />Unkarissa seurustelee vielä märkäkorvainen suomalainen opiskelijaporukka: neiti Tumma, neiti Vaalea, ylioppilas Metsätiede sekä kirjailija, joka on kai kuin belgialaisen Hergen golfhousuinen sarjakuvasankari Tintti -Tintin. Mutta paluumatkalla Konstantinopolin käännepisteen jälkeen Tom Sawyerin seikkailut alkavat kypsyä aikuisemmiksi Huckleberry Finnin seikkailuiksi.<br /><br />Ajan henki kuvastuu Waltarin usein nakuttavan lyhyistä virkkeistä ja iskevistä laatusanoista värikkäämmin kuin mistään albumien ruskeista valokuvista. Savukkeita, bieriä, viiniä, whisky-grogeja, oopiumia, kaiken maailman ihmistyyppejä sääriään näyttelevästä amerikkalaistytöstä kiinalaiseen tohtoriin asti. Usein mainintoja kasvojen juutalaispiirteistä, kiinnitettiinkö niihin tuolloin 1929 erityishuomiota? Venäläiset emigrantit näkyvät raapivan elantoaan hajallaan ympäri Eurooppaa erityisesti turismin palveluksessa.<br /><br />Waltari kokee muutaman viikon matkallaan romansseja, ryöstöjä, pidätyksiä ja nyrkkitappeluita. Eurooppa oli jännittävämpi ja vaarallisempi paikka kuin myöhempien aikojen matkakirjailijoille, Bill Brysonille tai Paul Theroux'lle. Vai yhdistikö Waltari mielikuvitusta ja totta? Matkakirjeissään kummisedälleen hän oli vielä naiivin innostunut kaikesta näkemästään, mutta matkakirjansa tyylitteli jälkikäteen kyynisemmäksi.<br /><br />Berliinissä "pöydässä istuu seurue neekerigentlemanneja", paksuissa käsissään sormuksia. "Heidän silmänsä seuraavat hävyttöminä tanssivien naisten polvia ja vartaloita. - Tulee alastomuuskuvaelma, valkoista lihaa, - he ovat kurottautuneet eteenpäin, silmänvalkuaiset kimaltavat näyttämöltä tulvivassa valossa. Eläimiä!"<br /><br />"Neekerit ovat jo poissa muodista. Kukaan seurustelutytöistä ei tahdo mennä istumaan heidän pöytäänsä. Joku nauraa halveksivasti: nigger!"<br /><br />Prahassa "arka, kulunut, kiiltävä juutalainen" - - "tarjoutuu oppaaksi kyyristyen aivan kuin iskua pelkäävä eläin. Annan hänelle ostamani makkarat, hän ottaa ne peläten jotakin ilkeyttä, ahmii ne muutamana suupalana, kiittää."<br /><br />Wienissä ei yöravintoloissa näe "kuin juutalaisia tai turisteja. Juutalaiset osaavat nautiskella, heissä on itämaiden raskasta, tummanpunaista kiihkoa, - he ovat intelligenttejä, viisaita ja useimmissa tapauksissa jollakin tapaa vastenmielisiä." - - "Onko vain sattuma, että maailman eroottisin kansa on synnyttänyt puhtaimman monoteismin?"<br /><br />Trebinjessä "näen ensimmäisen kerran hunnutettuja, varpaita myöten viittoihin kääriytyneitä naisia. Musta huntu tekee selittämättömän vastenmielisen vaikutuksen - - ikäänkuin sen alle kätkeytyisi jotakin kammottavaa, joka täytyy kätkeä ihmisten silmiltä."<br /><br />"Italialaisen miehen ainoa suuri, henkinen probleemi - - on kysymys, menisikö hän tänä iltana bordelliin vaiko vasta huomenna."<br /><br />***<br /><br />Nuori kirjoittaja vaikuttaa kehittyvän henkisesti matkakertomuksensa edetessä. Kohta Istanbulin jälkeen, paluumatkalla Montenegrossa, alkaa nousta idulle Sinuhen henki. <br /><br />"Und nun ist mir alles gleich..."<br /><br />"Tuo hänen pieni lauseensa jää keinumaan korvissani. Siihen sisältyy kokonainen ihmiselämä. Nyt on kaikki minulle samantekevää, - lopputulos elämästä, kärsimyksestä, yksinäisyydestä, rakkaudesta, kaikesta."<br /><br />Albert Camus'n 'Sivullisen' (1942) kuuluisaksi tullut yksisanainen maailmankatsomus "Yhdentekevää!" on siis jo Waltarin havaitsema (1929), jo ennen toista maailmansotaa. Newton ja Leibniz keksivät toisistaan riippumatta differentiaalilaskennan, mutta Waltari oli Camus'ta jopa vuosia edellä.<br /><br />"Niin, ehkä lopulta passiivinen, alistuva kohtalontunne on sittenkin helpoin ja paras. Mutta minä olen vielä liian nuori voidakseni jäädä passiiviseksi. Minun täytyy vielä monta kertaa lyödä kasvoni verille kiviseinään, ennen kuin jaksan käsittää, että se on järkkymätön ja säälimätön."<br /><br />Matkalla hahmottui Sinuhen (1945) teema? Huomaan selkeästi kaikkien Waltarin paljon matkustelevien historiallisten suurromaanien jalkatyöksi tämän hänen Grand Tourinsa.<br /><br />***<br /><br />Waltarin matkareitti kesällä 1929:<br />0) Helsinki (Nikolainkirkko, Venäläinen kirkko, Suomenlinna) Ariadne-laiva<br />1) Tallinna (tornit, vihreät kupolit kukkulalla)<br />2) Stettin<br />3) Berliini (Stettiner Bahnhof, Friedrichstrasse, Voittoportti, Potsdamer Platz, Kempinskin terassi, Zoon alue, Jerusalem-hautausmaa - E.T.A. Hoffmannin hauta)<br />4) Praha (Mazaryk-asema)<br />5) Wien (San Stefan - Tapaninkirkko, Praterin jättiläispyörä, Ooppera, Ring, Rothenturmstrasse, Westbahnhof, Rax-Alpit, Diana-Bad)<br />6) Budapest (Tonavan terässillat, Gellert-vuoren bastioni, kuninkaanlinna, parlamenttitalo, Sofia-kirkon suunnton kupoli, Taidemuseo)<br />7) Debrecen (Unkarissa)<br />8) Belgrad (kaupunginpuisto, kuninkaanpalatsi) ("maalaiskaupunki")<br />9) Sofia (Nevskyn uusi katedraali, moskeija) (vielä enemmän "maalaiskaupunki!")<br />10) Istanbul (Galatan torni, Agia Sofia, Ahmedin ja Bayazid-moskeijat, Seralji, Ireneus-kirkko)<br />11) Piraios (Kreikassa, ei poikkeamista Ateenaan)<br />12) Brindisi (Italiassa)<br />13) Bari (Italiassa)<br />14) Dubrovnik (Waltarille italiaksi Ragusa, Kroatiassa)<br />15) Trebinje (Bosniassa)<br />16) Kotor (Waltarille italiaksi Cattaro)<br />17) Cetinje (Montenegrossa)<br />18) Rooma (Pietarinkirkko, lateraanimuseo, katakombit, Forum, kansallismonumentti)<br />19) Torino<br />20) Pariisi (Notre Dame, Pont Neuf, Louvre, Clunyn luostari, Ooppera, Riemukaari)<br />21) ( Berliini-Stettin-Helsinki)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2756088137302542311?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-65751829408193297862010-08-04T18:28:00.002+03:002010-08-04T18:34:46.820+03:00Antiikkiaiheistaan ylistetty klassisen tyylin runoilija, Vapaaniemen Yhteiskoulun ja Kaitaan Lukion toinen äidinkielenopettaja 1970-80-luvuilla, FM Pekka Piirto, aiemmin HS:n kirjallisuusarvostelija 1960-luvulla, oli kirjoittanut vähäisen matkakirjan "Ne retket Hellaaseen" (2004). Hän kävi mm. Spartassa, jossa oli rauniokasoja sekä ruma moderni nykykaupunki. Hän yritti jutella nuorten tyttöjen kanssa osaamallaan muinaiskreikalla, mutta ei tullut ymmärretyksi.<br /><br />Kerran Piirto piti lukioluokalleni yhden oppitunnin, jolloin hän palautti arvostelemansa fiktio-aineet. Hänellä oli FM Timo K. Saarniemen kanssa tapana vaihtaa yksi oppitunti/lukuvuosi luokkia, idearikkaamman Saarniemen aloitteesta varmaankin? Piirto ei viitsinyt tehdä ainekirjoituksiin lainkaan korjausmerkintöjä, kun taas Saarniemi ahkeroi punakynän kanssa monisanaisia neuvoja ja kommentteja. Piirto käytti arvostelussaan ainoastaan kahta numeroa: 8 ja 9. Neljälle aineelle hän antoi 9: "Jokinen? Onko missä, kirjoittaako yleensä hyviä aineita?" Vaihto-oppilaana USA:ssa käynyt Jokinen oli seuraavan vuoden ainoa 6 laudaturin ylioppilas. "Entä Reinikka?" Jne.<br /><br />Seppo Porvalin exploitaatiokirjassa "Ystäväni Mauri Sariola" huomasin kohdan, jossa Piirto tunki itsensä HS-työtoverinsa, rikostoimittaja Mauri Sariolan ravintolapöytään, jossa istui jo Kalle Päätalo, joka nosti Piirron rinnuksista seinälle, koska maisteri Piirto tölvi arvosteluissaan rakennusmestari Päätalon kirjoja, eikä ravintolassakaan humalaisena malttanut olla nälvimättä pöydässä istuneita itseään vähemmän sivistyneitä kirjailijoita.<br /><br />Tulin lukeneeksi Kalle Päätalon kirjan "Ahdistettu maa", joka kuvaa 20-vuotiasta Kallea talvella 1940. Kauan sitten olin lukenut edeltäneen osan "Loimujen aikaan". Ahdistetussa maassa kiinnosti erityisesti<br /><br />1) junamatka halki Suomen Oulusta Kouvolaan tai sen viereen Korialle, armeijaan. Kalle kuvasi yhden päivän kestänyttä junamatkaa n. 80 sivulla 700:sta. Sitten<br /><br />2) pioneeri Kallen armeija-aika. Hän ei ehtinyt talvisodan itärintamalle, vaan vasta Petsamon tien miinoja raivaamaan. Lopuksi<br /><br />3) Kallen ensimmäinen tapaaminen kirjeystävä-tytön kanssa Rovaniemellä, mikä muodostui katastrofiksi, kun Kalle ei keksinyt mitään puhuttavaa. Hän tilasi vain ravintolassa tältä tarjoilijatytöltä uuden pilsnerin toisensa perään.<br /><br />Kirjasta kuvastui ihmiselämän ajattomuus... Armeijankin muuttumattomuus... Mielenkiintoinen perustarina, vaikka liian jaarittelevasti mitättömiä yksityiskohtia ja turhiakin vuorosanoja. Päätaloa voisi lukea hieman kursorisesti. Asioita jauhetaan niin perusteellisesti, ettei haittaa vaikka joitakin vuorosanoja hyppii ylitse. Päätalon tekstissä on niin viljalti rumaa alapään kieltä, että nykyinen v-nuoriso vaikuttaa kiltimmältä kuin vuoden 1940 kansanihmiset maalta.<br /><br />Väinö Linnan "Tuntemattoman sotilaan" murrekirjoa on arvosteltu siitä, että yleensä sotaväen joukkueet muodostettiin saman seudun pojista eikä niihin koottu sateenkaaren kirjavuutta joka puolelta Suomea. Mutta Päätalo dokumentoi ainakin Korian pioneerikoulutuksessa poikia maan kaikilta kulmilta ja murrekirjo rasittaa romaanin lukijaa. Vaikkapa satakuntalainen ja kainuulainen eivät usein ymmärtäneet toistensa käyttämiä murresanoja. Helsinkiläinen ja savolainenkin Päätalon armeijaporukassa oli.<br /><br />Enpä hevin lukisi peräkkäin Kallen omaelämäkerran kaikkia 25 osaa (lähes 20'000 sivua)! Kylläpä mahtaisin kyllästyä!<br /><br />Hieman samoin ei mieleni tekisi matkustaa peräkkäin uudestaan samaan maahan. Kun käyn missä käyn, luen paljon asiaan liittyvää aineistoa sekä opin jos opin, seuraavaksi tekee mieleni jotakin aivan muuta! Aikojen päästä, käytyäni muualla, voisin palata entisiinkin maisemiin, katsomaan mikä näyttää nyt erilaiselta, saatuani välillä uusia vaikutteita ja näkemystä muista maista.<br /><br />Ove Torgnyn "Hundra procent Roma" oli harvinaisen mukava 300-sivuinen kuvakirja Roomasta. Sen kuvissa oli aitoa tunnelmaa, juuri itselle tuttua. Useimmat valokuvakirjat ovat mielestäni pettymyksiä, koska en pidä niiden vieraannuttavasta estetiikasta, joka jättää minut kylmäksi. Myös Torgnyn teksti oli osuvaa asiaa, itsekin kokemaani.<br /><br />Italian vaalien yhteydessä lähetettiin televisiokuvaa useilta tutuilta paikoilta, esim. Piazza Venezialta Roomasta. Tuntui mukavalta tunnistaa, miten missäkin olin kulkenut muutamaa kuukautta aiemmin.<br /><br />Yksi maailman ensimmäisistä matkakirjoista, Mark Twainin ensimmäinen menestysteos "Jenkkejä maailmalla" vuodelta 1867 (suomeksi painettu 1922, Helsingin Pasilan kirjavarastossa 2 kpl), oli lopultakin hieman pitkäpiimäinen. Vaikkakin Amerikan ensimmäinen seuramatkaseurue kulki laivalla Azorien ja Madeiran kautta Välimerelle ja Pyhälle maalle, monine sisämaahan poikkeavine lisäretkineen. Twain vitsaili tapansa mukaan koko ajan ja kertoili Pariisista, Roomasta jne.<br /><br />Olenkohan mainostanut vain 5 vuoden välein fiktioita julkaisevan semiootikko-tiedemies Umberto Econ romaaneja? 'Foucaultin heiluri', 'Ruusun nimi', 'Eilisen päivän saari'... Viimeksi luin vuoden 2004 teoksen "Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki",<br /><br />Muistinsa menettänyt antikvariaattikauppias alkaa jäljittää kadottamaansa omaa elämäänsä - lukemalla samoja kirjoja ja sarjakuvia kuin luki lapsena! Kirjan erikoisuus: painettu liitupaperille ja pitkin matkaa tekstin seassa on värikuvia sarjakuvista sekä niiden kirjojen ja lehtien kansikuvista, joita päähenkilö (vuonna 1932 syntynyt Eco itse?) lueskelee!<br /><br />Kohtasin Econ kirjassa yllättävän paljon omaakin menneisyyttäni! Esimerkiksi 1930-luvun Mikki Hiiri -tarinan "Putkimieskopla" olin sattumalta lukenut talvella "Minä, Hessu" -jättikirjasta. Entäpä Jules Verne, Mustanaamio, Rip Kirby! Samalla Econ kuvaus lapsuudesta Mussolinin sota-ajan Italiassa oli kiintoisa.<br /><br />Liitupaperi teki 450-sivuisesta isokokoisesta kirjasta ikävän painavan! Pidän eniten keveimmistä huokopaperisista brittiläisistä pokkareista, joita on miellyttävää pitää kädessään. Ehkäpä kuvat olisivat voineet olla liitesivuillakin ja vain viittaukset niiden alla tekstisivuihin? Taikka kuvatkin huonommalla paperilla. Kiehtova idea kuvitus oli kuitenkin.<br /><br />Millaisen elämäntarinan moni voisi kertoa luku- ja kulttuurikokemustensa kautta? Miten paljon yhteistä luettua, sarjakuviakin, löytäisikään muiden lukevien ihmisten kanssa?<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2008)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6575182940819329786?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-87231458230412752942010-07-30T11:26:00.002+03:002010-07-30T11:33:16.424+03:00Ostin joulun alla 2007 Kaunis Maailma 1-9 -teossarjan. Sitä on painettu jopa 50'000 kpl! Ja ostettu takavuosien kirjamyyjiltä, kalliilla sadoilla ja sadoilla markoilla... Päivärinnan antikvariaatissa, Hakaniemen torin itälaidalla, Viherniemenkatu 3-5, näin kirjoja pinon, päällä tarralappu 1 euro.<br /><br />Mulla oli ennestään yksittäiskappaleita, joista olin maksanut 40 mk, 30 mk ja 20 mk/kpl 1980-luvulla. Kirjastoista niitä oli hankala saada, ehkä tilaamalla (50 centiä/kpl). Olin nähnyt kirpputoreilla hintoihin 4 eur, 3 eur tai 2 eur/kpl, mutta en raskinut maksaa. Nyt ajattelin ostaa taas yhden ja Etelä-Amerikka näytti kivoimmalta...<br /><br />Harmaantuva P. Päivärinta huokaisi, että "kun pitäisi ostaa koko sarja..." Sanoin, että ei sitten, mulla joitakin onkin jo ennestään. Hän: "No, voin myydä yhden eurolla, jää sitten rikkinäinen sarja..."<br /><br />Kotona kirja näytti niin kivalta, että päätin hakea lauantaina vielä osat Eurooppa 3 ja Pohjois-Amerikka. Myymässä oli harmaapää Matti Vuori, joka sanoi: "Kun pitäisi ostaa koko sarja!" Sanoin, että niitäpä ei ole kuin 8 osaa 9:stä! Niinpä hän otti 2 euroa 2 osasta. Hetken mietittyään, jouluruuhkaisessa kaupassa, juuri ennen kuin ehdin lähteä ulko-ovesta, hän sanoikin: "Tuota, jos veisitkin ne kaikki pois, niin palauttaisin sulle vielä yhden euron takaisin!"<br /><br />Pakkasin kaikki osat reppuun ja kangaskassiin. "Ne on kamalan painavia!" sanoi Vuori. Punnitsin kotona: 2,3 kiloa/kpl eli 18,5 kiloa /8 kirjaa. Bussi 51 ajaa Hakaniemen torilta Konalaan. <br /><br />En ole vielä vuosiinkaan ehtinyt paljon selailla. Luettuina tekstit ovat aika surkeita, äärimmäisen tylsä ja raskas tekstisivujen taitto, mutta joissakin kuvissa on ajan patinoimaa väriloistoa 40-50 vuoden takaa. Mietin olisiko kaikki osat voinut jo alunperin saada 1 eurolla eikä 2:lla, vai sainko 9 osaa 2 osan hinnalla? Ajattelin jotakin kaksoiskappaletta lahjaksi pienille lapsille, joille voisi selittää muita maanosia.<br /><br />Hiltusen ja Päivärinnan antikvariaatteja tapanani on ollut vuosikymmeniä suositella. Samoin Kaarle Ervastia, Torkkelinkatu 4, ennen kuin se lopetti ja Ervasti kuoli. Senaatintorin Sofiankadun ja Hakaniementorin antikvariaatitkaan eivät tunnu entisiltä ilman eläköityneitä Seppo Hiltusta ja Pekka Päivärintaa.<br /><br />***<br /><br />Tulin käyneeksi Pasilan pääkirjaston kirjavarastossa (avoinna keskiviikkoisin talvikuukausina). Klo 17:30-18:40 en huomannut kuin pari muuta asiakasta.<br /><br />Twainin "Jenkkejä maailmalla" oli kirja jota hain. Samalla Ebyn Alcazar, joka oli 13-vuotiaana minusta niin huikean hyvä (jännittäväkö?), että halusin katsoa miltä se näytti nyt.<br /><br />Löytöjä: Rauno Pankolan "Autolla Afrikan ympäri" 24.6.1959-2.1.1961 (1,5 vuoden matka). Olin jossain nähnyt kuvan tai lehtijuttuja matkasta, mutta en ollut tiennyt mitään kirjasta.<br /><br />Ensimmäinen '!' Huutomerkki: Okker ym: "Praha 21.8.1968". Mäntsälän kapina synnytti Ilta-Sanomat ja Tshekkoslovakian miehitys pamfletti-sarjat...<br /><br />Esko Laukko (Mauri Sariola): Surmansyöksy Caprilla (1972): mainiota ajankuvaa sen ajan Aurinkomatkat -seuramatkoista!! Sariolan ympäristökuvaus 'sariolismeineen' on mukavaa...<br /><br />"Yleensä Rooman keskustassa ei muuttunut mikään. --- Vanhojen yksityispalatsien jykevät kiviseinät ja niitten koristeelliset takorautaiset ikkunaristikot, monimuotoiset kuvapatsaat, koukeroiset kirjoitukset muistomerkkien kupeissa, suihkulähteiden jalostuneet kaaret - kaikki uhmailivat aikaa. --- Tummansininen ilta oli juuri sellainen kun vain Roomassa lokakuun alkupäivinä -- suurkaupungin kiihkeä hengitys tuntui jo tasaantuneen, mutta sen valtimot sykkivät edelleen täynnä pulppuilevaa elämää. -- Lorenzo Berninin vuosisatoja sitten muovailema suihkulähde oli luonnollisesti paikoillaan. -- Mutta veistoksellinen lähde oli nyt mykkä ja pimeä -- Ja sen jalusta musta. -- Polttopullo ja Berninin ajaton mestariluomus eivät sopineet yhteen."<br /><br />Sen ajan radioselostuksissakin aina maalailtiin. Ajankuvan kihkeä hengitys...<br /><br />Sitten Sariola kuvailee seuramatkan osallistujia, joista osa on kirjailijan mielestä tarpeeksi fiksuja, kuten lääkäreitä, varatuomareita tai maistereita, mutta osa sivistymättömiä juntteja, kuten väärinpukeutuva maanviljelijä joka sotkee 'obeliskin basiliskoon'. Miten sellaisella on edes varaa lähteä matkalle?: "Kunta pakkolunasti maapalan, niin päätin rahoilla kerran lähteä isoa maailmaa katsomaan!" Tai rahvaanomainen, eloisa perijätär, iloinen leski, (55-v.), joka on iskemässä miesseuraa, saa hysteerisiä kohtauksia katakombeissa tai Sinisen luolan veneissä, lopulta jopa kuolee Caprilla...<br /><br />Oikea ja väärä käytös, mm. sinunkauppojen tekemiset ovat Sariolalle tärkeitä operaatioita. Luemme myös, millainen matkaoppaan tulee Sariolan mielestä olla. - Olisikohan jollakulla kerrottavana hauskoja tositarinoita seuramatkoista, joilla Sariola (1924-1985) oli mukana. Mä voin kertoa vain Folke Westistä Israelissa.<br /><br />***<br /><br />Luin hupaisan Mauri Sariolan "Elomme merta laiva purjehtii" vuodelta 1966 (taitaa olla 3:ssa pääkaupunkiseudun kirjastossa). "Tarina risteilyltä" - alaotsikoltaan. "Seutulasta" parakeilta lähtee 6 lentoa tunnin välein, pieniä DC-seiskoja, jotka vievät yhteensä 400 suomalaista Genovaan, josta lähtee 2 viikoksi suomalaisille vuokrattu laiva reitille mm. Malta - Kreeta - Istanbul - Ateena. - Onkohan tuollaisia matkoja oikeasti järjestetty 1960-luvulla ja onko Sariola osallistunut - ja kirjoittanut kirjan voidakseen perustellusti vähentää matkakulunsa verotuksessaan? Dekkarijuoni ei ole häävi, mutta 1960-luvun historiallinen tunnelma on mielenkiintoinen. Suomi oli pieni ja syrjäinen ja vaatimaton maa, toista olivat muut maat.<br /><br />***<br /><br />Serpin eli Seere Salmisen matkakirja "Kiinassa on kuukin kummempi" on julkaistu näköispainoksena vuoden 1935 asussaan. Sujuvaa kerrontaa, pitkä laivamatka Shanghaihin ja Japaniin, ja mikä aikamatka! Kiinnostavampi kuin "Valentinin" Etelä-Afrikka "Tuolla puolen Limpopon". Serp oli myös puolet elokuvista tutusta käsikirjoittajanimimerkistä "Tuttu paristo".<br /><br />***<br /><br />Teppo Mäkelän "Kotikaupunkini Helsinki" -oppikirja (9. uudistettu painos 1966) kansakoulun II-III-luokkalaisille ei tiennyt Päijännetunnelista vielä mitään, mutta osasi kertoa, että "Helsingin linja-autoaseman tilalle rakennetaan pian uusi" (mikä tapahtui oikeasti 35 vuotta myöhemmin!).<br /><br />Muistan lapsuuteni junamatkoilta, että Vantaanjokea ylitettäessä oli tapana kommentoida joen veden laatua. Kuului jo lapsena yleissivistykseen tietää, että Helsingin juomavesi puhdistettiin Vantaasta. Ehkä vanhemmilta kysyin, mistä vesijohtovesi tulee? En muistanut asiaa Teppo Mäkelän kirjasta (oli vasta vihoviimeisillä sivuilla, joita ei varmasti koulussa ehditty lukea).<br /><br />Olen juonut vesijohtovesiä Italiassa, kuten muuallakin Länsi-Euroopassa, jos hyvät matkaopaskirjat ovat sallineet. Helsingissä on paremman makuista, vai tottumusko vain? Venäjän Pietarin kova ja öljyisen tuntuinen vesi siimaeliöineen inhotti jo käsiä pestessäkin.<br /><br />Muistan jonkun kulttuurikuuluisuuden kuolleen 1800-luvulla juotuaan Pariisin vettä - koska halusi vakuutella muille, että sitä voi juoda.<br /><br />Aloittelijan retkeilyviisauden mukaan "juokseva vesi on parempaa kuin seisova vesi". Pätee myös johtoveteen ja pulloveteen. Pullovesikin huononee seisoessaan pullossa pitkiä aikoja, viikkoja, kuukausia, vuosia.<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2007)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-8723145823041275294?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-76571780767563279912010-07-30T11:23:00.001+03:002010-07-30T11:24:36.341+03:00Luin Heidi Könkään romaanin: "Hyväntekijä", jonka tarjoilija-yh kävi miesystäväänsä tapaamassa Pariisissa, mutta suri kun abi-poikansa joutui "4 päivää elämään pelkillä eineksillä", sillä aikaa! Huumoriako äitien ylisuuresta velvollisuudentunteesta?<br /><br />Köngäs oli mielenkiintoinen vertailukohde Elina Hirvoseen: hänelläkin raitiovaunu kirskui, mutta hän mainitsi, että "Mäkelänkadulla" ja kuvasi kävelyreittejä 'Arabiaan', ja vähän Pariisiakin. Kirjassa oli 2 tasoa: toisaalta rakkaustarina, joka läheni hieman romanttista viihdettä, toisaalta eläkeläisvanhempien sairaudet ja keskinäinen suhde ja kuolema, joka toi syvyyttä. Oli oikeastaan toisiaan tukeva yhdistelmä kevyttä ja painavaa!<br /><br />***<br /><br />Susanna Yliluoman "Pinkki hartauskirja" oli sujuvasti kiitävää kliseemäistäkin 'elämän rankkuutta', seksiä ja seikkailua. Pidin siinä viitteenomaisistakin matkakuvauksista: ajetaan bussilla Via Balticaa, tai kuljeskellaan Riian tai Tallinnan kaduilla... sen verran pinnallisesti, ettei karttaa kaivannut, mutta sen verran tuttuja katuja, että omien kokemusteni perusteella tunsin eläytyväni paikan päälle.<br /><br />***<br /><br />Kirjaston vaihtohyllystä tarttui mukaani Otavan Nuortenkirja vuodelta 1963, saksalainen "Suukko vuodessa / Ein Kuss pro Jahr", Gitta von Cetto. Lukaisin vetävän tyttökirjan, helppohan se. 15-v. päähenkilö kasvoi n. 17-vuotiaaksi ja alkuun hän oli kivempi, reippaampi, oma-aloitteisempi, aktiivisempi: pojat kiinnostivat kohtuumäärin, kiinnostusta osoitettiin tasapuolisesti puolelta ja toiselta, ja elämässä oli muutakin. Loppupuoli kirjaa oli tylsempi, kun tyttö ikäänkuin vanheni oletettuun passiiviseen naisellisuuteen, odottamiseen tekemättä itse mitään, kunnes poika valitsee hänet. - Ei ole hyvä, että oli noin, eikä enää olekaan.<br /><br />***<br /><br />Maunulan kirjastossa lukaisin esillä olleen "Pääministerin morsian" -muistelman (90 sivua + 60 täytesivua "Susan selailee ja kommentoi lehtijuttuja, mitä muistaa niistä." "Tuotannollisista syistä (lue: kiireestä) [sic] johtuen loppuosa purettu nopeasti ääninauhalta, joten kustantaja pahoittelee puhekieltä ja kirjoitusvirheitä" (muttei sentään tyhjiä välisivuja ja tyhjiä sivun puolikkaita, jotka ovat paksuntamassa jonkinlaista kansakoulun ainekirjoitusta sekä Matin tekstareita kirjaksi).<br /><br />Susan pohtii aluksi: "Miksi kirjoitan tämän?" ja vastaa haastavasti vastakysymyksellä: "Miksi itse ostit tämän!?" Hm, ihan pyytämättä ja yllätyksenä tuli. No kun tyrkytät, Susan, niin kuuntelen. Mua kiinnostaa tarinankerronta, mitä tuosta aiheesta saa irti muistelmateoksena! Odotetusti oli harmitonta, laimeaa ja väritöntä tarinaa, Matinkin yksityiselämän kaltaista ehkäpä.<br /><br />Susan: "Vautsi! sanoin itselleni, kun salaperäinen nettivastaajani vihjaili miten huomattava henkilö hän Suomessa oikein onkaan... Mä luulin jo, että Sauli Niinistö on alkanut kirjoittaa Mulle!!" "Mun piti aina luikkia kotoa kellarin ja takapihan kautta mahdollisia valokuvaajia hämäten syrjäkujille piiloutuneeseen Matin autoon. Luulenpa, että Sauli Niinistö olisi kyllä kehdannut ajaa oveni eteenkin!" "...ei ole varmasti yhtään paikkaa mitä en olisi koskettanut" (toistelee kahdesti). "M. ei kestä katsoa mitään kauhufilmejä". "M. kehui aamulla, että oli ollut vuoden paras hetki hänelle." "Vautsi! mä sanoin."<br /><br />***<br /><br />Innostuin lukemaan television 'Jälkiviisaista' poispotkitun Ritva Santavuoren 3. kirjan, "Rouva Syyttäjän Paluu" (Edita 2005). Harkittua, punnittua, positiivista, tasapainoista tekstiä. eikä "vihapuhetta". Arvot kohdallaan. Santavuori kirjoittaa mm. erittäin kauniisti raittiista vihreiden kansanedustajasta Janina Anderssonista.<br /><br />Tyylinäytteeksi referoin Iltalehden kolumnin alkua (1998): "Hyvät tavat takaisin"<br />"Törmäsin kaupan kassalla murkkuiän ylittäneeseen nuorukaiseen.<br />Hänellä käsissään vain olutpakkaus, minulla täysi ostoskärry.<br />"Voit mennä ensin. Sinulla on vähemmän tavaraa. Ole hyvä."<br />Nuorukainen: "Vittuiletsä vai?"<br />"No en todella, jos ei kelpaa, ala vetää jonon päähän juntti, minä olin ensin!"<br />Nuorukaisen epäluulo hellitti. Nyt puhuttiin kieltä, jota hän ymmärsi.<br />Rauha maassa. Turvallisuus taattu.<br />Hän notkui toiseen jonoon lökäreiden haarakiila polvitaipeessa lepattaen.<br />Tämä rotu on minulle työelämästä tuttu.<br />Käräjäoikeudessa niitä tapaa änkyttämässä niinku-niinkua ja veetä ja peetä.<br />Jäin taas miettimään, mistä ne tulevat ja miksi?"<br />(jatkuu kirjassa).<br /><br />Santavuoren taistelu oli aikoinaan Nuijasodan ratkaiseva viimeinen. Vaadin jälkiviisaista järkiviisainta Santavuorta takaisin televisioon! Itse kuuntelin Jälkiviisaat puheradiosta, Radio Peilistä, kunnes ohjelman pilasi Soili Suonoja, "Hei-hei!"<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2007)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7657178076756327991?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-50335847121757565342010-07-30T11:21:00.001+03:002010-07-30T11:23:14.005+03:00Luin Phillip C. McGrawn, Ph.D. (eli TV:n "Doctor Phil") kirjan (1999): "Life Strategies: Doing What Works, Doing What Matters" (#1 Bestseller tietenkin). Tuollaisia kirjoja on aina hauskaa lukea. "Dr. Phil -tv-ohjelman Taloussanomien(!) arvostelija lyttäsi: Onko tympeämpää katsottavaa kuin tuollainen omahyväisyyttään puhkuva lihapulla tv:ssä käyttämässä hyväkseen vähäosaisia tai sairaita ihmisiä.<br /><br />Mulle jäi mieleen jostain Berlusconin väittelystä haukkuma "Capo-tyyppi". Capot olivat sellaisia vankeja keskitysleireillä, jotka saadakseen pieniä etuja omaan kurjuuteensa ryhtyivät natsien työnjohtajiksi marssittamaan järjestyksessä kurjemmassa asemassa olevia vankitovereitaan polttouuniin. Useimmat ihmiset ovat luontaisia capo-tyyppejä: hännystelevät vahvempia ja nauttivat itseään heikompien komentelusta.<br /><br />***<br /><br />Luin Veikko Huovisen kirjan "Pojan kuolema". Hänen Pekka-poikansa (1964-2005) teki itsemurhan 41-vuotiaana. Ensin erakoitui ja alkoholisoitui Huovisten Hailuodon kalastusmökille, matematiikan opinnot olivat jääneet "kesken" LuK-tutkintoon, jolla ei kuulemma töitä saanut. Kirjoittamista teki mieli, mutta se jäi hajanaisiksi haaveiksi päiväkirjaan. Kirjassa ei diagnosoida, vain kuvaillaan, mutta minusta Pekalla vaikutti olevan paljon asperger-piirteitä.<br /><br />Luin Liisa Laukkarisen kertomuksen Marius-pojastaan, joka oli 20-30-vuotias diagnosoitu aspergeri, pahasti alkoholisoitunut, uhkapeluri, hyvin holtiton elämäntavoiltaan, vaikeuksissa. Nukkui päivät, valvoi yöt, joten ei voinut käydä virka-aikaan hoitamassa asioitaan.<br /><br />Jokaisesta lukemastani kirjasta toivoisin johtuvan tai jäävän mieleen ainakin yhden uuden ajatuksen. Myös viihdekirjasta, esim. kekseliäs juoni-idea tai oivaltava ympäristökuvaus yms.<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2007)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-5033584712175756534?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-38656181451842425462010-07-30T11:16:00.001+03:002010-07-30T11:21:24.975+03:00Kustannusliike Jalavalla on mainio sarja "Vasta-alkaville ja edistyville" (taso vaihtelee, eri kirjoittajat ja eri piirtäjät), mm. Kant, Machiavelli, Semiotiikka, Keynes, Joyce (2 viimeistä olen lukenut, hyviä nekin, ja 3 ensimmäistä lainasin juuri). Jos löytäisin noita edullisesti antikvariaatista tai kirpputorilta, antaisin ehkä lahjaksi ihmisille. Aivan loistava tapa sivistää itseään miellyttävän kevyellä tai houkuttelevalla tavalla, ainakin minun mielestäni. Kuivempi tavallinen elämäkerta tai tutkielma ei houkuttaisi yhtä helposti perehtymään moniin eri aiheisiin.<br /><br />Luin puolittaisen piirroskirjan "Camus Vasta-alkaville ja edistyville". Erinomainen esitys upeasta kirjailijanerosta! Suosittelen!! Kuten tietenkin "Sivullista" (muita en ole vielä häneltä lukenut).<br /><br />Albert Camus (1913-1960) (Nobel 1957, toiseksi nuorimpana) kuoli vain 46-vuotiaana autokolarissa matkustajana. Hän vihasi autoja ja pelkäsi auto-onnettomuuksia ja oli ostanut junalipun, mutta niin vain kustantajansa Gallimard houkutteli kohtalokkaaseen kyytiin!<br /><br />***<br /><br />Luin mielenkiintoista piirroskuvitusteosta "Machiavelli vasta-alkaville ja edistyville", (Patrick Curry teksti & Oscar Zarate kuvitus, Jalava 2000.) vastaavanlaisen Camus-esittelyn ihastuttamana...<br /><br />Machiavelli tuntui, paitsi ajankohtaiselta aina, myös paremmalta ajattelijalta kuin muistinkaan. Luin teininä "Ruhtinaan" sekä "Valtiollisia mietelmiä", joista mieleeni jäi lähinnä kyynisiä neuvoja, miten esim. ikävät ja pahat teot kannattaa tehdä yhdellä shokkirysäyksellä, kun taas hyviä ja mukavia tekoja pikkuhiljaa. Huomasin, miten vallan kaapannut Mengistu Haile Mariam toteutti opin Etiopiassa.<br /><br />Machiavelli pohti myös toisaalta a) eliitin vallan ja b) demokratian etuja, haittoja ja yhteensovittamista, kompromissia niiden välillä.<br /><br />Ns. länsimainen demokratiammehan on yleensä noiden sekoitus? Poliittinen, taloudellinen ja sivistyksellinen eliitti johdattelee meitä tavallisempaa kansaa tiettyihin päätöksiin. Kiistoja pyritään sovittelemaan eliitin sisällä, julkisuudelta piilossa. Lopullinen hyväksyntä konsensukselle haetaan demokraattisella kansanäänestyksellä tai vaaleilla.<br /><br />Me Kansahan olemme varsin ajattelematonta, tietämätöntä ja konservatiivista. Ei haluta mitään kaukokatseisiakaan muutoksia TAI SITTEN halutaan joulupukin tuomia ihmeparannuksia?<br /><br />Toisaalta eliitin valta vie vielä paljon pahemmin hakoteille, vääriin päätöksiin. Ympäristökatastrofeihin, tai vaikkapa Neuvostoliiton 1979 Afganistanin sotaan, joka romahdutti yhteiskunnan ja synnytti Talebanit ja Osamat. Neuvostoliitossahan oli täydellinen insinöörikoulutuksen saaneiden miesten muodostaman eliitin valta, brezhnevit, kosyginit jne.<br /><br />Lähes kaikilla diktatuurihallituksillakin on joitakin elitistisiä näkemyksiä yhteishyvästäkin, eivät pelkästään vain omaa etuaan tavoittelevia rosvoja, Tito, Castro, Hrustshov yms.<br /><br />Napoleon vaikkapa paransi lainsäädäntöä, mutta tapatti miljoonia sotaretkellä Venäjälle. Julius Caesar... uudisti kalenterin paremmaksi, mutta tuhosi Rooman tasavallan. Jotkut vievät Caesar-tyrannin kuolinpaikalle yhä kukkia Roomassa, eivätkä Brutuksen, joka yritti palauttaa tasavallan.<br /><br />Mihin vie eliitin erkaneminen kansallisvaltioista omalle maapalloa kiertävälle kiertoradalleen? Globaaleiksi, riippumattomiksi yhdestäkään kansasta, omiin veroparatiiseihin, yksityiskouluihin ja yksityismaailmoihin. Ajatellaanpa vaikkapa Venäjän oligarkeja Lontoossa ja Afrikan Mobutuja omaisuuksineen Ranskassa. Britannian vasemmisto-liberaaleimman laatusanomalehden Guardianin mukaan Vladimir Putin on kerännyt itselleen rahaa eniten Euroopassa. Entä missä päin maailmaa lienee tekn.tri Hannes Kulvik, joka takavuosina pekkaa parempana kaiketi puhalsi itselleen tilapäisen "Suomen omistajan" Pentti Kourin varat, jos Kourin muistelmia on uskominen? Salaperäinen 'Khotso' oli tulkittavissa takaperin "osto HK".<br /><br />***<br /><br />Nykypolitiikka jakaa liian yksipuolisesti pelkkiä Oikeuksia, vaikka niiden vastapainoksi pitäisi asettaa vastaavasti Velvollisuuksia. Oikeuksien mukana pitäisi tulla sosiaalisia velvollisuuksia.<br /><br />Poliitikot nähdään kilpaileviksi joulupukeiksi: "saat, saat, saat sitä ja sitä". Vastuuttomia lupauksia, joita vastuuasemaan päästyä ei voida pitääkään.<br /><br />Sen sijaan pitäisi hieroa vaihtokauppoja: jotakin vastaan jotakin.<br /><br />"Älä kysy mitä maasi voi tehdä Sinun hyväksesi vaan mitä sinä voit tehdä maasi (maailmasi) hyväksi", sanoi mm. John F. Kennedy. Molempi parempi.<br /><br />***<br /><br />Brian Walkerin "Comics since 1945" -kirjasta opin, että HS:n 'Kamut/Muts' ja 'Jere/Zits' ovat nykyhetken arvostetuimpia uudehkoja sarjakuvia USA:ssa. En ole oikein ollut innostunut, enemmän pidän Ilkka Heilän B. Virtasestakin, puhumattakaan Jubasta... Ennen oli sarjakuvat hauskempia... talvet lumisempia... joulut ja vuodet pitempiä... jne.<br /><br />Luin Masin sunnuntai-sarjojen kokoelman 90-luvulta. Värilliset sunnuntai-sarjat ovat onnistuneet joskus pysymään kauemmin tuoreina kuin päivittäisstripit (sarja on pyörinyt jo lähes 60 vuotta). Klassinen vitsi oli esim. kun A-komppanian pojat parodioivat sketsiharjoituksessaan eri upseereita ja miten Kessulla oli katsoessaan suu vähintään messingillä, kunnes tuli pilakuva hänestä itsestään...<br /><br />Toinen mieleenjäänyt oli sekin aika itsestäänselvä mutta silti toimiva: Kessu: "Tarvitsen äkkiä 3 vapaaehtoista biojätetynnyrien pesuun: Sinä ja Sinä ja..." (Hän valitsi epäröimättä rivin päästä Vikin ja Platon, mutta lähti sitten ruutu ruudulta kiertelemään etsivän näköisenä ympäri kasarmialuetta, kurkistaen joka nurkkaan, kunnes löysi Masin jostain piilosta, lisäten vain): "Ja Sinä!"<br /><br />Aamulehti on alkanut julkaista arkisarjakuvansakin väreissä, mm. Viivi ja Wagner. Mainiosti ylärivillä Fantom eli Mustanaamio seikkailee tosissaan, ja heti sen alapuolella "Fingerporin" identtinen, mutta parodinen Mustanaamio esim. istuu pytyllä tai kylpee alasti putouksessa. (Naislauma yllätti ja kirkaisi, Mustanaamio totesi: "Onneksi oli naamio".)<br /><br />Paradoksi, Fantom tunnetaan naamiostaan, ei ilman sitä. Samoin Karhukopla.<br /><br />***<br /><br />Harrastan sarjakuvastrippien vitsien ideointia vaikkapa Viiviin ja Wagneriin.<br /><br />Kaverien kanssa ajoimme Länsiväylää. Näimme 4 paloautoa Merituulentiellä (Kokoojatiellä), kohdassa jossa tiet erotti vain lyhyt ruohokaistale. "Tuossa kohdassa oli ennen se tenniskioski, jonka omistaja räjäytti itsensä kioskiinsa 1980-luvulla" "Ja palokunta ehti paikalle vasta nyt?".<br /><br />Keskuspuiston metsässä isäntä huusi kaukana irrallaan juoksevalle koiralleen: "Osku!" ja koira lähti perään. Wagner voisi kilpailla, huutaa toiselta suunnalta myös "Osku! Osku!!" Ja viimeisessä ruudussa vaikkapa tulisi kotiin koira lahkeessaan roikkuen: "Se seurasi minua!"<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2007)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3865618145184242546?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-83882123177062382632010-07-30T11:12:00.002+03:002010-07-30T11:16:27.874+03:00Luin Wangari Muta Maathain elämäkerran "Taipumaton". Hän oli Kenian ensimmäinen naispuolinen tohtori, (s. 1940) joka sai v. 2004 Nobelin rauhanpalkinnon käynnistämästään Green Belt Movementista, metsänistutuksista Keniassa.<br /><br />Kirja oli yllättävän sujuvasti kirjoitettu (en olisi muuten alkanut lukea sitä, en ehkä pelkän aiheen vuoksi), jotenkin konstailemattoman mutkattoman selkeän helppolukuisesti ja samalla niin havainnollinen, sanoisinko yksinkertaisen selkeä kuva tytän lapsuudesta, opiskelusta jne. siirtomaa-ajan ja itsenäisyyden ajan Keniassa (ja USA:ssa ja Saksassa stipendiaattina), että sitä lukee sujuvasti kiinnostuneena ja kyllästymättä kymmeniä sivuja herpaantumatta.<br /><br />Kiinnostaa ihan teknisesti, vaikken ole osannut analysoida, että miten elämäntarina toimii niinkin hyvin, kaikessa yksinkertaisuudessaan, ilman mitään erityistä kikkaa, vai juuriko sen takia, mutkattomassa selkeydessään??<br /><br />Vaiko a) eksoottinen, harvemmin kuvattu maa, ja b) karismaattinen nainen, hyvä persoona. (Hänestä saa hyvin positiivisen ja tasapainoisen ihmisen vaikutelman).<br /><br />Loppupuoli kirjaa oli poliittista taistelua korruptoitunutta, jääräpäistä ja sovinistista presidentti Daniel arap Moin hallintoa vastaan. Kenia ei siltikään edes ollut koskaan mikään Afrikan pahin paikka. Kun Maathai heitettiin vankilaan, hänet sentään saatettiin vapauttaakin jo 3 päivän päästä.<br /><br />Moi myös valittiin säännöllisesti uudelleen vaaleilla. Oppositio oli hajanainen, ja kun se vihdoin osasi yhdistyä, se voitti ja Moi väistyi. Ikävä piirre kuitenkin, miten Afrikassa kerran presidentiksi noussutta aletaan kunnioittaa kuin jotain heimopäällikköä. Saati vielä miten maiden johtajat itse asemansa ottavat ja millä mitalla tervettä järkeä. Onhan meillä suomalaisillakin hävettävää Kekkoslovakian ajastamme! Tukea Maathai sai eri vaiheissaan ulkomailta mm. silloiselta senaattorilta Al Gorelta, Edward Kennedyltä, YK:n apulaispääsihteeri Helvi Sipilältä sekä Mihail Gorbatshovilta.<br /><br />***<br /><br />Luen (2007) Juha Siltalan muutaman vuoden takaista "Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa". Onpa Siltala valtavasti lukenut & siteerannut! Sekä haastatellut. Siltala ahkeroi kuin nykyajan Marx. Synnyttänyt 500-sivuisen koosteen, kuin kaleidoskoopin erilaisia pirstaleita. Lukemattomiin kohtiin voisin pysähtyä esittämään vastaväitteitäkin. Tendenssiydessäänkin Siltala on avara eikä räikeästi epätasapuolinen. Kiinnostava kirja jo metodina: Entäpä mistä toisesta aiheesta voisi vaikka itse tehdä vastaavanlaisen koosteen, Edisonin 99 %:n perspiraatiolla ja 1 %:n inspiraatiolla?<br /><br />***<br /><br />"Suomen Sokerin" eli Cultorin vuorineuvoksen Gustav von Hertzenin opus "Demokratian haaste" oli hyvin mielenkiintoinen! Jälkimauksi siitä jäi, ettei se ole sittenkään mikään hyvä oppikirja tai tieteellisesti uutta tuova, vaikka kirjoittaja osoitti hämmästyttävän laajaa lukeneisuutta ja esitti omia ajatuksiaan ja päätelmiään. Vaan kirja on mielenkiintoinen yhden ihmisen kuvaus siitä, millaiseen maailmanselitykseen hän on itse (77 vuodessa) päätynyt. Vähän kuin opinnäyte, että tämän verran tämä ihminen tietää ja osaa. Erinomaisen paljon.<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2007)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-8388212317706238263?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-4544951842665387672010-07-30T11:02:00.002+03:002010-07-30T11:12:10.541+03:00Luin Mika Waltarin Johannes Angeloksen, Konstantinopolin ja Bysantin häviöstä 1453. Aluksi arvelin, että voisi olla kuiva? Rakkaustarinakin, joka alkoi: "Silloin näin hänet!" melkein ekalta sivulta, paperinen? Mutta ei ollutkaan, kuvaus imi mukaansa ja sai eläytymään... kuin olisin ollut paikalla ja tuntenut kaiken itse. Vaikutuin!<br /><br />Sain virikkeen, kun radiossa joku nuori historioitsija sanoi Waltarin kirjan lukemisen määränneen kohtalonsa. "Mikä niistä?" "Johannes Angelos". - (Onkin Sinuhen jälkeen toiseksi käännetyin Waltari maailmalla).<br /><br />Päätin lukea kaikki, jos mulla vain on aikaa! Seuraavaksi ehkä Mikael Karvajalka. (Luettu aiemmin: Sinuhe. Mikael Hakim. Suuri illusioni. Yksinäisen miehen juna. Aiotko kirjailijaksi? Siellä missä miehiä tehdään. Kiinalainen kissa. Komisario Palmun erehdys. 12 pienoisromaania.Ym.)<br /><br />Luinkin "Isästä poikaan" - Waltarin isoisän ja isän ja lapsuuden ja Helsingin kasvamisen tarina (vuoteen 1935). Odottamaani hieman ohuempi Helsingin yksityiskohtien kuvaukseltaan. Ja luin Waltarin "Kirjailijan elämäkerran" sekä "Mielikuvituksen jättiläisen".<br /><br />Isä Toimi Waltari oli kiihkeä vankilapastori, kuoli 32-vuotiaana Mikan ollessa 5 v. Olga-äiti oli kaunis 18-v. koulutyttö Porvoossa mennessään naimisiin opettajansa kanssa. Mikan ekat kirjat: "Jumalaa paossa". ja julkaisematta jätetty runoteos: "Lauluja saatanalle". Mikan motto: "Nöyryys ja intohimo". "Ja myös hiukan kaunista turhuutta". Mika sanoi nuorena toivoneensa, että kuoltuaan hänelle pystytettäisiin ratsastajapatsas Kauppatorille, mutta vanhemmiten hän olisi tyytyväinen, jos kaupunkiin rakennettaisiin hänen nimelleen omistettu pisuaari.<br /><br />Sinuhen taustana oli II maailmansodan aiheuttama pettymys (Niin on aina ollut ja on aina oleva), Angeloksen (ilm. 1953) taustaksi näkee helposti kylmän sodan. Kirjoitettu ennen Stalinin kuolemaa. Itä nujersi lännen silloin 1453. Notaras juonittelee turkkilaisten hyväksi. Sulttaani oli luvannut korottaa hänet korkeaan asemaan... - Seivästikin hänen irrotetun päänsä korkeamman pylvään nokkaan kuin muiden teloitettujen. Waltarin mustaa huumoria.<br /><br />***<br /><br />Waltarimaista historiankerrontaa sarjakuvana: 'Ankantekijät', osa 7<br /><br />Carl Barksin (1901-2000) seuraaja oli tavallaan Tony Strobl (1915-91), "Vankka Perus-Ankan piirtäjä", joka teki siistiä jälkeä jopa 5 sivua päivässä 1950-70-luvuilla, yhteensä 16'000 sivua eli 2x Barksia enemmän. Luin valikoiman (Ankantekijät osa 7).<br /><br />Tunnetusti Akuista on tehty tuhruisia underground-versioita, joissa Mikki piikittää heroiinia ja Minni pettää häntä pöksyt kintuissa Hessun kanssa. Mutta millasia mahtavat olla 'uskalletuimmat' kohtaukset perus-lastenlehdessä? Hessu vetämässä niin monta pirtelöä tai Aku Sihijuomaa, että päihtyvät ja sammuvat, sitä nähtiin 1960-luvulla! Entäpä erotiikka?<br /><br />Stroblin piirtämässä "Korakarumin aarteessa" (käsikirjoitus Barks) Ankat kuvittelevat huumattuina olevansa 1001 yön ajoissa: Aku innostuu "Kaldeasta tuoduista nuorista orjattarista" (viehkeitä ankkaneitoja rautakahleissa). Tämä julkaistiin Aku Ankassa vuonna 1969. Muistinkin ja tarkistin.<br /><br />Sen sijaan seuraava outo pitkä kuva oli silloin poistettu: Roope sanoo: "Näpit irti, Aku! Jos ostat vielä lisää orjia, joudun korottamaan veroja ruokkiakseni heidät kaikki." JA: "Sama koskee teitä, pikkuprinssit!" - Tupu ja Lupu ovat kiskomassa kaulakahleista mukaansa kumpikin kokoistaan valkeaa ankkatyttöstä, joilla on mustat hiukset ja mustiksi rajatut kissamaisen eksoottiset silmät. Ankanpojat vilkuilevat Roopeen syyllisen näköisiä kuin olisivat jääneet kiinni tupakka-askista tai pornolehdestä.<br /><br />Kuvan sensurointi on voitu tehdä jo Tanskan Egmontissa (tai siihen aikaan Gutenbergshusetissa) koko Pohjois-Eurooppaakin varten. - Kerrankin tuomari piiskasi sauvalla itkevää Karhukoplaa, mutta Egmont piirrätti tilalle tuomarin käteen vain niin pitkän ja liikuttavan nuhdesaarnan, että koplaa ihan itketti sen ääneen lukemista kuullessaan.<br /><br />Myöhemmät naiskirjoittajat ovat tuoneet Akuun romantiikkaa: naiskaunottaret ovat olleet kiltin ja siistin kauniita kuin 25-vuotias alakoulun opettaja, johon Akua lukeva 8 vuotias poika voisi olla ihastunut - ja varmaan siten viehättävätkin lukijakuntaa.<br /><br />***<br /><br />Huomasin Akun kuolleen, oppikoulustani tutun, koulun keskusradion uutistenlukijan, joka taisteli muinaisen roomalaisen tavoin voittaakseen puhevaikeutensa: Aku Tapio Tapiovaara (1957-2007), tunnetun vasemmistolaisen kuvataiteilijan, graafikko Tapsa Tapiovaaran poika ja talvisodassa kuolleen legendaarisen elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaaran veljenpoika. Spontaanisti ensin ajattelin että Aku Tapiovaara kuoli nuorena, kunnes tajusin, että olihan hän sentään jo yli 50-vuotias. Hän oli harrastuksenaan erityisen kiinnostunut avaruustutkimuksesta, kävi TV:n Tuplassa ja Kuitissakin kilpailemassa aiheesta, taisi jopa voittaa pääpalkinnon. Unohtumaton ihminen.<br /><br />***<br /><br />Rooma-kirjallisuutta kului ennen matkaani Roomaan 2007. Paavin "veljenpojat" oli aikoinaan kiertoilmaus paavin omille aviottomille lapsille - voisikohan katsoa epäillen myös Tupua ja Lupua?<br /><br />(Arkistostani vuodelta 2007)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-454495184266538767?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-65678158955935863832010-07-27T16:16:00.002+03:002010-07-27T16:26:07.496+03:00Luin SKS:n "Praha, kirjailijan kaupunki", mutta ei tuo kirjasarja (Pariisi, Rooma, Berliini, Tartto) oikein innosta. Lyhyiden otteiden silppusäkkiä, mutta eivät ne pätkät mitään runohelmiä ole. Praha alkaa Ahlqvist-Oksasen junamatkalla Berliinistä, ja jo samalla sivulla 3 alapuoliskolla kerrotaan:<br /><br />"Yli sata vuotta myöhemmin toimittaja Timo Saarniemi teki saman matkan." Teksi, lukion äidinkielen lehtori ja rock-antropologi Timo K. Saarniemi (1942-2005) olisi varmasti mielissään pääsystään parilla lyhyellä otteella tähän teokseen.<br /><br />Nämä kirjat toimivat fanituotteina: jos rakastaa jotakin em. kaupunkia, hyllyyn sopii tällainenkin kirja, symbolisena matkamuistona.<br /><br />Aivan eri luokkaa, parempaa, on SKS:n "Kadonnut Kreikka. Suomalaisten matkakuvauksia ennen massaturismia". 360 sivua on arvottavasti ja katsauksenomaisesti referoitu vain 16 matkaajan omista vanhoista kirjoista... (Praha-kirjassa yli 80 matkaajaa/180 sivua). Kreikka-kuvaus elää! Paremmin kuin alkuperäisten kirjojen kahlaaminen! Seurataan 20 sivua yhtä matkaajaa kerrallaan. Jokaisella on aivan oma sävynsä. Mm. Eino Railo, Göran Schildt, Yrjö Niiniluoto, Jac. Ahrenberg, Into K. Inha.<br /><br />***<br /><br />Iqbal Ahmedin "Kaupunkini varjot" (Avain 2005) oli yllättävän mukava pakistanilaisen siirtolaisen (s.1968) kuvaus Lontoosta. Sympaattinen kirjoittaja (mies) on jotenkin viehättävän ujo ja varovainen muukalainen uudessa vieraassa kaupungissa, hän tunnustaa pieniä erehdyksiään ja oppimisprosessiaan, uskaltautuessaan vieraisiin kaupunginosiin. Hän kohtaa toisia aasialaisia ja afrikkalaisia, tutustuu, ja kertoo heidän elämäntarinoitaan. Teksti on mukavan konstailematonta, aika yksinkertaisia virkkeitä, pieniä asioita kerrallaan.<br /><br />"- - Russell Squaren hotellin sisäosat olivat liian koristeellisia minun makuuni. Se esti minua käymästä hotellin isännöimillä kuukausittaisilla kirjamessuilla, kunnes eräänä päivänä lähdin päättäväisenä kotoa hotellille. Kiinnitin pyöräni telineeseen vähän matkan päähän. Käytin pääsisäänkäyntiä, aulassa oli kattokruunu, marmoriportaikko. Etsin kylttiä, joka johdattaisi minut juhlasaliin, jossa messut järjestettiin, ja kävelin käytäviä päästäkseni sinne. Ovia vartioi herrasmies, jolla oli puku ja solmio. Ennen kuin pääsin sisään, hän pyysi minua jättämään laukkuni narikkaan, jonka havaitsin olevan nimetty Virginia Woolfin mukaan. Kun palasin ovelle ilman laukkuani, ovimies johdatti minut juhlasaliin. Siellä oli jo paljon ihmisiä. He olivat käyttäneet sivuovea."<br /><br />Iqbal Ahmed herättäisi halua kuvata itse vaikkapa omaa kotikatuaan tai käyntejään vaikkapa jossain eduskunnan lehterillä, missä vain. Hyvä kirja aktivoi tai jotenkin innoittaa mieltä?<br /><br />***<br /><br />Vihdoin (2006) saatoin lukea kirjastosta Dan Brownin "Da Vinci Koodia", joka on älyttömän suosittu! Ei ihme, sillä se on yksinkertainen, helppotajuinen kuin poikien seikkailuromaani! Lyhyet luvut, yli 100, kukin 3-5 sivua vain... Teksti rullaa vauhdilla yhden vuorokauden aikana, Pariisin paikkoja esitellään sujuvan kiinnostavasti, ja lukija kohtaa sensaatiomaisia uusia yllätyksiä, jotka jopa ovat lähes totta! Olen lukenut pari kommentaariakin, joissa listataan sivu sivulta Brownin tekemiä "virheitä"...<br /><br />***<br /><br />Kjell Westöltä luin 13 vuotta sitten novellikokoelman "Tapaus Bruus", josta pidin, tai ainakin eräästä sen kertomuksesta, jossa 1960-luvun ruotsinkielisten oppikoululaisten maailma heräsi elävästi henkiin Munkkivuoressa. Kuljin itse päivittäin Haagassani "Lärkanin" ohi Isonnevantiellä ja siitä oli jäänyt kiinnostus.<br /><br />"Leijat Helsingin yllä" oli mulle liian vaikeaa tekotaidetta? Mua eivät jaksaneet kiinnostaa sen paremmin ruotsinkieliset varakkaat liikemiesperheet kuin heidän bailaava rikas jälkikasvunsakaan, juttu jäi vieraaksi ja keinotekoiseksi rakennelmaksi.<br /><br />***<br /><br />Virpi Hämeen-Anttilan esikoisen luin, mutta... en oikein mieltynyt. Luen naiskirjailijoita (Laila Hietamiestä tosin en vielä koskaan), mutta en ehkä keneltäkään yhtä useampaa kirjaa, ellen todella mielly. Esim. Leena Lehtolaisesta päätin 3 kirjan jälkeen, etten lue yhtään enempää. Tosin nämä kaikki Ilkka Remes, Matti Remes, Matti Rönkä, Taavi Soininvaara... luen uteliaisuudesta yhden, mutta en toista. Jarkko Sipilän sujuvasta dokumentaarisesta tyylistä pidin niin paljon, että aion lukea toisenkin tai useammankin, kuten ennen Raid-sarjaa pidin Harri Nykäsestä.<br /><br />***<br /><br />Luin vielä joulukuun 2006 matkan jälkeen pari Portugali-kirjaa:<br />Helminen & Riiho & Ruohonen: Portugali, Atlantilta Eurooppaan (1996) ja<br />Penguin Guide to Portugal 1990.<br /><br />Täytyypä siteerata prof. Timo Riihoa (emt. sivu 199:)<br />"Portugalilaisten hillitty charmi."<br />(Alaotsikko: "Portugali - ennakkoasenteiden uhri."<br /><br />"Vuosikymmeniä Suomen lehdistö on suhtautunut ennakkoluuloisesti Portugaliin. Jos jotain vaivaudutaan kirjoittamaan, jutun juurena on yleensä Portugalin alikehittyneisyys,- -<br /><br />"Portugali on nimittäin todellisuudessa Euroopan vanhan sivistyksen, hienostuneisuuden ja kohteliaisuuden viimeisiä linnakkeita.- - -<br /><br />"Monen Portugalissa ensivisiitillä olleen mieleen on syöpynyt muisto hillitystä kohteliaisuudesta ja jopa pohjoismaalaisittain mahdottomuuksiin venyvästä vieraanvaraisuudesta. Kun etsii tietä, kokonainen joukko ryhtyy neuvomaan ja aivan kädestä pitäen saattamaan. Jos tarvitsee jotakin tai joutuu pulaan, apu löytyy satunnaiselta ohikulkijalta, tämän tuttavalta tai tuttavan tuttavalta. - -"<br /><br />Penguin taas oli pelkkää tekstiä, pitkään maan eri puolilla asuneiden anglosaksien elämyksellisiäkin kuvauksia. Mutta hieman vanhentunut? Turistia kehotettiin: "kannattaa käyttää junissa ensimmäistä luokkaa".<br /><br />Tein itse 4 halvinta paikallisjunamatkaa, 2 lauantaina ja 2 sunnuntaina, Porto - Aveiro - Coimbra - Figueira da Foz - Leiria, maksoivat 1,95 + 4,80 + 1,78 + 4,80 euroa ja kaikki junat vastasivat vähintäänkin Suomen henkilöjunia (Helsinki - Riihimäki - Tampere), olivat siistejä, miellyttäviä, kohtalaisen uusia ja väljiä!<br /><br />Lisäksi Porton metrolla ajoin 4 kertaa, Lissabonin metrolla 2 kertaa, eikä niissäkään ollut mitään valittamista Helsinkiin verrattuna - Portossa oli uudempaa ja siistimpää ja väljempää kuin Helsingissä. Raitiovaunut puolestaan olivat todella kivoja, 100 vuotta vanhoja. Rinnehissit Funicularit ja Elevadorit mainioita, bussit yhtä hyviä kuin Suomessa.<br /><br />Aikaa oli tosin kulunut painovuosista: vrt. miten valtavasti Tallinnakin on muuttunut vuodesta 1990 (tai 1980-luvusta - muistan matalaoktaanisen bensan katkun vuodelta 1994). Ehkä Portugali muuttui samanlaista vauhtia...<br /><br />***<br /><br />Kirjastolehti kertoi, että muuan tamperelainen Atte Skogster lainasi Tampereen pääkirjastosta Metsosta 3000 kirjaa vuodessa! = 10/päivä? Keskimäärin hänellä oli lainassa 100 kerrallaan. Eikä koskaan palauttanut myöhässä, sakot kävisivät liian kalliiksi.<br /><br />"Lukisin vähemmän, jos nukkuisin paremmin öisin", sanoi Skogster. "No en ihan joka sanaa lue kirjoista..." Muistaako vuosi sitten lukemansa? "En, mutta tärkeintähän on lukemisen ilo sillä hetkellä kun lukee!"<br /><br />Minä luen kirjoja 100-200 vuodessa (äärirajat, keskim. 130-150). Se merkitsee n. 3 kirjaa / viikko. Jos kirjat olisivat keskimäärin 300 -sivuisia, siitä tulisi n. 900 sivua/viikko. Sivun lukemiseen menee enintään minuutti, paitsi vierailla kielillä 2-3, vaikeassa tieteellisessä tekstissä jopa 5 minuuttia. Tulos: päivää kohti luen ehkä keskimäärin 120 sivua eli 2 tuntia. Eli viikossa 14 tuntia. Vastasin tuon Taloustutkimuksen Media-tutkimukseenkin "jota tullaan uutisoimaan laajasti keväällä". En katso lainkaan televisiota, niin jää aikaa lukea.<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6567815895593586383?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-36245190466190083802010-07-27T15:45:00.003+03:002010-07-27T16:26:58.548+03:00Luin mainion kirjan, jota voisin lueskella useammankin kerran.<br />Eero Alen: "Linkolan soutajan päiväkirja" (Sammakko 2006).<br /><br />Vuonna 1994 Paraisten Kalastuskoulua käynyt nuori Eero (tunnetun vantaalaisen demari-kunnallispoliitikon Kalevi Alenin poika) pestautui työharjoitteluun Pentti Linkolan kalastusveneeseen syksyksi 1994 ja piti pari kuukautta päiväkirjaa. Toistakymmentä vuotta myöhemmin hän kai sai kirjoitettua päiväkirjansa puhtaaksi ja Turun Sammakko julkaisi sen. Linkolallakin on luetuttanut ensin, käynyt tapaamassa uudelleen 2006, kirjoittaakseen vielä epilogin.<br /><br />Alenin kirjassa eletään Päijänteellä Sääksmäen Ritvalassa kalastajan arkea, rankkaa työtä verkoilla huonoissa sääoloissa ja ankeaa alkeellista elämää kalastajan mökissä ja sen saunarakennuksessa. Ruoaksi on lähinnä kalaa, jota Linkola syö raakana suoraan verkoistaan. Linkola ei muuten pidä kissoista.<br /><br />Linkolalla ei ole TV:tä eikä imuria, hän ei tiedä vuonna 1994, mikä on "mikro?" (kumpikaan, tietokone tai ruoanlämmitin) tai "virtuaalitodellisuus?" Hän ihmettelee, että Suomessa 95 % omistaa imurin, 25 % kirjoituskoneen, hänellä on päinvastainen tärkeysjärjestys.<br /><br />Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti tulevat kalastajan kotiin, ja melkein kaikki Suomen kirjailijat näyttävät lähettävän tekijänkappaleen teoksistaan, kirjoja riittää. Naisystävä Anneli J. asuu puoliksi luona, puoliksi Sääksmäen kirkonkylällä. Kaiken maailman ihmisiä lappaa yllättäenkin vieraisille ihmettelemään kuuluisuutta, ihan hullujakin on käynyt (eikö asukin, vitsailivat kaverini, kun näillä sanoilla kerroin, yhdestä nuoruuden idolista). Linkola matkustelee esitelmöimään Turkuun ym. tai viikoittainkin myymään kalojaan Hämeenlinnan torille.<br /><br />Paljonkohan on kirjoja, joissa kuvataan yhtä läheltä jotakuta tunnettua ihmistä? Mieleeni tulee Helvi Hämäläisen "Säädyllinen murhenäytelmä", josta syntyi kohu 1930-luvulla, kun siitä näkyi läpi Oiva Johannes ja Tyyni Tuulion perhe-elämä salaisuuksineen. "Kabulin kirjakauppias" on tuore esimerkki! Mikseipä tavallaan myös Kukka-Maaria Karjalaisen "Isä" (Ahti Karjalainen) tai Tikkasen pariskunta, Henrik ja Märta.<br /><br />***<br /><br /><br />Amy Chua: Maailma liekeissä. Globaali markkinatalous, demokratia ja konfliktit (Like 2006) kertoi vihatusta ja kadehditusta kiinalaisesta yläluokasta lähes kaikissa Aasian maissa (Malesia, Indonesia, Filippiinit, jne).<br /><br />Teos oli oivaltava ja kattava analyysi siitä, miten lähes kaikissa kehitysmaissa on jokin varakas (vihattu) hallitseva etninen vähemmistö, joka lähes ainoastaan on hyötynyt globalisaatiosta, mikä on siten reväyttänyt tuloerot äärimmilleen. Kiinalaiset Aasian maissa, libanonilaiset(!) Länsi-Afrikassa, intialaiset Itä-Afrikassa, juutalaiset Venäjällä (kuusi seitsemästä Venäjän raharuhtinaasta on juutalaisia, kuten esim. Putinin sittemmin vangitsema Hodorkovski).<br /><br />Miten suomalaiset ovat sietäneet suomenruotsalaisiaan? Ennen oli heillä SYP, HOP, Nokia, Kymmene, Kaukas, Serlachius, Schauman, Rosenlew, Fiskars, Parainen, Lohja, Strömberg, Tallberg, Wärtsilä... Keitä tänään tai yhä: Wahlroos, Fagernäs, Lilius, Sohlberg, Huber? Fazer? Paulig? Berner? Rettig? Stockmann? Seligson? Frenckell? Ingman? Jansson?...) <br /><br />USA, jossa jokaisella on (teoriassa) samanlaiset mahdollisuudet, jossa köyhät ovat vähemmistö eikä enemmistö, ei ymmärrä kolmannen maailman luokkarakennetta!! (Esim. Irakissa hallitsi sunnivähemmistö shiioja, Burundissa tutsiyläluokka hutuja, Israelissa palestiinalaiset ovat sorrettu alaluokka jne.)<br /><br />Jäin odottamaan, että USA:n filippiinienkiinalainen Ms. Chua myös ratkaisisi nerokkaasti muotoilemansa ongelman, mutta siihen hänellä ei enää ollutkaan omia reseptejä, vain lainattuja: ehkäpä a) tulonsiirtoja köyhille, b) kiinteää pienomistusta köyhille, c) osakkeenomistusta köyhille, d) positiivista syrjintää köyhien hyväksi.<br /><br />Chua tyrmää bushilaisen "demokratiaa kehitysmaihin" -aatteen. Demokratia voi toimia vain rauhallisessa yhteiskunnassa, jossa sivistys- ja tuloerot ovat kohtalaisen pieniä. Vallan jakautuminen (lainsäädäntö, toimeenpano, itsenäinen oikeuslaitos), oppositiovaihtoehtojen vapaus, mielipiteen vapaus ja vapaat viestintävälineet ovat näennäisiä vaaleja paljon tärkeämpiä.<br /><br />(Puolivalistunut edistyksellinen shaahi Rezakin oli parempi Iranille kuin islamilainen vallankumous, joka aloitti sukupuolisyrjinnän, tuhansien ihmisten teloitukset 1980 ja lähetti lapset sotaan paratiisin avain kaulassaan. Erkki Tuomioja, 1960-luvun shaahimielenosoittaja, oli aina väärässä... Palestiinassa, Algeriassa, Serbiassa ja 1930-luvun Saksassa näkyy, millaisilla ohjelmilla voitetaan demokraattiset äänestykset, jos vaaleille ei ole tasapainoisia edellytyksiä. 1930-luvun pulakauden Saksassa 30 % lakimiehistä ja lääkäreistä ym. ammattieliitistä oli juutalaisia, mikä herätti kateutta 'perussaksalaisissa'. Serbit kadehtivat menestyviä kroaatteja, jne.)<br /><br />V.S. Naipaul on ilmaissut ihailunsa siirtomaavalloille: niiden valta oli sittenkin parempaa aikaa kehitysmaille kuin myöhemmin näiden omat itsenäiset hallitukset. - Mielestäni Afrikan kehitysmaat olisi aikoinaan pitänyt vapauttaa YK:n autonomisiksi protektoraateiksi. YK olisi taannut joka kolkan turvallisuuden ilman kenraali Idi Aminia, eversti Jean-Bedel Bokassa I:stä, eversti Jakubu Gowonia, eversti Muammar Gaddafia, kersantti Samuel Doea ym. YK:n vanhat valtiot olisivat valvoneet toisiaan estääkseen entisten emämaiden alusmaihinsa kohdistaman riiston.<br /><br />Uskoako 'Matin isän' Tatu Vanhasen älykkyysteorioihin kiinalaisten, japanilaisten ja juutalaisten älyllisestä etumatkasta. Mihin Kiina-ilmiö johtaa? Kiinassa on käynnissä valtava miljardin ihmisen oppimisprosessi, 'Noste'. Aluksi he raatavat nälkäpalkalla halpaa elektroniikkaa kooten, mutta sitä kautta askel askeleelta edistyvät riisipellon kuokkimisesta huipputekniikkaan, kuten japanilaiset, korealaiset jne. aiemmin. V. 2050 Kiina on maailman ainoa ehdoton hypervalta. Ellei tukehdu saastumiseen ja luonnonvarojen loppumiseen? USA velkaantuu koko ajan Kiinalle ja rappeutuu roskaruokiinsa ja moskakulttuuriinsa, Eurooppakin kaivaa omaa hautaansa. Näemme mielenkiintoisia aikoja?<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3624519046619008380?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-4872237104636267892010-07-27T15:37:00.003+03:002010-07-27T16:27:36.501+03:00Luin Petri Nummivuoren väitöskirjan "Nuori konservatiivi" - Tuure Junnilan (1910-1999) politiikka vuoteen 1956.<br /><br />Ihmettelin, riittääkö yksittäisestä ihmisestä väitöskirjan aiheeksi? Onkohan siitä käyty keskustelua? Tuure Jaakko Kalervo Junnila oli kuitenkin lähinnä yksittäinen tikku Kekkosen ja joidenkin silmissä 1950-luvun alusta, kriitikko eikä linjanvetäjä.<br /><br />Junnila piti taitavat puheensa aina ulkomuistista ilman papereita, mutta eiköhän niiden ytimenä toistunut: "Veroja ja sosiaalimenoja olisi pienennettävä!"<br /><br />Selailin kirjastossa uutuutta ja kiinnostuin kirjan yllätyksistä ja säröistä. Esim. Tuure Junnilalta jäi armeija kesken. Hän ei 1930-luvun ylioppilaana liittynyt suosittuun AKS:ään, Akateemiseen Karjala-Seuraan - ehkei häntä olisi hyväksyttykään em. syystä. 1930-luvun Junnila oli Saksaa vastustava anglofiili.<br /><br />Ensimmäinen väitöskirjayritys kariutui kesken 1938. Hän masentui, lamaantui, oli työtön, maalaispoika vailla sosiaalisia suhteita ja palasi kotitilalleen Kiikkaan. Sota työllisti hanttihommissa. Sodan jälkeen alkoi uraputki vallinneessa työvoimapulassa. Tuure löysikin valtavasti energiaa, kansantaloustieteen väitöskirja omaisuusveron perusteista ja laaja tutkimus inflaatiosta syntyivät.<br /><br />Junnilasta tuli melkein Helsingin yliopiston professori, ellei prof. Bruno Salmiala (IKL:n johtohahmo ja kansanedustaja 1933-45) olisi tarmokkaasti toiminut Junnilan valitsemista vastaan. Pikakirjoitustaitoisesta fil.tri Junnilasta tuli KOP:n johtokunnan sihteeri, Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsen, Kokoomuksen rahastonhoitaja ja 1951-1991 muutamin katkoin Porin läänin kansanedustaja, valtiovarainministeri 1953-54. Presidentti Paasikivi pyysi Junnilaa sihteerikseen, mutta tämä kieltäytyi. Junnila oli 1955 suosituin ehdokas Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi, mutta Munkkiniemen Yhteiskoulun rehtori Jussi Saukkonen taktikoitiin virkaan.<br /><br />Tuure oli aikansa varsin tyypillinen suomalainen. Maanviljelijäsukua, Junnilan tila Kiikassa (nykyisin Sastamalaa, äsken Äetsä, Vammalan vieressä) jo 1500-luvulta alkaen. Nestori ja Selma Junnila päättivät, että Tuurelle riittäköön kansakoulu ja viljelkööt kotitilaa, kuten esi-isät. Tuure karkasi vanhemmiltaan salaa Tyrväälle pyrkimään oppikouluun. Sitten vanhemmat taipuivat, että menkööt vielä kolmaskin lapsi kouluun. (Isoveli matematiikan tohtoriksi, isosisko maisteriksi, pikkuveli Martti kävi kansakoulun ja maatalouskoulun, peri kotitilan, mutta kuoli talvisodassa.) Jos oppikoulu olisi ollut Tyrväätä kauempana, siihen ei olisi ollut varaa.<br /><br />Pari hauskaa anekdoottia: Kun kommunistit 1950-luvulla äänestyttivät budjetin yhteydessä kymmenistä retorisista menonlisäysehdotuksista, kansanedustaja Junnila kiilasi tulitikulla äänestysnappinsa äänestämään aina automaattisesti "EI/NEJ" ja lähti itse Eduskunnan kahvilaan. - Pian sanomalehdistö pauhasi pääkirjoituksissa 'nuoren kansanedustajan' vallatonta käytöstä, vaati määräaikaista erottamista ym, Puhemiehen nuhtelu riitti, kuten kun Junnila sanoi pääministeri Kekkosen puhuvan valheita, vaikka tulisi muotoilla: "Kekkonen käyttää totuutta säästeliäästi".<br /><br />Matti Kuusi selvitti Uudessa Suomessa ennen presidentinvaaleja 1956, että sukunimi Kekkonen pohjautuu sanoihin "Viinakekko, kaljakekko, piimäkekko ja viinakekkuli"... Kokoomuksen, RKP:n ja edistyspuolueen ehdokas oli 1956 Sakari Tuomioja (lib), Erkki Tuomiojan isä, Hella Wuolijoen vävy.<br /><br />1990-luvun Junnilasta muistan itse, kun hän jo 80-vuotiaana jälleen kerran piti eduskunnassa puheen, taidokkaasti ulkomuistista, ilman papereita. Sitten tyylikäs, hoikka ja hyväkuntoinen vanha valtiopäivämies asteli arvokkaasti puhujanpöntöstä takaisin istumapaikalleen. - Paitsi että istuikin vahingossa toisen paikalle!<br /><br />***<br /><br />Luin myös Voitto Ruohosen väitöskirjan "Paha meidän kanssamme. Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta" (560 sivua) Otava 2005. Mielenkiintoista yhteenvetoa, erittelyä ja vertailua 10 Harjunpää-romaanin kesken ja vertailua muihin, kuten Hannu Vuorioon (Nyman, Friman, Sjöman) sekä Ruotsin Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön Beck-sarjaan, ym. Kurt Wallandereihin. Lisäksi Helsinki-miljöön erittelyä.<br /><br />"Rikollisuuden yhteiskunnallisesti hyödylliset vaikutukset:<br />1) Yhdistää yhteiskunnan jäseniä, luo yhteistä tunnevoimaa.<br />2) Vahvistaa normien rajat.<br />3) Antaa esikuvan uudistuspyrkimyksille.<br />4) Yleisen aggressiivisuuden kanavoiminen.<br />5) Järjestelmän toiminnan joustavuuden turvaaminen.<br />6) Uudet innovaatiot, keksinnöt."<br /><br />(Anttila-Törnudd 1970, Allardt-Littunen 1975, Kyntäjä 2005)"<br /><br />Matti Yrjänä Joensuun koko tuotannon olen lukenut ja luen, jos jatkuu, ja mieluiten muilla kielillä: Stone Murders'in luin englanniksi (suom. Poliisin poika) ja 2 muuta ruotsiksi Ralf Fribergin kääntäminä, ja juuri noiden kautta löysin mieltymykseni. Jonkin voisi kokeilla lukea uudestaan saksaksi tai harjoitellen ranskaa.<br /><br />***<br /><br />Tulin lukeneeksi Jorma Palon viimeisen kirjan "Nils Gustafsson ja Bodomin varjo". Palohan kirjoitti aiheesta 3 kirjaa, joista 2 aiemmassa hän perusteli teoriaansa Hans Assmannista, "verikätisestä miehestä", joka ilmaantui Palon sairaalaan Bodom-aamuna.<br /><br />Kirjan "Nisse" on kirveelläveistetyn karhea kaurismäkimäinen perus-duunari, lievästi luki-häiriöinen, tavallinen suomenruotsalainen työmies, hyvä isä, isoisä ja aviopuoliso. Ruotsinkielinen vaimo vuodesta 1961. Nisse näyttää päiväkodin kiitoskirjettä bussikuskille, joka poikkesi linjaltaan viedäkseen lapsiryhmän perille asti Vantaan Akvaariolinnaan. reilu setä. "Uutta tietoa" oli, että Nisse on joka ikinen vuosi helluntaina (sekä joulun alla) käynyt murhattujen toveriensa Irmelin, Sepon ja Tuulikin yhteishaudalla viemässä kukkia. Liikuttavaa.<br /><br />Nissestä syntyy niin arkipäiväinen kuva, että olisi kovin vaikeaa uskoa, että hän olisi kyennyt olemaan niinkin ovela, että olisi lavastanut murhapaikkaa ja sitten näytellyt intensiivisesti tuntikausia ja päiväkausia ja viikkokausia uhria. Hänen vilpittömyyteensä tekee mieli uskoa: että hän ei muista tapahtumista mitään.<br /><br />"Murhatuomioon tarvitaan: 1) murha-ase 2) motiivi 3) tekijän sopiva luonneprofiili 4) tunnustus".<br /><br />Vaikka epäilty olisikin tehnyt yhden täydellisen rikoksen, hän ei ole syyllistynyt uusimiseen, eikä ole ollut vahingoksi yhteiskunnalle vapaalla jalalla.<br /><br />Oikeudenkäyntikuvaus oli osin hauskaa luettavaa. Oliko Nisse juoksennellut sukkasillaan kenkiä piilottelemassa matkojen päässä, kun sukissa ei näkynyt siitä jälkiä. "Jospa vaihtoi varasukat?" epäili syyttäjä. Silloin yleisö nauroi!: "Vuonna 1960 suomalainen vaihtoi sukkansa tasan kerran viikossa saunassa, eikä 18-v. prätkäkundi varannut vaihtosukkia yhden yön metsäretkelle."<br /><br />Nisse vähän huolestui, kun hänen puolustusasianajajansa olikin syntynyt tapahtumaa myöhemmin 1960-luvulla eikä ollut koskaan kuullutkaan koko Bodomista!?<br /><br />Asuttuani Espoossa vuodesta 1968, viimeistään siitä vuodesta asti on Bodomin tapaus ollut minulle tuttu, sillä Espoossa se oli kuuluisaa paikallishistoriaa - kymmenvuotiaiden koululaisten puheenaiheita. Kuten Isojoella on Kyllikki Saari, Heinävedellä Tulilahden leirintäalueen murhat.<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-487223710463626789?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-227738487498590662010-07-27T15:13:00.003+03:002010-07-27T15:32:34.751+03:00Luin Raija-Sinikka Rantalan vaikuttavan intensiivisen kirjan "Optimisti. Äänetön monologi", joka kertoo syrjäytyjän osasta sosiaaliturvan viidakossa.<br /><br />"Optimisti" (2005) kertoi näyttelijämiehen kuolemasta, joka lähti kehittymään siitä, että miehen "työsuhteen päättymispäivä oli jäänyt epäselväksi tai merkitsemättä".<br /><br />Näyttelijä, jonka esikuva oli Antti Ollinpoika Aro (1952-2005), sai epämääräiset potkut isosta teatterista Helsingissä ja ajautui kurimukseen. Tuli lisäksi sairauksia, alkoholin käyttöä, velkoja, elatusrästejä, onnettomuuksia, toilauksiakin, ja loputonta juoksua ja juoksutusta luukulta toiselle ja satoja soittoja viranomaisille.<br /><br />Sattumalta todellisen Antti Aron isoveli oli 1960-luvun radikaali Pekka Ollinpoika Aro, joka kuoli ensimmäisenä suomalaisena SARS-tautiin, jonka sai Kiinassa työmatkalla (sanomalehdissä oli paljon juttua aiheesta vuonna 2003).<br /><br />Nuorisoradikaalina ja EEC:n vastustajanakin politikoinut Pekka Aro oli kuollessaan jo menestynyt, vauras, globaali virkamies, joka siis sairastui v. 2003 lentokoneessa vierustoveristaan ja kuoli vain 3 päivää myöhemmin (6.4.2003) kiinalaisessa sairaalassa.<br /><br />Pekka-veli ehti viime hetkillään lähettää Kiinasta hymiöviestin, että "jos tauti ei tapa, niin täkäläinen hoito tappaa varmasti!"<br /><br />Kun Antti joutui sittemmin asumaan peräkamariin äitinsä asuntoon, Pekka-veljen leski ehdotti, että Antti maksaisi hänelle vuokraa, koska asunto oli puoliksi Pekan perintöomaisuutta, äidillä oli vain käyttöoikeus. Vaatimus oli juridisesti mahdoton, mutta tuollaistakin sukulaisuutta on?<br /><br />Onnettomuuksienko perhe? Oliko heidän isänsä viisikymppisenä kuollut Olli Aro, joka kirjoitti kirjan: "Elän hengityskoneessa". Luin lapsena erään Olli Aron poikakirjan "Salainen radioasema". Entä kuuluiko perheeseen 1960-70-luvun kansanedustaja Pirkko Aro (liberaali, joka loikkasi demariksi), en tiedä, arvailen.<br /><br />***<br /><br />Raija-Sinikka Rantalan "Optimisti - äänetön monologi" alkaa mielestäni erinomaisen hyvin:<br /><br />"Olen melko tunnettu henkilö Suomessa, koska olen näyttelijä, olen esiintynyt tv-produktioissa ja minut muistetaan eräistä mainoksista. - - Olen joutunut vaikeuksiin... (niitä sitten riittää! sairaudet, alkoholismi, onnettomuudet, hautaan asti) mutta olen optimisti! Uskon parempaan, uskon tulevaisuuteeni!"<br /><br />Vapaasti fiktiona kerrottu tarina oli siis omistettu Antti Arolle (k. 2005).<br /><br />Mielestäni kuollutta ihmistä arvostetaan paremmin Puhumalla hänestä mitä tahansa, kaikkea surkuhupaisaakin, kuin Vaikenemalla ja siten Unohtamalla hänet!<br /><br />Kuoleman jälkeen ihmisestä on jäljellä joko unohdus tai muistot. Oikein pahat ihmiset ansaitkoon vain unohduksen, muut muistelun.<br /><br />Sosiaaliturvakirjoissa avautuu kafkamainen maailma: Virkailijan valta. Byrokraatti arvioi asiakasta ja kenties siirtelee luukulta toiselle? - sellaisesta pallottelusta yleisönosastoissa kirjoitetaan?<br /><br />Ainakin Asperger-tyyppinen ihminen pelkää byrokratian mielivaltaisia suullisia kohtaamisia, joissa ei tiedä, mitä pitäisi sanoa?<br /><br />Oikea vastaus useimpiin maailman kysymyksiin olisi: EN TIEDÄ!<br /><br />Asiakas miettii, miten vastata oikein? Tai virkailija sanookin: "karenssia 5 kuukautta ja 5 päivää!" Mitä sellainen mahtaa tarkoittaa? Anooko asiakas silloin päivä päivältä puoli vuotta sosiaaliturvaa, saadakseen sitä loppujen lopuksi, ellei ole ehtinyt kuolla.<br /><br />Vai kehotetaanko työkkärin papereiden kanssa sossuun ja sossun paprujen kanssa työkkäriin, jollei lääkäriinkin välillä? Kuin Neuvostoliiton kaupoissa, joissa tiskille jonotettiin tutkimaan tavaraa ja myyjä kirjoitti lapun, jonka kanssa jonotettiin kassalle toisaalle maksamaan, ja kuitin kanssa jonotettiin takaisin ekalle tiskille hakemaan tavaraa, ja sitten uudelleen sama kierros toisen tavaran kanssa.<br /><br />Hyvinvointiyhteiskunta voi olla monimutkainen painajainen! Pitäisikö rukoilla: "Palauta takaisin Israelin v. 1960 sieppaama ja v. 1962 teloittama Adolf Eichmann, SS-natsi, joka organisoi ihmiset suorinta tietä kaasukammioon ja tarjosi lapsille suklaapalan mukaan, että matka olisi mukavampi". - Tällaista puheenpartta sanotaan sarkasmiksi!<br /><br />Mietin joskus, miten iso osa hukkumiskuolemista ym. häkäkaasuonnettomuuksista mahtaa olla itse aiheutettuja ja vain lavastettuja omaisten tunteiden tai kuolevan oman ylpeyden suojelemiseksi? Hukutaanko juhannuksena tarkoituksella, lähdetään jonkinlaisella tyylillä?<br /><br />Nobelisti Albert Camus'in "Sivullinen" kipuaa monen mielikirjojen kärkisijoille. Se kertoo henkilöstä, jolle kaikki on "Yhdentekevää!" Alkaen pienistä asioista mutta kasvaen koomisesti surrealistisen suuriin...<br /><br />***<br /><br />Omat kokemukseni byrokratian painajaisista ovat vähäiset.<br /><br />En käynyt työkkärissä tai sossussa. Kelasta hain kerran sairauspäivärahaa, jonka sain lomakkeen täyttämällä. Opintotukea en hakenut koskaan.<br /><br />Kerran olen tavannut Kelan virkailijan, kun hain E111-todistusta v. 2003, paperia, jolla saa "ilmaisen matkavakuutuksen" EU-maihin, eli sairausvakuutusturvan EU-matkalla. Pyysin sellaista paperia (vuodeksi kerralla?) mutta virkailija alkoi tentata 15 minuutin ajan:<br /><br />"Työntekijä vai itsenäinen ammatinharjoittaja?" "Matkan aihe?" "Työmatka vai lomamatka" "Lähtöpäivä? Paluupäivä?"<br /><br />En vielä tiennyt tarkkaa aikaa, valmistelin vasta lähtöä, mietin jonkin ennenaikaisen ja yliaikaisen päivämäärän.<br /><br />"Matkakohde?" <br /><br />No, Dublin...<br /><br />"Tämä paperi on sitten voimassa Irlannissa!"<br /><br />"Mitäh, mutta mä menen sinne Britannian kautta ja ja Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti, ehkä Belgia, ehkä Ranska..." (Ajoin Eurolinesin vuorobusseilla).<br /><br />"Sitten laitankin, että voimassa Länsi-Euroopassa"...<br /><br />(Mikset heti laittanut!)<br /><br />Jospa joku kerran viikossa Tallinnassa tai Tukholmassa risteilevä eläkeläinenkin jonottaisi joka viikko täyttämään E111:tä päiväksi kerrallaan!?<br /><br />Jos olisin etukäteen tiennyt älyttömän byrokraattisuuden, en olisi edes hakenut! Mitäänhän mulle ei matkalla Irlantiin sattunut, enkä ole milloinkaan saanut maksamistani matkavakuutuksista penniäkään takaisin.<br /><br />E111-lomake muutettiin kuitenkin myöhemmin kortiksi, jonka saa pelkällä kirjallisella tilauksella (nimi, henkilötunnus, osoite vain), ja se on voimassa koko EU:ssa pari vuotta kerrallaan, mutta uusi kortti postitetaan automaattisesti ilman uutta hakemusta edellisen vanhennuttua! Siis noinkin järkevästi voidaan rationalisoida!<br /><br />***<br /><br />Toinen optimisti:<br /><br />Eleanor H. Porterin "Iloinen tyttö" (1913) oli yllättävän viehättävä ja liikuttava lastenkirja. Eloisa, eikä ollenkaan kuiva tai kalkkeutunut.<br /><br />Eleanor Hodgman Porterin (1868-1920) klassisen nuortenkirjan sankaritar on vermontilainen neiti Pollyanna Whittier, jolla oli vaalea tukka, punapilkkuinen puku ja olkihattu, ja joka leikkii urhoollisesti ilonkeksimisleikkiä, tapahtuipa vaikka mitä.<br /><br />"She is possessed of boundless optimism, and anynone sharing her rosy view of life has come to be called a Pollyanna", kuvailee sankaritarta Grolier'in Encyclopedia International, First edition, 1964. USA & Canada.<br /><br />Pollyanna on reipas tyttö myöhemmän Peppi Pitkätossun tyyliin, kiipeilee puissa ja valittaa tädeistä, jotka puhuvat koko ajan "velvollisuuksista" ja "hyödyllisyydestä" ja "Päiväjärjestyksestä"<br /><br />"Milloin ihminen ehtii sitten ELÄÄ? eli olla vapaasti ja leikkiä ja iloita?"<br /><br />REFERAATTI ja aforismeja: Pollyannan (11-v.) ilonkeksimisleikki.<br /><br />"Olen iloinen siitä, etten tarvitse kainalosauvoja.<br /><br />"He olisivat tarvinneet välttämättä kirkkoon punaisen maton, mutta ostivat sen sijasta minulle matka-arkun.<br /><br />"Toivoisin että matka olisi pitkä, koska ajeleminen on hauskaa, mutta en välitä, vaikka se olisi lyhytkin, sillä silloin ollaan taas pikemmin perillä<br /><br />"Olisi vaikeampaa olla iloinen, jos pitäisi mustaa pukua.<br /><br />"Isä on mennyt taivaaseen ja tapaa siellä äidin ja muut.<br />Minulla ei ollut ketään muuta kuin apuyhdistyksen rouvat.<br /><br />"On siitäkin jotain iloa, sillä vatsa ei voi tulla kipeäksi jäätelöstä, jos ei syö sitä.<br /><br />"Miten hirveän iloinen mahdatkaan olla siitä, että olet rikas.<br /><br />"Siitähän voin olla iloinen - ettei nimeni ole Hepsibah!<br /><br />"Kun minulla ei olekaan peiliä, ei ole vaaraa nähdä pisamiani.<br /><br />"Ikkuna on kauniimpi kuin taulu.<br /><br />"TÄTI hokee: Päiväjärjestys! Velvollisuus! Elämisen oppimista!<br />Ei jäänyt ollenkaan aikaa Elämiseen!!<br /><br />"Toivotte aina kananpoikaa kun korissa on hyytelöä ja lihakeittoa kun tuon kanaa...<br /><br />"Koska kukat kuihtuvat, saatte aina uusia kukkia!<br /><br />"Jos on köyhä, täytyy etsiä halvinta.<br /><br />"Hän ei käytä rahojaan, hän kerää vain uusia.<br /><br />"Luuranko kaapissaan? Hui!"<br /><br />"Kahdeksassasadassa raamatun kohdassa kehotetaan riemuitsemaan."<br /><br />***<br /><br />Pollyanna sanoi erakoituneelle sedälle:<br /><br />"Tänään ei ole oikein kaunista. Mutta onneksi ei sentään joka päivä ole näin sateista.<br /><br />"Hyvää huomenta! Eikö ole hauskaa, ettei nyt ole samanlainen ilma kuin eilen?<br /><br />(Ärrh... on tärkeämpääkin ajateltavaa, en huomaa paistaako päivä vai ei.)<br /><br />"Sitä arvelinkin, ettette huomannut, siksi juuri sanoinkin! Ette tullut ajatelleeksi.<br /><br />"Luulen, että olette paljon kiltimpi kuin miltä näytätte!<br /><br />(No, Olen Huomannut, että tänään paistaa...)<br /><br />"Ei teidän tarvitse sanoa, tiesin jo, näin silmistänne, että olitte huomannut!"<br /><br />***<br /><br />Jos joku opiskelee luovaa kirjoittamista Jyväskylässä ja Orivedellä, mikä olisi se opetus, jonka tiivistäisi oppimastaan? Muutama mantra? Opettamalla toisia oppii parhaiten itse!<br /><br />"Elä ensin elämä, josta on kerrottavaa". "Kirjoita aluksi yksi tosi asia, sitten toinen". Matti Mäkelä: "Mietin minkä tunnustaminen minua eniten hävettäisi ja sitten kirjoitan sen". Mieleeni tulevia...<br /><br />Arvostan kirjoja, jotka selittävät maailman, AHAA, tajuan; selkeyttävät, opettavat jotain uutta, pelkistävät totuuden, saavat tajuamaan elämän tarkoituksen tms. En pidä kliseisestä, sujuvasti vakioreittiä soljuvasta viihteestä. <br /><br />Mitä taiteelle tapahtuu kun siitä tehdään tiedettä? Hm... ellei tiede rajoitu luonnontieteisiin, siitä tulee paljolti uskontojen rituaaleja... Niinkuin taloustiede...<br /><br />Nobelisti Stiglitz ja minä olemme sitä mieltä, että kansantaloustieteessä ykkösasian pitäisi olla Työllisyys. Eikä inflaatio, valuuttakurssi tai budjetin tasapaino. Oikeammassa oli John Maynard Keynes eikä monetaristit.<br /><br />Olen oppinut elämässäni mm. miten pääsee eroon merikivusta suurimmaksi osaksi (on piittaamatta siitä, käy oksentamassa välillä niin kuin se olisi aivan yhtä luonnollinen asia kuin pissaaminen monta kertaa päivässä. Toimii! Ihminen rauhoittuu, merisairaus ei jännitäkään eikä tunnu enää muuri miltään!) <br /><br />Entä miten laihtuu? - Alkaa kävellä! Keksii paikan, missä täytyy käydä, kävelee 12 km joka päivä. Energiaa kuluu, eikä sitä korvaa tankkauksella, koska liikunnasta tulee hyvä, tyydyttynyt olo, jossa ei tunne välipalojen tai herkkujen kaipausta. - Kuten merikivussa, ei taistele vihollista vastaan, vaan tekee jotakin muuta. Ei ollenkaan laihduta, vaan kävelee, kävelee, kävelee!<br /><br />(Arkistosta v. 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-22773848749859066?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-60682191851267998612010-07-27T15:00:00.004+03:002010-07-27T16:28:17.274+03:00Luin Listojen kirjaa 2005. Ostin 1980-luvun alussa 2 englanninkielistä pokkaria Wallacen, Wallechinskyn ja Wallacen hitistä. Niissä oli kiinnostavia mutta tympeitäkin (epämuodostumien) listoja. Hyvin USA-painotteista.<br /><br />Uudessa kirjassa oli mm. lista: "10 miestä jotka itkivät julkisesti". Siinä sanottiin: "itkeminen on nykyään poliitikolle yhtä tärkeää kampanjassa kuin vauvojen suuteleminen ennen." Bill Clinton itki usein kameroille, virkaanastujaisissaan ym. Kerran kamera yllätti Clintonin nauramassa ja pilailemassa hautajaisissa, mutta tämä huomasi, vakavoitui kiireesti ja alkoi vuodatella kyyneleitä... Törkyjuontaja Rush Limbaugh näytti televisiossa Clintonin kameleonttitemppua hidastettuna uudelleen ja uudelleen...<br /><br />Richard Nixon jopa sanoi: "En koskaan itke - paitsi julkisesti!" Nixonin opetti itkemään collegessa hänen 'näyttämöopettajansa'. (Kirjassa oli kummallisia ilmauksia, vaikka suomentaja Renne Nikupaavola on kääntänyt paljon ennenkin).<br /><br />Elvis Presleyn lempinimiä olivat jopa: The Cry Guy, Prince of Wails, The Golden Tearjerker, ja America's #1 Public Weaper (sekä muutama muu, joita en jaksa lainata!) Neuvostoliiton pääministeri Ryzhkov, Norman Schwarzkopf, Michael Jordan, John Lee Hooker, Daavid ja Jeesus listataan myös.<br /><br />Suomessa jämerän näköinen upseeri Raimo Tiilikainen taisi itkeä itsensä eduskuntaan Ruotsalaisen kansanpuolueen listalta Estonian onnettomuuden jälkeen. Sauli Niinistönkin olisi kannattanut presidentinvaalikampanjassa puristaa muutama kyynel muistellessaan roikkumistaan puhelinpylväässä Thaimaassa, tsunamin tappaessa 200'000 ihmistä.<br /><br />Suomalaisia listoja oli mm. 58 anakronismia suomalaisista elokuvista, kuten "Nummisuutarit" 1923: tapahtuma-aika on 1850, mutta tien varrella näkyy puhelinpylväitä, vaikka puhelin keksittiin vasta 1876.<br /><br />Koivusalon Sibelius-elokuvassa kuullaan Finlandian ensiesitys 1899, mutta sitä lauletaan sanoin, jotka Koskenniemi sepitti vasta vuonna 1940.<br /><br />Juhani Ahon "Juha" 1937, tapahtuma-aika on 1700-luku, mutta laitumella näkyy Ayrshire-lehmiä, joita tuotiin Suomeen vasta 1845 alkaen! Professori Hannu Salmi ja Suomen 1700-luvun seura paheksunevat taikka hymyilevät...<br /><br />***<br /><br />Löysin Internetistä hakukoneella kiintoisan listan "100 Greatest Inventions".<br /><br />Alkoi melko odotetusti: 1. Pyörä, 2. Sähkö, 3. Penisilliini, 4. Tietokone 5. DNA 6. Anestesia 7. Antiseptiikka 8. Puhelin 9. Evoluutio 10. Valokuvaus.<br /><br />Sijalla 34. oli Mobile (Cellular) Phone (1973) jonka keksijäksi mainittiin: Jouko Tattari, Finland. <br /><br />Tietääkseni Taideteollisesta korkeakoulusta myöhemmin muotoilijaksi valmistunut Jouko Tattari jätettiin vuonna 1973 keskikoulun V luokalle Espoon Iivisniemessä.<br /><br />Eräällä keskustelupalstalla lukija oikaisi toista ja valisti: "Mobile phone was invented by a Finn named Jouko Tattari".<br /><br />***<br /><br />Kirjoitan itse muistiini satunnaisia asialistoja:<br /><br />Japanilaiselle hyviä numeroita ovat 3, 7 ja erityisesti 8, mutta huonoja 4, 9 ja 13.<br /><br />Fordin automalleja 1903-08 oli 9: A, B, C, F, K, N, R, S sekä T-malli, jota valmistettiin 15 miljoonaa kappaletta v. 1908-27.<br /><br />Kuusi ilmettä ovat: Onni, suru, yllätys, pelko, viha ja inho.<br /><br />Dollarimiljönäärejä on Kiinassa 415'000, Venäjällä 136'000, Norjassa 62'000, Ruotsissa 50'000 ja Suomessa 26'000. Tietolähde ja päiväys puuttuvat.<br /><br />Siltojen pituuksia: Helsingin Lapinlahti 600 metriä, Kulosaaren ja Lauttasaaren sillat 360 m, Laajasaloon tulossa oleva silta 900 m, Raippaluoto 1045 m, Juutinrauman silta 8 km, Kalifornian Golden Gate 2,7 km (6 km).<br /><br />Armaghin anglikaaninen arkkipiispa Jamea Ussher laskeskeli, että maailma olisi "luotu" lauantaina 22.10.4004 eKr. tai vaihtoehtoisesti sitä seuraavana päivänä.<br /><br />***<br /><br />Lista elokuvista, jotka katsoessani muinoin televisiosta nauhoitin VHS-kaseteille, ja joiden päälle en viitsinyt nauhoittaa mitään uutta! Mitä filmejä kukin haluaisi säilyttää? Ainakin minulla on paljon pienempi kokoelma nauhoituksia kuin kirjoja, joten varsin valikoitu lista:<br /><br />"Kun taivas putoaa" - Risto Jarvan paras filmi sensaatiolehdestä.<br />"Lumilinna" - Suomen Montreux-voittaja 1965, hauska! Simo Salminen<br />"Iloinen Linnanmäki" - värifilmi Helsingistä n. 1962, Niilo Tarvajärvi<br />"Täältä tullaan elämä" - erinomainen nuorisofilmi, Tapio Suominen<br />"Kaasua, komisario Palmu" - Matti Kassila<br />"Tuntematon sotilas" - Edvin Laine<br />"Valehtelija" - Aki Kaurismäki<br />***<br />"Niagara" - Marilyn Monroe vesiputouksella<br />"Bussipysäkki" - Marilyn Monroe ja Greyhound-bussit<br />"Kesäleski" - Marilyn Monroe New Yorkissa<br />"Tuulen viemää" - en muista, katsoinko sitä koskaan<br />"The Night of Iguana"<br />"Onnellisten aika" - Terence Malick, upea USA:n maaseutu<br />"Köyhän pikajuna" - Akira Kurosawa<br />"Pitsinnyplääjä" - Isabelle Huppert, ohjaus Claude Goretta<br />"Minun Afrikkani" - Kenian savannit<br />"Blackboard Jungle" - erinomainen nuorisofilmi (Rock around the Clock)<br />"The Lady in the Lake" - Chandler-kokeilu, kamera = päähenkilön katse<br />"Orient Express" - Agatha Christie, ohjaus Sidney Lumet<br />"Pitkän päivän ilta" - Anthony Hopkins hovimestarina<br />"Tess" - Hardyn klassikko, Stonehenge, ohjaus Polanski<br /><br />***<br /><br />Lista jatkettavia hölmöjä lauseita, esim:<br /><br />En koskaan panisi jalkaani... - Toisen ihmisen kenkiä (paitsi rakastetun, jos mahtuisivat).<br /><br />Haluan unohtaa ajan jolloin pukeuduin... - Entisiin vaatteisiin. Ne alkavat heti tuntua oudoilta ja vierailta, jos on hankkinut uusia.<br /><br />Pakkaan matkalaukkuuni aina... - Muistilistan mukaan pieneen reppuun, jos lähden reilaamaan, bussilla tai autolla. Karsin tarpeetonta ja tarpeellistakin, vähennän vaihtovaatekertoja (reileillä pyykkäsin), etten kuljettaisi liikaa. Kompassi on jäänyt reppuuni vakiovarusteeksi. Kynä pitää aina olla.<br /><br />Jos minulla on aikaa itselleni... - Retkeilen, kävelen, matkustan, luen. Tai sairaana, sänkyyn sidottuna yritän lukea tai jos se mahdotonta, kuunnella äänikirjoja, seuraavat vaihtoehdot vieraskielinen asiapuheradio, musiikki, unelmointi. Kulkuvälineeseen sidottuna kirjoitan, havainnoin ympäristöä, luen, nukun. Odotusaikaan pakotettuna luen, havainnoin, kirjoitan jos voin. Tutustun ympäristöön, jos olen vieraassa kaupungissa ja juna/bussi lähtee vasta (puolen) tunnin päästä. Jos pikavuorobussi pysähtyy 10 minuutiksi Reisjärvellä, teen kierroksen ulkona, yritän ehtiä nähdä jotakin kelloa vilkuillen, ollakseni 9 minuutin päästä takaisin auton lähellä. Viideksi minuutiksi en aina viitsi poistua.<br /><br />Kauppa jonka ohi en pysty kulkemaan... - kirjakauppa ulkomailla, antikvariaatti kotimaassa. Lautapelejä tai sarjakuvia myyvä kauppa. Kauppahalli vieraassa kaupungissa, olisiko niitä Suomessa vain tusina, Oulu, Tre, Tku, Kerava, Kuopio...<br /><br />Jos kävelen 40 km (Pukkila - Askola - Porvoo), niin nähdessäni 20 km käveltyäni <br />sympaattisen maaseutukaupan, haluan katsoa sen sisältä ja ostaa jäätelötuutin. Suomen kaupat ovat samanlaisia joka paikassa. Toisaalta jos eksyy erilaiseen, hinnat ovatkin kaksin- tai kolminkertaiset.<br /><br />Taiteilija jonka töistä pidän... - Lapsen ihastus: Frans Hals. Suomalaiset romantikot: Werner Holmberg ja Viktor Westerholm. Akseli Gallen-Kallela. Carl Barks.<br /><br />***<br />MAAILMAA MUUTTANEET KIRJAT (67 kpl)<br />- Olen 10 suomennosta lukenut, lisäksi joitakin selannut<br /><br />(Kirjoitin muutaman muistiinpanon kirjasta:<br />Dietrich Schwanitz: Sivistyksen käsikirja)<br /><br />Eukleides 400 eKr. Elementa geometrica, painettu 1483<br />Herodotos 400 eKr. Historiae, 1502 (*LUIN*)<br />Gaius Plinius Secundus 70 Naturalis historia, hakuteos 400 lähdettä, 1496<br />Galenus 100 Opera, lääketiede 1490<br />Ptolemaios160 Cosmographia, geosentrinen maailmankuva, 1477<br />Augustinus 400 De Civitate Dei, historianfilosofia, 1467<br />Justinianus 500 Institutiones, oikeustiede, 1468<br />Tuomas Akvinolainen 1200 Summa thologiae, filosofia 1485<br />More 1500 Utopia (*LUIN*)<br />Luther 1500 Das Neue Testament (*LUIN*)<br />Castiglione 1500 Il Cortegiano, käytösopas<br />Macchiavelli 1500 Il Principe, Ruhtinas, valtio-oppi (*LUIN*)<br />Calvin 1500 Christianae religionis institutio<br />Kopernikus 1500 De revolutionibus orbium coelestium libri VI<br />The Book of Common Prayer 1549 hartauskirja<br />Index librorum prohibitorum 1559 paavin kieltämät 'kielletyt kirjat'<br />Vasari 1500 Le vite de pu excellenti pittori. scultori e architettori<br />Andrea Palladio 1500 I quattro libri dell'architettura<br />Montaigne 1500 Esseitä (*LUIN*)<br />King James Bible 1611<br />Francis Bacon 1620 Instauratio magna<br />Galilei 1632 Dialogo sopra i due massimi sistemi del mondo<br />Descartes 1637 Discours de la methode<br />Hobbes 1651 Leviathan, yhteiskuntasopimus<br />Pascal 1670 Pensees, Mietteitä<br />Spinoza 1670 Tractatus theologico-politicus, uskonto ja filosofia erotettava<br />Bunyan 1678 Kristityn vaellus<br />Newton 1687 Principia<br />John Locke 1690 Two Treatise on Government<br />Giambattista Vico 1725 Scienza nuova, historia, kieli, myytti, kulttuuri<br />Linne 1735 Systema naturae. ("felis leo, felis tigris")<br />Diderot & d'Alembert 1751-65 Encyplopedie, 17 osaa<br />Voltaire 1756 Essai<br />Rousseau 1762 Yhteiskuntasopimuksesta<br />Winckelmann 1764 Geschichte der Kunst des Alterthums<br />Herder 1772 Ursprung der Sprache<br />Adam Smith 1776 The Wealth of Nations, Kansojen varallisuus (*LUIN*)<br />Kant: 1781 Kritik der reinen Vernunft, Puhtan järjen kritiikki<br />Burke 1790 Reflections on the Revolution in France<br />Paine 1791 The Rights of Man<br />Mary Wollstonecraft 1792 A Vindication of the Rights of Woman<br />Malthus 1798 An Essay on the Principle of Population<br />Hegel 1807 Phänomenologie des Geistes<br />Walter Scott 1814 Waverley, historiallinen romaani<br />Franz Boopp 1816 Sanskritssprache<br />Leopold von Ranke 1824 Zur Kritik neuer Geschichtsschreiber<br />Comte 1835 Cours de Philosophiae Positive<br />Clausewitz 1834 Vom Kriege<br />Rowland Hill 1837 Post Office Reform<br />Friedrich List 1841 Das nationale System der politischen Ökonomie<br />Harriet Beecher-Stowe 1852 Uncle Tom's Cabin, Setä Tuomon tupa<br />Arthur de Gobineau 1855 Essai sur l'inegalite des races humaines<br />Darwin 1859 The Origin of Species, Lajien synty (*LUIN*)<br />John Stuart Mill 1859 On Liberty, Vapaudesta<br />Johann Jacob Bachofen 1861 Das Mutterrecht, matriarkaatti ennen?<br />Walter Bagehot 1867 The English Constitution, perustuslaki<br />Marx 1867 Das Kapital, Pääoma<br />Heinrich Schliemann 1874 Trojanische Alterthümer<br />Cesare Lombroso 1876 L'Uomo delinquente, taparikolliset<br />Nietzsche 1885 Also sprach Zarathustra, Näin puhui Z, yli-ihminen (*LUIN*)<br />Frederick Jackson Turner 1894 The Significance of the Frontier in Am. Hist.<br />Freud 1900 Die Traumdeutung, Unien tulkinta (*LUIN*)<br />Lenin 1902 Was tun? Mitä on tehtävä, ammattivallankumoukselliset<br />Frederick Winslow Taylor 1911 The Principle of Scientific Management<br />Einstein 1915 Grundlagen der allgemeinen Relativitätstheorie<br />Hitler 1926 Mein Kampf, Taisteluni<br />Spengler 1922 Der Untergang des Abendlandes, Länsimaiden perikato (*LUIN*)<br />Kotitehtävä: uudempia? suomalaisia?<br /><br />****<br /><br />KIRJALLISUUDEN MUOTOKIELI<br />(Dietrich Schwanitz: Sivistyksen käsikirja)<br /><br />Esimoderni aika ennen 1770<br /><br />Jumalat ja sankarit: lajityyppi romanssi, tyyli ylväs, juoni seikkailu<br /><br />Kuninkaat, aristokraatit, ylimykset: hybris, rangaistus, tragedia<br />(vain ylimyksellä on oikeus intohimoiseen rakkauteen, vapaus, kunnia)<br /><br />Porvarit, rahvas: realistinen tyyli, proosa, farssi, komedia, veijariromaani<br /><br />Roistot, hirviöt, paheelliset ja alhaiset: satiiri, groteski<br />(satiirista 1900-luvulla modernin kirjallisuuden hallitseva tyylisuunta)<br /><br />Romanssi: sarja epätodellisia seikkailuja, matka, harharetki, aarre<br />utopiat yleensä romansseja. Tunnelma kesäinen, satumainen. Turismi!<br /><br />Tragedia: ristiriidat, käänteet, paradoksit. Onni -hybris -varoitus -konflikti<br />-vaarat -katastrofi -umpikuja. uni, oraakkeli, skandaali, eristäminen, kuolema<br /><br />Komedia: teemana rakkaus, hääjuhla, hedelmällisyys voittaa kuoleman<br /><br />Satiiri: teemana matka vankeuteen. Pako, vankila, sairaala, laiva, internaatti,<br />groteskit tyrannit ja viattomat uhrit<br /><br />Sivistysromaani: henkilö erehtyy, korjaa erehdyksensä, oppii<br />- alalaji: Taiteilijaromaani, Rakkausromaani<br /><br /><br />****<br />Dietrich Schwanitz: Sivistyksen käsikirja<br />KANSOJEN LUONNEHDINTA:<br /><br />(Ei pitäisi yleistää ja silti yleistämme...)<br /><br />USA<br />liberaalit arvot, yksilöllisyys, tehty muuttopäätös!<br />naisopettajat ja uusi kieli integroivat lapset<br />isänmaalliset lippurituaalit integroivat uuteen maahan<br />Uusi Alku Aina mahdollinen, avoin tulevaisuus, amer. unelma!<br />yhteisö maksaa sheriffin palkan - oikeus myös panna viralta!<br />pioneeriaika, uusista tulokkaista ajatellaan ensiksi hyvää!<br />taloudelliset nimet: Herbert on Herb, Joe, Bill... lyhennetään,<br />koska toisen nimeä toistellaan usein puheessa<br />amerikkalainen on Optimisti. Melankolia vierasta!<br />Aina uusi alku! Selvitä vain ongelma<br />vapaat uskonnonmarkkinat<br />tietämättömyys=viattomuus, Eurooppa unohdettiin,<br />aloitettiin puhtaalta pöydältä!<br />Innostus!!!, ihastuneisuus, liioittelu!<br />jo 5 min. keskustelun jälkeen: Yhteisiä Suunnitelmia! ideoita!<br />uuden ihmisen kanssa: "Tulkaa joskus meille kylään"<br /><br />BRITANNIA (USA:n vastakohta)<br />kaikki sidoksissa historiaan<br />herrasmieskulttuuri aateli+porvaristo<br />itsehillintä!!!, jäykkä ylähuuli<br />kaikkea vähätellään, understatement<br />huumori on keino selviytyä ristiriidoista, itseironia!!<br />"We agreed to disagree"<br /><br />RANSKA<br />keskusjohtoisuus, Pariisi<br />yhteinäinen opetussuunnitelma<br />kohteliaisuussäännöt, pakolliset fraasit!!!<br />Overstatement-paatos, teatraalisuus!!<br /><br />ESPANJA JA ITALIA<br />Kunnia! häpeäyhteiskunta! (vs. syyllisyysyhteiskunta)<br />suurpiirteisyys ajankäytössä on osoitus ihmisen vapaudesta<br />teatraalisuus, eleganssi<br /><br />SVEITSI JA HOLLANTI<br />protestanttisuus, porvarismi, normiusko<br />järjestys, pedanttisuus, siisteys, tarkkuus, luotettavuus<br /><br />Kotitehtävä: Entäpä Suomi?<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6068219185126799861?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-77394006947511182522010-07-27T14:56:00.001+03:002010-07-27T14:58:05.461+03:00Booker-palkinto jäi Britanniassa kerran sääntömuutoksen vuoksi jakamatta, muistaakseni vuonna 1970. Nyt on virinnyt ajatus jakaa kunnia jälkikäteen jollekin puuttuvan vuoden edustavalle kirjalle. Ehdokkaiden kärkeen on noussut varhain kuollut trinidadilaissyntyinen kirjailija Shiva Naipaul (1945-1985), Nobel-palkitun ja myös Booker-voittajan V.S. Naipaulin (s. 1932) pikkuveli.<br /><br />Voittaja olisi mieluinen. Omistan Shiva Naipaulin kelpo matkakirjan "North of South. An African Journey". Olen lukenut v. 1985 ainoan romaanisuomennoksen 'Kuuma maa'. Luin v. 1990 teoksen "An Unfinished Journey" sekä aivan äsken 'Beyond the Dragon's Mouth. Stories & Pieces' (1984) British Councilin kokoelmasta Helsingin Rikhardinkadun kirjaston ullakolta.<br /><br />Nimikertomuksessa Naipaul kuvaa elämäkerrallisesti lapsuusvuosiaan Port of Spainissa. Perässä seuraavat varhaisimmat tarinat, joissa näkyy mainiosti, miten Naipaul poimi tosielämästä henkilön ja tapahtuman, sirpaleen, josta hän kehitti pienen kertomuksen. Matkakertomuksissaan Naipaul vieraili mm. Teheranin yläluokan parissa juuri ennen shaahin kukistumista. Hienostorouvat väittivät kuolevansa, jos eivät pääsisi silloin tällöin matkustamaan Pariisiin. Selviytyivätköhän he pakolaisiksi vai joutuivatko hunnutetuiksi?<br /><br />Shiva Naipaulin tuotannoksi kertyi yksi kokoelma, 3 romaania, 2 non-fictionia ja yksi postuumi teos. (Olen lukenut 4/7.) Hän oli nopea lukija, hidas kirjoittaja. "Veljesi on kirjoittanut sinunkin kirjasi", epäiltiin, kuten Hietamiestä Hietamiehen kirjoista, toisen ja toisen. Veljesten isä oli toiminut sanomalehden toimittajana. Viimeisenä vuotenaan Oxfordissa Shiva aloitti lauseen... ja katsoi uteliaisuudesta miten pitkälle se etenisi. Kahdessa vuodessa valmistui kirja. Shiva putkahti yliopistosta ulos "equipped to do nothing!"<br /><br />'Päättymättömästä matkasta' ulkomuistiini on tarttunut englanninkielisiä virkkeitä, joita en ole unohtanut, runollisina, tarpeeksi yksinkertaistettuina ilmaisuina taikka yleismaailmallisesti koskettavina epätoivon kuvauksina?<br /><br />"I have made nothing of my life! The women have been the stronger ones. It is often like that in (Sri) Lanka. Is it like that in your island as well?" "Tissa says one day he will kill himself and I believe him. I do what little I can for him in the meantime."<br /><br />Shiva Naipaul kuoli sydänkohtaukseen 40-vuotiaana 1985. Gummeruksen Tietojätiltä (2001) menivät veljekset sekaisin, sillä se merkitsi Vidiadhar Surajprasad Naipaulin elinvuosiksi 1932 - 1985, luonnehtien tätä: "Viime vuosien kansainvälisesti arvostetuimpia alallaan." V.S. elää ja sai ottaa vastaan kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 2001.<br /><br />Nautittavin V.S. Naipaulin romaani oli 'Täysinoppinut hieroja' (1957). Omistan kertomuskokoelman 'Miguel-kadun väkeä' (1959). Varhaistuotanto oli humoristisen elämäniloista ja pisteliään ironista kuvausta Karibian meren saarelta, myöhempien kirjojen sävyt synkkenivät. V.S. Naipaul on lähestyessään kahdeksaakymppiä ilmoittanut lopettaneensa kirjoittamisen. Jotakin hän kirjoitti vielä Nobelin saatuaankin. Olen lukenut hänet teoksistaan seuraavat 17:<br /><br />Vapaassa maassa (luin -74)<br />Gerillat (-80)<br />The Middle Passage (-80)<br />Täysinoppinut hieroja (-80)<br />Miguel-kadun väkeä (-80)<br />Vallan hinta (-81)<br />Joki tekee mutkan (-82)<br />Overcrowded Barracoon (-83)<br />Matka islamin maailmaan (-83)<br />Talo Mr. Biswasille (-85)<br />Finding the Centre (-90)<br />Saapumisen arvoitus (-92)<br />A Way in the World (-98)<br />Elämän kuva (-02)<br />Islamin äärillä (-03)<br />Lumotut siemenet (-07)<br />Reading & Writing (-09)<br /><br />Vieläköhän löytäisin muutamia?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7739400694751118252?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-27284805293836548712010-07-27T14:48:00.002+03:002010-07-27T14:56:15.656+03:00Richard Dawkins: Jumalharha - The God Delusion (2006) on Huikean Hyvä Kirja. Sen on vuonna 2007 suomentanut Kimmo Pietiläinen. Spektri on skeptri ja muitakin kirjoitusvirheitä 'Terra Cognitan' kiireisissä kirjoissa vilisee, mutta pääasiana on tehokkaan runsas tiedekirjojen suomentaminen.<br /><br />Olen lukenut Richard Dawkinsia ennenkin: "Sokea kelloseppä", ystäväänsä Christopher Hitchensia: 'Jumala Ei ole suuri', kristillistä kriitikkoaan Alister McGrathia: "Ateismin lyhyt historia" ja "Dawkinsin jumala" sekä vielä toista kristillistä kriitikkoaan David Robertsonia: "Kirjeitä tohtori Dawkinsille". Ainakin nämä. Kritiikit eivät olleet lainkaan vakuuttavia vaan jäivät heikoiksi vänkäyksiksi. Parhammillaan ainoastaan joku amerikkalainen 'vapaa-ajattelijoiden' johtajatar osoitettiin turmeltuneeksi rikolliseksi.<br /><br />Jumalharha oli vetävimmin kirjoitettu. Oli pakko lukea yhdeltä istumalta sata ensimmäistä sivua! Alkoi kiskoa kuin höyryjuna. Sitten jo vähän herpaannuin.<br /><br />USA on ehkä maailman uskonnollisin maa. 95 % amerikkalaisista väittää uskovansa, että kuoleman jälkeen astutaan taivaaseen jne. Amerikassa mikään TV-yhtiö ei suostu näyttämään Dawkinsin dokumenttifilmiä, koska jenkki-yleisö kaiketi raivostuisi kuin muslimit Teheranin torilla!<br /><br />Brittiläisessä lautapelissä 'Cluedo' on epäiltynä hahmona monien maiden erikielisissä versioissa "Pastori Vihreä", mutta USA:ssa hän on vain "Mr. Green", etteivät TV-papit pillastuisi, nämä jotka saarnaavat TV:ssä: "Rukoilkaamme & Lähettäkää Paljon Rahaa Mulle Tänne Heti!"<br /><br />Ambrose Bierce määritteli Devil's Dictionaryssaan loistavasti: "Rukous on toive että Jumala kumoaisi maailmankaikkeutta koskevat luonnonlait jonkun yksittäisen hepun hyväksi, kun tämä on juuri myöntänyt olevansa viheliäinen roisto." Noin ulkomuististani.<br /><br />Tarkistan kirjasta: "Rukoilla = Sen pyytämistä, että maailmankaikkeuden lait mitätöidään yhden anojan hyväksi, vaikka tämä on tunnustanut kelvottomuutensa!" Ambrose Bierce. (s. 76 Dawkins)<br /><br />Itse taidan olla kulttuurikristitty. Voltairen ajatuksen mukaan: Jos Jumalaa ei ole, hänet täytyisi keksiä. Ihminen luo Jumalan omaksi kuvakseen. Fiksuilla on fiksu jumala ja mänteillä on mäntti jumala. Kristityillä on esikuvanaan jumalallisen hyvä Jeesus.<br /><br />Suomalainen nyrkkeilijä kääntyi muslimiksi, koska heidän jumalansa osoittaa VOIMAA vaatimalla ihmiset ryömimään maassa 5 kertaa päivässä! No sepä kuvasi hyvin nyrkkeilijän kuten ehkäpä arabipaimentolaistenkin ajatusmaailmaa!<br /><br />Dawkins vertaa Jumalaa lapsilla esiintyviin "mielikuvitusystäviin". Hyvä vertaus! Aikuisillakin voi olla sellainen! Joskus sellaista saattaa kaivata, jollei usein. Muutamat ihmiset enemmän. Yksinäisen ainoa ystävä ja juttukaveri voi olla mielikuvituksen Jeesus. "Mitä Jeesus tekisi?" on joillakuilla tapana pohtia neuvokseen ongelmatilanteissa. Kosminen yksinäisyys kylmäisi joskus ilman kuvitelman hattaraa?<br /><br />Jos maalaiskunnissa ei olisi pystyssä vanhoja puukirkkoja ja keskiaikaisia harmaakivikirkkoja, mitä arvokasta niissä olisi? Lainajyvästö kotiseutumuseona?<br /><br />Pidän tyhjistä kirkoista, katselen niitä mielelläni, istunkin hetken, jos ehdin. Kirkkorakennus henkii historiaa, neutraalisti, ei hyvää tai pahaa, vaan elämän kulkua. Kirkot palavat tulessa tai sortuvat maanjäristyksissä.<br /><br />En harrasta enkä arvosta rituaaleja, mutta pari sellaista voi olla mielekkäitä (kolmantena ja kyseenalaisimpana kirkkohäät). Lapsen kaste on ensimmäinen virallinen arvostuksenosoitus uudelle ihmisen taimelle! Hänet nimetään julkisesti ihmisyhteisön jäseneksi. Nolottaa hieman nykyaikana yleisten pakanalasten puolesta.<br /><br />Kuollut siunataan arvokkaasti, historiallisen tavan mukaan, eikä vain tuhkata ja kuopata. Oli surkeaa katsoa Porkkalassa rauhan aikana varuskunnassaan runsaasti kuolleiden neuvostosotilaiden tylyjä punatähtiä hautakivessä, vaikka makuasiahan se toki. Joku "vapaa-ajattelijoiden" puhujako lausuisi muutaman sanan kuolleen toverin muistoksi?<br /><br />Rippikouluikäisenä ostin tasku-Kalevalan protestiksi taskuraamatuille. Jumala-käsite voisi olla yhtä hyvin muinaissuomalaisten Ukko kuin muinaisten juutalaisten Jahve. Kristityille tärkeintä on lähinnä Jeesus, ehkäpä täydennettynä Pyhän Franciscuksen, Tolstoin, Dostojevskin, Gandhin ja Martin Luther Kingin kaltaisten näkijöiden ajatuksilla. Mikseipä myös Buddhan, Kungfutsen, Laotsen ja intiaanipäällikkö Seattlen valituilla ajatuksilla.<br /><br />Kalevala tai raamattu eivät ole välttämättä yhtä viihdyttäviä kuin "Vapaa-ajattelijoiden" tilalle jakamat pornolehdet, mutta kulttuurisesti arvokkaita, pitkäikäisiä historiallisia fiktioita.<br /><br />Päätin äsken kokeeksi lukea sattumanvaraisen osion raamatusta. Sormi osui profeetta Hesekieliin. Luin kymmenkunta sivua ja totean pikatuomiona, että vanha testamentti sietäisi poistaa kokonaan raamatusta. Sen voisi korvata myöhemmillä filosofeilla.<br /><br />Dawkins jakaa uskovaisuuden, agnostisuuden ja ateismin asteikolla seitsemään luokkaan:<br /><br />1) Uskoo 100 % Jumalan olemassaoloon. Mikään todiste ei voi horjuttaa.<br />2) uskoo esim. 85 %<br />3) uskoo yli 50 %<br />4) täydellisen puolueeton agnostikko: 50-50, <br />5) epäilee yli 50 %<br />6) epäilee esim. 85 %<br />7) sataprosenttinen ateisti.<br /><br />Itsensä Dawkins laskee välille 6-7, mikä sopisi varmasti monelle, minullekin. Luonnontiede ei tarvitse Jumalaa, mutta ihmisellä voi olla tarvetta ajatella prosentinkin todennäköisyyttä, vastaavasti kuten jotkut lottoavat toivoen, ei prosentin, vaan vain 1/15'000'000 todennäköisyydellä (0,00000006 %) päävoittoa? Tai enpä ole ikinä lotonnut enkä veikannut.<br /><br />Väite että "Jumalaa ei ole" on tieteellisesti todistamaton, mutta väitettä "Jumalaa ei todennäköisesti ole" voidaan perustella tieteellisesti.<br /><br />Mainiosti Dawkins huomauttaa, miten kristinuskonto on monijumalaistunut, vaikka hokeekin "yksijumalaisuutta". Katolisilla varsinkin Neitsyt Maria on neljäntenä, jopa tärkeimpänä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ohessa. Lisäksi tulevat tuhannet pyhimykset, joita Karol Wojtyla - paavi Johannes Paavali II - nimitti lisää enemmän kuin kukaan koskaan. Yksi vai lauma jumalia, mikä siinä tärkeää?<br /><br />Kaunis kristinuskon ajatus on: "Jos sinulla olisi uskoa sinapinsiemenen verran..." Sellainenpa on hyvä uskon määrä, eikä eniten vouhottaminen. George Bush Senior kehui, että hän hokee Jumalan nimeä puheissaan kaksi kertaa useammin kuin vastaehdokkaansa Michael Dukakis, joten hän on parempi kristitty! No päinvastoin! Mielestäni 98-99 %:n ateisti voisi pitää itseään kelpo kristittynä.<br /><br />Kristinusko on ihmisen toive hyvyydestä ja ylevyydestä, vastoin todennäköisyyksiä. Kristinuskon ydin on paradokseissa. Kristinusko ei ole luonnontieteiden maailmasta vaan kristinusko on näennäisesti järjetön väite. Pyhä Paradoksi!<br /><br />Jeesus esitti n. 150 paradoksia. Vaivauduin eräänä pääsiäisenä laskemaan ne, minkä johdosta jouduin lukemaan kaikki evankeliumit. Näennäisesti "järjettömät" kehotukset kiehtovat: Älä kosta pahaa pahalla vaan vastaa pahaan hyvällä! Se on ihmiselle usein saavuttamaton tavoite, mutta sitä kauniimpi! Joskus siitä näkee esimerkkejä. Sinapinsiemenen verran.<br /><br />Dawkinsin kirjan voisi palkita vuoden kristillisenä kirjana. Seurakuntavaalien alla ehdokkaiden sopisi kertoa monenko prosentin kulttuurikristittyjä he ovat, jolloin äänestäjät pystyisivät tekemään päätelmiään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2728480529383654871?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-27406659241931079352010-07-27T14:30:00.003+03:002010-07-27T14:47:43.531+03:00Mauno Saari: "Haavikko-niminen mies", 543 sivua, Otava 2009, on elämäkerta, joka on jännittävämpi kuin hyvä dekkari!<br /><br />Aloin ensin lukea takaperin, lyhyt luku kerrallaan. Sillä jännittävintä oli päähenkilön kuolemaa edeltänyt aika ja kuolema. Arvoitusdekkari, mikä vei Haavikon? Syksyllä 2008.<br /><br />Mauno Saari (s.1947) on taitava kirjoittaja, Haavikkoakin imitoidessaan, mitä ei väitä osaavansa tai tekevänsä, Paavo Haavikon (1931-2008) vuosikymmeniä tuntenut kustannustoimittaja, työtoveri, päätoimittaja, oppipoika, uskottu ystävä, luotettu elämäkerturi.<br /><br />Vuosikausien kuluessa Haavikko avautui kirjoittajalle lukemattomissa keskusteluissa, yölläkin hätiin kutsuttuna. Miten lähelle Saari onkaan päässyt yksinäistä, erakoitunutta ja eristettyä Haavikkoa, verrattuna vaikkapa etäiseen, kirjallisiin lähteisiin perustuneeseen Panu Rajalan Waltari-elämäkertaan. Haavikon nukahdettua Saari kirjoitti muistiinpanonsa keskusteluista.<br /><br />Paavo Haavikko oli vaikeaselkoinen oraakkeli. "Ei, siis kyllä!" Olisiko osuvampaa nimeä Haavikon teokselle? Hän asettui kaikkien alojen asiantuntijaksi kuten Taavi Ankka.<br /><br />Haavikko oli dramaattinen henkilö raivokohtauksineen, väkivaltainen tavaroiden rikkoja. "Hyvä kun ei tappanut ketään." Tarvitaan Mauno Saari selittämään tapahtumia ja ajatuksia. Kärsikö Paavo Haavikko lievästä autismista, Aspergerin syndroomasta?<br /><br />"Aspergereista" tulee mieleeni ihmiset, joiden yksipuolisia kiinnostuksenkohteita ja puheenaiheita täytyy muiden yrittää rajoittaa. Miten usein kohteena on Aku Ankka? "Aku Ankasta saa puhua enintään 15 minuuttia päivässä!" Muistan Paavo Haavikon pillastuneen puuttumaan sellaiseenkin skandaaliin, että Mikki Hiiren ja Hessu Hopon valkoiset kasvot oli alettu värittää vaalean ruskeiksi Aku Ankka -lehden sivuilla! Haavikko hävisi, väritys jatkui.<br /><br />Saaren teoksen kiinnostava valokuvasarja osoittaa päähenkilön järkyttävää vanhenemista, lihomista ja harmaantumista, viimeisiin kuukausiin saakka. Tuolit hajosivat alta ja Haavikko kaatuili. Miten ikonisiksi mieleeni olivatkaan jääneet lehdistä vuosia tai vuosikymmeniä vanhat kuvat Haavikosta, tai vaikkapa Jukka Puotilan imitaatiot: "Minä menen pois!" Lapsuuden puhevika ja koulukiusaaminen vaikuttivat Haavikon persoonaan?<br /><br />Haavikko-kirjaan sisältyy monta rankkaa ennenaikaista kuolemaa. Ensimmäinen puoliso Marja-Liisa Vartio (1924-1966) lähti kuumeisena uimaan. Rääväsuinen esikoistytär Johanna (1955-1995) lähti alkoholistiparantolasta lomalle linja-autolla, mutta luiskahti auton alle. Hänen kuolinpäivänsä oli sama kuin äitinsä, kesäkuun 17. Työpaikalta Otavasta isketty salarakas Marja Kemppinen (1942-1994) kuoli syöpään. Työtoverista ja runoilijakollegasta Jukka Kemppisestä (s.1944) tuli vihamies. Kustantaja Kari Reenpää ampui itsensä 1968.<br /><br />Kirjaan sisältyvät Otavan vaikeimmat vuodet konkurssin partaalla. Haavikko oli keskeinen Reenpäiden sukuyhtiön pelastaja, mutta jätettiin osattoman poikapuolen asemaan. Sukuyhtiön hyväksi ei kannata rehkiä ellei älyä naida sukuun!<br /><br />Haavikko loi ilmeisesti omaisuutensa taitavilla kiinteistökaupoilla, osittain Raimo-veljensä kanssa. Ihmetyttikin, miten Art Housen kaltainen kustantamo saattaisi olla kovin tuottoisa, olkoonkin kylkeen ostettuina Business Books sekä sarjakuvakustantamo Jalava.<br /><br />Avioehdon tehnyt aviomies sijoitti omat tulonsa omaisuudekseen ja antoi toisen vaimonsa enimmäkseen maksaa elämisen juoksevat kulut? Kun leski pyysi perinnöksi 100'000 euroa kuolinpesän 3,5 miljoonan euron omaisuudesta, hän ei saanut senttiäkään. Poikapuoli ei vastannut.<br /><br />Paavo Haavikkoa hoidettiin ajoittain eri sairaaloissa jo vuodesta 2005 alkaen, kunnes hän kuoli lokakuussa 2008. Sydän oli surkeassa kunnossa, diabetes huonossa hoidossa.<br /><br />Omaishoitaja, 3,5 miljoonan euron ainoa perijä, pyrki elämäkerran tietojen mukaan suojelemaan tai eristämään potilasta ulkopuolisista tuttavista. Kaksi puoltahan asialla toki on: a) sensaatioita saalistetaan, ulkopuoliset voivat yrittää monin tavoin hyötyä heikentyneestä kuuluisasta potilaasta, mutta b) sairaalassa on tylsää lojua yksin, ilman tekemistä, ilman keskustelemista, erityisesti älykkään, nerokkaan ihmisen, jolla olisi paljon sanottavaa.<br /><br />Perushoitajien jutut "Paavo syöpäs nyt reippaasti..." eivät riitä virikkeeksi, vaan älykkäiden ystävien jokapäiväinen seura piristäisi! Paavo toivoi, että Lassi Nummi ja Mauno Saari kävisivät, mutta lähiomainen kielsi hoitajia päästämästä vieraita potilasta häiritsemään, eikä potilas jaksanut enää pitää puoliaan.<br /><br />Tarina on vallankaappauksista surullisen tuttu: Jeltsin valitsi Putinin vallanperijäkseen, Putin eristi Jeltsinin kultaiseen häkkiin kotiarestiin. Paavo Haavikolta oli viety avaimet firmaan ja kotiin. Ovikelloa ei korjattu.<br /><br />Tarinaan sisältyy myös "sukuvihaa villissä lännessä", koston kierre? Onko nykyaikana ihmisiä jotka vihaavat toisiaan? Vuosikymmeniä sitten huomasin yleisönosastojen keskusteluissa tunnettuja taistelupareja, jotka järjestelmällisesti nälvivät toinen toistaan. Olen unohtanut nimiä, voisin joskus etsiä ne päiväkirjoistani.<br /><br />"Viha sammumaton" otsikoi Hesarin kulttuuriosaston palsta 'Huutoja ja kuiskauksia' espoolaisen lukion äidinkielen lehtorin, turkulaisen filosofian maisteri, valtiotieteen lisensiaatti, rock-antropologi Timo Saarniemen (1942-2005) mielipiteen sosiologi Arto Norosta.<br /><br />Raastuvanoikeus tuomitsi Haavikon kustannusyhtiön korvauksiin tekijänoikeuksien rikkomuksesta. Hovioikeus tuomitsi lisäksi kovia sakkoja Jukka Kemppisen ollessa hovioikeudenneuvoksena. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, siis huonon.<br /><br />Kostoksi "Kemppisen kostolle" Haavikko puolestaan avoimesti kertoi (vastoin ystävien neuvoja) omaelämäkerrassaan 'Prospero' aviorikoksestaan Kemppisen vaimon kanssa. Olen lukenut sekä 'Prosperon' että Kemppisen muistelmakirjan 'Elämän varjo'.<br /><br />Perillisen asianajajana, yrittämässä estää Mauno Saarta julkaisemasta erinomaista, täyteläistä elämäkertaa, jonka Paavo Haavikko kaiketi itse toivoi Mauno Saaren hänestä kirjoittavan, on yllättävästi toiminut Paavo Haavikon vanha vihamies Jukka Kemppinen.<br /><br />Entäpä Paavo Haavikon vihanpurkaukset? Tuomas Anhava oli vuosikymmeniä hänen ystävänsä. Kerran Anhava joutui puhelimessa pyytämään: "puhutaan asiasta sitten kun olet selvin päin": Haavikko suuttui ja lopetti ystävyyden.<br /><br />Samaan tapaan kerrotaan Kari Suomalaisen suivaantuneen Hesarin päätoimittajaan, jonka työhuoneessa hän oli vuosikymmeniä jutellut, viihtynyt ja kehitellyt piirrosideoita, kun Tikkanen erehtyi pyytämään, että Kari jättäisi neekeri-mielipiteensä heidän keskustelujensa ulkopuolelle? Suomalainen suuttui ja lopetti kaiken keskustelun Heikki Tikkasen kanssa, loppuiäkseen.<br /><br />Paavo Haavikon mielestä Pentti Linkola on hänen itsensä kaltainen optimisti ja rehellinen näkijä, joilla on kysyntää, mutta joita ei uskota (s. 308).<br /><br />Saaren kirja kertoo, miten kirjailija Bo Carpelan hankki Suomeen Nobelin jälkeen arvokkaimpana pidetyn kirjallisuuspalkinnon, amerikkalaisen Neustadtin, vuonna 1984. Epäitsekäs Carpelan ei hankkinut palkintoa itselleen vaan Paavo Haavikolle.<br /><br />Haavikko arvosteli rajuin sanankääntein presidentiksi Elisabeth Rehnin sijasta valittua ei-akateemista kansakoulunopettajaa, jonka ensimmäisiä tehtäviä vuonna 1994 oli nimittää Haavikko akateemikoksi. Presidentti tosin kyseli asiantuntijoilta, olisiko muuta kirjailijaa Haavikon tilalle, muttei ollut. Haavikkoa itseään puuhattiin älymystön presidenttiehdokkaaksi.<br /><br />Haavikkoa on sanottu Suomen yliarvostetuimmaksi kirjailijaksi. Voitettuaan kirjallisuuspalkinnon hän jätti kiittämättä, koska eihän hän saanut lahjaa vaan voitti omilla ansioillaan kilpailun! Onhan palkinnoista kieltäytyjiä nähty ennenkin: "Otan pelkästään palkintoon kuuluvat rahat!" Kehuttiinpa ranskalaista sammakkofilosofia (v. 1964) "Nobelin palkinnosta kieltäytyneeksi".<br /><br />Haavikon elämäkerta ei selvitä kaikkia kummallisuuksia: mitä murskattavaksi asiallisesti kuuluva gruusialaisen diktaattorihirviön patsas tekee Kirkkonummella akateemikon pihamaalla? Hiippailiko spykiatri ja entinen stalinisti-kommunistien kansanedustaja, entinen Kajanoja ja Idänpään-Heikkilä, sittemmin Turpeinen-Saari, sairaalassa Haavikkoa terapoimassa, Paavo Haavikon pojan vaimoksi tekeytyneenä, kuten oli väitetty?<br /><br />Runsaan viidensadan sivun jälkeen tuntuu, että Haavikko on nyt loistavasti loppuunkäsitelty, kuten aikoinaan Anna-Leena Härkösen kuollut Killi-sisko, mutta kirjallisuuden tutkija ei Mauno Saari väitä olevansa eivätkä kirjallisuusarkistot hänelle auenneet pääperillisen kiellon vuoksi. Toisellekin versiolle Haavikon elämästä jää kai sitten tilaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2740665924193107935?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-2816706791531985242010-07-27T14:27:00.001+03:002010-07-27T14:29:39.544+03:00Aloitin 13-vuotiaana lukupäiväkirjan pitämisen ja samalla hetkellä lukemisessani tapahtui varsin voimakas siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten seikkailukirjoihin. Voinpa sen kuvata kirjalistoillakin. Luetteloin jälkikäteen aikaisemmin lukemani lastenkirjat, ainakin mitkä muistin:<br /><br />1) Vuosina 1965-1971 n. 7-13-vuotiaana lukemani poikakirjat (n. 322 kpl)<br />Joukossa oli jo muutama aikuistenkirjakin (AIK)<br /><br />Aapeli: Koko kaupungin Vinski<br />Aapeli: Vinski ja Vinsentti<br />Aardenburg: Musta ratsastaja<br />Ahlrud, Sivar: Kaksoisolennon arvoitus YM. 3 kpl<br />Berg, Bengt: Arizonan Kallen poika<br />Bergen, Bertie: Salaperäinen osakeyhtiö<br />Billow, Jan Ivar: Aaveprikaati<br />Billow, Jan Ivar: Sininen naamio<br />Blyton, Enid: Viisikko-kirjat, 21/21.<br />Blyton, Enid: Seikkailujen laakso<br />Blyton, Enid: Seikkailujen linna<br />Blyton, Enid: Seikkailujen meri<br />Blyton, Enid: Seikkailujen saari<br />Blyton, Enid: Teatterikissan salaisuus YM. n. 10/15<br />Bonzon, G: Kuusi kaverusta<br />Bonzon, G: Kuusi kaverusta Scotland Yardissa<br />Buchan, John: Sinisen antiloopin lähde<br />Buchan, John: Suuren käärmeen luola<br />Buckeridge, Anthony: Jennings koulussa<br />Buckeridge, Anthony: Jennings salapoliisina<br />Buckeridge, Anthony: Jenningsin maja<br />Buckeridge, Anthony: Jennings kiipelissä<br />Buckeridge, Anthony: Jennings oli sitä mieltä<br />Buckeridge, Anthony: Kiitos Jenningsin<br />Buckeridge, Anthony: Ystävämme Jennings<br />Buckeridge, Anthony: Jenningsin päiväkirja<br />Buckeridge, Anthony: Jennings luonnontieteilijänä<br />Buckeridge, Anthony: Jenningsin hyvät päätökset<br />Buckeridge, Anthony: Jennings, kukapa muu<br />Bulwer-Lytton, E: Pompeijin viimeiset päivät<br />Burroughs, Edgar Rice: Tarzan-kirjat (15 kpl)<br />Burroughs, Edgar Rice: Marsin sankari<br />Burroughs, Edgar Rice: Venus-sarja<br />Clavell, James: Kuningasrotta (AIK)<br />Cody, N.F: Buffalo Billin seikkailut<br />Cooper, J.F: Hirventappaja<br />Cooper, J.F: Viimeinen mohikaani<br />Cooper, J.F: Haukansilmä<br />Cooper, J.F: Ruohoaavikko<br />Curwood, James Oliver: Aarteenetsijät<br />Curwood, James Oliver: Sudenpyytäjät<br />Dahn, Felix: Taistelu Roomasta<br />Defoe, Daniel: Robinson Crusoe<br />Dominik, Hans: Nuori reportteri<br />Dumas, A: Monte Christon kreivi I - III<br />Dumas, A: Musta tulppaani<br />Edström: Kristoffer Kolumbus - Amerikan löytäjä<br />Ellis, Edward S: Nopsajalka<br />Ellis, Edward S: Väijytys Ohiossa<br />Etto, Jorma: Väärää rahaa<br />Falconer, Bertil: Pizarron varjo<br />Ferry, Gabriel: Metsäsissi<br />Finnemore, John: Robin Hood<br />Fleischman, Sid: Haamu keskipäivän auringossa<br />Fleischman, Sid: Kastanjakulkuri ja suuri veijari<br />Footner, Hulbert: Turkiskuninkaan perintö<br />Forester, C.S: Hornblower Suomenlahdella<br />Forester, C.S: Hornblower vankeudessa<br />Frazee, Steve: Zorro<br />Frazee, Steve: Zorro taistelee<br />Frazee, Steve: Zorro ja kaksoisolento<br />Frazee, Steve: Zorro ja kotkansulka<br />Frazee, Steve: Zorro jatkaa taistelua<br />Frazee, Steve: Zorro - naamio putoaa<br />Friis-Baastad, Babbis: Kunniasanalla<br />Haggard, H. Rider: Kuningas Salomonin kaivokset<br />Hakkarainen, Olavi: Hopeasormus<br />Hamre, Leif: Lentokone kadoksissa<br />Hamre, Leif: Hyppää, Petter<br />Hamre, Leif: Valmis lentoon<br />Harjulehto, Seppo: Marsin salaisuus<br />Hedin, Sven: Aasian karavaaniteillä (AIK)<br />Holmberg, Åke: Totte Svensson<br />Honka, Aaro: Juanikkaat virtaheposet<br />Honka, Aaro: Viakkaat vaeltajat<br />Honka, Aaro: Annos rautaa<br />Honka, Aaro: Iloinen internaatti<br />Honka, Aaro: Neljä neropattia<br />Honka, Aaro: Pikatoimisto Pamaus<br />Honka, Aaro: Riuska ratsupartio<br />Honka, Aaro: Roope ja romukauppa<br />Honka, Aaro: Suurleirin seikkailijat<br />Household, Geoffrey: Kymmenentuhannen paluu<br />Hughes, Thomas: Tom Brownin kouluvuodet I - II<br />Hänninen, Kaarlo: Jäämeren sankari<br />Ilmari, Osmo: Uhka avaruudesta<br />Ilmari, Osmo: Kadonneet kuussa<br />Ilmari, Osmo: Siriuksen lähettiläs<br />Ilmari, Osmo: Planeetta Logos<br />Ingman, A.E: Rimpisuon usvapatsas<br />Ingman, A.E: Kahden taalarin raha<br />Ingvar: Bill Brandon ja kultarosvot<br />Ivalo, Santeri & Wilkuna: Suomalaisia sankareita I - II<br />Jauhiainen, Lauri: Kun isä lähti sotaan<br />Johns, W.E: Biggles autiomaassa<br />Johns, W.E: Biggles ja öinen vieras<br />Johns, W.E: Biggles ja kadonneet rubiinit<br />Johns, W.E: Biggles sukellusvenejahdissa<br />Johns, W.E: Biggles tuoreilla jäljillä<br />Juntti, Jarkko: Ajomiina<br />Jylhä, Heikki: Delawaren pojat<br />Karilas, Tauno: Käärmeenpesä<br />Karilas, Tauno: Nokinen jälki (AIK)<br />Karpio, Sulo: Masto-Jaakko (3 kpl)<br />Kellberg, Aarno: Koljonvirran sissit<br />Kemppi, Usko: Sissinä lainavaatteissa<br />Kent, Louise Andrews: Marco Polon matkatoveri<br />Ketola, Pentti: Vaskisen vangit<br />Kipling, Rudyard: Meren urhoja<br />Knight, Eric: Lassie palaa kotiin<br />Koivistoinen, Eino: Etelämeren valloittaja<br />Kokki, Aira: Ankkurin salaisuus<br />Korpijaakko, Jaakko: Rooman poikia<br />Kullman, Harry: Pihojen sota<br />Kullman, Harry: Punaiset sotapolulla<br />Kullman, Harry: Salainen tehtävä<br />Kästner, Erich: Lentävä luokka<br />Kästner, Erich: Pojat salapoliiseina<br />Lahti, Arto: Vaaksa vaaraa<br />Lappi-Seppälä, Jussi: Stålhandsken kasvinkumppani<br />Lehtinen, Hannu: Kersat eivät kursaile<br />Lehtinen, Hannu: Vettä sakeampaa<br />Lewis, C. Day: Luostarinkujan väijytys<br />Lie, Bernt: Sven Hankatuuli<br />Lilius, Aleko: Ahmed ja kultaraha<br />Lindgren, Astrid: Yksityisetsivä Kalle Blomkvist<br />Lindgren, Astrid: Kalle mestarietsivä<br />Lindgren, Astrid: Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä<br />London, Jack: Aavoilla ulapoilla<br />Louhivuori, Verneri: Samppa ja me<br />Lundgren, Max: Jännitys on punaista<br />Malot, Hector: Koditon<br />Marryat, Frederick: Perämies Pirteä<br />Marryat, Frederick: Nuori kadetti Simple<br />Marryat, Frederick: Uudisasukkaat Kanadassa<br />Martinheimo, Asko: Tulvaniityn päämaja<br />Martinheimo, Asko: Melkein seitsemän<br />Martinheimo, Asko: Polttaa, polttaa<br />Mattson, Olle: Uponneen prikin päiväkirja<br />Mattson, Olle: Michel Merenkävijä<br />May, Karl: Hopeajärven aarre<br />May, Karl: Inkan testamentti<br />May, Karl: Aavikon halki<br />May, Karl: Afarahin jalokivet<br />May, Karl: Balkanin rotkoissa<br />May, Karl: Linnoituksen vanki<br />May, Karl: Viimeinen karavaani<br />May, Karl: Orjakaravaani<br />Merimaa, Kaarlo: Kräki-Kalle ja Limperi<br />Merimaa, Kaarlo: Takapihan sankareita<br />Merimaa, Kaarlo: Hylätty prikaati<br />Moilanen, Usko: Porkkanakesä<br />Molnar, Ferenc: Koulupoikia<br />Muuranto, Yrjö: Piilopirtin partio<br />Muuranto, Yrjö: Rajakylän teini<br />Nansen, Fridtjof: Hiihtäen poikki Grönlannin (AIK)<br />Niemann, A: Nuori buurisankari<br />Niemi, Ismo: Viidakko kapinoi<br />Ojala, Ossi: Valkoinen vaara<br />Penttilä, Simo: Huuto aavikolta<br />Penttilä, Simo: Punavyö<br />Penttilä, Simo: Kapteenin perintö<br />Penttilä, Simo: Taistelu kartanosta<br />Penttilä, Simo: Kuvernööri kukistuu<br />Penttilä, Simo: Geronimo<br />Penttilä, Simo: Gilan hirviö<br />Penttilä, Simo: Kaappaus intiaanivuorilla<br />Penttilä, Simo: Aavekaupunki<br />Penttilä, Simo: Salaperäinen käskijä<br />Penttilä, Simo: Kummitusratsastaja<br />Penttilä, Simo: Punavyö ja kostaja etelästä<br />Penttilä, Simo: Petturien salaliitto<br />Penttilä, Simo: Paholaisen lähetti<br />Penttilä, Simo: Rauniolinnan salaisuus<br />Puhakka, Jouko: Kaiskunkallio kestää<br />Puhakka, Jouko: Poika ilman paitaa<br />Puhakka, Jouko: Jyrkänpuron lohitarhurit<br />Puhakka, Jouko: Huippumaileri<br />Ranivaara, Jorma: Harakkalaivue<br />Rauta, Viljo: Niilo Grabben kasvinkumppani<br />Rautapalo, Tauno: Pena kertoo stoorin<br />Reid, Mayne: Kullankaivajia ja intiaaneja<br />Rekimies, Erkki: Turman korpit<br />Rekimies, Erkki: SOS - Haukikari<br />Rekimies, Erkki: Laatokan lentäjät<br />Rekimies, Erkki: Hopeakynsi<br />Rekimies, Erkki: Tuomo ja tykkivene<br />Riikkilä, Väinö: Viimeiset kaanit<br />Riikkilä, Väinö: Pertsa ja Kilu<br />Riikkilä, Väinö: Saarelta nousi savua<br />Riikkilä, Väinö: Lautalla yli Enonselän<br />Riikkilä, Väinö: Pertsa ja Kilu merellä<br />Riikkilä, Väinö: Pertsa ja Kilu kippareina<br />Riikkilä, Väinö: Adventuren viimeinen lasti<br />Riikkilä, Väinö: Punapää Iikka<br />Riikkilä, Väinö: Iikka ja Vili<br />Riikkilä, Väinö: Repa ja Väiski<br />Riikkilä, Väinö: Repa puskee sisulla<br />Rissanen, Veikko: Naarajärven jahtiyö<br />Roberts, Charles G.D: Tulen löytäjät<br />Ruhe, Christa: Manne ja villieläimet<br />Sauli, Jalmari: Amiraali Spoofin rumpalipoika<br />Scheutz: Kalle Looping iskee<br />Scheutz: Kalle Looping ja ilmarosvot<br />Schoultz, Karl von: Seikkailu Siinailla<br />Schoultz, Karl von: Seikkailu Suezilla<br />Scott, Robert: Kapteeni Scottin viimeinen matka<br />Seton, Ernest Thompson: Kaksi partiopoikaa<br />Severn, David: Viikon verran sankareina<br />Sienkiewicz, Henryk: Erämaan halki<br />Sienkiewicz, Henryk: Quo vadis (AIK)<br />Siippainen, Olavi: Opossumi ja IV A<br />Southall, Ivan: Pakkolasku pimeään<br />Spring, Howard: Kesä karkuteillä<br />Stanley, Henry M: Kalulu<br />Starbäck, C. Georg: Engelbrekt Engelbrektinpoika<br />Steinmann, Elsa: Venetsian poika<br />Stevenson, R.L: Aarresaari<br />Stevenson, R.L: Musta nuoli<br />Stevenson, R.L: Ryöstölapsi<br />Stevenson, R.L: David Balfourin seikkailut<br />Stockton, Frank R: Perun kuninkaiden kulta-aarre<br />Stokke, Bernhard: Salaperäinen kivi<br />Suomela, Launo: Punainen pingviini<br />Syme, N.R: Se on tietysti Petteri<br />Tamminen, Juuse: Ensimmäinen marathon<br />Tamminen, Juuse: Rapolan kuninkaan vangit<br />Tamminen, Juuse: Salamiin voittajat<br />Tamminen, Juuse: Varjagien aarre<br />Tezner, Lisa: Musta veljeskunta I - II<br />Treller, Frantz: Kuningasten jälkeläinen<br />Tuovinen, Arto: Me hiivimme öisin<br />Tuovinen, Matti: Vakooja vastoin tahtoaan<br />Twain, Mark: Tom Sawyerin seikkailut<br />Twain, Mark: Huckleberry Finnin seikkailut<br />Twain, Mark: Tom Sawyer salapoliisina<br />Twain, Mark: Tom Sawyerin uudet seikkailut<br />Twain, Mark: Prinssi ja kerjäläispoika<br />Twain, Mark: Veren perintö (AIK)<br />Twain, Mark: Mississippi-virralla (AIK)<br />Twain, Mark: Koiran elämää (AIK)<br />Ulyatt, Kenneth: Punainen pilvi<br />Valentin: Amerikkalaisen kadonneet jalokivet<br />Valentin: Musta kilpa-auto<br />Valentin: Myöhästynyt valtamerilaiva<br />Valentin: Pikajuna 11.45<br />Vapaavuori, Lennart: Puolikuun liitto<br />Vapaavuori, Lennart: Salmikämpän pojat<br />Verne, Jules: Sukelluslaivalla maapallon ympäri<br />Verne, Jules: Tsaarin kuriiri<br />Verne, Jules: Kapteeni Grantia etsimässä<br />Verne, Jules: Kapteeni Grantin lapset<br />Verne, Jules: Kahden vuoden loma-aika<br />Verne, Jules: Matka kuuhun<br />Verne, Jules: Kuun ympäri<br />Verne, Jules: Maapallon ympäri 80 päivässä<br />Verne, Jules: Viisi viikkoa ilmapallossa<br />Verne, Jules: Salaperäinen saari I - IV<br />Verne, Jules: Begumin miljoonat<br />Verne, Jules: Robinson-koulu<br />Verne, Jules: Majakka maailman laidalla<br />Verne, Jules: Armoton meri<br />Verne, Jules: Matkustus maan keskipisteeseen<br />Vernes: Bob Moran - kauhujen laakso<br />Vernes: Bob Moran - salaisuuksien saari<br />Virokannas, Juho: Nukutusnuolet<br />Visser, W.T.H: Salaisen armeijan lähetti<br />Wernström, Sven: Salaisten saari<br />Wernström, Sven: Määränpäänä Mars<br />Wernström, Sven: Mateo meksikolainen<br />Wilkuna, Kyösti: Tapani Löfvingin seikkailut<br />Wren, Percival Christopher: Saharan sissit<br />Åberg: Edison - keksintöjen mies<br /><br /><br />2) Poikakirjojen lisäksi luin lastenkirjoja (n. 50 kpl)<br /><br />Finne, Jalmari: Kiljusen herrasväki 1-8<br />Gripe, Maria: Pienten eläinten kaupunki<br />Hämeranta, Kerttu: Olipa se retki<br />Hämäläinen, Yrjö: Kettu Repolaisen teatteri<br />Jansson, Tove: Taikatalvi<br />Juva, Kerttu: Kun mansikkahillo loppui<br />Juva, Kerttu: Leppiluodon leiriläiset<br />Juva, Kerttu: Kotimme on Romulus<br />Knutsson, Gösta: Nalle Karvatassu (2 kpl)<br />Knutsson, Gösta: Pekka Töpöhäntä (10 kpl)<br />Knutsson, Gösta: Tumppi ja Tassu<br />Lindgren, Astrid: Melukylän lapset<br />Lindgren, Astrid: Pekka Peukaloinen<br />Lindgren, Astrid: Peppi Pitkätossu<br />Lindgren, Astrid: Peppi aikoo merille<br />Lindgren, Astrid: Peppi Pitkätossu Etelämerellä<br />Milne, A.A: Nalle Puh<br />Milne, A.A: Nalle Puh rakentaa talon<br />Norton, Mary: Kätkijät<br />Norton, Mary: Kätkijät taivasalla<br />Olli: Ollin parhaat I - II (AIK)<br />Olli: Vastikekastike (AIK)<br />Paloheimo, Oiva: Tinaseppä ja seitsemän<br />Paloheimo, Oiva: Tirlittan<br />Perkins, L.F: Skotlantilaiset kaksoset<br />Perkins, L.F: Hollantilaiset kaksoset<br />Peterson, Hans: Maunu ja oravanpoika<br />Peterson, Hans: Maunu, Matti ja Mari<br />Peterson, Hans: Maunun seikkailu satamassa<br />Schmidt, Annie M.G: Lentävä hissi<br />Travers, P.L: Maija Poppanen<br />Waltari, Mika: Kiinalainen kissa<br /><br /><br />3) Siirtymävaihe nuortenkirjoista aikuistenkirjoihin<br /><br />Mitenkä se tapahtuikaan? Ensimmäiset aikuistenkirjat? Viimeiset nuortenkirjat?<br /><br />Perässä seuraa lista kirjoista, jotka luin 13-14-vuotiaana 1972-1973.<br />Nuortenkirjoja (NK*) niistä oli vielä 17/137 eli joka kahdeksas (12 %)<br /><br />Aloitin lukupäiväkirjan 26.1.1972 seuraavasti:<br /><br /> 1 -72 Ingman, A.E: Latvasaaren kuninkaan hovilinna (NK*)<br /> 2 -72 Eby, C.D: Alcazarin piiritys (Espanjan sisällisodan historiaa)<br /> 3 -72 MacLean, Alistair: Jääasema Zebra<br /> 4 -72 Pichler, H.J: Ihmisen suuri seikkailu (avaruustutkimus)<br /> 5 -72 Olli: Kokkahuilu<br /> 6 -72 MacLean, Alistair: Kun kello lyö<br /> 7 -72 Kolu, Kaarina: Konnakopla ja III B (NK*) (Koulukirjana!)<br /> 8 -72 Pope, Dudley: Merisankari<br /> 9 -72 Carcopino, J: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa<br /> 10 -72 Kent, Alexander: Bolitho Ranskan vesillä<br /> 11 -72 Dominik, Hans: Kultakaivos (NK*)<br /> 12 -72 Aro, Olli: Salainen radioasema (NK*)<br /> 13 -72 Kent, Alexander: Bolitho purjehtii kunniaan<br /> 14 -72 Bagley, Desmond: Kultainen köli<br /> 15 -72 Burroughs, Edgar Rice: Marsin jumalat (NK*)<br /> 16 -72 Innes, Hammond: Rikos napamerellä<br /> 17 -72 Innes, Hammond: Kuolleena ja elävänä<br /> 18 -72 Leonhard, Wolfgang: Vallankumous karkottaa lapsensa<br /> 19 -72 Innes, Hammond: Yksinäinen hiihtäjä<br /><br />(Edellisen kirjan luettuani täytin 14 vuotta)<br /><br /> 20 -72 Innes, Hammond: Kainin maa<br /> 21 -72 MacLean, Alistair: Miljonäärien laiva<br /> 22 -72 Bagley, Desmond: Andien vangit<br /> 23 -72 Bagley, Desmond: Hurrikaani<br /> 24 -72 MacLean, Alistair: Saattue Murmanskiin<br /> 25 -72 Bagley, Desmond: Vivero<br /> 26 -72 May, Karl: Öljyprinssi (NK*)<br /> 27 -72 MacLean, Alistair: Navaronen tykit<br /> 28 -72 MacLean, Alistair: Navaronen haukat<br /> 29 -72 Scott, Walter: Ivanhoe (NK*)<br /> 30 -72 Innes, Hammond: Outo maa<br /> 31 -72 Lyall, Gavin: Lento tuntemattomaan<br /> 32 -72 Innes, Hammond: Varastettu laiva<br /> 33 -72 Roberts, Kenneth: Haaksirikkoiset (NK*)<br /> 34 -72 Defoe, Daniel: Kapteeni Singleton (NK*)<br /> 35 -72 Johns, W.E: Biggles ei hellitä (NK*)<br /> 36 -72 Paasilinna, Arto: Operaatio Finlandia<br /> 37 -72 Vestdijk Simon: Rommisaari<br /> 38 -72 Collins, Larry & Lapierre, Dominique: On jo aika matadori<br /> 39 -72 Jameson, Egon: Tyhjätaskuista miljonääreiksi<br /> 40 -72 Lyall, Gavin: Lentävät palkkasoturit<br /> 41 -72 Barrett, Michael: Välikohtaus Zahrainissa<br /> 42 -72 Anttala, Esa: Pako yli Suomenlahden<br /> 43 -72 Cameron, Ian: Jäämeren salaisuus<br /> 44 -72 MacInnes, Helen: Roomasta pohjoiseen<br /> 45 -72 Innes, Hammond: Veijarin testamentti<br /> 46 -72 Jenkins, Geoffrey: Jäähyyhmää<br /> 47 -72 Johns, W.E: Biggles paratiisinlaaksossa (NK*)<br /> 48 -72 Wernström, Sven: Mateon kylä (NK*)<br /> 49 -72 Monteilhet, Hubert: Paljastuskirjeet<br /> 50 -72 Trevor, Elleston: Aavikkolento<br /> 51 -72 Wallin, G.A: Tutkimusmatkoilla Arabien parissa<br /> 52 -72 Johns, W.E: Biggles Afrikassa (NK*)<br /> 53 -72 Johns, W.E: Biggles Borneolla (NK*)<br /> 54 -72 Penttilä, Simo: Vuosisadan huimaavin huijaus (NK*)<br /> 55 -72 Kukkamäki, Anna-Liisa: Villi länsi<br /> 56 -72 Prather, Richard S: Pettävä ruumis<br /> 57 -72 Marryat, Frederik: Kaapparikapteeni (NK*)<br /> 58 -72 Macdonald, Ross: Liikkuva maali<br /> 59 -72 Villiers, Gerard de: Pikkusormi paholaiselta<br /> 60 -72 Chase, James Hadley: Shokkikäsittely<br /> 61 -72 Carter, Nick: Istanbul<br /> 62 -72 Leasor, James: Passi perikatoon<br /> 63 -72 O'Donnell, Peter: Modesty Blaise ja mahdoton neitsyt<br /> 64 -72 Guillan, Robert: Japani: kolmas maailmanmahti<br /> 65 -72 Haljoki & Sorjanen: Sano teeveesti vaan<br /> 66 -72 Macdonald, Ross: Barbaarirannikko<br /> 67 -72 Chase, James Hadley: Oli kaunis kesäaamu<br /> 68 -72 Jessup, Richard: Vesimiehen aikaan<br /> 69 -72 Charteris, Leslie: Pyhimys pitää sanansa<br /> 70 -72 Ekelund, Sara: Maailmanpyörä<br /> 71 -72 Han Suyin: Neljät kasvot<br /> 72 -72 Thayer, George: Oy Sota Ab<br /> 73 -72 Abrahams, Peter: Voittajan seppele<br /> 74 -72 Maugham, W. Somerset: Kirje<br /> 75 -72 Livingstone, David: Afrikkalainen päiväkirjani<br /> 76 -72 Shaplen, Robert: Ivar Kreuger - nero ja huijari<br /> 77 -72 Frank, Frederick: Albert Schweitzerin seurassa<br /> 78 -72 Rutherford, Douglas: Nahka nahasta<br /> 79 -72 Buck, Pearl S: Mandala<br /> 80 -72 Laxness: Atomiasema <br /> 81 -72 Pleticha, Heinrich (t): Kaikki on uutta auringon alla<br /> 82 -72 Wainio, J.V: Perman jousi (NK*)<br /> 83 -72 Lehikoinen, Urho: Penni soikeaksi<br /> 84 -72 MacLean, Alistair: Karhusaari<br /> 85 -72 Ray, Michele: Ranskatar Vietnamin helvetissä<br /> 86 -72 Forsyth, Frederick: Biafran tarina<br /> 87 -72 Guljaski, Andrei: Rajalla tuulee. Bulgarialainen agenttitarina<br /> 88 -72 Huberman, Leo & Sweezy, Paul M: Kuuban sosialismi<br /> 89 -72 Tugendhat, Cristopher: Jättiläisyritykset<br /> 90 -72 Moorehead, Alan: Mennyt paratiisi<br /> 91 -72 Paulaharju & Jotuni (t): Maailma tänään 1971<br /> 92 -72 Nevalainen, Ahti: Porvarin marssi<br /> 93 -72 Hailey, Arthur: Pyörät<br /> 94 -72 Bagley, Desmond: Tehtävä kuudelle<br /> 95 -72 Saanio & Vuotila: Oulu<br /> 96 -72 Branchi, Camillo: Sinisiltä saarilta atollien aurinkoon<br /> 97 -72 Kane, Frank: Lankesit ansaan, Liddell<br /> 98 -72 Knight, Arthur: Elävät kuvat<br /> 99 -72 Gray, Berkeley: Norman Nokkela - Kuudes aisti<br /> 100 -72 Jammu (Erkki Kanerva): Yrjö ja muut humut<br /> 101 -73 Gray, Berkeley: Norman Nokkela kuolemanvaarassa<br /> 102 -73 Cheyney, Peter: Savua ilman tulta<br /> 103 -73 Brown, Carter: Hiipivä kauhu<br /> 104 -73 Brown, Carter: Miljoonat pelissä<br /> 105 -73 Välitalo, Heikki: Suomen talousihme<br /> 106 -73 Vuotila, Iikka: Naisen puoli<br /> 107 -73 Myint, H: Kehitysmaiden taloustiedettä<br /> 108 -73 Peter, Laurence J. & Hull, Raymond: Peterin periaate<br /> 109 -73 Kane, Henry: Rattopojan kuolema<br /> 110 -73 Hedberg, Håkan: Japani nousee<br /> 111 -73 Callison, Brian: Kuoleman lasti<br /> 112 -73 Piekalkiewicz, Janusz: Kadonneen kullan jäljillä<br /> 113 -73 Braw, Monica & Lompolo, Juhani: Kuolla kuin kärpäset<br /> 114 -73 Niitemaa, Vilho (t): Länsimaiden talousjärjestelmät<br /> 115 -73 Leasor, James: Passi pelkoon<br /> 116 -73 Ylitalo, Hannu: Tuhkaa Intiasta<br /> 117 -73 Rapeli, Toivo: Monikasvoinen itä<br /> 118 -73 MacLean, Alistair: Kapteeni Cook<br /> 119 -73 Fraley, Oscar: Eliot Nessin tuntemattomat<br /> 120 -73 Hemanus, Pertti: Reporadion nousu ja tuho<br /> 121 -73 Achebe, Chinua: Kansan mies<br /> 122 -73 Hustich, Ilmari: Tämän päivän maailma<br /> 123 -73 Mannermaa, Esko J: Suomalaisia yrittäjiä<br /> 124 -73 Kirkinen, Heikki: Kehitysalue - kehitysmaa<br /> 125 -73 Hustich, Ilmari: Suomi tänään<br /> 126 -73 Eräniemi, Olavi A: Exlibrikset harrasteena<br /> 127 -73 Numminen, Juha: Rahasta kiinni<br /> 128 -73 Ehrensvärd, Gösta: Ennen - jälkeen<br /> 129 -73 Graham, Robin Lee: Kyyhky. 16-v. maailmanympäripurjehtija<br /> 130 -73 Prather, Richard S: Seitsemän kertaa murhaa<br /> 131 -73 Zeno: Likaista peliä<br /> 132 -73 Historian aitta XVII: Itsenäisen Suomen taloushistoriaa<br /> 133 -73 Gerholm, Tor Ragnar: Huomispäivän mahdollisuudet<br /> 134 -73 Leasor, James: Passi unohdukseen<br /> 135 -73 Carter, Nick: Sininen kuolema<br /> 136 -73 Gray, Berkeley: Norman Nokkela on lannistumaton<br /> 137 -73 MacLean, Alistair (Ian Stuart): Kalmankoura<br /><br />(Edellisen kirjan luettuani täytin 15 vuotta)<br /><br />Täyttäessäni 15 vuotta olin lukenut n. 322+50+137 = 509 kirjaa.<br /><br />Lisäksi paloittain osia vaikkapa Andersenin satukirjasta, Suomen kansan saduista, Tuhannen ja yhden yön tarinoista jne. Puhumattakaan koulukirjoista, pienistä kuvakirjoista tai sarjakuvakirjoista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-281670679153198524?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-7006356238061702062010-04-28T18:25:00.001+03:002010-04-28T18:27:30.637+03:001) Miten löysin poikakirjat?<br /><br />Kirjat kuuluivat varhaisimpiin muistikuviini, koska isäni harrasti kirjojen keräilyä. Hän luki minulle 7-vuotiaaksi asti joka ilta satuja Pekka Töpöhännistä aina Tarzan-kirjoihin asti. Sain kirjoja lahjaksi uusina tai antikvariaateista ja kierrätyksenä serkuiltani. Käsitykseni poikakirjoista syntyi joululahjoiksi saaduista kirjoista, kuten vaikkapa John Finnemoren "Robin Hood".<br /><br />Varhaisena vihjeenä poikakirjojen maailmaan muistan Helsingin Pohjois-Haagan Thalianaukion kirjakaupan näyteikkunan, joka oli somistettu Enid Blytonin Salaisuus-sarjan kirjoilla. Kansissa oli poikia, tyttöjä, kypäräpäisiä poliiseja ja jännittävää arvoituksellisuutta, kuten "Teatterikissan salaisuus". Ihmettelin niitä ja olin hyvin kiinnostunut, vaikka en edes vielä lukenut.<br /><br />Tärkein poikakirjojen määrittäjä oli kaupunginkirjasto, aloitettuani kansakoulun vuonna 1965. Etelä-Haagan sivukirjaston lastenosaston hyllyt rajasivat mahdolliset kirjat. Kansikuvista näin, olivatko pojat toimimassa, vaikkapa "Pertsa ja Kilu merellä", mikä oli kiinnostavaa, vai esiintyikö pikkulapsia tai eläimiä, mikä oli lapsellisempana torjuttavaa.<br /><br />Kirjasarjat pitivät ruodussa. WSOY:n Nuorten Toivekirjasto oli varma valinta, kunhan ohitti sen harvahkot tyttökirjat. Tammen kirjat avasivat tendenssinomaisia näköaloja ruotsalaisiin työläisnuorin (TamTam-sarja) tai olivat kaavamaisia brittiläisiä viihdesarjoja. Otavan nuortenkirjat jättivät epämääräisemmän kuvan, paitsi Otavan "Maailman parhaita nuorisoromaaneja", josta jäivät kaikkein unohtumattomimmat lukuelämykset, kuten Ferenc Molnar: "Koulupoikia" ja Hector Malot: "Koditon".<br /><br />Blytonin Viisikkoja lapset mainostivat keskenään toisilleen. Vanhemmat haukkuivat niitä huonoiksi: "vähän ja huonoa tekstiä, lyhyitä", mutta minä halusin osoittaa heille, että niissä on yhtä paljon sivuja ja rivitiheyttä kuin muissakin nuortenkirjoissa... Pidin Viisikkoja enemmän Blytonin Salaisuus-sarjan koomisemmista ja Seikkailu-sarjan laveammista tarinoista. Yllätyin kuullessani, että Enid Blyton oli nainen. Tyttöhahmot eivät häirinneet, Annekaan, vaan poikatyttö Pauli oli Viisikon joukosta paras.<br /><br />Kirjastokäyntien lisäksi ostin itse 1970-luvun alussa poikakirjoja huokeaan kappalehintaan 1 mk 20 p. silloisesta Teikon antikvariaatista (Korkeavuorenkatu 2, Helsinki) ja myin niitä takaisin puoleen hintaan 60 pennillä.<br /><br />2) Millaisia kirjoja pidän poikakirjoina?<br /><br />Päähenkilöt voivat olla 8-19-vuotiaiden poikien lisäksi myös 20-39-v. poikamiehiä. Villin Lännen tai Karl Mayn itämaiden yksinäiset seikkailijat, Jules Vernen tutkimusmatkailijat, Sherwoodin metsän iloiset veikot tai eri vuosisatojen nuoret sotasankarit ovat poikakirjahahmoja. Perhesiteet ja koti eivät kahlitse heitä, vaan he ovat vapaita ja irtonaisia. Aikuisten kirjojen seikkailijoiden taustalla häämöttää aina jonkinlainen kaipuu tai riippuvuussuhde naisiin, vaikka kirjailija tietoisesti välttäisikin naishahmoja (esim. Alistair MacLean).<br /><br />3) Missä iässä luin poikakirjoja?<br /><br />Mielestäni keskeisimmät lapsuuden ikävuodet olivat 9-10. Osasin lukea sujuvasti ja tunsin itseni isommaksi kuin koskaan myöhemmin. Kun sain vaikkapa Olavi Siippaisen koululaisromaanin "Opossumi ja IV A", minua hieman harmitti, koska sen henkilöt olivatkin jo 14-vuotiaita oppikoululaisia, eivätkä 10-vuotiaita IV-luokan kansakoululaisia...<br /><br />Kun sitten sain "Sven Hankatuulen", otaksuin kansikuvan perusteella, että ainakin sen koulupojat olisivat 9-10-vuotiaita kansakoululaisia, vaan olivat hekin vuosia vanhempia oppikoululaisia! 14-vuotiaat olivat hieman kaukaisia samaistumiskohteita, kun poikakirjat luettiin 8-13-vuotiaana. Toisaalta Jules Vernen, Santeri Ivalon ja Karl Mayn nuoret aikuiset sankarit kelpasivat hyvin.<br /><br />4) Parhaat poikakirjat<br /><br />Jules Verne oli laaja-alaisuudessaan loistava poikakirjailija ja löytyi kirjasarjojen kautta. Naapuruston 'paha poikakin' jaksoi ylistää yhä uudelleen yhtä ainutta kirjaa: "Jules Vernen Armoton meri kannattaa lukea!" Vernen kirjojen päätoimijat olivat aikuisia poikamaisia miehiä, mutta useimmissa kirjoissa oli myös poikia sivuhahmoina.<br /><br />Vernen kiehtovimpana teoksena pidin Salaperäistä saarta (mukana myös 16-v. Herbert), mutta hyviä oli ainakin tusina: "Matkustus maan keskipisteeseen (Akseli-poika), 2-osainen Kuumatka, Hector Servadacin avaruusmatka, Maailman ympäri 80 päivässä, Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Kapteeni Grant, Tsaarin kuriiri"... Luin aikuisena lisää Verneä, mm. suomentamattomia ruotsiksi.<br /><br />Anthony Buckeridgen "Jenningseistä" innostuin sarjakirjoista eniten, kun sain "Jenningsin majan" 9-vuotiaan syntymäpäivälahjaksi pienemmältä pojalta,. joka korosti moneen kertaan tuoneensakin isojen poikien kirjan eikä lastenkirjaa... Englantilaisessa sisäoppilaitoksessa 11-vuotiaat pojat harrastivat kaikkia mahdollisia asioita, joita ikätoverit harrastivat (kirjoitettuina 1950-luvulla). Opettajat olivat koomisia tai muodostivat jännittävän uhkan ja rajoituksen poikien pyrkimykselle vapauteen. Jennings kokeili lukemattomia harrastuksia, joita itsekin halusin tehdä ja teinkin, hän rakensi majoja, keräsi postimerkkejä, sekä toimitti ja painoi sanomalehteä.<br /><br />Jenningsejä suomennettiin vain 11 yli 20 alkuperäisestä. Olen lukenut niitä uudelleen aikuisena ja etsinyt Britanniassa suomentamattomia, löytäen joitakin antikvariaatista Cornwallista. En ole viitsinyt tilata Jenningsejä internetin välityksellä, mutta haluaisin yhä mielelläni lukea kaikki loputkin. Muita poikakirjoja en muista kaivata.<br /><br />5) Kaikkien aikojen paras poikakirja<br /><br />Maailman paras poikakirja on ehdottomasti Mark Twainin "Huckleberry Finn". Sain isältäni tunnelmallisen vanhoja painoksia 1930-40-luvuilta, ensin lapsellisemman "Tom Sawyerin", mutta "Huck Finn" oli huippu. Luin Huckia 10-vuotiaana yhä uudelleen, vaikkapa sängyssä, herättyäni varhain sunnuntaiaamuna. Huckissa oli useitakin meheviä tarinoita, alkaen juopon isäukon (liekö Finn sukuaan suomalainen vai irlantilainen) tekemästä kidnappauksesta, toisaalta robinsonmainen piilottelu saaressa ja lopulta lauttamatka joella kohti Cairoa, jotta orja Jim vapautuisi. Sukuviha-episodia oudoksuin, mutta huijaripari Herttua ja Kuningas huvitti kovasti ja Mississippi-joki kiehtoi.<br /><br />Twainin kirjan aloitus oli eriskummallinen. Huolestuin tykkimestari G.G:n allekirjoittamasta määräyksestä, joka uhkasi mm. teoksen juonen löytävää lukijaa teloituksella, mutta olin kai turvassa, koska en vielä edes tiennyt, mitä "juoni" tarkoitti. Huck Finnin esittely itsestään oli unohtumaton: "aiemman kirjan Tom Sawyerin kirjoittaja Mark Twain oli heppu, joka kyllä enimmäkseen puhui totta, mutta välillä liioitteli ja pisteli omiaan" - olin ihmeissäni ja ihastunut näistä näkökulmista. Yritin teini-iässä lukea Huckin myös englanniksi, mutta paksu murre tuntui liian hankalalta. Olen aikuisena lukenut myös Jarkko Laineen käännöksen lapsuudestani tutun Yrjö Kivimiehen rinnalla.<br /><br />6) Ovatko poikakirjat vaikuttaneet elämääni?<br /><br />Suurin vaikutus oli käsitykseeni historiasta, maantiedosta ja maailmankuvasta. Verneri Louhivuoren "Samppa ja me" avasi erinomaisen näköalan autonomian ajan viimeisten vuosien Suomeen. Visserin "Salaisen armeijan lähetti" kuvasi elävästi Varsovan juutalaisgheton kansannousun. Opin paljon eri aikojen kreikkalaisten, italialaisten, ruotsalaisten, perulaisten, kenialaisten, meksikolaisten jne. elämästä.<br /><br />7) Omat listaukseni<br /><br />Vähän ennen kuin täytin 14 vuotta aloin listata muistivihkoon päiväkohtaisesti kaikki lukemani kirjat. Ehkä sattumalta samaan aikaan otin isoimman askeleen nuorten kirjoista aikuisten kirjoihin, Helpointa oli vaihtaa Desmond Bagleyn, Hammond Innesin, Gavin Lyallin ja Alistair MacLeanin seikkailuihin, jotka eivät paljon eronneet nuorten kirjoista, mutta luin paljon myös faktakirjallisuutta.<br /><br />Minulla on edelleen karttuvat ja aakkostetut (38 vuoden) tiedostot 5500:stä luetusta kirjasta päivämäärin ym. lisätiedoin. Lisäksi olen ilman päivämäärätietoja listannut yli 300 alle 14-vuotiaana lukemaani nuortenkirjaa, lastenkirjaa ja satukirjaa vertaamalla muistikuvani sarjojen listauksiin ja kustantajien luetteloihin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-700635623806170206?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-20487118130859113002010-04-28T18:20:00.000+03:002010-04-28T18:22:18.624+03:00Jules Vernen parhaita ei maailman 150 klassikkoromaanin listalle mahtunut... Ranskalainen Verne (1828-1905) kirjoitti 63 romaania, lisäksi useisiin niistä myös jatko-osan tai pari, jatko-osia n. 33, yhteensä siis satakunta tai 96 kirjaa.<br /><br />Alkupää Vernen tuotannosta on parasta: Matkustus maan keskipisteeseen (1864), Maasta kuuhun (1865), Kuun ympäri (1865), Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1870), Salaperäinen saari (1870). Maailman ympäri 80 päivässä (1873), Hector Servadacin avaruusmatka. Kuumatkan ensimmäinen luku onkin herkullista satiiria USA:sta, tykkien kehittäjistä, sitä tuli nyt vilkaistua pitkästä aikaa.<br /><br />Verne suuntasi maantieteellisesti ja teknillisesti varsin opettavaisia kirjojaan myös suoraan lapsille tai nuorisolle. Monesti ainakin joku päähenkilöistä oli nuorukainen, joskus mukaan mahtui nuori tyttökin. Ollessaan aikuisiakin päätoimijat olivat poikamaisia miehiä.<br /><br />Verne-innostuksessani luin uudenkin suomennoksen "Matka maan keskipisteeseen" verraten lapsuuteni kustannusliike Valistuksen versioon "Matkustus maan keskipisteeseen". Vastasivat yllättävänkin hyvin toisiaan. Axel ja Marthe olivat vain aiemmin Akseli ja Martta. Lastenkirjasta oli tuskin lyhennetty muuta kuin alun kaupunkikuvausta Kööpenhaminasta. Kirjan realistisen matkakuvauksen osuus oli minusta kiinnostavaa, olisi saanut olla runsaampaakin. Pääosa käsittelee maanalaista vaellusta Islannista tulivuoren kraaterin kautta Italian Stromboliin asti.<br /><br />Samoin luin esikoisteoksen uuden käännöksen Kuumailmapallolla Afrikan halki. Vanhassa lastenkirjassa oli lyhennetty retken teknisiä valmisteluja.<br /><br />Verne-listaus:<br /><br />1)1863: Viisi viikkoa ilmapallossa (esikoisteos). *<br />2)1864: Matkustus maan keskipisteeseen *<br />3)1865: Maasta kuuhun *<br />4) Kapteeni Hatteras *<br />5)1867: Kapteeni Grantia etsimässä *<br />5)1868: Kapteeni Grantin lapset (edellisen jatko) *<br />6)1870: Sukelluslaivalla maapallon ympäri *<br />7)1870: Kuun ympäri *<br />8) Kelluva kaupunki<br />9) Kolmen venäläisen ja englantilaisen seikkailu E-Afrikassa<br />10)1873: Maapallon ympäri 80 päivässä *<br />11)1873: Turkiksien maassa (Hudson Bay Co) *<br />12)1875: Salaperäinen saari *<br />13) Kansleri<br />14)1876: Tsaarin kuriiri *<br />15) Musta Intia<br />16)1877: Hector Servadacin avaruusmatka *<br />17) Viisitoistavuotias kapteeni<br />18)1879: Kiinalaisen koettelemukset *<br />19)1879: Begumin miljoonat *<br />20)1880: Höyrytalo *<br />21)1881: Jangada (Amazon) *<br />22) Vihreä säde<br />23)1882: Robinson-koulu *<br />24) Itsepäinen Keraban<br />25) Saaristo tulessa<br />26) Etelän tähti *<br />27)1885: Salaliitto (Mathias Sandorf)*<br />28) Cynthian hylky<br />29)1886: Robur valloittaja *<br />30) Arpalippu<br />31) Pohjoinen etelää vastaan<br />32) Ranskan tie<br />33)1888: Kahden vuoden loma-aika *<br />34) Nimetön perhe<br />35)1889: Mullistus(sans dessus dessous) Barbicane & Co *<br />36) Cesar Cascabel<br />37) Rva Branigan<br />38) Karpaattien linna *<br />39)1892: Claudius Bombarnac - Reportterin muistikirja *<br />40) Pikkumies<br />41) Laivuri Antifer<br />42) Potkurisaari<br />43)1896: Isänmaan lippu (Face en drapeau) Det yttersta vapnet *<br />44) Clovis Dardentor<br />45) Jääkenttien sfinksi<br />46) Mahtava Orinoco<br />47) Omituisen testamentti<br />48) Toinen isänmaa<br />49) Ilmakylä<br />50) Jean-Marie Cabidoul - merikäärme<br />51) Veljekset Kip<br />52) Matka-apurahat<br />53)1904: Maailman Herra (Maitre du Monde)<br />54) Draama Liivinmaalla<br />55)1905: Armoton meri? (Meren hyökkäys) *<br />56)1905: Majakka maailman laidalla *<br />57) Kultavulkaani<br />58) Matkatoimisto Thompson<br />59) Meteorin metsästys<br />60)1908: Tonavan luotsi *<br />61) Jonathanin haaksirikko<br />62) Wilhelm Storitz<br />63) Barsac-retkikunta<br /><br />*) Olen lukenut 29/63.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2048711813085911300?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-91412445069821839002010-04-28T18:16:00.000+03:002010-04-28T18:17:17.761+03:00Otavan Isossa Tietosanakirjassa (1963), osa 7, palsta 585, hakusanan "Romaani" kohdassa on mainio Rafael Koskimiehen valikoima luettelo maailmankirjallisuuden 150 perusromaanista (sekä lisäksi 27 suomalaisesta), josta voi toisinaan vilkaista mitä lukemiaan kirjoja voi lukea klassiseen sivistykseen...<br /><br />Aarresaari, Alastalon salissa*, Ansa (Zola), Arkielämää*, Arosusi, Buddenbrookit, Candide, Don Quijote, Dorian Grayn muotokuva, Elsa*, Elämää metsässä (Thoreau), Gulliver, Henry Esmond, Islannin kello, Isänmaa*, Juha*, Juho Vesainen*, Jumalat janoavat, Karamazovin veljekset, Kotiopettajattaren romaani, Kuningatar Hanhenjalan ravintola, Kurjat, Lady Chatterleyn rakastaja, Laulu tulipunaisesta kukasta*, Moll Flanders, Monte Criston kreivi, Moreeni*, Nuorena nukkunut*, Nuoren Wertherin kärsimykset, Oblomov, Odysseus (Joyce), Oikeusjuttu, Papin rouva*, Pariisin Notre Dame, Poikia ja rakastajia, Pompeijin viimeiset päivät, Punainen huone, Punainen ja musta, Punainen viiva*, Putkinotko*, Quo vadis, Rautatie*, Rikos ja rangaistus, Robinson Crusoe, Rouva Bovary, Seitsemän veljestä*, Sinuhe*, Sivullinen, Taiteilijan omakuva nuoruusvuosilta, Tom Jones (Fielding), Tulitikkuja lainaamassa*, Turhuuden turulla, Täällä Pohjantähden alla*, Ukko Goriot, Valkoinen valas (Moby Dick), Viheriä Heikki (Keller), Viimeinen mohikaani, Viisasteleva sydän, Vuosisadan lapsen tunnustus (Musset)...Kolmasosan(!) 59/177 olen tähän mennessä tullut lukeneeksi, suomalaisista* jopa kaksi kolmasosaa 17/27.<br /><br />Harvoin kuulen jonkun lukeneen saman kirjan kuin minä... Juhlapuhujatkin käyttävät esimerkkeihinsä vain muutamaa yleisesti (elokuvaversiosta?) tunnetuksi oletettua kirjaa, kuten "Seitsemän veljestä", "Tuntematon sotilas", jotta heitä ymmärrettäisiin.<br /><br />Koskimiehen listalle kuuluva "Chin Ping Mei" on minulla kesken, kiinalainen 1100-luvulta jKr. Yllättävän vetävä, kuin 800-sivuinen "1001 yön satu", oli vaikea jättää käsistä ainakin ensimmäisten 7 luvun ja 100 sivun aikana. Ikävä kyllä lukujen otsikot paljastavat liikaa etukäteen, vaikkapa että "Wu Ta myrkytetään" (syylliset tietenkin vaimo Chin Lien & tämän uusi rakastaja Hsi Men, joka onkin vain erotomaaninen viettelijä, ja Wu Tan veli Wu Sung palaa varmaan vielä kostamaan... eli silkkaa 1000 vuotta vanhaa viihdettä, melodraamaa... Köyliön Lallin ja Henrik-piispan aikainen "Kauniit ja rohkeat"!<br /><br />Kiinasta siis 1100 jKr. Ateistien suosimat ajanlaskun ilmaukset "eaa." ja "jaa." ovat hölmöjä, koska eri kulttuureilla, kiinalaisilla, japanilaisilla jne. on omat ajanlaskunsa. Israelilaisissa lehdissä julkaistaan kolme eri päiväystä, juutalainen, muhamettilainen ja kristillinen. Juutalaiset "lisäävät" kristittyjen vuosilukuun 3760 ja elävät jo vuotta 5770. Muslimit "vähentävät" kristittyjen vuosiluvusta 622 ja elävät vasta vuotta 1388. Etiopialaisten koptilainen kalenterikin on kasvanaut eroon länsimaisesta seitsemisen vuotta.<br /><br />Suomalaisista "Välskärin kertomuksia" olisi aika saada vihdoinkin loppuunsa. Nuorena varhaisteininä Topeliuksen aikakaari sukupolvesta toiseen tuntui liian pitkältä. Olin lukenut Wilkunan ja Ivalon lyhyempiä sankarikertomuksia. Välskäristäkin maltoin lukea vain yksittäisistä sodista ja taisteluista. Palasin kirjaan viehätyttyäni uudelleen vanhanaikaisen kepeästä henkilöhistoriasta kuunneltuani useimmat osat Radioteatterin esittämästä Santeri Ivalon romaanista "Kuningas Suomessa" (Kustaa Vaasa), Puhe-kanavalta arki-iltaisin n. klo 21:45.<br /><br />***<br /><br />Internetin äänestyskysely "New7wonders" viritti pohtimaan myös päivitettyä listaa Maailman seitsemästä ihmeestä. Muinaisaikanahan ne olivat: 1) Kheopsin pyramidi (ainoa säilynyt ja itseoikeutettu uudellekin listalle), 2) Babylonin riippuvat puutarhat, 3) Artemiin temppeli Efesoksessa, 4) Olympian Zeus-patsas, 5) Mausoloksen hautakammio (eli ensimmäinen "mausoleumi"), 6) Rhodoksen kolossi ja 7) Faroksen majakka Aleksandriassa.<br /><br />Kuuluisivatko uudelle listalle Kiinan muuri? Rooman Colosseum? Pääsiäissaaren patsaat? Neuschwanstein eli Baijerin Ludvig II Hullun romanttinen, prinsessa Ruususen tyylinen linna? Jokin Meksikon intiaanien pyramidi? sekä Intian Taj Mahal? Olen nähnyt vain Colosseumin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-9141244506982183900?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-70617553390999335382010-04-28T18:12:00.001+03:002010-04-28T18:14:24.119+03:00Tuija Lehtonen: "Kävellen Santiago de Compostelaan" on kirja, jollaisia en ohita tarttumatta (omakustanne 2003... vuonna 2005 jo 4. painos!), 126 sivua.<br /><br />Miten monta tarinaa yhdestä pyhiinvaellusreitistä onkaan kirjoitettu? Olen lukenut jo seitsemän:<br /><br />Marja-Liisa Zotow: "Kirkontorni näkyy jo" (Omakustanne 2009) 142 sivua.<br />Martti Issakainen: "Jaakon tiellä" (Suomen Lähetysseura 2008) 234 sivua.<br />Kari Selen: "Simpukan tähden" (Edita 2006), 199 sivua.<br />Tim Moore: Spanish Steps (matkaten aasin kanssa!) (Vintage 2004), 328 sivua.<br />Rolf Enander: "Vägen till Santiago de Compostela" (Hjalmarson & Högberg 2001), 221 sivua.<br />CJ Gardberg "Santiago de Compostela", (Schildts 2001), 123 sivua. Muita kirjoittajia iäkkäämpi Gardberg pinnasi ajamalla matkan autolla, kuvaten vain kulttuurinähtävyydet.<br /><br />Reitin varrella on matkalla kuolleiden muistomerkkejä, mm. kirjailija ja kulttuuriministeri Jouko Tyyri (1929-2001) on saanut muistolaattapylväänsä. Tuija Lehtonen tutustui matkalla reippaaseen, vasta 50-vuotiaaseen irlantilaisnaiseen, joka kuoli yllättäen heti perille päästyään!<br /><br />Matkatoimisto Peter Pan on myynyt 3000 euron pyhiinvaellusmatkaa Espanjassa Santiagoon, kuukausi vaellusta jalan, mutta matkatavarat autolla (fuskauksen tuntua...). Tuija Lehtonen käveli reppuineen kuukaudessa 750 km. Pyhiinvaeltajille tarjotut joukkomajoitukset maksoivat vain 3 tai 5 euroa yöltä.<br /><br />Opin Lehtoselta katolisten pyhimmät paikat: 1) Jeesuksen hauta Jerusalemissa (olen käynyt Jeesuksen Puutarhahaudalla, joka kilpailee toisen ehdokkaan kanssa), 2) Pyhän Pietarin hauta Roomassa (olen käynyt). 3) Pyhän Jaakon hauta. Näin on siksi että Jeesukselle rakkaimmat apostolit olivat Pietari sekä Johannes ja Jaakko, joista Johanneksella ei ole hautapaikkaa.<br /><br />Santiagon reitti tuntuu kuluneelta, kaipaisi monia kilpailevia vaihtoehtoja. Suomen poikki voisi olla hauskaa kävellä kapeimmasta keskikohdasta, vyötäröstä. Itärajalta Raatteen tietä - Puolanka Suomen keskipiste - Oulu rannikolla, olisiko 250 km, veisi aikaa viikon?<br /><br />***<br /><br />Entäpä Intiaan? HS:n kuukausiliitteessä oli (vuonna 2006) kansijuttu Goassa vetelehtivistä suomalaisnuorista ja Pellestä. Ennakkomainos "Travellereista" viehätti, mutta Ilkka Malmbergin laatima jutun kaari "hienoudesta hölmöyteen" pesi hyvin pois hohdokkuuden. Pelle Miljoonakin ihmetteli, miksi on sinne taas mennyt?<br /><br />Tom Thumb: "Hand to Mouth to India" (Alchemy 2000) 246 sivua. Tom,20, hitchhiked from England to India with no money at all! Takakannessa Howard Marks, "Mr. Nice" suosittelee: "I bet this guy never worked a day in his life!". Onpa hauska suositus! Joka sopii erityisesti myös Carl Barksin luomaan Hannu Hanheen (engl. Gladstone Gander, ruotsiksi Alexander Lucas).<br /><br />Liftari-Tomin reittinä oli mm. Luxemburg - Unkari - Romania - Bulgaria - Turkki - Iran - Pakistan - Intia...<br /><br />Ihannekuvani Travellerista on Grande Touriaan tekevä kävelevä tietopankki, joka oppii jokaisesta lukemattomasta paikasta uutta. 1700-luvun etuoikeutetut nuoret kiersivät Saksan, Sveitsin, Italian, Ranskan, vaikkeivät voineet muslimien alistamaa Kreikkaa, palatakseen kotiin maailmaa nähneinä. Kisällitkin kiersivät Saksansa ympäri oppiakseen useilta vanhoilta mestareilta eri asioita.<br /><br />Ajatus Goa-jutusta: miten paljon eräillä nykynuorilla onkaan a) rahaa b) aikaa. Goalle jäivät viipymään, kun raha ja aika - vieläkin - riittivät, Intiaa jo muualla määränsä kierrettyään.<br /><br />Tuijottelin VR:n Interrail -keskustelu-sivuilta jokin vuosi sitten joidenkuiden valtavia budjetteja reiliä varten, vaikkapa 2000 euroa käyttörahaa matkalipun lisäksi! Sillähän kiertäisi jo koko maapallon? Minun aikanani ohjeena oli varata 70-100 mk/pvä, mutta sekin oli täysin ylimitoitettu. Jos yösijasta maksoin 20-50 mk (nykyään ehkä 100 mk tai 20 euroa) vain joka toinen tai kolmas yö (muut yöt ilmaiseksi junissa tai laivoissa) ja ruoasta esim. 10 mk päivässä, niin... 20 postikorttia merkkeineen kotimaahan olivatkin silloin aika iso vapaaehtoinen kuluerä. :-)<br /><br />Sunnuntai-iltaisin poppi-pappi Mikko Salmella oli (2006) tv:ssä 1,5 tunnin keskusteluohjelma, kuin Saurin "Yölinjalla" aikoinaan, pari kertaa näin. Taannoin aiheena oli pinnallisesti Matkailu, vieraana Arman Alizad, Iranista 12-vuotiaana Suomeen muuttanut tv-julkkis-vaatturi (oma matkailuohjelma hänelläkin taannoin). Mikko Salmi tykkäsi kaupunkilomista Euroopassa, viikonlopuista Wienissä. Hän naureskeli, kun joku lähetti tekstiviestin: "Matkassa tärkeintä survival", ja hämmästeli ihmistä, joka eli kuulemma kuukauden interrailin pelkillä Marie-kekseillä...<br /><br />Lukeudun survival-koulukuntaan, tärkeintä rajaton vapaus liikkua halvalla! Vapaus, eikä mukavuus.<br /><br />Reilaus hiipui, kun uudet varakkaammat nuoret alkoivat lentää kauemmas.<br /><br />Ajatus Goasta: Paljonkohan olisi (nuoriso-) kysyntää sittenkin mahdollisimman huokeille, mutta pitkille lomille?<br /><br />Työllistävätkö Kibbutsit enää? En muista juttuja viime ajoilta? Kansainvälisiä työleirejä lienee, mutta eivät houkuttele laiskoja?<br /><br />Miten toimisi nuorisolle halpa järjestetty pakettimatka johonkin eksoottiseen turismin kehitysmaahan, esim. Euroopan köyhin maa Moldova, Mustan meren rannalla? Siten, että perilläolo olisi mahdollisimman halpaa, viipyipä kuukauden tai kaksi. Rappiotilojen taloja ilman mukavuuksia tai telttailua - järjestetyn turvallisesti kuitenkin suomalaisessa "samanlaisten" porukassa.<br /><br />Eli Goa-idea: Kauan, vähällä päiväkulutuksella, ilman hotellimukavuutta.<br /><br />Ihmisistähän esim. 5-10 % lähtee itsenäisille matkoille kauemmas, kun taas 50-80 % lähtisi mieluusti helpolle, järjestetylle seuramatkalle Etelään. Aika rajoittaa yleensä aikuisia, sekä pienten lastensa mukavuus ja turvallisuus, mutta joitakuita kiinnostaisi "pitkäaikaisuus halvalla". Olisiko noiden ihmisryhmien välissä markkinarakoa?<br /><br />Kalevi Keihänen löysi aikoinaan "sivistyneiden ja täysjunttien" välistä "Markalla Mallorcalle tai kahdella Kanarialle" -uteliaat. Slogan tarkoitti: säästä vuoden ajan joko 1 mk tai 2 mk päivässä, niin pääset reissuun! Sellaisen 359 tai 699 mk maksoi sitten Keihäs-matka Espanjaan.<br /><br />Olen miettinyt, voisiko matkailu McDonaldisoitua? Mäkkäri, lasten ja vähärahaisten pikaravintola kaikkialla. Matkailussa a) yksinkertaiset halpalennot ovat tulleet (ja kestäneet vielä öljyn kallistumisenkin !?), b) halpamajoitus on yhä epästandardoitua. Vain Japanissa kapselihotellit ja lovehotellit. Laivahyteissä halpamajoitus toimii. Kotipizza-Rabben Omena-hotellit yllättävän kalliita.<br /><br />Mitenkähän Venäjä suhtautuisi ihan-halpaan nuorison kuukausilomailuun Karjalan hökkelikylissä, joissa halukkaat voisivat vaikkapa korjatakin mökkejä. Nuorille pääasia olisi päästä eksoottiseen paikkaan, pois vanhempiensa valvonnan alta... Mutta kenraalit kaiketi pitäisivät ulkomaalaisia turvallisuusuhkana. Moni maa haluaa nimenomaan varakkaita turisteja eikä hippejä, vaikka länsimaiset hipitkin tuovat rahaa, jos heille vain on jossakin tilaa.<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7061755339099933538?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-83737801151564350092010-04-28T18:09:00.000+03:002010-04-28T18:10:58.807+03:00Kukahan muistaa vielä historioitsija Iiro Kajannon teoksen "Antiikista Asterixiin" (WSOY 1973, Taskutieto 109, 154 sivua), joka osaltaan vakuutti nuoren lukijansa Asterixin miljöön historianmukaisuudesta, tarinoiden hullunkurisista pelleilyistä huolimatta.<br /><br />Keijo Karjalainen: 'Politiikkaa Asterixin maailmassa' on uudempi mainio tutkielma! Jälkeenpäin oli pakko lukea uudelleen muutama viitattu Asterix (tunnissa yhden 44/48-sivuisen laatusarjakuvan lukee uudelleen, nautiskellen hitaammin).<br /><br />KK on erotellut nelikentällä: Realismi & Idealismi & Paikallisuus & Globaalisuus neljä (4) eri ulkopoliittista linjaa Asterixin kylässä. Niitä edustavat 1) RI muukalaisvihaaja vanhus Senilix 2) RG vallanhaluinen kyläpäällikkö Aladobix 3) IP tietäjä Akvavitix (ja soturi Asterix) 4) IG hiidenkivikauppias Obelix...<br /><br />KK paljastaa bardi Trubadurixin salatun merkityksen (hänestä on tuleva seuraava druidi Akvavitixin jälkeen!) ja hän toivoo kaunotar Mimosasta kylän päällikköä Aladobixin jälkeen.<br /><br />Asterixissa on mainioita juonia, ikävää vain kaikkien ongelmien lopullinen ratkaisu nyrkein. Kai se on realistinen ajankuva. Asterixeja ilmestyi 32 kirjaa 45 vuodessa. Minulta oli jäänyt 6 uusinta lukematta, mutta täytyihän ne edes lainata kirjastosta. Käsikirjoittaja (mm. "Nikke ja nenä") Rene Goscinny (s. 1926) kuoli jo 5-kymppisenä vuonna 1977, sen jälkeiset piirtäjä Albert Uderzon (s.1926) yksinään kyhäämät kymmenkunta kirjaa ovat kakkos- ja kolmosluokkaa.<br /><br />"Obelix ja Kumpp." (1976, suom. 1977) on tarina makuuni. Roomalaiset juonivat jälleen kerran valloittaakseen Asterixin kylän. He alkavat ostaa Obelixilta määrättömästi hiidenkiviä. Juntista Obelixista tulee kylän rahaporho, joka palkkaa puolet kyläläisistä apulaisikseen... Lopulta talouskupla puhkeaa, Rooma kärsii inflaatiosta ja sestertius devalvoidaan, mutta Asterixin kylä palaa vanhaan luontaistalouteensa.<br /><br />Miksi ei tehtäisi Asterix-pastisseja, pilajäljitelmiä, mukaelmia? Suomessa ajaksi ja paikaksi sopisi vaikkapa piispa Henrikin ja talonpoika Lallin Köyliö?<br /><br />Nyttemmin Asterix on jo 50-vuotias ja uutuusalbumi on lähinnä fanien rahastusta. Useimmat ulkoaopitut suomenkieliset ensipainokseni olen jo myynyt keräilijälle 25 eurolla kappale. Olen ostanut tilalle vironkielisiä Tallinnan Viru-kadun Apollo-kirjakaupan alennusmyynnistä vain 60 eurocentillä (9 Viron kroonilla) kappale.<br /><br />***<br /><br />Luin sisareni luona yhtenä iltana puolet Anne Frankin päiväkirjasta, vanhasta versiosta. Lapsen kuvausta aikuisista ja kritiikkiä aikuisia kohtaan. Lukemisen jälkeen Frankin perheen kotitalo Amsterdamissa alkoi kovasti kiinnostaa. Vasta 15-vuotiaan Annen (s.12.6.1929) kuolinpäivä Bergen-Belsenin keskitysleirissä on jäänyt hyvin mieleeni: 12345 eli 12.3.1945. Tästä lähtien Sinäkin muistat sen :-)<br /><br />Anne kirjoitti päiväkirjaansa julkaistavaksi, koska vapaassa radiossa oli kehotettu ihmisiä kirjoittamaan ylös todistusaineistoa natsidiktatuurista myöhempää vapauden aikaa varten.<br /><br />Alankomaat on tunnetusti pieni maa, lyhyet (halvat) välimatkat. Siinä mielessä voisi olla kiintoisaa käväistä Amsterdamista junalla jossakin muualla, sightseeinginä, nähdä tiheä liikenneverkko ja tasaista peltolakeutta, miettiä maan asukastiheyttä, joka hämmästytti koulukirjassa aikoinaan. Haarlem 15 km? Haag 50 km? Olen nähnyt Alankomaita bussien ikkunoista.<br /><br />Olen pyörinyt Amsterdamissa vain päärautatieaseman seudulla 1988 ja Amstelin aseman (2 km kaakkoon) ympäristössä 2003. Isäni kävi Esomarin kongressimatkalla melkein joka syksy 1964-84 ja niitä pidettiin useimmin Amsterdamissa (kerran Helsingissä, Wienissä, Barcelonassa, San Remossa). Amsterdamissa isä valokuvasi lukemattomia kapeita taloja kanavien varsilta, piti kai kaupungista.<br /><br />Kuvaamisen toinen puoli on: kuka katsoo entisiä kuvia? Pitkästä aikaa näin runsaan tunnin videoni San Marino - Venetsia - Firenze - Rimini - Riccione, ja mietin tuota.<br /><br />Jos tulevaisuutta enää on, nauravatko uudet polvet 2000-luvun ihmisten yrityksille säilöä kaikenlaisia kuvia ja ostaa DVD-tallenteita ties mistä vanhoista ohjelmista, kuvitellen, että joskus olisi aikaa katsella niitä?<br /><br />***<br /><br />Ihmettelen (vuonna 2006) miten paljon Virpi Hämeen-Anttilan kirja on myynyt, oliko 29'000? Näkyvyyden voimaa? Hänellä on ollut oikeanlaista julkisuutta sellaisille naisille, jotka lukevat? Minulle hänen eka kirjansa oli pettymys, koska media synnytti liian suuret odotukset. Odotin herkullisempaa, persoonallisempaa, ratkihauskan erikoista kertomusta tiedenaisen ja tietynnäköisen tiedemiehen perheestä tai parisuhteesta...<br /><br />Ennakko-oletukseni Virpi Hämeen-Anttilan "Suden vuodesta" oli, että se kuvaisi suomalaisen version norsunluutornissa elävästä tutkijaperheestä, joka on jakanut maailman: "Jaakolle Indus-virran länsipuoli, Virpille itäpuoli". Arjen kanssa pieniä kommelluksia, ajatukset 10 km:n korkeudella...<br /><br />Suomessa joku Matti Klinge sopisi hauskaksi "institutionaaliseksi" kirjahahmoksi, kuten Esa Saarinenkin (jonka olen nähnyt alati näkyvänä siellä täällä, Akateemisessa kirjakaupassa ostoksilla, kahvilan ikkunassa Bulevardilla, kadulla kättelemässä hänelle yllättäen esittäytyvää ihmistä, istumassa konserttiyleisön joukossa). Miksei tohtori Seppo Heikinheimokin, joka sanoi itsemurhansa syyksi huonon pesäpallokauden ja radiossa lisääntyneen ala-arvoisen rytmimusiikin.<br /><br />Matti Kassilan hauskassa filmissä "Professori Masa" Tauno Palo esitti fakkiutunutta työlemän teoreetikkoa, joka höristi korviaan kuullessaan yliopiston käytävällä takaapäin ylioppilaan (Lasse Pöysti) kritiikkiä...<br /><br />Ihmettelen, miksi kaikki lukevat samoja kirjoja? Ymmärrän Väinö Linnan suosion, koska hän kirjoitti vaikuttavasti massoja koskettavista Suurista aiheista. Kalle Päätalo otti työvoiton kirjoittamalla älyttömän paljon ja pikkutarkasti supisuomalaista tavallista tarinaa. Hietamiestä en ole lukenut, mutta "Karjala" on aina hyvä suosion salaisuus?<br /><br />Ehkäpä olisi kysyntää "Uusipäätalolle", joka kuvaisi tavallisen suomalaisen pitkään opiskelleen virkanaisen älyllistä siistiä sisätyötä ja ulkoelämää. Hänen kaltaisensa ostavat kirjoja eniten eli luovat kysyntää Virpi Hämeen-Anttiloille?<br /><br />Mistä lukijat haluavat itsensä löytää? Hotakainenhan osui pajatsoon keksimällä oman talonsa rakentajat, matti-vanhaset... Hän yritti aiemmin jo auto-aiheella...<br /><br />"Etelänmatkaajat"! Keksinpä mahdollisen suuraiheen. Vaatisi vain osaavan kirjoittajan. Joka tekisi elämää suuremman parodian tai komedian perheestä, jonka elämä ja haaveet pyörivät jokavuotisen etelän-loman ympärillä, Tavallisin Kanaria, Kreikka, Turkki tms. Aihe koskettaisi "miljoonaa tavallista Korhosta", jotka löytäisivät itsensä tarinasta?<br /><br />"Töllöttäjät" kertoisi perheestä, jossa katsottaisiin Kaikki mitä tv:stä tulee, eli taaskin jokainen mahdollinen Jokinen löytäisi tarpeeksi tuttua omaa itseään?<br /><br />(Arkistosta vuodelta 2006)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-8373780115156435009?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-78237729157633075962010-04-17T12:51:00.000+03:002010-04-17T12:52:36.771+03:00Per Maaranniitty: 'Sarkastista', kertoi olevansa kirjastoholisti. Hänen on pakko lukea kirjoja lähes päivittäin. Joskus hän on hädässä joutunut lukemaan pari lääkäriromaaniakin: "Molemmissa oli samat sanat, vain sanajärjestys erilainen."<br /> <br />Mietin, mitä minä lukisin viihteeksi? Tarkoitukseni on aina analysoida lukemaani, oppia ja oivaltaa jotakin. Dekkaritkin luen opiksi. Yleensä luen vain yhden kirjan kirjailijalta, ellei ole niin hyvä, että haluan lukea muutkin.<br /><br />***<br /><br />Luin Barbara Gordonin kirjan "Vanhempi mies, nuori nainen". Amerikkalaista huttua, mutta ajatuksiakin: "Mitä muuta romantiikka on kuin palvontaa?" <br /><br />"Vanha mies ei kyllästy vanhaan puolisoonsa siksi, että tämä ei ymmärrä häntä, vaan siksi, että tämä ymmärtää jo liian hyvin: vaimo muistuttaa miestään sellaisistakin nuoruuden erehdyksistä, joita mies ei enää haluaisi muistaa... tai: "Laita nyt ne villasukat, ettei käy niinkuin toissa vuonna kun vilustuit tosi pahasti itsepäisyyttäsi..."<br /> <br />***<br /><br />Valistusfilosofi Denis Diderot on kiehtonut mua nuoresta pitäen. Hänen väitetään olleen viimeinen ihminen, joka pystyi omaksumaan koko oman aikansa sivistyksen - kaikki tieteenalat. Hän oli lukenut kaiken tärkeän ja laati d'Alembertin kanssa Ranskan Suuren Ensyklopedian.<br /> <br />Suomessa 100 vuotta sitten muuan V. Hämeen-Anttila laati yksinään yksiosaisen tietosanakirjan, luonnollisesti ulkomaisista ensyklopedioista käännellen. Kirja on kuuluisa siitä, että tekijältä pääsi kokonaan unohtumaan niinkin laaja hakusana kuin Kiina!<br /> <br />***<br /><br />Hankalia kirjoja, joista en pidä, mutta luin silti sitkeästi loppuun, on Gabriel Garcia Marquezin "Sadan vuoden yksinäisyys". Aloitin monesti, jätin monesti, mutta kahlasin lopulta läpi. Tarina tai ajatusvirta rönsyili liian moniin suuntiin kaiken aikaa, mistä tahansa minne tahansa. Saatan tosin itsekin kirjoittaa juuri moittimallani tavalla.<br /><br />Jos juutun kirjaa lukiessani johonkin kohtaan, jätän merkin, mutta kokeilen lukea jostakin muualta, vaikkapa viimeisen luvun tai keskiväliltä. Voikin löytyä aivan uusi vire! Eihän monesti kirjaa ole kirjoitettukaan järjestyksessä. "Kirjoita ensin helpoimmin syntyvä osa", tai lue sellainen. Palaa myöhemmin vaikeaan kohtaan, täydellisyyden ja täydennyksen vuoksi.<br /> <br />***<br /><br />Selailin kirjakaupassa Äidinkielen opetustieteen seuran aktivistin, professori Katri Sarmavuoren muistelmateosta. Hän oli äidinkielenopettajani Timo K. Saarniemen (1942-2005) hyvä ystävä ja etsinkin juuri viitteitä "Teksiin". Löysin ainakin kuvan tyyppiä "Minä itse Turussa ja oikealla Timo Saarniemi".<br /><br />Jälleen opettajana on tutkija, jonka oma kirjoitustyyli ei häikäisevästi ylitä normaalin ihmisen ainekirjoitustasoa. Toisaalta taas kerran voi nauttia persoonallisesta 'omakustanteen rosoisuudesta', jonkin elegantin sujuvuuden sijasta. Hyvin pistää esiin särmää pyöreän hioutumisen asemesta.<br /><br />Eräänkin luvun otsikko taisi olla "Unto Särmävuo - puhumaton mies". Uteliaisuutta herättävää. Kirjoittaja kertoi aikoneensa otsikoksi "Tylsä tyyppi", mutta esilukijansa sanoi, ettei käy, joten hän muutti sanojaan. Rouva tutustui herraan Helsingin Sanomain "Henkilökohtaista"-palstan kautta... Herra toimi tullauksen osastonjohtajana, kunnes lakkautti itse osastonsa - ja pääsi eläkkeelle. Herra oli tylsähkö jo heti alkuun, myöhemmin lisäksi pikkumainen puhumaton nariseva vähäsielu ja ja ja jah... - Vaan 22 vuotta hänen kanssaan pitkästyin, mutta juoksihan hän muidenkin helmojen perässä, kunnes otin avioeron. Muuta en hänestä muistakaan. Tylsä tyyppi. (Tai jotakin sinne päin?) Hauska tyyppi, ajattelee lukija.<br /><br />(Arkistostani vuodelta 2005)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7823772915763307596?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-89736572942581505442010-04-17T12:49:00.001+03:002010-04-17T12:51:20.541+03:00Albert Camus'n 'Sivullinen', (L'etranger), toisen maailmansodan vaikutuksesta syntynyt kuuluisa eksistentialistinen romaani teki suuren vaikutuksen, kun sen viimein luin. Olin kuullut ensin futurologi Mika Mannermaan ylistyksen: hänelle Sivullinen oli kai nuoruutensa unohtumattomin merkkiteos.<br /><br />Camus'n kirja on suorastaan hirtehisen hauska, kun päähenkilöstä on 'Yhdentekevää!' kasvavasti yhä isommat ja isommat asiat: muuttaako Pariisiin, kauniin naisen kosinta, saako kuolemantuomion, armahdetaanko, teloitetaanko...<br /><br />***<br /> <br />Luin Henry Millerin Kravun kääntöpiirin. Selvästi paras lukemani Miller! 'Marussin kolossi' oli vain kohtalainen, siisti Kreikka-kuvaus. 'Ilmastoitu painajainen' epä-matkakirja USA:sta, enkä innostunut. 'Hiljaiseloa Clichyssä' luin jo nuorena, helpointa Milleriä, muttei silloin minun mieleeni.<br /> <br />Miksi nyt Krapu? Kiinnostuin aluksi jälkisanojen ylistyksestä: "Miller on aikamme paras kirjailija!" "Toivon näkeväni ajan, kun hotellihuoneista poistetaan Gideonien raamatut ja tilalle vaihdetaan Millerin kootut!" Uteliaisuus heräsi...<br /> <br />Krapuhan kiellettiin Suomessa 1962 pornografisena. O tempora o mores. Etsin Kari Suomalaisen pilapiirroksen tapauksesta 27.5.1962, jossa pultsari on juuri pidätetty housut kintuissa tekemästä tarpeitaan julkisella paikalla, mutta hän esittääkin poliisille taiteen ja kirjallisuuden asiantuntijoiden kirjallisen lausunnon, että "asiaa olisi tarkasteltava osana taiteellisesta kokonaisuudesta..." :-)<br /> <br />No, JUURI siten! haluan luettuani yhtyä lausuntoon! Millerin teksti on kokonaisuus: Yht'aikaa tinkimättömän realistista ja kuohuvan poeettista! Miller saarnaa, shokeeraa (ei enää nykyään), vyöryttää ja julistaa, vaikuttavasti. "Millerin tuotanto on aiheuttanut oikeudenkäyntejä kaikkialla maailmassa". Hän kuvaa elämää suurempia irtolaisia 1920-luvun Pariisissa. Anarkiaa ja Elämää. En ole tainnut oppia kirjasta vielä mitään, mutta olen vaikuttunut kirjan ilmentämästä runollisesta elämänjanosta ja elämänkiihkosta.<br /> <br />En ehkä lue tällaisen kirjan sivua tarpeeksi hitaan huolellisesti, sillä jos luen saman sivun uudelleen, näenkin lisää asioita, huomaan eri sanoja ja lauseita. Sivut ovat niin täynnä erilaisia sanoja, niin täynnä runoutta ja kuohuntaa, että puoletkin riittää vakuuttamaan...<br /> <br />Sukulaisteoksia: Volter Kilven 'Alastalon salissa' on Milleriä helpompi, James Joycen 'Odysseus' vaikeampi. Pidän noista, mutta myös aivan erilaisista tyyleistä.<br /> <br />***<br /><br />Luin Eeva Liisa Erosen 'eroottisen romaanin' "Astarten palvelus", jossa kuvattiin upealla tavalla naisen rakkauden tuntemuksia, turvallisuuden tunteena ja hyvän olon leviämisenä, vatsasta alkaen muualle ruumiiseen, toisen läheisyydessä ja magneettisuutena toisen lähellä, ettei haluaisi millään vetäytyä eroon toisesta.<br /><br />***<br /><br />Kirjoilla on tiensä. Ajaessani 1988 Eurolines-bussilla Lontoosta Tukholmaan australialainen matkustaja Mr Langhorn osti Groningenin aseman divarista taskukirjan Richard Yates: Revolutionary Road (1961), mutta se oli hänestä kai tylsä, koska jätti bussiin Göteborgissa vaihtaessaan Oslon-junaan. Otin romaanin mukaani, luin, pidin sen kuohuvasta parisuhdetarinasta. Mietin, olisiko suorastaan kääntämisen arvoinen löytö, pitäisikö itse suomentaa? Kirja on yhä hyllyssäni.<br /><br />Parikymmentä vuotta myöhemmin kirjasta tehtiin menestyselokuva ja Markku Päkkilä suomensi alkuteoksen vuonna 2009. Arvostelu ylisti: Kirjailijalle kuuluisi Nobelin kirjallisuuspalkinto, jollei hän olisi jo ehtinyt kuolla. Valitettavasti Revolutionary Road oli Yatesin esikoinen, eikä hän yltänyt toiste parempaan tai yhtä hyvään.<br /><br />(Arkistostani vuodelta 2005)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-8973657294258150544?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-19928326802788322302010-04-17T12:48:00.001+03:002010-04-17T12:48:35.645+03:00Miten kivun ja hämmästyksen huudahdukset suhtautuvatkaan jumaliin ja paholaisiin? Tapanani ei ole kiroilla, mutta jos potkaisen varpaani kipeästi kiveen, kiroan minäkin automaattisesti! Mistähän mielen primitiivisimmistä pohjista tämä automatiikka löytyykään?<br /><br />Vastaavasti ihmisten huudahdukset hämmästyksestä: "Jumal'auta! Herra isä! Jestas! Sus siunatkoon! (kukin tavallaan), tai amerikkalaisten "Oh my Gosh!" (God?), "Gee!" (Jesus?)... Jee, jee! "What the heck!" (hell?), Jollain primitiivisellä tavalla uskonnolliset kuvat tai sanat ovat veressämme - ateistillakin, ne purskahtavat esiin ajattelematta!<br /><br />Luin arkkipiispa Mikko Juvan muistelmat. Hämmästyin hänen uskonnollisia elämyksiään, jotka olivat nuorena hänet suorastaan polvilleen lyöneet. Moni kansalainen taisi epäillä, minä ainakin, mahtoiko tämä politikoinut liberaali arkkipiispa uskoa itse ollenkaan? Hänen lapsistaan tuli äärivasemmiston radikaaleja nuoruusaikansa tuulien mukaan, pankinjohtajien tiivoloiden tavoin.<br /><br />Raamatusta olen joskus lukenut pätkiä, kuten "Esterin kirjan". Piplia kannattaisi julkaistakin osasinaan kirja kerrallaan. Monet jutut muistuttavat Tuhannen ja yhden yön tarinoita.<br /><br />Luinkin sitten raamatun 256-sivuisena sarjakuvakirjana Graphic Bible! Sen jälkeen selailin Koraania ajatellen, voisiko siitä tehdä sarjakuvan, mutta ei vaikuttanut mahdolliselta. Onkohan kukaan yrittänyt? Joutuisikohan moisesta tappolistalle kuin Rushdie? Tosin tavalliset muslimit ovat kai suvaitsevampia kristittyjä ei-muslimeja kohtaan, joiden ei oleteta tietävän islamista tarpeeksi.<br /> <br />Kulttuurien Museon näyttelyssä 2004 tai 2003 näin suorastaan ihastuttavia, monivärisiä intialaisia sarjakuvalehtiä, joissa kerrottiin heidän hindulaisia uskonnollisia tarinoitaan! Ne olivat kuin Tarzan-sarjakuvia, taustalla sujuvan kauniisti piirrettyjä viidakkomiljöitä. Tai kuin 'Kuvitettuja Klassikkoja' (Classics Illustrated), suosittu sarjakuvalehti 1950-60-luvulla.<br /> <br />Intia on rikas - uskonnosta!! Mitä omaa ihmiselle jää äärimmäisessä köyhyydessä? Unet ja uskonto! Mikä askarruttaa yleensä vanhuudenheikkoa tai hyvin sairasta ihmistä enemmän kuin uskonto? Viimeinen asia, joka elossa olevalle ihmiselle jää! Kulttuurin halvin ja helpoin muoto, sopii erakolle ja kerjäläiselle. Sopii huonosti rikkaalle materialistille, koska hänellä on muita kiireitä, monia muita hoidettavia asioita...<br /> <br />Intiassakin uskonto on myös hyväksikäyttöä kastijaon kautta. Toiset hyödyntävät materiaalisesti toisia. Brahmaanien etu on pönkittää uskontoa, jossa he ovat huipulla etuoikeutettuja. Uskonto on keskeinen osa systeemiä. Eri uskontoryhmät muodostavat omiensa verkostoja. Pitää <br />kuulua johonkin, että on omia joukkoja toisia vastaan.<br /><br />Eiköhän tapoja uskoa ole miljardeja, jokaisella omat kuvitelmansa? Luin nuorena (isäni kirjastosta), jopa alleviivailin, syöpään sairastuneen metsänhoitaja Rolf Arnkilin 1960-luvun alun keskustelukirjan setlementti-pappi Sigfrid Sireniuksen ja geologi Pentti Eskolan kanssa, 'Perimmäisten kysymysten äärellä'. Aikansa hittiteoksia, jollei bestseller, niin paljon puhuttu. Se oli yllättävän helposti hyväksyttävä ajatuksiltaan. Yleensä toisten uskonnolliset ajatukset tuntuvat mitä naiiveimmilta tai eri tavoin toisilta kuin omat.<br /> <br />Arvostan itse ideaalina melko askeettista elämänmuotoa, jossa ihmisen ei pitäisi olla materiaalin vanki vaan hänen henkensä on vapaa.<br /> <br />Buddhalainen munkki saa omistaa vain 7 esinettä, olivatko ne ruokakulho, vesisiivilä, partaveitsi, neula, helminauha (108 helmeä rihmassa), hammastikku, sekä alusvaippa, päällysvaippa ja hartiavaippa, Hieman liiankin pelkistettyä?<br /><br />Entäpä jos valitsisi 100 esinettä, jotka riittäisivät eleganttiin elämään: "juuri tarpeeksi eikä yhtään liikaa painolastia"...<br /> <br />Heräsin itse varhais-linkolalaisuuteen vuonna 1974... "Unelmat paremmasta maailmasta" on hieno kirja, jota voi lukea uudelleen! Sitten vuonna 1979 Linkola alkoi kärjistetysti ylistää tuhopolttajia, mieletöntä Baader-Meinhofia, mikä vieraannutti. Tosin provosoihan satiirikko Jonathan Swiftkin "vaatimattomalla ehdotuksellaan" köyhien lasten teurastamisesta nälkäisten ruoaksi.<br /><br />Inhoan totalitarismia. Yritän lukea erilaisia toisinajattelijoita.<br /><br />Nuoria yllytetään kilpaileviin ääriryhmiin taistelemaan toista ryhmää vastaan. Ryhdy hienosti antifa:ksi, niin saat tapella muita fasistivelipuoliasi vastaan, kumpi vai kampi voittaa... "Eläinten vallankumouksessa" menee porsaat sekaisin, ei erotu toisistaan Antti Fa eikä Pentti Fa. Hajottamalla hallitaan hajotettuja.<br /> <br />Poliittinen herääminen on samanlaista kuin uskonnollinen herääminen. Lueskelen kiinnostuksella taistolaisten muistelmia ja stalinismin historioita. "Kommunismin musta kirja", "Taistolaisuuden musta kirja" (Ilkka Kylävaara) "Taistolaisuuden harmaa kirja" (Heikki Mäki-Kulmala) "Sinun lapsesi eivät ole sinun" (Laura Honkasalo) jne.<br /> <br />En omasta puolestani ymmärrä joukkosuggestiota, jossa niellään oppi kaikkine karvoineen ja koukkuineen. Joku oli niinku muka jotenkin edistyksellinen? Jotkut kääntyvät muslimeiksi, koska islam on kuulemma niin selkeä oppi. Jotkut kääntyvät katolisiksi, ortodokseiksi tai uskonlahkoon samasta helppouden syystä: ettei tarvitse itse ajatella. Ettei tarvitse törmätä maailman ristiriitoihin yksi kerrallaan. Vaan saakin valmiin oppirakennelman, liittyy porukkaan ja saa kuulla tai lukea helposti, mitä mieltä "me" ollaan, mitä meidän gurumme, paavimme, imaamimme tai politrukkimme sanoo mistäkin asiasta.<br /> <br />Kiinnostavia olisivat voineet olla taistolaistenkin kulttuuri- ja opiskeluharrastukset, elleivät yksipuolista luettavaa olisi tankanneet. Neuvosto-Venäjän köyhyydessä oli hienoa edes kulttuurin kukoistus, kädestä käteen kiertävät maanalaiset samizdatit, Solzhenitsynin ja muiden kielletyt kirjat, shakin pelaaminen, korkeakulttuurin konsertit, venäläiset kirjaklassikot. Sosialismin luhistuttua korruptioonsa vyöryi itään liikaa roskakulttuuria ja miljoona uuttakin kurjuutta sekä ongelmaa, aiempaa kurimusta väheksymättä.<br /><br />(Arkistostani vuodelta 2005)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-1992832680278832230?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-58682990539512385352010-04-17T12:46:00.000+03:002010-04-17T12:47:27.278+03:00Mikähän on ollut mielikuvakirjani lapsena? Ehkäpä tshekkiläinen "Kuinka myyrä sai housut" (n. 1957), johon liittyi animaatiofilmi, joita myyrästä tehtiin useitakin. Myyrä halusi housut saadakseen taskun, jossa voisi säilyttää muutamaa tavaraansa, kuten palloa ja peilinsirpaletta... Metsän eri eläimet auttoivat housujen valmistuksessa alusta alkaen, pellavan loukuttamisesta (haikara) ja lankojen kehräämisestä kankaan kutomiseen, leikkaamiseen (rapu), neulomiseen (pikkulintu)... Opettavainen ja kiehtova valmistusprosessi!<br /><br />Pekka Töpöhännät tulevat myös heti mieleen. Pilli, Pulla ja Monni edustivat fasisteja, opin vasta aikuisena. Vastasin Helsingin Sanomain lastenkirjakyselyynkin, mutta siitä ei lehteen kovin paljon jutunjuurta herunut.<br /><br />Olen listannut lukemani kirjat vuodesta 1972, viisi ja puoli tuhatta. Lisäksi olen vielä listannut ennen v. 1972 lukemani, tai minulle ääneen luetut kirjat, sikäli kuin olen jälkikäteen muistanut ja vaikkapa kustantajien luetteloista löytänyt, ja näitäkin on runsaat 700.<br /> <br />Luinpa ensimmäisen Harry Potterin "yleissivistyksen vuoksi". Kiintoisa jossain määrin, mutta en kokenut tarvetta lukea lisää. Vastaavasti Lucy Maud Montgomeryn (1873-1942) Anna-kirjat ovat tyttösukupolvien perusklassikoita. On myös aina piristävää kuulla 'toisinlukijoista', jotka eivät lue samaa kuin kaikki muut.<br /> <br />Kirjastossa näin aikuisen naisen lainaavan niputtain L.M. Montgomeryn Anna- tai Runotyttö-sarjoja. Minäkin luin 'Annan unelmavuodet' ja 'Unelmakodin'. Hm, aivan omanlaisensa tyyli, kiintoisasti. Kaikki on "Ihanaa", sievän kaunista ja haaveellista. Eräs tyttönäkökulma?<br /><br />Montgomeryn 'Annan unelmavuosista' syntynyt ajatus vielä: nuoruudelle on ominaista ylisuuri odotus siitä, miten paljon ja hienoja asioita pitäisi SAADA. Lapsi ja nuori ei ole tehnyt itse paljon, vaan voi vain odottaa saavansa. Aikaa myöten ihminen tekee itse ja kypsyy ajatukseen, että voi itse antaa, voi itse tehdä, voi itse toteuttaa itseään toisen ihmisen kanssa, sen sijaan, että odottaa jostakin tulevan jonkun toteuttamaan minun elämäni. Kuten aikuinen yleensä haluaa pitää huolta lapsista enemmän kuin itsestään. Ehkäpä sellaisesta kehityksestä, sukupuolesta riippumatta, on tavallaan kysymys 'Annan unelmavuosissa'.<br /> <br />Illalla luin 2000-luvun lasten kanssa neljä kuvakirjaa, mm. "Sivistynyt susi" oli aika hauska, kun aiotut saaliit ankka, lehmä ja possu nolasivat lukutaidottoman suden niin, että tämä meni ensin kouluun opiskelemaan lukemaan... sitten kirjastoon parantamaan lukutaitoaan... sitten kirjakauppaan... jne. kunnes sudesta ei enää ollutkaan pedoksi...<br /> <br />Lastenkirjoissa on paljon toistoa kuin kertosäkeiksi. Luimme aamulla lasten pyynnöstä uudelleen samoja kirjoja ja he saivat muistella ja kertoa kuvien mukaan.<br /> <br />***<br /><br />Muistan toimittajan kysyneen aikoinaan nuorelta Markku Arolta (alkuaan Puputti), jonka kotona ei ollut kirjahyllyä, lukeeko tämä lainkaan?<br /><br />"Luin mä just Steinbeckin Ystävyyden talon..."<br /><br />"Mistä kirja kertoi?"<br /><br />"Hei epäileksä mua! No, siinä oli Danny ja... ja sitten niille tapahtui kaikenlaista!" (- Ja sillä sipuli, sanoi Gustafsson).<br /><br />Mietin, ettei vain ollut koulukirja? Minun luokkani luki Espoon Vapaaniemen Yhteiskoulun keskikoulussa kolme Steinbeckiä: Punaisen ponin, Ystävyyden talon sekä Helmen englanniksi: The Pearl. Lisäksi punapappi Terho Pursiaisen sisaren Kaarina Kolun radikaalin nuortenkirjan "Konnakopla ja III B" (kustantajana Tammi, Tammi, Tammi, Tammi), sekä Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä".<br /><br />(Arkistostani vuodelta 2005)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-5868299053951238535?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-16303199044942075242010-04-17T12:45:00.000+03:002010-04-17T12:46:14.137+03:00Olen lukenut (vasta vuonna 2005) suositun Juoksuhaudantien. Entinen mainostoimittaja Kari Hotakainen kirjoittaa erikoisen tykyttävää, lyhytvirkkeistä tekstiä. Ihan hyvä, verrattuna moniin polveileviin. Mr.'Hot' keksi tuhannen taalan idean omakotitalohankkeesta, joka löytää kosketuspinnan mahdottoman moniin suomalaisiin (miehiin), kuten sitä ennen erityisesti sodat, armeija, ehkäpä Juhani Peltosen kaikkien lajien urheilusankari Elmo?<br /><br />En tiedä, viihdyttääkö päähenkilö Matti Virtasen tarina erityisesti minua, mutta on yleissivistävää lukemista ja onpa huvittavasti kuvattu kiinteistönvälitysala, josta useimmilla, minullakin, on vahvat mielipiteet. <br /><br />Aiemmin Hot on kuvannut käytettyjen autojen kauppaa - eli hän on Edisonin sitkeydellä etsinyt ja kokeillut yhä uudelleen aihetta, joka tavoittaisi mahdollisimman suuren yleisön. Mitä vielä voisi? (Sanoisin että koko kansan aihe voisi olla etelänmatkailu? Ellei jääkiekkoilu tai kilpa-autoilu?)<br /><br />***<br /><br />Kiinnostuin lukemaan 400 sivua Yhdysvaltain historiaa, sarjassa "Matkaopas historiaan" (kustantaja Unipress, Yliopistopainoko uudella nimellä?), kirjoittaja Daniel J. McInerney. Paljon ei jäänyt mieleen, paitsi mitä nyt Kati Viikarin suomennos huvitti...<br /><br />"Hyvän perjantain sopimus" viittasi varmaankin Pitkäperjantaihin (Good Friday). Mutkikkaita virkkeitäkin voisi jakaa suomessa osiin aivan eri tavoin - mutta oli hauskaa palauttaa niitä mielessään englanniksi. Ehkäpä käännöskone oli tehnyt raakatyön, jota ei sitten juuri korjailtu.<br /><br />Hain jonkinlaista journalistista läpileikkausta USA:n historiasta. Aluksikin ketä kaikkia löytöretkeilijöitä rapakon yli menikään, kun kaikki muistavat vain Kolumbuksen ja ehkä Leif Erikssonin. Amerigo Vespucci on heikosti tunnettu, VAIKKA koko maanosa sai juuri hänen mukaansa nimensä America.<br /><br />Oli mielenkiintoista, miten alkuperäiset idän osavaltiot muodostuivat eri tarkoituksia varten syntyneistä siirtokunnista. Myöhemmin, kun jollekin alueelle kertyi tarpeeksi väkeä, saatettiin perustaa osavaltio. Ja rajat vedettiin suorin viivoin, ellei kulkenut sopivaa jokea.<br /><br />Sitten oli tunnettu pitkä presidenttisarja John Adamseista ja poika John Quincy Adamseista Warren G. Hardingeihin ja Calvin Coolidgeihin, ei ollut paljon vihiä heidän ansioistaan ja eroistaan... Mutta McInerney vei lukijaa niin läpilaukkaa, että kiintoisampi olisikin ollut lyhyeen ajanjaksoon keskittyvä teos.<br /><br />USA:n baby boomin huippu olikin vasta 1957, jolloin syntyi 4'000'000 lasta. Kiintoisaa, että Suomessa ja Euroopassa suuret ikäluokat syntyivät jo 10 vuotta aikaisemmin.<br /><br />***<br /><br />Luin lähes yhdeltä istumalta Armas Gerdtin kirjan 'Petrin matka Myyrmanniin'. Se oli (siis) paljon parempi lukuelämys kuin odotin. Ihan muuta kuin jokin lehtijutun lämmitys vanhoista tapahtumista (Myyrmäen pommi 11. lokakuuta.2002, 7 ihmistä kuoli, kymmeniä haavoittui.)<br /><br />Tragedian ja yksityistapauksen kautta teos antoi kuvan tavallisen suomalaisen keskiluokkaisen insinööriperheen ja sen lasten elämästä... Paljon tuttuja asioita elämästä, eri sukupolvien kommunikoinnin vaikeutta... toisaalta nykynuorten uusiakin juttuja.<br /><br />Mieleeni tulee erilaisena vertailukohtana Ilkka Kylävaaran perhekuvaukset itsestään nuorena ja isästään, päätoimittaja Keijo K:sta. Kylävaaroihin en samaistunut, mutta Gerdtin kirjassa ovat nykynuoret kavereineen? - Petri tykkäsi kokiksesta ja jostakin "Extreme Duudsoneista" tv:ssä, internetistä ja autolla ajamisesta stereot huutaen.<br /><br />Petrillä ei ollut kouluissaan koskaan ystäviä eikä hän löytänyt itse kavereita mistään, ennen kuin netistä Einsteinin, ja kesätöissä Hong Kongissa jutteli jonkun mukavan tytön kanssa. Pikkusiskoon,15, oli hyvät välit ja nuorempien serkkujensa kanssa Petri viihtyi, mutta oli koulukiusattu ja yksinäinen. Hän ei osallistunut lukion vanhojenpäivään eikä ehkä penkkareihinkaan.<br /><br />Räjäytyksiä Petri oli tehnyt kesän aikana kymmenkunta pientä Mellunmäen metsikössä. 11.10. oli tarkoitus tehdä suurin räjäytys, jolla tämä nimimerkki 'Kokenut kemisti' pääsisi pätemään nettisivuilla? Mutta metroajelujen päässä Mellunmäen metsässä istui juopposeurue, joten Petrin piti siirtyä pommeineen varapaikalle Myyrmäen metsään täyttömäen pohjoispuolelle (jonka halki kuljen usein Myyrmäkeen).<br /><br />Petri odotti Myyrmannissa pimeää, osti kotiin unohtamansa tilalle uuden taskulampunkin sieltä. Hän oli käyttänyt pommiin vain 2/3 hallussaan olleesta räjähdysaineesta, jätti loput kalliit aineet myöhempiä kokeita varten... Kotona kaikki oli järjestyksessä kotiinpalaamista varten. Lainakirjakin Ernesto Che Guevarasta oli jännittävästi kesken.<br /><br />Armas-isän mukaan pommin räjähtäminen Myyrmannissa oli vahinko. Ja poliisilla ei ollut hajuakaan Petristä, ennen kuin isä meni poliisiasemalle kertomaan poikansa kadonneen. Tällöin luonnollisesti päivystäjä rauhoitteli vain, että 'odotelkaahan muutama päivä', kunnes isä alkoi kertoa Petrin räjähdeharrastuksesta ja aavistuksistaan, että Petri saattaisi olla Myyrmannissa? SILLOIN yhtäkkiä Tikkurilan poliisiasema alkoi kuhista ja kaikki poliisit kerääntyivät kuuntelemaan... ja alkoi tapahtua! Kotietsintä!<br /><br />Armas-isä oli sairaalassa masennuksen vuoksi 5 kuukautta ja sinä aikana hän alkoi kirjoittaa, terapeutinkin kehotuksesta. Avioliittokin alkoi hajota, kun vaimo syytti miestään perheen ja Petrin kohtalosta. He menivät perheterapiaan.<br /><br />Ylipäätänsä Armas Gerdt kuvaa ydinperheen, jossa äiti ja isä ovat pitkät päivät töissä, mutta - kaikki ovat illat kotona, koska heillä ei ole ulkopuolisia harrastuksia perheen lisäksi. He ovat täysin raittiita, heillä ei ole ystäväperheitäkään. Petri on "aina kotona" (paitsi milloin korisharkat). Petri odottaa vuoroaan päästäkseen internetiin ja surfaa netissä yöllä vanhempiensa nukkuessa. Isä lähtee jo kuudelta töihin, menee aikaisin nukkumaan. Isä yrittää jutella, mutta Petrin vakiokommentteja on: "Oliks sulla muuta? Onks netti vapaa?"<br /><br />Nykyajan lapsi Petri tulee kotiin aina lähikaupan tai kiskan kautta, mukanaan itselleen kokis ja pizzaa (tonnikala tai jauheliha) tai hampurilainen. Oliko roskaruoan uhri? Petri haluaa aina merkkivaatteet itselleen ja saa haluamansa kalleimmat, isä maksaa. Petri lukee yo-kokeisiin sängyllä lojuen, stereot huutaen. Yo-tulos on Petrille pettymys, hiukkasen alle keskiverron ja <br />yliopiston pääsykokeessakaan hän ei ekalla kerralla onnistu, Vantaan Evtek opinahjoksi sitten...<br /><br />En ole lukenut kirjasta arvosteluja. Ehkäpä joku vielä joskus käsittelee aiheen taiteellisesti, tekee näytelmän tai elokuvan aivan tavallisesta vantaalaisesta insinööriperheestä vuonna 2002, jollaisesta silloin vasta alle 50-vuotias Armas Gerdt on kirjoittanut sosiologisen kuvauksen.<br /><br />Luin kirjaa kuin hyvinkin dekkaria, heti yhdeltä istumalta. Tv-elokuvien mainio mainoslause on usein: "perustuu tositapahtumiin". Myyrmannin räjähdys oli tuttu, joten sitä lukee toisin kuin tavallista 'perheromaania'. Se oli TOSI tragedia.<br /><br />Petri-kirjassa kuvataan niinkin tavallista perhettä, ettei sellaisesta muuten kerrottaisi tai luettaisi, ellei olisi tragediaa! Pommin takia a) keskenjäänyt elämä, nuoruuden tarinaan pysäytysloppu, b) kirjoittajalle tuli myös pysähdys, muisteli asiaa 5 kuukauden sairauslomallaan, c) tarinalle on valmis kysyntä ja tehokas mainoskampanja on toteutettu etukäteen.<br /><br />(Arkistostani vuodelta 2005)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-1630319904494207524?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-36447315431810790582010-04-17T12:43:00.000+03:002010-04-17T12:44:35.901+03:00Käytyäni Puolan telakkakaupungissa Gdanskissa halusin lukea siitä kertovan romaanin. Olisiko Günter Grassin kuuluisa 'Peltirumpu' (Die Blechtrommel, 1959) hyvä?<br /><br />Grass syntyi Danzigissa 1927 ja kuvaa vuosia 1933-45. En pidä hänen tekstimassoistaan, enkä jaksaisi setviä niitä saksaksi, hädin tuskin suomeksikaan (suom. Aarno Peromies, Otava 1985 - 5. painos, 557 sivua.)<br /><br />Löydän sangen harvoja katukuvauksia. Sivulla 89 ollaan sentään Arsenalin kauppapasaasissa ja Hiilitorilla, aivan myöhemmän hotellin(i) Wolne Miaston kulmalla. Joki Motlau (Motlawa) mainitaan joskus.<br /><br />Sivulla 170 kerrotaan, miten danzigilaiset merirosvot kaappasivat vuonna 1473 firenzeläisen laivan ja lastista Memlingin maalauksen Viimeinen tuomio, joka pantiin näytteille Mariankirkkoon.<br /><br />Sivulla 201 kuljeskellaan Puutorilla ja Vanhankaupungin kaivannolla, sekä mennään Heveliuksen aukiolle ja postitaloon, jonka virkailijat yrittävät sankarillisesti puolustautua saksalaisten hyökkäystä vastaan syyskuussa 1939. En voikaan tunnistaa katunimiä, jotka on suomennettu senaikaisista saksalaisista nimistä.<br /><br />Danzigin kirkkojen kellot luetteloidaan s. 202: Pyhän Marian, P. Katariinan, P. Johanneksen, P. Birgitan, P. Barbaran, Trinitiaksen ja Pyhän Ruumiin kellot. Muistanen kaikki kirkot, joidenkin kellonsoitotkin, vaikka kävin sisällä vain jättimäisessä punatiilisessä Marian kirkossa.<br />Elisabetin sekä Pietarin ja Paavalin kirkot esiintyvät kuitenkin vasta sivulla 364, samalla kun Puutori, Hiilitori ja Heinätori palavat perustuksiaan myöten.<br /><br />Ruotsalaiset mainitaan monesti kaupungin historiallisina hävittäjinäkin, mutta suomalaiset vasta myöhempinä vierailevina laivoina tai merimiehinä ruotsalaisten rinnalla.<br /><br />Petyin melkoisesti arkkitehtonisen ja asemakaavallisen paikalliskuvauksen vähyyteen.<br /><br />(Sivulla 79 kuvataan yllättäen saksalaisen Felix Dahnin (1833-1912) historiallinen romaani "Taistelu Roomasta" (Ein Kampf um Rom), jonka luin 12-vuotiaana vanhasta Jousi-sarjasta (sen n:o 1). Mika Waltari kehui takakannessa, miten "kokonainen maailmanhistorian aikakausi vierii ohitse väririkkaana, sankarillisena, rappeutuneena ja loistavana". Colosseum oli tulessa etukannessa, kun germaanien kansainvaelluksen päälliköt Teoderik, Teja, Totila, ym. valloittivat Länsi-Rooman valtakunnan. Muistan erityisesti sotasankarin, joka asetti miekkansa jakamaan häävuoteen puoliksi, koska avioliitto oli hänestä muodollinen poliittisista syistä, vaikka naisella olikin himokkaita odotuksia.)<br /><br />***<br /><br />Helsingin Malmin kotiseutuaktivistin, professori Aarne Laurilan sukueepos "Kasvoi kaupunki ympärillämme. Kolmen sukupolven Helsinki" (Otava 2009, 414 sivua) on kuin Grassille päinvastainen sepitelmä. Juoni on ohut ja sirpaleinen, mutta kirjoittajan, hänen isänsä sekä isoisänsä työmatkoillaan tai muutoin kuljeskellessaan ohittamia taloja ja rakennustyömaita kuvataan luettelomaisinkin yksityiskohdin. Kirjaa koristavat sivunkokoiset mustavalkoiset valokuvat vanhoista katunäkymistä.<br /><br />Laurilan äidinisä Janne Kilpinen toimii Lucina Hagmanin johtaman Uuden Yhteiskoulun vahtimestarina ja asuukin perheineen koulutalossa Kruununhaan Kirkkokadulla v. 1902. Hänen vävynsä, vuonna 1929 syntyneen Aarnen isä Niilo Laurila on Raken varastomies ja asettuu perheineen Malmille. Sinne Demarin kulttuuritoimittaja ja Kansanvalistusseuran toiminnanjohtaja Aarne Laurilakin kotiutuu iäkseen.<br /><br />Sivuilla 93-94 Laurila paljastaa yllättäen, miten Pentti Saarikoski plagioi v. 1964 kirjaansa 'Ovat muistojemme lehdet kuolleet'. n. 16 riviä Ture Janssonin vanhaa tekstiä, lähdettä mainitsematta.<br /><br />Sivulla 224 Laurila kertoo, mitkä kirjat tuottivat iloa hänen isälleen. Sakari Pälsin 'Fallesmannin Arvon' lisäksi esille nousee unohdettu kirjailija Heikki Jartti. Tämän teoksia olivat mm. Joulusaunassa I-III (1926-31) sekä Juhannussaunassa (1937). Jartin kirjoissa kuvataan täsmällisesti niin pirtin lattianpesua, ohratalkoita tansseineen kuin ryyppäämistäkin. Lukijat odottivat saunakuvauksilta varmaankin uskaliasta nakuilua?<br /><br />Hieman aikaisempi kirjailija Jaakko Nikkinen (Ylenkatsotuita, Leppirannan Lauri, Nuori kuokkija, Kotipellon kynnökseltä) jää maininnatta, hän joka kirjastojen lainaustilastoissa vuonna 1929 hengitti Jartin niskaan (sijat 16 ja 17) kun ykkösenä oli Johannes Linnankosken ylittämätön "Laulu tulipunaisesta kukasta". (Ks. "5555 luettua kirjaa, aiempi kirjoitus numero 28).<br /><br />Laurilan isä ja äidinisä kirjoittivat päiväkirjoja ja heidän arkistonsa ja kirjastonsa ovat säilyneet. Pojalla (nyt jo 80-vuotiaalla) on käytettävissään materiaalia. Tarina ei ehkä nouse lentoon, mutta sellaisenaankin, romaanin ja tietokirjan välimuotona, pidän tästä, miten Laurila kuvaa kaupungin rakentumista talo talolta.<br /><br />Jään miettimään, voisiko vanhojen sanomalehtien uutisaineiston tarkka tutkiminen auttaa vieläkin parempaan ja eloisampaan kuvaukseen Helsingin kaupungin kasvusta talo talolta, mielekkäitten kulkureittien varrella, jotta kirja olisi kevyempi kuin täydellinen historia kortteli korttelilta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3644731543181079058?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-74464072101413910482010-04-07T18:16:00.002+03:002010-04-07T18:22:20.908+03:00Pari omaelämäkertaa: Ernamo ja Åhman.<br /><br />Pakastintehtailija "Huurre" teetätti tehtaan pihalle näköispatsaansa, mutta vaatimattomammat liikemiehet kynäilevät kirjahyllyille omaelämäkertansa. Luen taas mitä harva vieras lukee?<br /><br />Muistelen ilolla suomalaisten kirjankustantajain kultturelleja ja henkeviä elämäkertoja, huippunaan Tammen tanskalainen Jarl Hellemann, kintereillään Otavan Reenpäät Erkki ja Pikku-Heikki, Gummeruksen Pekka Salojärvi, Werner Söderströmin Hannu Tarmio, mikseipä Arvi A. Karistokin päiväkirjoineen.<br /><br />Koska eniten elämästä opin lapsena Ankkalinnasta, tulee mieleeni paralleeli:<br /><br />Carl Barks kuvasi Walt Disney Comics & Stories -lehteen #260 (1962:5) monenkirjavia lauttoja: hienoja junalauttoja... uusia autolauttoja... nopeita kantosiipialuksia... isoja lauttoja... vanhoja lauttoja... kahvilalauttoja... Ja lopulta hännänhuippuna lautan, jolla Aku-setä lypsypalkalla kuljetti lehmän Hiekkaniemestä Hanhisaaren laitumelle (Sirkka Ruotsalaisen toimittama Aku Ankka -lehti 4.3.1964, n:o 9, sivut 2-10.<br /><br />Luin vihoviimeisimpänä kustantajana liki-kustantajan Timo Ernamon 'mielenmatkakirjan' "Likemiehen vuosikymmen" (BTJ-kustannus 2007), 230 sivua ja 360 grammaa kansiinsa sidottuna. Koska olen vuonna 1988 lukenut myös Ernamon siviilipalvelusmiehen muistelmat "Täysin koulutettu", olen kenties lukenut koko tähänastisen tuotantonsa, joka painaa enemmän kuin 1960-luvulla Jouko Tyyrin 35-grammainen tuotanto, jonka Erno Paasilinna punnitsi kirjevaa'alla.<br /><br />Likemiestä paksuntaa 34 sivua Roo Ketvelin lehtihaastattelua (haastatellun luvalla) sekä Like-Uutisten ruokaresepti-palstat "Kotigokki" ja "Maisteluni" kokonaisuudessaan, runokin Thingvellir, ote iankaikkisesti kesken olevasta teoksesta "Kännissä kirjoitettua" (alkaen: "Meniks yli hilseen, beibi?") sekä Helsingin metroasemien nimet kahdella kotimaisella kielellä. Ehkäpä pöytälaatikon pohja alkaa paistaa.<br /><br />Henkilöhakemistossa on 234 nimeä, joista yleisimmin mainitaan Hannu Paloviita, Vigdis Grimsdottir, Kjel Askildsen ja Tapio Koivukari, yhden kerran Platon.<br /><br />Ernamon teoksen voi silmäillä tunnissa tai parissa, tai vauhdilla jolla Paavo Väyrynen sisäistää Dostojevskin koko tuotannon, mutta jos ehtii lukea toiseenkin kertaan (kuten hyvät kirjat pitäisi), toki Likemiehen lyhykäisiä matkamuistiinpanojen avainsanoja voi alkaa tavailla ja availla enemmänkin.<br /><br />"Ikkunasta näkyy laavakenttää, ruohoa, tietä reunustavia puhelin- ja sähköpylväitä, Camp Thulen talojen kopioita (Einarin Pirunsaari) ja lopulta Reykjavik, joka kaiken lohduttomuuden keskellä näyttää suorastaan kauniilta. Lahden vesi on vihreää." "Laavakentillä kasvaa epätoivoista heinää ja arktista pusikkoa". Islannissa käydään kirjassa useasti, kunhan on maksaja.<br /><br />***<br /><br />Pepe Åhmanin omakustanne "Hiuskarvan varassa" ("40 vuotta naisten töitä homon leima otsassa 1965-2005") on rosoinen, välillä jännittävä, pitkäveteinen, jälleen kiinnostava, joskus samaa toistava, toisinaan eteenpäin vetävä... (Sidottu, 303 sivua, painovuosi 2008).<br /><br />Tarinan kirjoittaminen uudelleen (vielä kerran?) tai joku kustannustoimittaja (äskeinen Ernamo?) olisi voinut muokata yrittäjän aineksista tempoisammankin jutun, mutta kyllä tämän näkkileivän sellaisenaankin pureskeli jonkinasteisella kiinnostuksella.<br /><br />Pertti Åhman syntyi 1949, erosi keskikoulusta päästötodistuksetta, mutta pari hymypoikapatsasta ansaittuaan, ja lähti 16-vuotiaana 1965 Ruotsiin, jossa mm. tiskasi sekä leikkasi kielitaidottomien maanmiestensä hiuksia, koska äitinsä oli opettanut taidon. Pepen äiti ja isoveli olivat kampaajia (Damfrisör), isosisko parturi (Herrfrisör), eikä Göteborgistakaan löytynyt kultasepäksi mielineelle sillä hetkellä muuta oppipojan paikkaa kuin herr Hermanssonin Salongista. Hiusalasta tuli kohtalo.<br /><br />Yritteliäs finninaamainen teinipoika kiersi sittemmin hyvästä kampaamosta toiseen, oppiakseen kaikilta, Tyyne Nordstedtilta, Maire Kollmanilta, Elsa Arennolta, Raimo Jääskeläiseltä eli Monsieur Mosselta, sekä Vidal Sassoonin kursseilta Lontoosta.<br /><br />Intissä synnynnäinen yrittäjä pysyi rahoissa leikkaamalla miesten tukat sekä lisäksi ottamalla kamerallaan tilannekuvia, kehittämällä itse ja myymällä esiintyjäsankareille. (Bisnesideapa siinäkin! Katusoiton sijasta Polaroid-kameran kanssa seurailemaan rakastuneita pariskuntia, morsiota imarrellen, sulhoa rahastaen?)<br /><br />Maskeeraaja Mosse on tarinan väriläikkiä. Monsieur ei itse osaa kampaajantöitä ollenkaan, vaikka asiakkailla on sellainen luulo, mutta hän tutkii aluksi taiteellisella katseellaan asiakkaan, antaa "ohjeet" kampaajilleen sekä lopuksi imartelee ja ylistää: Ai ai ai miten Rouvalla on nyt hieno kampaus... oi oi oi!<br /><br />Oppiäiditkin ohjeistivat, että mikä leikatessa tai muotoillessa on mennyt vikaan, se puhumalla ja asiakasta kehumalla paikataan parhain päin, ettei vain tarvitse rahaa palauttaa!<br /><br />Pidättyväisemmälle Pepelle on pulma, pitäisikö asiakkaita halata tai kätellä, hän kätteleekin veltohkosti, kun taas Mosse kättelee JA halaa JA imartelee JA suutelee asiakkaansa... Suomen ensimmäisellä julki-homolla Mossella oli myös Pepe-niminen poikaystävä, mikä aiheutti joskus harmillisia väärinkäsityksiä.<br /><br />Armi Ratian ja Dannyn kaltaisten kuuluisuuksien hiukset Pepe Åhman kävi leikkaamassa heidän kotonaan. Matti ja Teppo matkustivat kerran kuussa Turusta asti Pepen muokattaviksi. Omia vakioasiakkaita kertyi, Arto Sotavalta, Kisu, Kirka, Sammy Babitzin, Paula Koivuniemi, Hannu Seppälä, Liisa Lipsanen, Pepe Willberg, Koivistolaiset, Timo T.A. Mikkonen, Lasse Kurkilahti.<br /><br />Jo 23-vuotiaana Pepellä oli kampaamoyritys omalla nimellään: "Pepe Åhman". Hän sai ja hankki paljon lehtijulkisuutta. Länsirannikon sanomalehden hääkuvassakin Dannysta ja Liisa Lipsasesta mainittiin "oikealla hovikampaaja Pepe Åhman"...<br /><br />Kysymyksiin "oliko Armilla ja Dannylla suhde" Pepe ei vastannut enempää kuin "tiedän enintään mitä on lehdissä", vaikka hän hiustenleikkauksen jälkeen saunoi Dannyn kanssa sekä kuunteli ja kirjasi ylös itseään vanhemman yrittäjän viisauksia.<br /><br />Danny-gurun syvällisistä elämänohjeista voisi irrottaa enemmänkin hymyilyä... "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Aiemmilla teoillaan jokainen rakentaa tulevaisuuttaan. "Kerran varas, aina varas"... Jos asiakkaita kertyy liiaksi, teet liian halvalla, jos liian vähän, saatat laskuttaa liikaa?<br /><br />Danny lainasi Pepelle Chaplinin omaelämäkerran ja Hannu Seppälä Marvin Bowerin "Tahto johtaa". (Meikäläinen peri molemmat kirjat isältään, pitäisiköhän ne lukeakin?) Pepellä oli sittemmin tapana lausua ääneen työntekijöilleen Marvin Bowerin ajatuksia.<br /><br />Nuorena solmittu avioliitto kesti karkumatkat, avioerot, asumuserot, itsensä etsimiset, eri osoitteet, uudet paluut yhteen. Liikeketju laajeni Keskustasta Pasilaan, Itäkeskukseen, Tapiolaan, Espoon keskukseen, Tikkurilaan, "på" -kampaajakouluksi... Tampereelta ja Lahdesta vetäydyttiin, Leningradin houkutus hylättiin. Liikeketju myytiin ja jatkaa tutulla nimellään, "lottovoiton verran" omaisuutta kertyi.<br /><br />Luovuttuaan yrityksestä Pepeltä kului kaksi vuotta muistelmien kirjoittamiseen ja hän suunnittelee toista kirjaa, dekkaria tai rakkaustarinaa... Dekkarin aineksia syntyi jo, kun Pepeä kiristettiin raiskausväitteellä ja hän joutui pakenemaan liikkeestään uhkaajia, mutta kiristäjäjengi joutuikin vankilaan huumejutussa, jossa perushoitajanainen oli varastanut aineet sairaala-työpaikaltaan.<br /><br />Parturi-kampaaja saattoikin kirjoittaa monin verroin mehevämmän ja mielenkiintoisemman tarinan kuin satoja kulttuurihahmoja kohdannut kustannustoimittaja!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7446407210141391048?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-61546303888607064402010-03-27T13:31:00.002+02:002010-03-27T13:35:16.966+02:00Useasti kakutetun ranskalaisfilosofin Bernard-Henri Levyn matkakuvauksesta "American Vertigo. On the Road from Newport to Guantanamo (2006)" tiivistyi minulle neljä asiaa:<br /><br />1) Amerikassa kaikesta tehdään museo.<br />2) Amerikka lihottaa kaiken. "Bigger" kuulostaa entistä paremmalta.<br />3) Amerikka eriytyy yhä enemmän (vastoin Yhdysvaltain valtionvaakunan tunnusta "e pluribus unum = monesta yksi").<br />4) Amerikka hoitaa köyhät vankilaan.<br /><br />Tein uuden Amerikan-matkan, tosin parinkymmenen vuoden taakse, Bill Brysonin seurassa: "The Lost Continent. Travels in Small Town America" (Abacus 1989).<br /><br />Brittiläistynyt lehtimies, Des Moinesissa (Iowa) joulukuussa 1951 syntynyt Bryson palasi 36-vuotiaana kotimaahansa jäljittämään lapsuutensa perhelomien automatkoja, sekä niitäkin kohteita, joita ei ollut päässyt näkemään, kuten Kalifornian jättiläismäistä punapuuta, jonka läpi kulki autotie. Hän ajoi 14'000 mailia melkein kaikkien osavaltioiden kautta.<br /><br />"In Britain it had been a year without summer". Muistan samassa oman Kokkolan-kesäni 1988. Suomessa Ulla-Leena Alppi kirjoitti: "Se oli kesä jota ei tullutkaan". Harmaa, pilvinen, sateinen.<br /><br />Kirja jakautuu itään (200 sivua) ja länteen (100 sivua), mikä jälleen kerran innosti minua lukemaan poikkeavassa järjestyksessä, ensin kakkososan, ja lukukappaleita suuremmasta pienempään.<br /><br />Museoista museoihin käy Brysoninkin tie, toki vielä lukuisampien motellien, bensa-asemien ja hampurilaisruokaloiden kautta. USA:ssa millään ei ole merkitystä, jollei sillä voida myydä jotakin. Museoiden vierailijat ovat eläkeikäistä väkeä.<br /><br />Eisenhowerin museossa selviää, mitä entinen presidentti luki kuolinpäivänään: Zane Greyn lännentarinaa West of the Pecos. Bryson pihtailee pääsymaksuissa ja jättää kalleimmat kohteet väliin. Häntä ei kuitenkaan harmita, jos palvelu on huonoa. Säästyy juomarahat.<br /><br />Yleisin ihmisiä kuvaava laatusana taitaa kirjassa olla "Large". Ehkäpä ihminen jää huomaamattakin, jollei ole lihava, lihavampi tai kaikkein lihavin. Itsensäkin Bryson mainitsee ylipainoiseksi, milloin vain saa siitä vitsin väännettyä. Sillä hän on hauska kirjailija. "Hilarious. Sarcastic. Very funny".<br /><br />Englantia murretaan monin tavoin jättimaan kulmilla.<br />"Hah doo lack miss Hippy?" = "How do you like Mississippi?"<br /><br />Mississippiläiset lausuvat Cairon kaupungin (joka oli Huckleberry Finnin ja neekeri-Jimin lauttamatkan tavoite) "Kay-ro" (suom: kei-rou), egyptiläiset ja Bryson "Ki-ro" (suom. kai-ro)...<br /><br />Tupelo: "The Elvis Presley House is in Elvis Presley Park on Elvis Presley Drive, just off the Elvis Presley Memorial Highway." Joka kaupunki museoi julkkisten lapsuudenkodit, Winterset John Waynen (alunperin nimeltään Marion Morrison).<br /><br />Holcombissa, Kansasissa, Bryson kysyy lukiolaisilta, onko kukaan lukenut Truman Capoten 'In Cold Blood'? (Suomennettukin: 'Kylmäverisesti') Eivät ole. Seudun kuuluisimmasta veriteosta kertova, mutta myös vihattu kirja on pannassa eikä kirjastossa. (Suomessa Tulilahti? Bodom? Gerdt: "Petrin matka Myyrmanniin"?) Opettajan mielestä Kansasin koululaiset osaavat hädin tuskin lukea. TV on hypnotisoinut heidät.<br /><br />Motellihuoneen televisiossa Bryson näkee huorinteosta juuri yllätetyn pastori Jimmy Swaggartin, vanhan vintiön. Suosittu TV-evankelista on hädissään kiirehtinyt työhön vuorotta itkeäkseen radioaalloilla krokotiilinkyyneleitä synneistään ja rukoillakseen yleisöltään: antakaa minulle rahanne & anteeksiantonne & please send me lots of money.<br /><br />Bryson lukee sanomalehtiä. Päivän New York Timesin painokseen kuluu 75'000 puuta. Kun testattiin 8000 amerikkalaista koululaista, 42 % heistä ei osannut nimetä yhtään Aasian valtiota. Kaksi kolmesta ei tiennyt, kuka kirjoitti "Canterburyn tarinat" tai milloin käytiin USA:n sisällissota.<br /><br />Bryson ajaa myös köyhien alueiden läpi, nähden hökkeleitä ilman mukavuuksia. Kaikkein köyhimmät ajavat Greyhoundin busseilla, sillä heillä ei ole varaa edes autoon, ja silloin on Amerikassa jo äärimmäisen köyhä. New Yorkiin vievästä bussista erottuu toki aina pari norjalaistyttöä rikkaiden nuorten reppureissulla. Muut ovat juuri vankilasta vapautuneita, aseistautuneita ja vaarallisia, jakomielitautisia tai nunnia. Hippien ainoa matkasuunta on länteen.<br /><br />New Yorkissa oli tuolloin 36'000 irtolaista ja kahden kävelypäivän aikana joka ainut heistä ehti pyytää Billiltä rahaa. Jotkut jopa kahdesti. Eräs pyysi yhden dollarin lainaa. Bryson myönsi 25 centiä ilman korkoa ja lyhennyksiä.<br /><br />Vankiloissa Bryson ei käy, mutta sirottelee tilastotietoja, kuten arviolta montako sarjamurhaajaa on kerrallaan irrallaan. Matkan aikaan Yhdysvalloissa jäi vuosittain selvittämättä 5000 murhaa. Yksistään Detroitin kaupungissa tehtiin 635 henkirikosta vuonna 1987.<br /><br />Murhaluvut ovat sittemmin kaunistuneet, kun yhä useampi potentiaalinen uusija on pantu telkien taakse ja avain on viskattu pois. Jos pahin pari prosenttia väestöstä lukitaan kiven sisään, muille jää turvallisempi olo. Aggressiivisuus on keskittynyttä. Muistan lehtitarinan espoolaislähiöstä, joka rauhoittui kertaheitolla, kunhan yksittäinen pahanteon primus motor sattui vaihtamaan hiippakuntaansa oikosääristen paikkaan.<br /><br />Las Vegasissa Bryson häviää kolmesti 10 dollaria peliautomaatteihin. Hän oppii kaavan: neljästä käytetystä neljännesdollarin kolikosta kolme pyrkii palaamaan voittoina takaisin, kunnes pelaaja päätyy tyhjätaskuksi. Naapurissa vanha rouva voittaa 600 dollarin kolikkovyöryn ja jatkaa hypnoottisesti lanttien upottamista takaisin samaan automaattiin. Brysonia säälittää, miten mummolta tulee kulumaan koko yö, ennen kuin tämä on saanut kaikki rahansa menemään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6154630388860706440?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-33047902913844809342010-03-24T17:06:00.002+02:002010-03-24T17:09:45.964+02:00Aakkostin 128 huomattavaa tai palkintoja voittanutta dekkarikirjailijaa tiiviiksi listaksi käyttäen ykköslähteenäni teosta "100 must-read Crime Novels".<br /><br />Dekkari-palkinnot (vuoteen 2005 asti):<br />#E Edgar (Mystery Writers of America) 1954-2005 Best Mystery of the Year<br />#D Crime Writers' Association 1955-2005 Golden Dagger (Crossed Red Herrings-1959)<br /><br />Margery Allingham (1904/5-66) GB (Albert Campion) Tiger in the Smoke -52<br />Eric Ambler (1909-98) GB Mask of Dimitrios -39 #E64 #D59 Arms #D72 Levanter<br />Charlotte Armstrong #E57 A Dram of Poison<br />William Bayer #E82 Peregrine<br />Margot Bennett #D58 Someone from the Past<br />E.C. Bentley (1875-1956) GB Trent's Last Case -13<br />Nicholas Blake = Cecil Day-Lewis (1904-72) IR The Beast Must Die -38<br />Lawrence Block (1938-) US yli 60 kirjaa (Matt Scudder) #E92 A Dance at the Slaughterhouse<br />Rick Boyer #E83 Billingsgate Shoal<br />Fredric Brown (1906-72) US The Fabulous Clipjoint -47 (23 kirjaa)<br />James Lee Burke (1936-) US The Neon Rain -87 #E90 Black Cherry Blues #E98 Cimarron #D98<br />Jan Burke #E00 Bones<br />James M. Cain (1892-1977) US Double Indemnity -36<br />Robert Clark #E99 Mr White's Confession<br />Jon Cleary #E75 Peter's Pence<br />John Dickson Carr / Carter Dickson (1906-77) US (Dr Gideon Fell) The Hollow Man -35<br />Raymond Chandler (1888-1959) US The Big Sleep -39 (Philip Marlowe) #E55Goodbye<br />James Hadley Chase = Rene Raymond (1906-85) GB No Orchids -39<br />Thomas H. Cook #E97 The Chatham School Affair<br />G.K. Chesterton (1874-1936) GB The Innocense of Father Brown -11<br />Agatha Christie (1890-1976) GB Roger Ackroyd -26 (Poirot) A Murder is Announced -50 (Marple)<br />Wilkie Collins (1824-89) GB The Moonstone -68<br />Patricia Cornwell (1952-) US (Dr Kay Scarpetta) Post Mortem -91 #D93<br />Edmund Crispin (1921-78) GB The Moving Toyshop -46 §Oxford<br />Freeman Wills Crofts (1879-1957) IR/GB (Joseph French)<br />Lionel Davidson #D60 The Night of Wenceslas #D66 A Long Way to Shiloh #D78<br />Colin Dexter (1930-) GB The Dead of Jericho -81 (Morse & Lewis) §Oxford #D89 #D92<br />Peter Dickinson #D68 Skin Deep #D69 A Pride of Heroes<br />Michael Dibdin (1947-) GB dead Lagoon -94 (Aurelio Zen) §Venetsia #D88 Ratking<br />Arthur Conan Doyle (1859-1930) GB The Sign of Four -90 (Sherlock Holmes)<br />Aaron Elkins #E88 Old Bones<br />Stanley Ellin #E59 The 8th Circle<br />James Ellroy (1948-) US The Black Dahlia -87<br />Ben Elton #D96 Popcorn<br />Ken Follett #E79 The Eye of the Needle<br />Frederick Forsyth (1938-) #E72 Jackal<br />Dick Francis (1920-2010) GB Dead Cert -62 #E70 Forfeit #E81+#D79 Whip Hand #E96<br />Joan Fleming #D62 When I Grow Rich #D70 Young Man<br />Nicolas Freeling (1927-2003) GB #E67 Rainy Country<br />Celia Fremlin #E60 The Hours before Darkness<br />Erle Stanley Gardner (1889-1970) US (Perry Mason) Terrified Typist -56<br />Brian Garfield #E76 Hopscotch<br />Michael Gilbert (1912-2006) GB Smallbone Deceased -50<br />B.M. Gill #D84 The 12th Juror<br />Joe Gores (1931-) US Gone, No Forwarding -78<br />Paula Gosling #D85 Monkey Puzzle<br />Sue Grafton (1940-) US A is for Alibi -86, E, I, O (Kinsey Millhone)<br />Winston Graham #D55 The Little Walls<br />Edward Grierson #D56 The Second Man<br />William Hallahan #E78 Catch Me, Kill Me<br />Dashiell Hammett (1894-1961) US The Glass Key -31 Harvest, Dain Curse, Maltese Falcon<br />Cyril Hare = Alfred Gordon Clark (1900-58) GB When the Wind Blows -49<br />Adam Hall #E66 The Quiller Memorandum<br />Thomas Harris (1940-) US Red Dragon -81 (Dr Hannibal Lecter)<br />Carl Hiaasen (1953-) US Tourist Season -86 §Florida<br />George V. Higgins (1939-99) US The Friends of Eddie Coyle -72<br />Patricia Highsmith (1921-95) US The Talented Mr Ripley -55<br />Reginald Hill (1936-) GB (Andy Dalziel & Peter Pascoe) #D90 Bones and Silence<br />Tony Hillerman (1925-) US A Thief of Time -88 (Navajo tribal policemen) #E74 Dance Hall<br />Chester Himes (1909-84) US A Rage in Harlem -57<br />Jeffrey Hudson #E69 A Case of Need<br />Fergus Hume (1859-1932) GB/AU The Mystery of a Hansom Cab -86<br />John Hutton #D83 Accidental Crimes<br />Francis Iles = Anthony Berkeley Cox (1896-1971) GB The Poisoned Chocolates Case<br />Arnaldur Indridason #D05 Silence of the Grave<br />Michael Innes = J.I.M. Stewart (1906-94) Hamlet, Revenge! -37(John Appleby) farssi<br />P.D. James (1920-) GB (Adam Dalgliesh)<br />Charlotte Jay #E54 Beat Not the Bones<br />Stuart M. Kaminsky (1934-) US yli 50 kirjaa (Toby Peters) #E89 A Cold Red Sunrise<br />HRF Keating #D64 The Perfect Murder #D80 Maharajah<br />Mary Kelly #D61 The Spoilt Kill<br />Warren Kiefer #E73 The Lingala Code<br />Ed Lacy #E58 Room to Swing<br />Joe R. Lansdale (1951-) US The Bottoms -00 -#E01<br />Emma Lathen #D67 Murder Against the Grain<br />John Le Carre = David Cornwell (1931-) GB #E65 The Spy from the Cold -#D63 #D77<br />Dennis Lehane (1966-) US Mystic River -01<br />Donna Leon (1942-) US §Venetsia (Commissario Brunetti)<br />Elmore Leonard (1925-) US La Brava -83 -#E84<br />Gaston Leroux (1868-1927) FR Chambre Jaune -07 (Rouletabille)<br />Jonathan Lethem #D00 Motherless Brooklyn<br />Robert Littell #D73 Lewinter<br />Peter Lovesey #D82 The False Inspector Dew<br />Ed McBain / Evan Hunter = Salvatore Albert Lombino (1926-2005) US<br />John D. MacDonald (1916-86) US The Deep Blue Goodbye -64 kirj. 78 kirjaa (McGee)<br />Ross Macdonald = Kenneth Millar (1915-83) US (Lew Archer) Moving Target -49 #D65 Dollar<br />Arthur Maling #E80 The Rheingold Route<br />Michael Malone (1942-) US Uncivil Seasons -83<br />Henning Mankell (1948-) SW #D01Sidetracked<br />Margaret Maron #E93 Bootlegger's Daughter<br />J.J. Marric #E62 Gideon's Fire<br />Ngaio Marsh (1899-1982) NZ (Roderick Alleyn) Off with his Head -57<br />James McClure #D71 The Steam Pig<br />Val McDermid #D95 The Mermaids Singing<br />Nicholas Meyer #D75 The 7% Solution<br />Margaret Millar (1915-94) CAN/US Beast in View -55 #E56!<br />Gladys Mitchell (1901-83) Come away, Death -37<br />Sara Paretsky (1947-) US Indemnity onlty -82 (V.I. Warshawski) #D04 Blacklist<br />Robert B. Parker (1932-2010) US (Spenser) #E77 Promised Land<br />T. Jefferson Parker #E02 Silent Joe #E05 California Girl<br />Elizabeth Peters (1927-) US (Amelia Peabody)<br />Ellis Peters = Edith Pargeter (1913-95) GB (Brother Cadfael) #E63 Joyful Woman<br />Edgar Allan Poe (1809-49) US (Auguste Dubin)<br />Anthony Price #D74 Other Paths of Glory<br />Ian Rankin (1960-) GB (John Rebus) #E04 Resurrection Men #D97 Black And Blue<br />Ruth Rendell / Barbara Vine (1930-) GB (Wexford) #E87 #D76 #D86 #D87 #D91<br />Peter Robinson (1950-) GB In a Dry Season -99 (Alan Banks)<br />S.J. Rozan #E03 Winter and Night<br />Dorothy L. Sayers (1893-1957) GB The Nine Tailors -34 (Lord Peter Wimsey)<br />Steven Saylor (1956-) US Roman Blood -91 §Ancient Rome<br />Georges Simenon (1903-89) BELG Maigret sets a Trap -65 n. 350 kirjaa<br />Maj Sjöwall & Per Wahlöö SW #E71 Naurava poliisi<br />Julie Smith #E91 New Orleans Mourning<br />Martin Cruz Smith #D81Gorky Park<br />Jose Carlos Somoza #D02 The Athenian Murder<br />Mickey Spillane (1918-2006) US Kiss me, deadly -52 (Mike Hammer)<br />Rex Stout (1886-1975) US (Nero Wolfe) yli 40 kirjaa<br />Julian Symons (1912-94) GB #E61 Progress of a Crime #D57 Colour<br />Josephine Tey = Elizabeth Macintosh (1896-1952) GB The Franchise Affair -48<br />Ross Thomas (1926-95) US #E85 Briarpatch<br />Jim Thompson (1906-77) US The Killer inside me -52<br />Mary Willis Walker #E95 The Red Scream<br />Minette Walters (1949-) GB Ice House -92 #E94 Sculptress #D94 Scold's Bridle #D03<br />Joseph Wambaugh (1937-) US The Choirboys -75 LAPD<br />Donald E. Westlake / Richard Stark / Tucker Coe (1933-) US #E68 God Save the Mark<br />Robert Wilson #D99 A Small Death in Lisbon<br />Cornell Woolrich (1903-68) US The Bride Wore Black -40<br />L.R. Wright #E86 The Suspect<br /><br />***<br /><br />Kaikkia salanimiä en ole muistanut ulkoa ja jotkut nimet olen sotkenut helposti toisiinsa, <br />kuten James Ellroy vastaan Elmore Leonard...<br />P.D. Jamesin sankari Adam Dalgliesh vastaan Reginald Hillin sankari Andy Dalziel...<br /><br />***<br /><br />Vanhimmat "satavuotiaat" mestarit vielä ikäjärjestyksessä (34):<br /><br />Edgar Allan Poe (1809-49) US (Auguste Dubin)<br />Wilkie Collins (1824-89) GB The Moonstone -68<br />Arthur Conan Doyle (1859-1930) GB The Sign of Four -90 (Sherlock Holmes)<br />Fergus Hume (1859-1932) GB/AU The Mystery of a Hansom Cab -86<br />Gaston Leroux (1868-1927) FR Chambre Jaune -07 (Rouletabille)<br />G.K. Chesterton (1874-1936) GB The Innocense of Father Brown -11<br />E.C. Bentley (1875-1956) GB Trent's Last Case -13<br />Freeman Wills Crofts (1879-1957) IR/GB (Joseph French)<br />Rex Stout (1886-1975) US (Nero Wolfe) yli 40 kirjaa<br />Raymond Chandler (1888-1959) US The Big Sleep -39 (Philip Marlowe) #E55Goodbye<br />Erle Stanley Gardner (1889-1970) US (Perry Mason) Terrified Typist -56<br />Agatha Christie (1890-1976) GB Roger Ackroyd -26 (Poirot) A Murder is Announced -50 (Marple)<br />James M. Cain (1892-1977) US Double Indemnity -36<br />Dorothy L. Sayers (1893-1957) GB The Nine Tailors -34 (Lord Peter Wimsey)<br />Dashiell Hammett (1894-1961) US The Glass Key -31 Harvest, Dain Curse, Maltese Falcon<br />Francis Iles = Anthony Berkeley Cox (1896-1971) GB The Poisoned Chocolates Case<br />Josephine Tey = Elizabeth Macintosh (1896-1952) GB The Franchise Affair -48<br />Ngaio Marsh (1899-1982) NZ (Roderick Alleyn) Off with his Head -57<br />Cyril Hare = Alfred Gordon Clark (1900-58) GB When the Wind Blows -49<br />Gladys Mitchell (1901-83) Come away, Death -37<br />Georges Simenon (1903-89) BELG Maigret sets a Trap -65 n. 350 kirjaa<br />Nicholas Blake = Cecil Day-Lewis (1904-72) IR The Beast Must Die -38<br />Margery Allingham (1904/5-66) GB (Albert Campion) Tiger in the Smoke -52<br />Fredric Brown (1906-72) US The Fabulous Clipjoint -47 (23 kirjaa)<br />John Dickson Carr / Carter Dickson (1906-77) US (Dr Gideon Fell) The Hollow Man -35<br />James Hadley Chase = Rene Raymond (1906-85) GB No Orchids -39<br />Michael Innes = J.I.M. Stewart (1906-94) Hamlet, Revenge! -37(John Appleby) farssi<br />Jim Thompson (1906-77) US The Killer inside me -52<br />Eric Ambler (1909-98) GB Mask of Dimitrios -39 #E64 #D59 Arms #D72 Levanter<br />Chester Himes (1909-84) US A Rage in Harlem -57<br />Michael Gilbert (1912-2006) GB Smallbone Deceased -50<br />Julian Symons (1912-94) GB #E61 Progress of a Crime #D57 Colour<br />Ross Macdonald = Kenneth Millar (1915-83) US (Lew Archer) Moving Target -49 #D65 Dollar<br />Margaret Millar (1915-94) CAN/US (Kenneth Millarin puoliso) Beast in View -55 #E56!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3304790291384480934?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-73295945037808861962010-02-25T15:54:00.000+02:002010-02-25T15:55:34.860+02:00Tulipa luettua Freeman Wills Croftsin kelpo dekkari: "Groote-puiston murha" (Groote Park Murder, 1923), Werner Anttilan suomennoksena, WSOY:n "150 markan" "Riksin sarjan" osa numero 11, vuodelta 1959 - 3.painos.<br /><br />Tätä ei löydykään pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen hyllyiltä, paitsi Kallion dekkarikirjaston käsikirjana, joten täytyi ostaa...<br /><br />Huomasin kirjan jo syyskuussa 2009 Espoon rautatieaseman kauppakeskuksen antikvariaatissa ("Poppa-Joe"), jossa on suositeltavan suuruinen kevyen lukemisen valikoima, erityisesti lehtiä. Liike saattaa rakennuksen remontin vuoksi sulkeutua puoleksi vuodeksi helmikuun lopussa 2010, ellei samasta talosta löydy tilapäistä toimitilaa, kertoi myyjä. Pitäisipä käväistä vilkaisemassa, tulisiko muuttoalennusmyyntiä?<br /><br />Havaitsin syksyllä 2009 Groote-puistoja Poppa-Joessa 3 kpl, hintoihin 1, 4 ja 4 euroa, enkä silloin osannut päättää, otanko hyväkuntoisen vai halvimman resuisen? Viiden kuukauden jälkeen samat 3 kirjaa olivat yhä jäljellä! Ostin edullisimman ja vielä toisenkin "risakantisen" 1 euron Croftsin: "Kiristäjä", Riksin-sarja 16, WSOY 1956, jota ei myöskään löydy kirjastoista. Lisäksi olisi ollut saatavissa 3 eurolla siisti kolmas vanha Crofts, jonka kuitenkin olin lainannut kirjastosta. Tosin voisin kerätä kaikki Croftsit (n.36 kpl, joista olen lukenut 9), joten olisi pitänytkin ostaa kunnoltaan paras...<br /><br />Olen jo aiemmin aloittanut 10 parhaan dekkarin listan ja täydennän sitä nyt näin:<br /><br />* Anthony Berkeley (1929): Myrkytetyn suklaarasian arvoitus (The Poisoned Chocolates Case)<br />* Rex Stout (1959): Murhaajan tyyliin (Plot It Yourself)<br />* John Ball (1965) Musta yö (In the Heat of the Night)<br />* F.W. Crofts (1923): Groote-puiston murha (Groote Park Murder)<br /><br />Olennaisinta parhaille dekkareille on oveluus - ovela juoni!<br /><br />Olen tietysti lukenut sadoittain muitakin hyviä, mutta silloin en vielä valikoinut listalle, jota varten pitäisi lukea uudelleen varmistuakseen huippulaadusta...<br /><br />Hyviä ehdokkaita muistini mukaan ovat kuitenkin:<br /><br />* Truman Capote (1966): Kylmäverisesti (In Cold Blood)<br />* Sjöwall-Wahlöö (1967): Roseanna (Roseanna)<br />* Sariola (1961): Lavean tien laki<br />* Greene (1938): Kiveä kovempi (Brighton Rock)<br />* Sayers (1928): Kuolema vierailee kerhossa (The Unpleasantness at the Bellona Club)<br />* Christie: vaikea valita... olen lukenut n. 55/80... ja loputkin luen aikaa myöten.<br /><br />On todellakin merkitsevää, jos muistan ulkoa alkuteoksen nimen: silloin teos on tehnyt vaikutuksen! Se on ovela, se on pyörinyt mielessäni, YES, yes, yes!<br /><br />Voimme lukea älyttömästi dekkareita, joista puuttuu tärkein koukku (juoni, idea, hämäys, yllätys!) jonka ansiosta juoni jäisi mieleen ja tekisi vaikutuksen! Monet suurimmatkin nimet ovat tuottaneet pettymyksen - ehkä olen lukenutkin latteimpia kirjojaan - kun en muista mitään tai en ainakaan hyvää!<br /><br />***<br /><br />Freeman Wills Crofts debytoi kirjailijana 40-vuotiaana 1919, mutta jatkoi rautatie-insinöörinä Irlannissa 50-vuotiaaksi vuoteen 1929, josta alkaen toimi ammattikirjailijana Englannissa. Häntä pidetään yhtenä brittien 4 suuresta dekkariklassikosta (siis Christie, Crofts, Doyle & Sayers, vai kuinka?) Raymond Chandler ylisti Croftsia alan parhaaksi juonten punojaksi.<br /><br />"Poliisi ei hellitä!" on mitä osuvin nimi eräällekin Croftsin teoksista. Scotland Yardin rikostarkastaja French uurastaa herpaantumatta ja tutkii järjestelmällisesti kaikki johtolangat, vetäen monesti vesiperän - mutta muuttaen silloin tutkimussuuntaa. Lopuksi jokainen arvoitus saadaan ratkaistua, ovela hämäys paljastuu ja oikea järjestys palautetaan maailmaan - tässä on hyvien dekkarien viehätys.<br /><br />Crofts on viehtynyt matemaattisiin ja teknisiin sommitelmiin, juna- ja muihin aikatauluihin... Joskus insinööri innostuu tarpeettoman paljonkin veturien (tai laivojen) moottorien yksityiskohdista... se hänelle suotakoon! Frenchin tutkimuksissa myös matkustellaan ympäri Britanniaa tai Eurooppaa! Otan lukiessani esiin Euroopan Tiekartaston (mittakaavassa millimetri on kilometri) ja tarkistan maantieteellisten yksityiskohtien pätevyyden, mikä on hauskaa. Haluaisin suorastaan matkustaa dekkarien tapahtumapaikoille.<br /><br />Wikipediaa referoiden: Freeman Wills Crofts (June 1, 1879 Dublin - April 11, 1957 Worthing)<br />Irish-British mystery author, one of the 'Big Four' of the Golden Age of Detective Fiction.<br />In 1939 Crofts was elected a fellow of the Royal Society of Arts.<br />He held various positions in railway engineering, becoming Chief Assistant Engineer<br />His first novel, The Cask (1920), established him as a new master of detective fiction.<br />He wrote several outstanding mysteries about Inspector Joseph French, who always set about unravelling each of the mysteries presented him in a workmanlike, exacting manner - this approach set him apart from most other fictional sleuths.<br /><br />Mietin oliko Croftsin sankarin nimi "French" (vasta vuodesta 1924) jokin viittaus kuuluisan aikalaisen Agatha Christien belgialaissankariin Poirotiin (jo vuodesta 1920), Poirot kun jatkuvasti korjaa esittelynsä: No, no, not French, but Belgian!<br /><br />(Jokainen suomalainen kai muistaa, että Christien omakuvahahmon, dekkarikirjailijatar Ariadne Oliverin kirjojen etsivä on suomalainen - koska Christien aviomies oli suomalaisen lanko.)<br /><br />Arvoitusdekkarien kompastuskiveksi tulee, että yllättävimpiä ratkaisuja on rajallinen määrä ja Agatha Christie käytti jo ne kaikki... Christien variaatioita: poliisi olikin murhaaja, ruumiin tutkinut lääkäri olikin murhaaja, kaikki henkilöt kuolivat saarella - kuka oli murhaaja?, kaikki epäillyt murhasivat yhdessä, liian ilmeinen ensiksi epäilty oli lopulta sittenkin murhaaja, jopa kirjan kertoja paljastui itse murhaajaksi!<br /><br />Tässäpä nyt eräskin juoniluuranko varioitavaksi:<br /><br />Oli kerran tyyppi A, joka toikkaroi, elvisteli tuoreilla käteisvaroillaan ja loukkasi naisia, joten ei ole yllätys, kun ruumiinsa löytyi tohjona junaradalta. Motiiveja riittää, tutut BCDE... joista johtolangat kohdistuvat henkilöön B, joka melkein päätyy hirteen, hädin tuskin vapautuu, kun pieni epäilys jää. Kaikki pitävät B:tä syyllisenä, paitsi morsian... Vuodet ja maa vaihtuvat. Sitten B. murhataan (paitsi että hänen morsiamensa pelastaa hänet henkihieverissä). Epäillyiksi tulevat nyt C ja D. Poliisi kokeilee yllätystä, jossa epäilty C kohtaisi kuolleeksi luulemansa B:n. Mutta entäs kun B yllättyy yhtäläisesti... että miten helvetissä Sinä olet elossa, ja käy C:n kimppuun...? Arvoitus ratkeaa, tekojen motiivi ja hämäyksen logiikka selvitetään, murhaaja hirtetään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7329594503780886196?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-40599228026798223842010-02-17T18:30:00.003+02:002010-02-17T18:38:23.974+02:001) Amy Paavola: "Muukalaisena aavikolla" (omakustanne 2002)<br /><br />Soman eksoottista kansikuvaa selostetaan: "Pala Tunisiaa ja pisaroita Välimeren läheisyydestä matkaajan silmin". Kertoja käy seuramatkalla Tunisiassa, Kreetalla, Sisiliassa ja Turkissa.<br /><br />Sivuja on 147, mutta tekstirivejä kuin runokirjassa, harvat 14-16 sivua kohti. Painovuotta tai kustantajaa ei ole mainittu, mutta nettikirjakauppa rekisteröi ilmestyneeksi joulukuussa 2002.<br /><br />Tekstin paras puoli on runollisen vapaa arvoituksellisuus. Tarina on kerrottu yhtäsoittoa spontaanina, luonnonmukaisena tajunnanvirtana ilman arkisimpia taustatietoja, faktoja tai täsmennyksiä. Riitta Väisäsen ilmentämällä Naisen logiikalla? Tai jos on pälkähtänyt päähän tarkentaa, selitys on liimattu jatkoksi edellisen perään korjaamatta aiempaa kirjoitusta. Asiat keriytyvät auki.<br /><br />"Kamala rätinä ja pauke herätti jo kahdeksalta aamulla. Uskoin maanjäristyksen alkaneen kun joskus näissä maissa saattaa sellaistakin esiintyä mutta onneksi vain joku moottoripyörähurjastelija oli lähdössä hotellista. Mitäpä matkustajista, eikä äänenvaimentimia joka kylään taida riittää! Jos käsillä olisi ollut vettä olisin heittänyt piristykseksi vähän, sen verran olisi kyllä metelöitsijä ansainnut palkakseen. Mutta siinä vauhdissa tuskin olisi osunutkaan kohdalleen. Ikkunoita ei voi pitää kiinni, kun kuumuus tunkee sisälle, jos ei ole ilmastointia. Tuuletin ei pelasta kuumuudelta kuin vasta keskiyön jälkeen, kun ilma alkaa viilentyä hiukkasen. Rauhallisissakin paikoissa on aina riskinsä näissä pienissä kaupungeissa, jotka ovatkin oikeastaan kyliä."<br /><br />Tarina loppuu yhtäkkiä parhaassa vauhdissaan Kreetalla heinäkuussa 1999, näin:<br /><br />"Seuraava päivä oli kaupunkikierroksen vuoro. Yleensä ei juuri näissä pienissä kaupungeissa tarvitse oppaan apua mutta ihan mielenkiinnosta voi lähteä mukaan 'kierrokselle'. Tietojakin oppailla saattaa olla paljonkin kun ovat kauan olleet järjestämässä kiertomatkoja. - Paljon pikkukujia, joilla on jos jonkinlaista liikettä ja tietysti ruoka- ja juomapaikkoja. Ja kun on sisällä näissä pikkupuodeissa, on viileämpää kuin ulkona, jossa oli 46 astetta varjossa päivällä! Huh, huh! Mutta kesä on vain kerran vuodessa näilläkin leveyspiireillä. Aamulla saattaa olla jo aluksi 36 astetta."<br /><br />Suomalaisen seuramatkailun tunnelma välittyi riemuineen ja riesoineen. Hauskaa lukea tarvitsematta lähteä itse. Matkakertomus soljui luontevasti kuin kirje ystävältä ystävälle!<br /><br />***<br /><br />2) Tuulia Lehtinen: "Etelä-Afrikka. Kaukainen jalokivi". Kärppä-julkaisut 2002.<br /><br />Kansikuvana on kömpelöhkö piirros Suomen ja Afrikan rajojen ääriviivoista, Suomi isompana kuin Etelä-Afrikka? Kertomus "yhden matkan kokemuksista ja tunteista" täyttää 69 sivua, joilla on vain 21 tekstiriviä kullakin.<br /><br />Kirjoittajalla on kirjeystäviä ja ystäviä Etelä-Afrikassa ja hän on matkustellut sinne lähes 30 kertaa parinkymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen matka kesti viisi viikkoa.<br /><br />Kertoja nuuhkii mielellään ilmaa ja käy kasvitieteellisissä puutarhoissa. Hän rakastaa ostaa itselleen uusia kenkiä ja kirjoja sekä lukea paikallisia sanomalehtiä. Tuttavien kanssa keskustellessa kaikkia yhdistää yksi aihe ja intohimo: politiikka!<br /><br />Päähenkilön lomaonnellisuuteen kuuluu, että hän voi jättää likapyykkinsä jonkun toisen huoleksi, tukevaakin tukevamman bantunaisen, ihanan naisen, joka tekee lomasta Afrikassa tosiloman.<br /><br />Kirjasesta erottuvat reippaat mielipiteet ja jännitys, vaarojen uhka:<br /><br />"Olen käynyt aikana, jolloin rauha ja hyvä järjestys vallitsivat. Jokaisella ihmisellä omassa rodussaan oli oma paikkansa. Olen käynyt myös poliittisten mullistusten aikana. Henkikulta oli uhattuna joka kerran, kun auto joutui pysähtymään liikennevaloihin, maalitauluksi vihaansa ja halveksuntaansa osoittaville bantuille."<br /><br />- Lentokentällä täytyy olla valpas, herkeämättä. Naurua ja palveluintoa pursuileva bantu voi pahimmassa tapauksessa olla kylkeen puukottava rikollinen, joka ei kaihda tekoaan edes muutaman randin tähden.<br /><br />- Uusinta ryöstömuotia on matkalaukkujen nostosta bussiin tai taksiin vaadittava juomaraha. Kolikot eivät kelpaa, paperirahaa olla pitää. Kantajaksi tekeytynyt nappaa matkailijan lompakon heittääkseen sen syrjässä pysytelleelle toverilleen, joka juoksee karkuun.<br /><br />- Lentomatkustuksen lisäksi Etelä-Afrikassa ei ole valkoisille muuta julkista liikennettä. Auton vuokraus on pakollista, jos haluaa kauemmas kuin lentokenttähotelliin.<br /><br />- Osa bantuista ei halua muuta kuin maleksia kaduilla, ryöstää ja raiskata.<br /><br />- Jokaiselle rodulle on luotu oma paikkansa ja asemansa. Rodulliset eroavaisuudet ymmärtävä käyttäytyy kunnioittavasti toista rotua kohtaan. Bantu päästää valkoisen jonossa edelleen. Valkoinen antaa autonpesun jälkeen juomarahan hyvin tehdystä työstä.<br /><br />Alkaako tehdä mieli Afrikkaan elelemään herroiksi ja rouviksi? Ei. Afrikka on surullisen kiinnostava samalla tavalla kuin iltapäivälehden etusivu. Aina on tulossa uusia katastrofiuutisia, hyviä juttuja ei niinkään. Ahdingon suurimpana syynä räjähdysmäinen väestönkasvu.<br /><br />***<br /><br />3) Kyllikki Villa: "Vanhan rouvan lokikirja." Like 2004 (333 sivua)<br />Kyllikki Villa: "Pakomatkalla. Toinen lokikirja." Like 2007 (187 sivua)<br />Ritva Hapuli: "Matkalla kotona. Kyllikki Villan matkapäiväkirjoista." Faros 2008 (307 sivua)<br /><br />Kaunokirjallisuuden suomentajan pitkien laivamatkojen päiväkirjoista on tullut suosittuja menestysteoksia. Olen lukenut kaikki eteeni osuneet (sekä ensimmäiseksi vuonna 1983 "Matkailijan Japanin", jonka Kyllikki Villa kirjoitti yhdessä Samppa Lahdenperän kanssa).<br /><br />Mieleeni ei ole jäänyt yksityiskohtia, mutta sitä paremmin matkanteon tunnelma. Rahtilaivat, neljännesvuosienkin pituiset matkat Etelä-Amerikkaan, kuukausien asuminen Napoleonin karkotuspaikassa, Afrikan Tähti -lautapelinkin legendaariseksi tekemällä St. Helenan saarella. Aina ahkerasti käännöstöitä tehden, ei suinkaan turistina vetelehtien.<br /><br />Hapulin tutkimus referoi ripeällä vauhdilla nuoren rouva Villan varhaisimmat matkat 1950-luvulla, mutta silloinkin syntyy viehättävä liikkeelläolon ja menemisen tunnelma, joka saa lukijan kadehtimaan päähenkilön valitsemaa matkustamisen elämäntyyliä, joka on sopinut valittuun ammattiin. Toisaalta Kyllikki Villa on viehättävän naisellinen, yksinäinen eronnut nainen ja oli aikanaan monilla matkoilla mukana olleen lapsensa yksinhuoltaja.<br /><br />Matkapäiväkirjoilta saatettaisiin vaatia enemmän suuria ajatuksia ja voimakkaita kulttuurihistoriallisia näkemyksiä, jos tekijä olisi mies, yksi monista, eikä harvinainen nainen. Vai vaadittaisiinko? Eivät Mika Waltarinkaan tunnelmalliset "Yksinäisen miehen junat" Istanbuliin olleet yhtä vaikuttavia kuin Etelä-Amerikkaan seilanneen Olavi Paavolaisen "Lähdöt ja loitsut" - puhumattakaan Charles Darwinin tutkimuspäiväkirjasta "Beaglen matka".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-4059922802679822384?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-13558238125353457862010-02-08T18:21:00.002+02:002010-02-12T19:47:19.007+02:00Rovasti Toivo Rapelin (1903-1995) matkakirjat viihdyttävät samalla tavoin kuin Mauri Sariolan (1924-1985) dekkarit. Kun on ensin lukenut kirjottajan yhden tai useamman teoksen, tuntee jo hänet paremmin kuin omat vanhat setänsä. Kun lukee kirjan lisää, kohtaa taas tuttunsa juuri sellaisena kuin ennenkin.<br /><br />Kanslianeuvos Rapeli kirjoittaa arkisesti ja maanläheisesti kuin ihan kuka tahansa satunnainen turisti. Lukijasta on miellyttää tuntea tietävänsä enemmän kuin jonkin fiktion päähenkilö, mutta Rapelin kohdalla tämä oman itsensä sankarikin toistaa kaavojaan, jotka saattavat olla lukijoille tutumpia kuin kenties päähenkilölle itselleen.<br /><br />"Floridan aurinkoa ja amerikansuomalaisia" oli jo yli 85-vuotiaan rovastin 20. matkakirja vuodelta 1988, painettu 1991. Vanhan kustantajan Kirjapajan nimeä ei näy nyt missään, olisiko omakustanne. Kuitenkin kansien ulkoasussa näkyy Martti Mykkäsen ammattitaito ja nimi.<br /><br />Rapelilla oli tapana aloittaa kirjansa siitä, miten hän suostutteli vaimoaan matkaansa. Vanha vaimo lupasi, että mene sinä vain, kun mielesi tekee, omat matkani ovat jo ohi. Ja niin hurskas pappismies pääsi matkaan. Matkoilla aina välillä rukoillaan.<br /><br />Nyt vaimo oli yllättäen vaihtunut 30 vuotta nuorempaan, työikäiseen, kuvankauniiseen sairaalan ylihoitajaan. Tämä sanoo: "Kyllä Jumala johtaa elämämme pienetkin asiat", kun pariskunta poikkeaa sulkeutumassa olevaan matkatoimistoon kysymään sopivaa matkaa ja päätyy liiankin pikapikaa Floridaan.<br /><br />Totisissa teoksissa on paljon tahatonta huumoria. "Nämäkö kaikki ihmiset ovat menossa Floridaan asti". "Ei tässä välilaskuakaan ole". Lentokoneessa vaimo haluaa ostaa Toivolle partavettä, josta tämä ei välittäisi. Vähäpätöisiä asioita. Huumoria syntyy siitä, että mitättömän pientä asiaa ei sivuuteta lyhyesti kuivalla toteamuksella vaan siihen palataan moneen kertaan.<br /><br />Lentokoneessa kaksi rouvaa kuuluu arvostelevan äänekkäästi ja nimeltä mainiten kahta julkisuuden henkilöä. - Nämäkin naiset käyttivät väkijuomia, koska se sanojensa mukaan kuului pitkän matkan ohjelmaan. - Minä en ole ennen pannut merkille, että naiset näin avoimesti käyttävät alkoholia matkoilla ja käyttäytyvät noin holtittomasti. - Nuo naiset ovat ilmeisesti ostaneet väkijuomia tarjoilusta pitkin matkaa.<br /><br />- Viereemme asettui nuori mies, joka alkoi kovaäänisesti puhua meille, ja vaikka hän oli aivan vieras, hän sinutteli minua ja Ullaa ilman minkäänlaisia estoja. - Mielestäni on sopimatonta, jos joku nuori poika tai tyttö sinuttelee suoralta kädeltä vanhempaa henkilöä. - Huomasimme pian, että mies oli aika lailla juovuksissa. - Kuuntelin varsin tyynesti tuota juttelua, mutta sanoin väliin omankin mielipiteeni asioista: "Olen monissa asioissa aivan toista mieltä kuin te."<br /><br />Rapeli oli kirjoittanut etukäteen kyselyn Floridassa asuvalle konsuli Aarne Roihalle (Pakistanin konsuli aikoinaan Suomessa), joka tarjosi vieraanvaraisuuttaan. Charter-matkan hotelliosuutta ei kuitenkaan voinut peruuttaa vaikka Rapeli kiireesti yritti. Roiha ei vain voi ymmärtää sitä.<br /><br />Hakiessaan Rapelit Cadillacillaan Bahama-hotellista Roiha ihmettelee huonetta: "Tällaiseenko te tyydyitte". Kanslianeuvosta hieman harmittaa. Harmi ei nytkään kuivu heti, vaan siihen palataan yhä uudelleen. Veistä käännellään, suolaa ripotellaan.<br /><br />Roiha kehuu ajomatkalla, ettei häntä ole ikinä lentoyhtiö pakottanut määrättyyn hotelliin. Hän ei olekaan tehnyt seuramatkoja. "Olisitte päässeet paljon halvemmalla luonani". Perillä Roiha esittelee loistoasuntoaan: "Tämän te menetitte kieltäytyessänne tarjouksestani, mutta omapa on asianne."<br /><br />Rapeleiden oli tarkoitus vuokrata auto Lake Worthista ja palata sillä Fort Lauderdaleen, mutta Ulla-rouvan unohdettua ajokorttinsa hotelliin, ja kun bussit eivät kulje, he joutuvat nolosti pyytämään Roihalta paluukyytiäkin, "konsulinkyytiä", eikä Roihan mieli ole enää parhaimmillaan... Vain yhteen kuivaan toteamukseen tästä ei lukija nytkään joudu tyytymään, vaan paluumatkan aikana kohoaa vielä kahteen kertaan esiin molempien osapuolten piilevä harmistus.<br /><br />Turhamaisuus on ihmisen naurettavin luonteenpiirre. Kun kanslianeuvoksella on pysyvä taipumus harmistua pikkuseikkoihin, kuten vaikkapa amerikkalaistuneeseen, hiekkasen leveilevään ja turhamaiseen konsuliin, niin lukijalle riittää huvia.<br /><br />Rapeli tekee matkallaan tutun huomion: amerikkalaiset ovat lapsellisia!<br /><br />- Menimme ilmoittautumaan retkelle Disney Worldiin. Meitä kohtasi odottamaton pettymys. Olisi pitänyt ilmoittautua jo puolen päivään mennessä. - Miksi ette kertonut tästä tärkeästä asiasta niin, että se olisi tullut matkustajien tietoon? - Minun on päästävä Disney Worldiin ehdottomasti. - Meille pääsy Disney Worldiin on tärkeä. (Onneksi he sinne pääsevätkin.)<br /><br />Floridassa kohtasi yllättävän usein suomen-puhujia. Oudointa oli, kun viereisen pöydän mies lausui, kuultuaan Rapelien puhetta, suomeksi: "Se on totinen tosi!" Vaan noita neljää sanaa enempää hän ei enää osannut esivanhempiensa kieltä.<br /><br />Olen lukenut seitsemän Rapelin 20. matkakirjasta ja taidan lukea loputkin, jos niitä vielä vastaan tulee. Harrastan matkakirjallisuutta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-1355823812535345786?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-13286186181924837562010-02-08T18:18:00.001+02:002010-02-08T18:20:30.091+02:00Cambridgen yliopiston Trinity Collegen tutkija Simon Baron-Cohen on kirjoittanut erittäin sulavan ja helppolukuisen teorian naisen ja miehen aivojen eroista. Askel kerrallaan hän todistaa hypoteesinsa tieteellisillä kokeilla, eläinkokeita myöten, ja ryydittää todistelun erinomaisen valaisevilla arkielämänkin esimerkeillä.<br /><br />Kimmo Pietiläinen on suomentanut "The Essential Differencen" nimellä "Olennainen ero".<br /><br />Amerikassa rahaa tahkoamaan taotut, horoskooppimaiset planeetta-kirjat (Venus, Mars tai Neptunus missä milloinkin) ohitetaan hädin tuskin lopputeksteissä "Harmaan Jussin" nimi kerran alaviitteeseen ja pitkään kirjallisuusluetteloon piilottaen.<br /><br />Baron-Cohen kuvaa naisten ja miesten eroavat tulokset a) empaattisuudessa ja b) systematisoinnissa. Keskimäärin naiset ovat empaattisempia ja miehet systemaattisempia. Toisia kiinnostaa enemmän ihmisten välit, toisia osasten järjestys.<br /><br />Ihmisestä, joka kehittyy äärimmilleen asioiden systematisoinnissa ja jää heikoimmilleen ihmisten välisessä empaattisuudessa tulee autisti. Kirjassa on Newtonin, Einsteinin, Paul Diracin ja Michael Ventrisin esimerkkitapausten ohella haastateltu sangen omalaatuisesti käyttäytyvää Cambridgen huippumatemaatikkoa Richard Borcherdtsia ja tämän lähipiiriä.<br /><br />Johdonmukaisen teoksen huipentavat testit, joilla lukija voi tutkia a) kykyään toisen ihmisen mielen lukemiseen tämän silmistä, b) omaa empaattisuuttaan, c) omaa systemaattisuuttaan, d) taipumustaan autismiin tai Aspergerin syndroomaan.<br /><br />Kasvojen ilmeistä on leikattu näkyviin vain silmien ympäristö (kapea kaistale, joka voi jäädä jopa vajaata huntua käyttävällä musliminaisella näkyviin). Pelkästä silmien siristyksestä tulee lukijan päätellä mikä useista vaihtoehdoista sopii parhaiten kuvaamaan ihmisen mielialaa.<br /><br />Kasvotesti on harvinaisen viihdyttävä ja sopisi mainiosti seuraleikiksi tai naistenlehtien sivuille. Kenen tahansa maallikon olisi helppo toteuttaa oma versionsa keräämällä ensin suuri määrä kuvia kasvojen iloisista, surullisista, vihaisista, hämmentyneistä, haaveilevista, ystävällisistä, leikkisistä, epäilevistä, huolestuneista, katuvista, syyttävistä, kiihtyneistä jne. ilmeistä, ja toiseksi luokittelemalla niiden ilmeet, ja kolmanneksi leikkaamalla kuvat rajatummiksi.<br /><br />Tyypillinen kirjan kasvotestin tulos kuulemma on 22...30/36 eli 60 % ... 84 % vastauksista oikein, mutta vaihtelua syntyy ja alle 22/36 olisi huono tulos.<br /><br />Minä sain oikein 14/18 miehistä, mutta vain 10/18 naisista (78 % ... 56 %, yht. 24/36). Ovatko naiset arvoituksellisempia? Esitteleekö kulttuurimme miesten ilmeitä monipuolisemmin, alkaen jo sarjakuvista ja koomikoista? Virheellisissä vastauksissani epäröin ja toinen vaihtoehtoni neljästä olisi ollut oikea, joten en ehkä eksynyt aivan umpimetsään.<br /><br />Muut testit ovat sanallisia kysymysluetteloita. Esimerkiksi kiinnostaako sinua tietää jokien mutkittelevat reitit alkulähteiltään mereen?<br /><br />Vastaan vahvasti kyllä, minua kiinnostaa! (Valkoinen ja sininen Niili, Kymijoki jne.) Tämäkin yksi vastaus 60 kysymykseen tuottaa pari lisäpistettä "systemointiosamäärään", joka kuvaa taipumusta erilaisten asioiden listaamiseen ja järjestämiseen mielessään.<br /><br />Entä kiehtovatko päivämäärät sinua? Ajatteletko lentokoneessa istuessasi aerodynamiikkaa? Menetkö mieluummin teatteriin vai museoon? Yhteensä 230 kysymystä odottaa tutkiskelijaa.<br /><br />Kimmo Pietiläinen suomentaa kustantamolleen Terra Cognitalle merkittäviä tietokirjoja enemmän kuin ehdin lukea. Nämä ovat tulleet tutuiksi tähän asti ja ansaitsisivat kuvausta:<br /><br />Alan Turing, arvoitus.<br />Jared Diamondin Romahdus.<br />Chris Andersonin Pitkä häntä.<br />Michio Kakun Hyperavaruus.<br />C.P. Snow'n Kaksi kulttuuria.<br />Suurin tiede, kemian historia.<br />Kauneimmat matemaattiset kaavat.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-1328618618192483756?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-77674840535679874252010-02-08T18:15:00.000+02:002010-02-08T18:16:41.097+02:00Ted Turnerin (s.1938) ja Bill Burken kirjoittamat muistelmat kiitävät kuin höyryjuna. Luin pysähtymättä 12 ensimmäistä lukua ja 177 sivua, paitsi ohitin purjehduskilpailut. Sitten herpaannuin kronologiasta, mutten malttanut olla lukematta takaperin: Liite sivulta 435, luku 33, 32, 31... 28. Suosittelen takaperin lukemista lähes aina, paitsi arvoitusdekkarien.<br /><br />Alkuteoksen nimi on: "Call Me Ted", mutta Suomessa "Ted Turner. Elämäni mediabisneksessä" (suomentanut Seppo Hyrkäs, Otava 2009). Kirjaa piristävät tekstin toisinaan katkaisevat insertit, joissa joku muu tapahtumiin liittyvä henkilö kertoo lyhyesti oman näkemyksensä asiasta ja Tedistä (kuten tämä siis pyytää itseään kutsuttaman).<br /><br />Amerikan-ilmiöt ristivalottuvat. Isä Ed oli ulkomainosyrittäjä, joka laajensi reviiriään kaupungista toiseen. Isän firmassa Tedkin aloitti. Aku Ankan jutuilta kuulostaa, miten suuren pysäköintialueen keskelle voi jäädä mökki ja mummo, joka ei suostu myymään tonttiaan. Eikä tämä suostu edes vuokraamaan talonsa seiniä jättimainostauluille, jotka peittäisivät ikkunatkin. Ted keksi tarjota mummolle vuokran lisäksi - ilmastointilaitteen! ja sai hankittua loistavan mainospaikan!<br /><br />Väkivaltainen alkoholisti-isä pisti Tedin kristilliseen sotilaalliseen sisäoppilaitokseen, jossa lapset ylenivät sotilasarvoissa toisiaan käskyttäen ja kurittaen! TV-dekkari Columbo kävi kerran sellaisessa koulussa, mutten uskonut niitä oikeasti olevan? Etelävaltiossa oppilaslössi luuli käyvänsä yhä vuosien 1861-65 sisällissotaa Unionin jenkkejä, kuten Turneria, vastaan.<br /><br />Rehtori ja kurituslautakunta pieksivät viikoittain Tediä, joka keppostellessaan saattoi salakuljettaa säkissä asuntolaan kolme vauhkoa oravaa tuomaan vilskettä. Aikuisena Ted pisti omatkin poikansa rakkaaseen opinahjoonsa (joka tosin oli luopunut sotilaskurista) ja rahoitti sitä suurlahjoituksella.<br /><br />Kuuluisimmillaan Ted Turner oli joko naidessaan näyttelijätär Jane Fondan tai silloin, kun hän lahjoitti Yhdistyneille Kansakunnille miljardi dollaria! Hänen merkittävin saavutuksensa oli uutiskanava CNN:n (Cable News Network) perustaminen 1980.<br /><br />Turner olisi mieluiten halunnut ostaa miljardilla sen rästivelan, jonka maksamista YK:lle USA oli vitkutellut, alkaakseen itse karhuta velkaa USA:lta, samaan tapaan kuin perintätoimistot ostavat omalla riskillään maksuhäiriöisten velkoja ja aloittavat karhuamisen. YK-velan siirto ei kuitenkaan ollut lakien mukaan mahdollista.<br /><br />Turnerin toinen vaihtoehto oli lahjoittaa heti miljardi käteisenä YK:lle. Mikäpä sen näyttävämpää! Sekään ei ollut mahdollista, koska YK ei saanut ottaa rahaa yksityishenkilöltä. Jäljelle jäi mahdollisuus perustaa säätiö, joka vuosittain tukisi YK:ta, sata miljoonaa vuodessa, kymmenen vuoden ajan.<br /><br />Kirjan keskivaiheet ovat ikäviä Turnerin yrittäessä sutena susien joukossa juonia vihamielisiä yrityskaappauksia Kirk Kerkorianin ja Michael Milkenin kaltaisten tyyppien kanssa. Tedin vision mukaan TV-yhtiö tarvitsisi elokuvayhtiön. USA:ssa pariutuivatkin ABC ja Disney, CBS ja Paramount, NBC ja Universal sekä Rupert Murdochin Fox ja 20th Century Fox. Turner hankki Hanna-Barberan piirrosfilmit ja MGM:n vanhat klassikot (alkutunnus: karjahteleva leijona).<br /><br />Lopulta Turner fuusioitui mediayhtiö Time-Warnerin kanssa (Time-Life -lehdet ja Warner Bros. -elokuvat). Mutta sitten iski Internet-huuma ja paisui IT-kupla. Pelkillä tulevaisuuden lupauksilla pörssissä pullistellut tulokas AOL (America-On-Line) osti ja sulautti Time-Warnerin Turnereineen päivineen.<br /><br />Ted Turnerin omaisuus kasvoi IT-ilmapallon myötä 10 miljardiin dollariin, mutta hän ei voinut sisäpiiriläisenä myydä osakkeitaan, ennen kuin pallo puhkesi ja hänelle jäikin enää vaivaiset pari miljardia. Hän lohduttaa lukijoitaan, että tulee silläkin rahalla toimeen eikä tarvitse hätäapua.<br /><br />Amerikkalainen perhetraditio jatkuu: Tedin kolme poikaa keskittyvät isänsä tavoin työuriin, kun taas kaksi tytärtä omistautuvat perheilleen, lapsilleen ja hyväntekeväisyydelle. Tedin ainoa sisar kuoli lapsena vaikeaan sairauteen ja Tedin isä ampui itsensä vuonna 1963 pojan ollessa jo 24-vuotias liikemies ja kahden lapsen isä. Kolmas vaimo Jane Fonda heräsi uskoon ja pariskunta päätyi eroon, kun Tedin pää ei pehmentynyt hengelliseen avautumiseen.<br /><br />Kuitenkin äkillisen ydinsodan ja maailmanlopun koittaessa on CNN varautunut viimeisenä lähetyksenään esittämään nauhoitetun virren "Sua kohti Herrani", jolla Titanicin urhoollinen soittokunta hyvästeli elämän hukkuessaan laivansa mukana syvyyksiin. Uutiskanavan seuraajat: olkaapa tarkkoina!<br /><br />Sitä ennen Ted Turner on ostanut useita valtavia maatiloja Montanasta, Nebraskasta, Oklahomasta, Etelä-Dakotasta, Uudesta Meksikosta ja Kansasista, yhteensä yli 800'000 hehtaaria eli yli 8000 neliökilometriä. Hänestä on tullut Yhdysvaltain suurin maanomistaja.<br /><br />Tedillä riittäisi läänitystä 90 km x 90 km, jos alueet liittyisivät toinen toisiinsa. Tedille kuuluu jo tuhannesosa eli promille Yhdysvalloista. (Se vastaisi 1/40 eli 2,5 prosenttia Suomesta). Samaa kokoluokkaa ovat Kittilän kunta Lapissa tai Kreetan saari Välimeressä. Ted rauhoittaa alueensa Villin Lännen maisemiksi tai biisonien laitumiksi.<br /><br />Suomessa Tuula-Maria Ahonen keksi "Roska päivässä" -liikkeen. Myös Ted Turner poimii New Yorkin kadulla näkemänsä roskat ja vie ne jätesäiliöön. Tämän todistaa nähneensä köyhien Grameen-pankin perustaja, Nobel-palkittu Muhammad Yunus.<br /><br />Paras lopuksi: Ted Turner pitää aina taskussaan 11 lupauksen listaa, jota hän näyttää muillekin ihmisille milloin vain mahdollista. Tiivistän lapun tekstin tähän:<br /><br />1) Lupaan huolehtia planeetastamme ja sen elävistä olennoista.<br />2) Lupaan kohdella ihmisiä kunnioittavasti ja ystävällisesti.<br />3) Lupaan, etten hanki useampia kuin yhden tai kaksi lasta.<br />4) Lupaan yrittää pelastaa ympäristöstä sen mikä on yhä luonnontilassa.<br />5) Lupaan käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja mahdollisimman vähän.<br />6) Lupaan käyttää kemikaaleja ja torjunta-aineita mahdollisimman vähän.<br />7) Lupaan tukea vähäosaisempia omavaraisiksi ja ihmisarvoiseen elämään.<br />8) Kannatan YK:n välitystoimia kiistoissa enkä hyväksy sotilasvoiman käyttöä.<br />9) Kannatan aseriisuntaa ja joukkotuhoaseiden hävittämistä.<br />10) Kannatan YK:n pyrkimyksiä planeettamme olojen parantamiseksi.<br />11) Kannatan uusiutuvia energiamuotoja ja kasvihuonekaasujen vähentämistä.<br /><br />Millaisia lupauksia muut ihmiset tekevät?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7767484053567987425?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-64653277576360167762010-01-28T16:47:00.000+02:002010-01-28T16:48:35.762+02:00Unescon "Maailmanperinnön" luetteloon viitataan mielellään Suomessakin, Vanhan Rauman, Suomenlinnan, Verlan paperitehtaan tai Petäjäveden puukirkon yhteydessä. Kuinkahan pitkä lista jo onkaan, tuhattako lähestytään?<br /><br />Kustantaja Collins sekä YK:n Kasvatus-, Tiede- ja Kulttuurijärjestö UNESCO ovat vuonna 2009 julkaisseet liitupaperisen, parikiloisen, yli 800-sivuisen liimaselkänidoksen, joka esittelee kartoin, värikuvin ja sanoin 31 vuoden aikana 1978-2008 valitut ensimmäiset 878 kärkikohdetta. Kiinassa painetun kirjan pitkä nimi kuuluu:<br /><br />"The World's Heritage. A complete guide to the most extraordinary places"<br /><br />Luonnonnähtävyyksiä luetteloidaan laskujeni mukaan 195 kpl eli 22 % ja ihmisten luomaa kulttuuria kalliomaalauksista, muistomerkeistä ja temppeleistä linnoituksiin ja kaupunkeihin asti 683 kpl eli 78 prosenttia. Lisäyksiä on tehty keskimäärin 28 vuosittain.<br /><br />Huippukohteille, kuten Stonehengelle tai Yellowstonelle, on varattu oma aukeama: tekstisivu ja viereinen kokosivun kuva. Tallinnalle tai Suomenlinnalle riittää yksi sivu, josta puolet haukkaa värikuva. Vähäisimmät paikat, esimerkiksi "Petäjävesi Evangelical Lutheran Old Church" saavat vain puoli tekstisivua valokuvatta, jolloin kuvitusta on pelkkä punainen sijaintitäplä peukalon kokoisella valtionkartalla.<br /><br />Suomennanpa näytteeksi Petäjäveden puukirkon esittelytekstin, sillä Suomi-kuvahan suomalaista kiinnostaa enemmän kuin jokin Taj Mahal:<br /><br />"Huomattava globaali merkitys esimerkkinä Pohjolan puukirkkoarkkitehtuurista ja talonpoikaisväestön taidoista. Euroopan arkkitehtuuritrendit ovat vaikuttaneet ulkomuotoon ja pohjakaavaan, mutta mestarillisesti sovellettuina perinteiseen hirsirakenteeseen. Renessanssin keskeiskirkon kaava on yhdistetty vanhempiin goottilaisiin ristikattomuotoihin. Kirkko kärsi laiminlyönnistä 1879-1920, mikä osoittautuikin siunaukseksi, sillä restaurointia aloitettaessa tajuttiin jo kirkon merkitys, joten ymmärrettiin käyttää vain perinteisiä aineita ja - tekniikoita. Lopputulos on poikkeuksellisen autenttinen.<br /><br />"Uniikki hirsikirkko rakennettiin 1763-65 kahden järven, Petäjä- ja Jämsänveden väliselle niemelle, jotta seurakuntalaisten oli helppo saapua kirkkoon joko veneillä tai jäätä pitkin."<br /><br />Maailmanperintökohteita on valittu vuosittain varsin vaihtelevia määriä, keskimäärin 28 kpl. Aloitusvuonna varovaisesti 12, seuraavana 45, vuonna 1989 vähiten, vain seitsemän, mutta Millenniumin innossa v. 2000 huikeat 60, vuonna 2002 vain yhdeksän, kunnes 27 kappaletta vuonna 2008. Eri valtioita on mukana jo 145 runsaasta 200 mahdollisesta, jopa Pohjois-Korea.<br /><br />Matkustellutta lukijaa alkaa äkkiä kiinnostaa monessako kohteessa on tullut vuosien varrella itse käyneeksi? Minun tulokseni on 41 katsottua 878:sta eli 5 % kaikista. (Kokonaisella aukeamalla esitellyistä "parhaan luokan" kohteista olen nähnyt 14 prosenttia eli 13 kpl 95:stä.)<br /><br />Suomessa olen nähnyt 5/7: Suomenlinnan, Merenkurkun (merentutkimusalukselta), Vanhan Rauman, Verlan paperitehtaan sekä Petäjäveden kirkon. (En ole nähnyt Sammallahdenmäen pronssikautista hautaa. Unescon kirjasta ei löydy tarkempia osoitteittakaan, paikkakuntaa).<br /><br />"Struven geodeettinen kaari" (kolmiomittaustorneja ja niiden muistomerkkejä) on jaettu 10 maan osalle: Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan, mutta laskin sen lähimmän maan eli Suomen tilille. Moldovassa se tosin olisi ainoa kohde!<br /><br />Ruotsista olen nähnyt vain 2/13: Öölannin ja Tukholman metsähautausmaan, Skogskyrkogårdenin. (Puutelistalleni jäävät yhä mm. Visby, Drottningholm, Birka, Luulaja, Korkearannikko, Falun ja Karlskrona.)<br /><br />Paljonko olen katsellut muita maita?<br /><br />Kreikka 5/17: Ateenan Akropolis, Delfoi, Epidauros, Mykene, Rhodos<br />Britannia 5/27: Tower, Westminster, Greenwich, Edinburgh, Cornwall<br /><br />Italia 4/43: Rooma, Firenze, Pisa, Venetsia<br />Saksa 3/33: Lyypekki, Kölnin katedraali, Bremen<br /><br />Portugali 2/13: Lissabonin Belem, Porto<br />Puola 2/13: Vanha Varsova, Malborkin linna<br />Ranska 2/32: Bordeaux, Pariisi<br /><br />Viro 1/1: Vanha Tallinna<br />Latvia1/1: Vanha Riika<br />Venäjä 1/22: Vanha Pietari<br />Espanja 1/40: Barcelona<br />Israel 1/7 Jerusalem<br />Itävalta 1/8: Vanha Wien<br />Luxemburg 1/1: Vanha Luxemburg <br />San Marino 1/1: Vanha San Marino<br />Sveitsi 1/9: Vanha Bern<br />Tanska 1/4: Kronborgin linna Helsingörissä<br />Vatikaani 1/1: Vatikaani Pietarinkirkkoineen<br /><br />Maita, joissa käydessäni en ole katsonut "oikeita" Unescon kohteita:<br /><br />Belgia 0/9 (miksei kahdesti (1983 ja -89) katsomani Namur kelpaisi?)<br />Hollanti 0/7(miksi Amsterdamista on vain puolustuslinja?)<br />Irlanti 0/2 (miksei Dublinista ole mitään?)<br />Norja: 0/6 (kävin Altassa, mutta katsomatta kalliomaalauksia!)<br /><br />Monacoa ja Liechtensteinia ei lista tunne vielä lainkaan.<br /><br />Mielestäni kirjan olisi voinut taittaa hakuteosmaisemmin. Avainsanoja ja faktoja voisi korostaa voimakkaasti jopa ranskalaisilla viivoilla tai pallukoilla ja lyhyemmällä, iskevällä kappalejaolla. Sanaosuudet on hieman mekaanisesti jaettu leipätekstiin ja pieneen kuvatekstimäisempään kainalojuttuun.<br /><br />Kuvateosten teksti taitetaan kovin usein, kuten nytkin, yhdeksi harmaaksi massaksi, pelkäksi pintaelementiksi, jotta se häiritsisi mahdollisimman vähän kuvien loistoa. Minä haluaisin kirjan säkenöivän tehokkaasti tietoa lukijalleen. Graafikoilla ja kuvataiteilijoilla on toiset kriteerit.<br /><br />Kuvien oikeudenomistajat listataan tarkasti viimeisellä aukeamalla (Suomenlinnan kuva: Juha Sompinmäki), mutta teksteistä kiitetään vain nimettömästi henkilökuntaa ja vapaita toimittajia. Lyhyet alkusanat on allekirjoittanut Unescon pääjohtaja Koichiro Matsuura.<br /><br />Parhaimmillaan Maailmanperintöopas olisi kenties selailtavana kaikenlaisissa odotustiloissa tai odotushetkinä: lähes tuhat toisistaan irrallista, enemmän tai vähemmän yllättävää tekstinpätkää ja yli 650 pirteää värikuvaa. Mainio "kahvipöytäkirja".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6465327757636016776?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-59474243088464549292010-01-23T12:50:00.002+02:002010-01-23T13:00:00.552+02:00Vasemmistolaisen ruotsinkielisen 60-lukulaisen partaradikalismin perikuva on julkaissut (uudet) värikkäät muistelmansa. Hän oli kulttuuriministeri, puoluejohtaja, runoilija, ylilääkäri, jazz-muusikko, psykiatri, jalkapalloilija, lääkintäkapteeni, sinuttelija, Stadin Rööperin kundi, uhkapeluri, terapeutti, television perjantai-aamujen mömisevä Jälkiviisastelija, presidenttiehdokas, näytelmäkirjailija, Lilla Teaternin alaston kabareenäyttelijä, monen roolin ihminen.<br /><br />Claes Anderssonin "Kirjoittamisen vimma ja vastus" oli aikoinaan (2002) niin mainiota luettavaa, että nyt oli pakko tarttua vuoden 2009 muistelmiin: "Jokainen sydämeni lyönti" (suomentanut Liisa Ryömä).<br /><br />Runoilija CA ei kirjoita turhan pitkästi, vaan kuten nuortenkirjailija, 162-175 sivua, ihmisen pituuden verran. Jo kirjojen otsikoissa on runollista potkua, eikä mitään litteää sorsamaista "Ihmisiä ja ilmiöitä".<br /><br />Muistelmien keskimäärin nelisivuiset 38 numeroitua lukua syöksyvät suoraan elämänvaiheiden kuohuihin ilman aasinsiltoja ja kohtaukset voi lukea kiinnostavimmassa epäjärjestyksessä.<br /><br />"Sandemose aloitti sanomalla: Nyt minä kerron kaiken!" CA aloittaa: "Muistatko kun olimme lapsia?" "Olin mielisairaalassa 5 vuotta töissä" "En ollut lapsena erityisen pelokas" "Eräänä aamuna heräsin krapulaan ja totesin tulleeni valituksi eduskuntaan" "Äidin kanssa oli vaikea olla tekemisissä" "Syksyllä 1967 perustettiin Marraskuun liike". (Gallia jakaantuu kahteen osaan, sen uutisoikin jo Caesar.)<br /><br />Poliitikko kertoo dramaattisimmillaan: Minut on yritetty kolmesti tappaa. Kerran singottiin veitsellä, joka ei osunut. Kerran mielisairas tarttui rattiin ja yritti ohjata päin kallioseinämää. Kerran minun piti puhua Vietnam-mielenosoituksessa, kun äiti soitti: "Isä sai raivokohtauksen lukiessaan että pidät kiihotuspuheen Ylioppilastalolla. Hän otti pistoolin laatikosta ja lähti ulos sanoen ampuvansa kommunistipojan." ("Vaara ohi. Isä palannut jo kotiin läpimärkänä sateesta ja lukinnut pistoolin takaisin laatikkoon") - Lainaan ulkomuistista, ja jos tarina muuntuisi jännittävämmäksi, sen parempi tarinalle.<br /><br />Lääkärin kohdalla johtuu mieleen kysellä, olisiko hän itse tappanut joskus jonkun, tietämättään tai melkein, väärällä diagnoosilla? Lapsena Claes kuului myös Slatter-kaartiin, jonka jäseneksi ei päässyt helposti. Niinpä hän tuuppasi laiturilta veteen Ruthin, jonka kädet oli sidottu. Ruth upposi eikä noussut ylös. Jengi häipyi tiehensä. Joku sivullinen pelasti Ruthin, joka ei kuollut, mutta joutui sairaalaan ja sai "hermovaurion", sanottiin.<br /><br />Jazz-muusikko ja jalkapalloilija on siittänyt uutta elämää kuuden lapsen verran. Taiteilijan matkaan sattuu runsaasti ihmissuhteita. (Perhesuunnittelemattomuus on tuhonnut maapallomme kantokyvyn.)<br /><br />Psykoterapeutti sairastui luulosairauteen alkuperäisen aids-hysterian aikaan. Hän vertaili oppikirjojen kuvia Akateemisessa kirjakaupassa. Kaikki täsmäsi, kuten täplät kämmenselässä. Hän hankki viinaa, tabletteja sekä huoneen töölöläisen hotellin ylimmästä kerroksesta ja avasi ikkunan. Jokin kuitenkin pidätteli pientä hyppyä.<br /><br />Esiintyjä sairastaa paniikkikohtauksia. Joskus hänen on täytynyt lopettaa ennen kuin on aikonut, jopa kesken lauseen. Hän on tärissyt hermostuksesta. Ahdistuskohtaukset liittyvät kuulemma suuruudenhulluuteen. Niin kuin maailma muka menisi nurin yhden ihmisen epäonnistumisesta. (Rohkaisevaa kuulla, miten monilla ihmisillä on samoja ongelmia.)<br /><br />Lääkintäkapteeni evp. on ylpeä sotilasarvostaan. Sairasloman hakijoiden määrä kymmenkertaistui Dragsvikin varuskunnassa, kun siellä oli aikoinaan "pehmo ja mamis" lääkäri, joka antoi sairaslomaa silloinkin, kun potilas ei vielä tehnyt kuolemaa. "Vapautettu-palveluksesta-Andersson" joutui lopettamaan.<br /><br />Poliitikon luulin eronneen eduskunnasta syksyllä 2008 vakavien sydänvaivojen tähden. Eihän parlamentin jäsenyydestä vapauteta pois kuin terveyssyillä?<br /><br />Vaan kirjaa lukemalla syy kuulostaisi olevan pettymys: - Tuomioja juoni multa pois Pohjoismaiden Neuvoston puheenjohtajuuden. Väheni ulkomaanmatkat. - Petyin melkoisesti Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään. - Pidin itsestään selvänä että tuemme EU:n Lissabonin sopimusta, mutta vain 5 Vasemmistoliiton edustajaa tuki. Eurooppalaisen yhteistyön sabotointi on taantumuksellista, nationalistista ja nihilististä politiikkaa, se on pelkoa haasteiden edessä, vastahakoisuutta avautua tulevaisuudelle. - Päätin luopua kansanedustajan paikasta. (Jälleen seuraava Suvi-Anne Siimeksen jälkeen sai porukastaan kyllikseen.)<br /><br />Eläkeläisen kummallinen pahe on uhkapeli. Hän on hävinnyt jo summan jota ei uskalla laskeakaan. Hän ei ole hakenut porttikieltoa Rautatientorin Casinoon, jossa viihtyy neljä tuntiakin kerrallaan, koska uskoo pystyvänsä halutessaan lopettamaan. Pelatessa unohtuu kaikki muu, sokeritauti, sydänvaivat ja kuolema, vaikkei kuolema pelotakaan monien nukutusten jälkeen. (Kannattaisiko pelaamisneuvo painaa mieleen siltä varalta, että sairastuu nopeasti etenevään sairauteen?)<br /><br />Peluri valitsi sijoitusrahastokseenkin jonkin "Europa Aggressiven", jonka piti tuottaa mahdollisimman suurta voittoa! Parissa vuodessa hän menetti puolet pääomastaan. Hän on ollut hyväpalkkaisissa töissä, mutta soittaen tullut on viheltäen mennyt. Rahat ovat riittäneet, mutta mitään ei ole koskaan jäänyt yli, riippumatta tulojen määrästä. Suhde rahaan on pulmallinen, ehkä protestina kansakoulupohjalta ponnistelleen sotaveteraani-isän pakon sanelemaa säästäväisyyttä ja nuukuutta vastaan.<br /><br />Monenlaista voi ruotsinkielinen ehtiäkin punaviinin, runoilun, parrankasvattamisen, tupakoinnin, pallonpotkimisen, siuntiolaisen kesämökkielämän, juomalaulujen, rapujuhlien, krapuloiden ja jatsin pimputuksen lomassa. Keitä kaikkia heitä Suomessa onkaan...<br /><br />Åke Lindman oli muuten nuoren jalkapalloilijan idoli ja varaisä. Nuorten jalkapallojoukkue meni jo ensi-iltaan Bio Rexiin katsomaan "Tuntemattoman sotilaan". Kun sotamies Lehto työnsi kiväärin suuhunsa ampuakseen itsensä, joku heistä huusi: "Älä filmaa, Åke!" Tämä loppukevennyksenä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-5947424308846454929?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-65040880084070124752009-11-19T18:06:00.001+02:002009-11-19T18:08:04.679+02:00Luulin 40 vuotta sitten, ettei Aku-sarjakuva voi jatkua vuoteen 2000, koska kaikki mahdolliset Ankka-tarinat olisivat loppuneet sillä vauhdilla kuin niitä julkaistiin. Mutta yhä uusien variaatioiden julkaisutahti on vain kiihtynyt, samalla kun vanhaakin materiaalia kierrätetään.<br /><br />Luin Sanoma Magazines -yhtiön tuoreimpia kovakantisia 128-sivuisia kirjoja: "Neljä mestaria" eli Ferioli, Rodriques, Gattino ja Korhonen (2008) sekä "Hollantilaiset mestarit" eli Heymans, Nadorp, Bosch ja Heymans (2009).<br /><br />Alkajaisiksi Cesar Feriolin tarina mafiapomo Alwar Kapisesta tuntui synkältä ja kovalta, mutta Akun heivatessa nosturin koukulla gangsterien auton mereen saadaan nauttia kuin räjähtävästä kolmiulotteisesta piirrosfilmin ilotulituksesta, jossa kelmejä sinkoilee joka suuntaan, ahtaaja Rahjan ällistykseksi. Terässillan jäänteiden varjossa on tunnelmallinen kokoontumispaikka ja etualalla liitelevän lokin äänen melkein kuulee! Sitten Aku piiloutuu onttoon syntymäpäiväkakkuun ja käännyttää silinterihattuisen bikinitytön pois: "Tämä kakku on jo varattu!" (Käsikirjoitus Halas).<br /><br />Ripaus seksikkyyttä ja romantiikkaa on hiipinyt muutamiin Ankka-tarinoihin erityisesti naispuolisten käsikirjoittajien ja piirtäjien aloitettua. Eräissä naishahmoissa on herttaista ja kilttiä vetovoimaa, jota ala-asteikäinen koululainen saattaa nähdä parikymppisessä luokanopettajassaan. Tosin piirsihän Carl Barkskin harvakseltaan vetovoimaisia kaunottaria, kuten agentti Saila Salaisen, uima-asuisia paraatityttöjä tai ankkalinnalaisen version Jayne Mansfieldistä. Ja harvoinko Al Taliaferron Aku katseli ihastellen sorjia, pitkäsäärisiä neitosia.<br /><br />"Väärän kuninkaan päivässä" sukupuita piirtävä huijari väittää Akua kuningas Luuviulu XVI:n ja Maire Anktoinetten perilliseksi. Historialliset viittaukset ovat hauskoja. (Käsikirjoitus Bosch). Toisaalta kuulin jo lapsuudessani 25.2.1964 Taavi Ankalta Akun polveutuvan maantierosvo Kapu Ankanjalasta sekä Ankku Tyhjämielestä, joka väitti itsepintaisesti maan olevan litteä kuin pannukakku. Silloinen Tony Stroblin piirtämä sukupuuhuijari oli liittänyt Akun Appalakian valtiaan Apuleiuksen sukuun...<br /><br />Kolmannessa Feriolin tarinassa Aku yrittää (jälleen) talojen purkajana, jolta Roopen purkurobotti K-Runts 3000 uhkaa viedä työt. Aiemmalla kerralla Barksin Aku purki väärän talon ja joutui pakenemaan pingviinien luo purkamaan igluja.<br /><br />Rodriquesin "Elävät kuvat" on visuaalisesti riemastuttavan erikoinen, kun taikamusteella piirretyt mustavalkoiset hirviöt heräävät eloon riehumaan valtoiminaan.<br /><br />Gattino piirtää kummallisesti naapuri Teppo Tulpun eli entisen Turskin. Luolanainen Una on Peppi Pitkätossua hurjempi lapsenvahtina, tehdessään jonglööritemppuja veitsillä. "Kauas pilvet karkaavat" on kiinnostava Akun ja Pellen kokeillessa asumista, nukkumista ja matkustamista pilvenhattaran päällä.<br /><br />Kari Korhosen "Kolmiodraamoissa" on erikoinen idea luulla Lupua ankanpojista älykkäimmäksi ja sijoittaa hänet erityislahjakkaiden kouluun eroon veljistään! "Valehtelemisen taidossa" teatterin vahtimestari Antero tekee hauskan kepposen Akulle.<br /><br />"Hollantilaismestari" Nadorp tavoittaa parhaiten Barksin hitaimmat tunnelmat! Aku malttaa lueskella kaikessa rauhassa nojatuolissaan takkatulen äärellä. Monet piirrokset ovat kuin huolellisesti Barksilta lainattuja, samoin osa sivuhenkilöistä.<br /><br />Naispiirtäjä Wilma van den Bosch kertoo erikoisella tavalla Akun (ja Iineksen) useista seikkailuista Timbuktussa, jossa Aku asuu usein silloin, kun hän on joutunut pakenemaan Ankkalinnasta. Tässäpä uusi näkökulma! Entäpä jos kaikki tarinat alettaisiin 2000-luvulla nähdä Iineksen silmin?<br /><br />Mau Heimansin kuvissa viehättää Ankkojen pitkäkaulaisuus. Maun parhaat piirrokset lähenevät Barksia, mutta laatu on epätasaisempaa. Bas Heimans on melkein yhtä hyvä kuin pikkuveljensä Mau, mutta luonnosmaisesti rosoisempi.<br /><br />Piirrosjälki on varsin tyydyttävää kaikilla kahdeksalla piirtäjällä. Parhaimmillaan jutuissa on kuin häivähdys Barksista, mutta siitä voi tietenkin seurata hiukan toiston makua.<br /><br />Tarvitsisiko, ehkä ei, lainata 1700-luvun brittiläistä sanakirjantekijää Samuel Johnsonia: "Juttunne olivat sekä hyviä että omaperäisiä. Mutta se mikä niissä oli hyvää, ei ollut omaperäistä, ja se mikä oli omaperäistä, ei ollut niin hyvää."<br /><br />Eiköhän Akusta ole otettu jo kaikki irti, eikö häntä ole venytetty liikaa? Eläköön Ankkalinna, mutta pitäisikö siirtää Aku kaikkensa antaneena lepovuoroon, sivuhenkilöksi taustalle, ja alkaa katsoa Ankkamaailmaa vähemmän kulunein silmin?<br /><br />Entäpä jos Hansu Hanhi muuttaisi maalta kaupunkiin ja kohoaisi uudeksi keskushahmoksi? Häntä ei ole vielä ryöstöviljelty. Tai Akun Sisuvius-serkku, tukkijätkä? Tai Iineksen ystävätär Klaara Kotko? Kroisos Pennonen voisi vihdoinkin jättää Roopen varjoonsa ja köyhtymään? Vai olisiko Taavi Ankasta tai Hannu Hanhesta päähenkilöksi? Jospa Mummo Ankka nuortuisi?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6504088008407012475?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-28756715030831814182009-11-09T18:13:00.001+02:002009-11-09T18:14:31.624+02:00Luin unkarilaissyntyisen psykologian professorin Mihaly Csikszentmihalyin teoksen 'Flow - Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu', joka oli kirjoitettu tunnetun teorian popularisoinniksi jo vuonna 1990, mutta käännetty suomeksi vasta 15 vuotta myöhemmin (Rasalas 2005, 426 sivua). Eriaikaisuus ja vanhentuminen näkyivät paikoitellen... Suomentaja Ritva Hellsten selitti uusille ihmispolville, keitä olivatkaan Ross Perot ja Lee Iacocca - en ollut unohtanut.<br /><br />Kirjan 51-sivuinen selitysosasto oli jopa antoisampi kuin itse sujuva leipäteksti. Teoria oli hyvin tuttu entuudestaan muiden kirjojen viittauksista, enkä saanut uusia ajatuksia, vain vahvistusta. Kirja perustui paljolti yksinkertaisen hyvän idean vahvistamiselle ja vakuuttamiselle monin kerroin ja eri tavoin.<br /><br />Parasta elämä on silloin, kun on uppoutunut intensiiviseen tekemiseen.<br />Kun on keskittynyt siihen mitä tekee.<br />Kun kaikki sujuu ilman häiriöitä ja turhaa epäröintiä.<br /><br />Tiedän tuon ja olen tuntenut ja tunnen. Yritän mahdollisimman paljon kokea Flow'ta.<br /><br />"Kun ei ole tekemistä, negatiiviset ajatukset tunkevat etualalle!"<br /><br />"Elämän tarkoitus on keksiä tarkoitus elämälle."<br /><br />Elämään saadaan tarkoitus muuttamalla koko elämä Flow-toiminnoksi.<br />"1) Päämäärä, 2) Päättäväisyys, 3) Harmonia."<br /><br />Päämäärän täytyy aiheuttaa ponnisteluja. Aikomuksen täytyy muuttua toiminnaksi. Saavutus ei ole niin tärkeää kuin ponnistelu saavutusta kohti. Päättäväisessä ponnistelussa syntyy sisäinen harmonia.<br /><br />"Kuljeta mielirunoilijasi runoa taskussasi, lue se välillä joutessasi" (entä kävisikö pieni sanakirja?)<br />"Älä ratko muiden tekemiä ristisanatehtäviä vaan laadi mieluummin aivan omia".<br /><br />"Pelkkä toisten seurassa oleminen yleensä parantaa ihmisen mielialaa riippumatta siitä, mitä muuta tapahtuu. Todellisen ilon saamiseen vaaditaan kuitenkin vuorovaikutustaitoja."<br /><br />Kirjoittaja paheksuu useassa eri kohdassa passiivista television katsomista, sekä muutakin vapaa-ajan tyhjänpäiväistä hukkaamista.<br /><br />Joskus mietin miten kirjan lukeminen vain kerran ja tekemättä muistiinpanoja voi myös olla ajan tuhlaamista? Joistakin (onneksi harvoista) vuosia sitten luetuista kirjoista ei nimen perusteella äkkipäätä muista mitään? Jos niihin palaa, todennäköisesti tunnistaa asioita. Piilevästi kaikesta on jäänyt mielen pohjalle jotain, opittua, toivottavasti hyvää ja hyödyllistäkin...<br /><br />Nautinnollinen ja muuten hyödyllinen eivät ole aina tai usein vastakohtia, vaan parhaimmillaan yhdistyvät miellyttävästi.<br /><br />"Työt tehtyinä hyviä, ilot pahoja päättyneinä" oivalsi Baltasar Gracian y Morales (1601-58).<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2875671503083181418?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-77214189738458746352009-11-07T14:16:00.003+02:002009-11-19T18:12:13.263+02:00Jälleen yksi amatöörin kustantama, houkuttelevan näköinen matkaopas, jolle on keksitty uudenlainen näkökulmakin: "Sapatilla Espanjassa", tekijät Minna-Liisa Mathalt ja Pentti Parviainen (Books on Demand, 2008). Värikuvitettu, 107-sivuinen.<br /><br />Nilsiästä muuttaa kolmen lapsen perhe sekä isovanhemmat sapattivuodeksi 2006-2007 Espanjan Aurinkorannikolle, suomalaisen koulun läheisyyteen. Kertojina toimivat perheenäiti ja ukki vuorotellen, näin voi tekstistä päätellä.<br /><br />Elämä rytmittyy koulun ja aikuisten suorittamien 12 kilometrin koulukyyditysten ympärille. Lisäksi harrastetaan aamulenkkeilyä Fuengirolassa, pienimmän lapsen kanssa leikkipuistoja sekä ruoan ja polttopuiden hankintaa. Telttasauna pystytetään, jotta päästään säännöllisesti saunomaan!<br /><br />Välimeren laivaliikenteen seuraaminen ikkunasta on päivän tärkeimpiä toimia. Katsastetaan myös pihakasvit ja linnut, viimeistään ikkunoihin törmäävät. Joulut ja pääsiäiset vietetään.<br /><br />Matkailijan havaintoja tehdään kalliorinteiden ruhjeista, seitsenkymppisten miesten toriparlamentista, eläintarhoista, puulajipuistojen sypresseistä, aaseista, kauppaputiikeista, paistettujen munkkien tuoksusta, IKEA:sta. Läheistä 1500-luvun vartiotornia sekä kaukaisempaa 1100-luvun Sohailin linnaa käydään katsomassa ja niiden historia selvitetään. Päällekkäisiä hautakennoja ihmetellään.<br /><br />Nilsiäläiset tekevät pieniä luontohavaintoja perisuomalaiseen, hiljaiseen, vaatimattomaan ja vetäytyvään tapaan. Lomakasviota ja lintukirjaakin osataan hyödyntää. Paikallisiin alkuasukkaisiin ei synny kontaktia.<br /><br />Välillä murteellista puheenpartta käytetään tyylikeinona, ties vaikkapa Kalle Päätaloa lukemalla keksittynä ajatuksena? "Jokohan meni (myyjäryökkynöiden) mollaaminen ihan pois laijjaltaan?"<br /><br />Suomen "havukka-ahoille" tuntuvat kertojat juurtuneen. Mieleeni muistuu lähes 40 vuoden takainen Seura-lehden artikkeli, jossa Veikko Huovinen Kainuusta kävi katsomassa "Helsingin hulinaa", ja väitti, että viikon sellaista korkeintaan kestäisi... (Vaikka olihan hän opiskellut yliopistossa metsänhoitajaksi, muistin). Nyt Espanja kyllä kestetään, mutta Suomesta oikeasti ollaan!<br /><br />Lukiessa voimakkaimmaksi vaikutelmakseni Espanjasta jäi kaikki kielteinen, vaikka kirjoittajat nauttivatkin lämmöstä, eivätkä suinkaan iloitse Suomeen palaamisen lähestymisestä:<br /><br />1) Turvallisuus on uhattuna koko ajan. Vuokrattu "Rottinkikadun" kotitalo linnoittautuu muurien, vahtikoirien ja lukittujen porttien taakse. Lapsia, autoja ja tavaroita ei voi jättää silmistään hetkeksikään. Myös Romanian romanit ovat tulleet Espanjaan varastamaan jopa oliiveja. Engelsmannien remuporukat riehuvat.<br /><br />2) Liikenne hirvittää, väylät ovat ahtaita ja rempallaan. Espanjalainen ei näytä kävelevän muutamaa kilometriäkään. Kassivarkaat uhkaavat. Gibraltarilla tapellaan apinan kanssa kamerasta, mutta muuta siellä ei tapahdukaan.<br /><br />3) Kerrostalokompleksit ja kerskarakentaminen valtaavat kukkulat ja jättävät luontoon arpia. Toisaalta talous takkuaa, työttömyys kasvaa ja talot jäävät myymättä.<br /><br />4) Naapurin kattoremontti kellotetaan tarkasti: neljä miestä käyttää 9 kalenteripäivää ja 33 miestyöpäivää hommaan, jonka neljä suomalaista olisi tehnyt yhdessä päivässä.<br /><br />5) Postin kulku kestää, jollei häviä kokonaan. Paketti on ylimääräisen viikon hukassa postikonttorissa. Ystävänpäivänkortti naapurilta toiselle viipyy viikon.<br /><br />6) Roskaaminen on uskomatonta! Suomalaisperhe kuitenkin hyötyy siitä löytämällä itselleen muiden pois heittämiä tavaroita seuraavasti:<br /><br />kaksi golfbägiä, lasten mikkihiirinojatuolin, 2 kokopuista tuolia, klaffipiirongin, 2 lasten syöttötuolia, kasan pestyjä ja silitettyjä lakanoita, lasten keinulaudan, 2 taulua, kasan hiekkaleluja, 5 lasten aaltolautaa, pöytälampun, yöpöydän, sähkömopon (avaimet virtalukossa!) sekä kokopuiset kaapinovet.<br /><br />Uskomattomin löytö roskasäiliön vierestä on usean kymmenen valokuva-albumin kokonaisuus, josta paljastuu yhden naisen elämäntarina vuosikymmenten ajalta - Suomesta(!) Espanjaan.<br /><br />***<br /><br />Kirjoittaakseni analyysin luin kirjan kursorisesti toiseen kertaan. Sain silloin paremman kuvan sisällöstä, kun jouduin jäsentelemään kronologisen tajunnanvirran uudelleen asiajärjestykseen. Jospa tekijät olisivat itse malttaneet kirjoittaa kaiken kahteen - tai vielä useampaan kertaan!?<br /><br />***<br /><br />Kirsi Pihan "pieneltä Italia-kirjalta" (189 sivua) nimeltään "Medicien naapurissa" (Otava 2008) odotin pirteyttä, eloisuutta ja naistenlehden rupattelevaa keveyttä. Ajattelin selailla, tarttuisiko yhtään ajatusta, havaintoa tai tunnelmaa? Sain enemmän kuin odotin! Hyvän tunnelman ja herätetyn kaipuun takaisin Italiaan!<br /><br />Kirjan nimi onkin näppärä. Lähimmäksi naapuriksi Paternon kylässä sattuu todellakin perhe nimeltä Medici, ei ehkä sukua historian rikkaille kuuluisuuksille, mutta oikein hyviksi naapureiksi!<br /><br />Pihan lapsiperhe viettää lomansa useiden vuosien ajan lähellä Tolentinon ja Maceratan kaupunkeja ja tutustuu kyläläisiin Marchen maakunnassa (kalliin Toscanan itäpuolella), päästen sisälle Italiaan, häihinkin, jäämättä vain ulkokohtaisiksi turisteiksi.<br /><br />Kirja on jaettu peräti 49 lukuun, noin kolmen sivun mittaisiin, mustavalkokuvilla täydennettyihin. Ruoka on eniten esillä oliiviöljyineen, mozzarelloineen, pizzoineen ja pastoineen, mutta myös ilmiöt ja ihmiset yleisesti ja persoonallisuuksina.<br /><br />Naapurit Medicit piipahtavat mukaan sopivan usein, eivät liikaa. Heidän 26-vuotias poikansa jopa lähtee Suomeen ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen ja ihmettelee, miksi kaikki on Helsingissä valkoista? Italialaiset pitävät runsaista väreistä!<br /><br />Välillä järjestellään ystävän junamatkaa Roomaan, käydään Napolissa tai ihmetellään, miten joka suunnalla on runsaudenpula näkemisen arvoisista kaupungeista. Eivätkä naapurit ole edes koskaan käyneet Venetsiassa tai Firenzessä! Vaan lomalla menevät merelle tai vuorille.<br /><br />Italialainen on nurkkapatriootti, jolle riittää oma kylä tai maakunta. Italialaiset eivät juuri muuta, vaan asuvat ikänsä kotonaan. Lapsetkin muuttavat vasta, jos avioituvat. Suomalaisten haluamaa turistimatkaa laiskaan, köyhään ja rikolliseen Etelä-Italiaan, Pugliaan asti, kauhistellaan!<br /><br />Kirjasta "100 merkittävintä italialaista" Piha listaa muistutukseksi:<br />Galilei, Kolumbus, Volta, Michelangelo, Leonardo, Medici, Dante, Polo, Franciscus, Boccaccio, Rossini, Bellini, Rafaello, Vivaldi, Tizian, Caruso, Paganini, Pavarotti... sekä elokuvatähtiä.<br /><br />Unohtuivatko Botticelli, Fermi, Marconi, Verdi, Vespucci... kysyn spontaanisti? Pidän luetteloista, tiedon jäsentelystä vähintään nominaali-, jollei järjestysluku-, välimatka- tai jopa suhdelukuasteikolla.<br /><br />***<br /><br />Kahden kirjan perusteella sain Espanjasta kielteisen ja Italiasta myönteisen vaikutelman. Olen itse aiemmin käynyt Espanjassa Barcelonassa ja Mallorcalla sekä Italiassa Firenzessä, Luccassa, Pisassa, Riccionessa, Riminillä, Roomassa ja Venetsiassa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-7721418973845874635?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-32040566768372489762009-11-07T13:05:00.000+02:002009-11-07T13:06:22.087+02:00Luin väitöskirjan Suomen kirjastojen kirjavalinnoista vuosina 1918 - 1939.<br />Eija Eskola: 'Suositellut, valitut ja luetut'. (Tampereen Yliopisto 2004).<br /><br />Ennen oli kansan kasvattamista ja sivistämistä. Oli aika, jolloin kirjastosta sai lainata vain 2 kirjaa kerrallaan joista toinen sai olla romaani, toisen piti olla tietokirja.<br /><br />Löysin kirjasta isoisäni veljen, kirjailija Jaakon nimen Laihialta. Kun Helle Kannila tutki v. 1929 eniten kirjastoista lainattuja kirjoja, kärjessä olivat Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta (aloin lukea sitä tästä syystä!), joka oli 10 lainatuimman joukossa 69 kirjastossa 125:stä. Perässä seurasivat Topeliuksen Välskärin kertomukset, Kiven veljekset, Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili ym., Juhani Ahoa, jne.<br /><br />Mutta: jopa sijalla 17 oli isosetäni Jaakon (1884-1948) romaani 'Leppirannan Lauri'. Hän kirjoitti 4 romaania tai novellikokoelmaa, joita WSOY kustansi, Hän oli Santeri Alkion naapuri, ystävä ja aatetoveri, nuorisoseuraliikkeen uranuurtajia, Santeri Alkion elämäkerta kertoi myös Jaakosta. yhteisin valokuvinkin.<br /><br />Jaakko kirjoitti maaseutuproosaa huutolaisuudesta ym. ajan ongelmista: "Ylenkatsotuita", "Kotipellon kynnökseltä", "Nuori kuokkija". Kirjastoneuvos E.J. Ellilä nosti Jaakon kirjat esiin Ellilälle itselleen henkilökohtaisesti läheisinä, vähän samaan tapaan kuin Steven Spielberg nosti Elia Kazanin elokuvan "America, America", <br /><br />Enpä olisi arvannut Jaakon olleen "melkein" bestselleristi... Olen toki lukenut kaikki hänen kirjansa. Ne olivat ammattitaitoisen sujuvia ja luonnontieteellisesti riittävän sivistyneitä omana aikanaan, vailla myös mitään ylenmääräistä uskonnollisuutta.<br /><br />Yllättäen erään interrail-matkatoverini esi-sukulainen Heikki Jartti oli myös kirjailija ja kiilasi 16:nneksi suosituimmaksi, juuri ennen Jaakkoa ja vaikkapa Arvid Järnefeltiä... Heikki Jartti kirjoitti aikaan hieman uskalletuiksi oletettuja juttuja nimikkeillä: "Juhannussaunassa" ja "Joulusaunassa". <br /><br />***<br /><br />Joensuun yliopiston julkaisu vuodelta 1998, "Matkakirja" (toim. Marja-Leena Hakkarainen ja Tero Koistinen) kertoi, että vuosina 1945-1960 Suomessa ilmestyi 200 matkakirjaa, siis keskimäärin matkakirja jokaista kuukautta kohti. Vain harvat matkustivat vielä tuolloin, mutta useat lukivat.<br /><br />Joskus mieleeni ovat tulleet matkakirjat keräyskohteena? Niitähän on voinut saada eurosta ellei markastakin alkaen. Mutta keräily on sopivin harrastus 12-vuotiaana aloitettavaksi.<br /><br />***<br /><br />Antikvariaattien taloudesta tuli mieleeni, miten laskin nuorena huvikseni, että yksi antikvaari tarvitsisi elääkseen 12 isäni kaltaista suursiakasta. Isäni osti vuodessa 200-300 kirjaa.<br /><br />Jos uuden kirjan hinta olisi keskimäärin 30 euroa, divarin myyntihinta olisi 2/3 eli 20 euroa ja sen takaisinostohinta 1/3, eli 10 euroa. Tällöin isäni ostot 250 kpl x 20 euroa tekisivät 5000 euroa, mutta hän toki myi saman kirjoja verran takaisin, - 2500 eurolla, jolloin antikvaarille olisi jäänyt toiset 2500 euroa. Isäni mieliantikvariaatti taisi olla Libraria Kasarmikadulla.<br /><br />***<br /><br />Luin Asko Alasen elokuva-oppaan takakannesta, että maailmassa tehdään joka vuosi 4000 elokuvaa! Eikö enempää? Suomenkin tuotanto tuntuu kohtuullisen suurelta. Nuohan 4000 ehtisi yksi ihminen nähdäkin kaikki katsomalla 11 filmiä/vrk. eli n. 15-22 tuntia joka vuorokausi. Huh.<br /><br />***<br /><br />Luin Yrjö Hirnin tutkielman (painettu 1918) "Jonathan Swift", sarjassa Merkkimiehiä, WSOY. Yrjö Hirn oli erittäin viihdyttävä kulttuurihistorioitsija. Aiheita mm. Autio saari eli robinsonadit, Vanhat postivaunut, Boswell ja tri Johnson.<br /><br />Hirnillä 1700-luvun Englanti (ja Irlanti) avautuivat viehättävämpinä kuin edes Jane Austenin romaaneissa ja Swift alkoi kiinnostaa ihmisenä enemmän kuin ennen. Muistelin käyntiäni Dublinissa ja kirkkoherra Swiftin omaa St. Patrick's Cathedralia. Matkat ovat hyviä muistoina, jotka ankkuroivat erilaisia asioita paikoilleen.<br /><br />Muumi-sarjakuvassa kuvattiin onni siten, että Muumi(-pappa) luki verkkokeinussa Agatha Christietä eväät ja juomat mukanaan. Kyllä eräät kirjat, nimenomaan Yrjö Hirnin teokset, ovat mielestäni suuri onni.<br /><br />***<br /><br />Kalle Päätalo 'eli' 40 vuotta ja käytti loput 40 vuottaan sen kertomiseen yksityiskohtaisesti...<br /><br />Jyrki Hämäläisen kertoman mukaan "Urpo Lahtinen aikoi kirjoittaa romaanin. Jos sellaisen voisi kirjoittaa vain yhdessä päivässä, hän olisi ehkä saanut aikaankin."<br /><br />***<br /><br />Mielestäni "Karjala" on ehkä yhä takuuvarma myynti-idea Suomessa. Karjala-olut! Karjalan matkaoppaasta tuli kaiketi Markus Lehtipuun Suomalaisten Matkaoppaiden hittituote. Erkki Liikanen voitti kaksi kertaa peräkkäin Syksyn sävelen laulamalla Karjalasta karjalan murteella (Evakkoreki, Jokkantii). Laulaja (Jukka) J. Karjalainen (s.1957) menestyy nimellään ilman laadukasta lauluääntä... Laila Hietamiehen eli Hirvisaaren menestyksen salaisuus on Karjala-aihe! Tuntemattoman sotilaan suosituin hahmo oli karjalainen Antti Rokka...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3204056676837248976?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-21998005535267791972009-11-05T17:49:00.002+02:002009-11-05T17:54:26.295+02:00Matkakirjailijoita on hyviä, huonoja, tunnettuja, aloittelijoita, seikkailijoita, muistelijoita... Luen kirjoja 90-220 vuodessa ja toisten ahmiessa dekkareita, minä matkoja.<br /><br />Tunnetuimpia ja menestyneimpiä, suomeksikin käännettyjä matkakirjailijoita ovat:<br />Paul Theroux (Suuri junamatka, Paikallisjunalla Patagoniaan, The Kingdom by the Sea, Rautakukon kyydissä, Herkuleen pylväät, Tyynenmeren onnelliset saaret, Sunrise with Seamonsters, Dark Star Safari)<br />V.S. Naipaul: kolmannen maailman kiertäjä, nobelisti.<br />Bruce Chatwin: Patagonia, Patagonia (lähes ensimmäinen aidsin uhri)<br />Ryszard Kapuscinski, puolalainen Afrikassa<br />Bill Bryson, jenkki Euroopassa.<br /><br />Viimeisimpiä lukemiani ovat:<br /><br />Harry Ritchie: "The Last Pink Bits." Mies käy viimeisissä Brittien siirtomaavallan jäänteissä, kuten Falklandilla, St. Helenalla, Tristan da Cunhalla, Turks- & Caicos-saarilla, Gibraltarilla.<br /><br />Pico Iyer: "Falling off the Map. Some Lonely Places of the World". Mies käy Paraguayssa.<br /><br />Jeffrey Tayler on uusi suosikkini: "Facing the Congo", "A Siberian River Odyssey" ja "The Lost Kingdoms of Africa" olen lukenut. Liekö enempää vielä kirjoittanutkaan.<br /><br />Suurin osa matkakirjallisuudesta on kääntämätöntä, alkukielistä. Tulkintoja vieraasta kulttuurista oman kieli- ja kulttuuripiirin ihmisille. Englanniksi on valtavasti tuotantoa, vaikkei saksalaisia, ranskalaisia ja tanskalaisia lukisikaan.<br /><br />Luen välillä ihka tavallisia suomalaisia "Pitkin poikin Viroa" -tyyppisiä matkaoppaitakin, Markus Lehtipuun persoonallisia "suomalaisia matkaoppaita", Mondon matkaoppaita Rooma, Lissabon...<br /><br />Eräät perus-oppaat ovat mehevämpiä, tunnelmallisempia ja persoonallisempia kuin toiset ja tavoittavat jotakin paikan hengestäkin, eivätkä kyllästytä... tai niistä voi selata parhaat palat.<br /><br />Luen käsiini osuvat kotimaiset (oma)kustanteetkin tyyppiä<br />Henri Broms: "Saudisamppanjaa"<br />Heljä Kervinen: "Olipa kerran Saudi-Arabia" sekä "Autolla Afrikkaan"<br />Kauko Kivinen: "Saudi-Arabian rahtarit"<br />Jorma Laakso: "Kuuban yöt ja Havannan autot".<br />Päivi Laitinen: "Meren keskellä polku" (Malta, Gozo)<br />Päivi Laitinen: "Myötätuuli mukanasi" (pyörällä Irlannissa)<br />Päivi Laitinen: "Puujumalan juurella" (pyörällä Uudessa Seelannissa)<br />Olavi Latikka: "Venetsiasta ja Bassanosta Gardajärvelle." <br />Keijo Virtanen: "Tielle tuuleen", "Ajan maisemissa", "Etelän teille".<br /><br />Ja klassikoita:<br />Olavi Paavolainen: "Lähtö ja loitsu", "Kolmannen valtakunnan vieraana"<br />Eero Paloheimo: "Tämä on Afrikka". (Paloheimon kirjat luen kaikki)<br />Rauno Pankola: "Afrikan safari" (1961)<br />Göran Schildt: Daphnen purjehduksia (1940-luvun lopulta alkaen)<br />Valentin: "Tuolla puolen Limpopon" (1952), "Mazamorra" (Etelä-Amerikka)<br /><br />Charles Darwinin "Beaglen matka" on hieno kuvaus 1830-luvulta...<br />"Great British Journeys" sisältää Daniel Defoenkin matkakertomuksen.<br />Bernard-Henri Levy: "American Vertigo" on ranskalaisen tulkinta USA:sta.<br /><br />On kaupunkikuvauksia kuten "London. The Secrets and the Splendour"... <br />On junamatkakuvauksia: "Great Railway Journeys of Europe"...<br />Ja on jalkamatkoja:<br />Wolfgang Büscher: "Berliini - Moskova. Jalan kohti itää" (kävelyä Valko-Venäjällä).<br />Werner Herzog: Jäinen matka. Jalan Münchenistä Pariisiin (3 viikkoa 1974).<br />Timo Tuomi: Jalan halki Ranskan (Calais-Paris-Nice)<br /><br />Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan onamatöörikirjoittajien suosikki Suomessakin - olen lukenut ainakin neljä. Muilla kielillä lisää.<br /><br />Englanniksi luin taannoin: Josie Dew: "The Sun in my Eyes" eli "Two-Wheeling East!". Pieni aurinkoinen pellavapää, omakuvansa kuin Lisa Simpson, pyöräilee elämäntaiteilijana yksin ympäri maailman, liekö 7 pocketbookia (400-sivuisia) jo kirjoittanut, tämän Japanista.<br /><br />Josie Dew on niin söpö, pieni ja vaalea, että japanilaiset tyrkyttävät kilvan ilmaiseksi ruokaa ja yösijoja... mutta hän telttailee mieluiten. Kun vierailin hänen nettisivuillaan, hän oli juuri synnyttänyt vauvan ja pyöräillyt vähän vähemmän. "A Female Bill Bryson!" mainosti takakansi. Mutta Bill Bryson on hauskempi...<br /><br />Bill Bryson on mielimatkakirjailijoitani. Suomennettuna 2000-luvulla yksi Britannian-kuvaus, mutta luin jo sitä ennen (1994) Euroopan-matkan "Neither here, not there", joitakin Grantan kokoelmasta, sekä "A Walk in the Wood", joka on vitsaileva vaellustarina Appalakkien vuoristoreitiltä Koillis-USA:ssa. Lopulta oli pakko lainata Australia-kuvaus "Down There"... se kävi kädessäni kolmekin kertaa, ja laitoin ensin pois pari kertaa, kun on iso tiiliskivi (kuten Appalakitkin)...<br /><br />***<br /><br />Olen lukenut mahdollisimman paljon V.S. Naipaulia (s.1932) ja tämän ex-ystävää Paul Therouxia, molemmat varsin kylmiksi ja kyynisiksi iän myötä kehittyneitä maailmanmatkaajia.<br /><br />Vidiadhar Surajprasad Naipaul sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon (2001), minkä olin odottanut hänen saavankin. Luin Naipaulia paljon 1980 ja jo vuodesta 1974 alkaen. Hän sai ensin Booker-palkinnon, hänen englantiaan ylistettiin. Erityisesti romaani 'Täysinoppinut hieroja' oli hyvin hauska, eloisa ja lämmin kuvaus elämästä Karibian saarella, Trinidadissa. <br /><br />Theroux kertoo kirjassaan 'Sir Vidia's Shadow' miten heidän ystävyytensä loppui.<br /><br />Pidän myös Sir Vidian pikkuveljestä Shiva Naipaulista (1945-1985): "North of South. An African Journey", "An Unfinished Journey". Suomennettu vain romaani "Kuuma maa".<br /><br />Hesarin jutussa kerrottiin, ettei nobelisti Naipaulia lueta Trinidadissa, jonka intialaiseen vähemmistöön hän syntyi, eikä lapsuudenkodista tai muistomerkeistä piitata.<br /><br />Mutta minulla oli 1980-luvun taitteessa kirjeystävätär Sylvaine F. Karibian saarella Dominicalla (itsenäistyi 1978), joka kertoi, että Naipaulia luetaan heillä koulussa, mutta hän itse luki mieluummin 'Harlequins'eja (ensimmäiset Harlekiinit julkaistiin suomeksi samoihin aikoihin).<br /><br />***<br /><br />Naipaulin mielestä siirtomaavallan jatkuminen olisi ollut parempi vaihtoehto Afrikalle.<br /><br />Niin, ehkä Afrikan kehitys olisi ollut rauhallisempaa ja yhteydet Eurooppaan läheisemmät? Voimmeko kuvitella, että jossakin jäljellä olevassa Ranskan merentakaisessa departementissa voisi esiintyä nälänhätää ja sisällissotaa ilman että Ranska hoitaisi asian - sehän olisi keskeinen poliittinen kysymys.<br /><br />Ottamalla etäisyyttä Eurooppaan 1940-50-luvun harvalukuinen afrikkalainen koulutettu luokka otti etäisyyttä kansaansakin. Heille oli tarjolla halvalla poliittista loistoa ja valtaa, presidentin- ja ministerin titteleitä.<br /><br />Kansan tilanne ei siitä parantunut, että itsenäisyyttä juhlittiin. Vain hetken riemullista optimismia. Afrikassa on tehty valtavasti virheitä. Ne joilla on ollut valtaa ja mahdollisuuksia, ovat tehneet isoimmat virheet.<br /><br />Entäpä jos Afrikasta olisi muodostettu YK:n suojelualue? Sitä olisi hallinnut maailmanyhteisö kokonaisuudessaan?<br /><br />Entä jos eurooppalaiset eivät olisi koskaan löytäneet Afrikkaa? Afrikka eläisi omassa rauhassaan, tasapainoisessa luonnontilassa? Väestö olisi sopeutunut elinolosuhteisiin.<br /><br />Amazonasin kätköissä ja Uudessa Guineassa on viime aikoihin asti ollut eurooppalaisille tuntemattomia heimoja, jotka ovat eläneet elämäänsä hoitaen omat asiansa. Nyt globaali ilmastonmuutoskin, osaksi teollisuusmaiden vuoksi, uhkaa luontoparatiiseja.<br /><br />Tunkeutuminen ja puuttuminen toisten kulttuureihin on täynnä virheitä. Lähetyssaarnaajat pakottivat polynesialaiset pukeutumaan siveämmin ja nämä vilustuivat ja kuolivat märissä vaatteissa. Kehitysapu on ollut kehityskiusaa.<br /><br />Rauhan-nobelisti Wangari Maathain kaltaiset naiset voisivat olla Afrikan toivo? Luin hänen elämäkertansa.<br /><br />Kehitysavun parhaita ideoita ovat olleet mikrolainat, joita on myönnetty naisille, jotka ovat voineet hankkia ompelukoneen ja käynnistää käsityöammatin. Naisilla on miehiä sosiaalisempi taipumus jakaa saamastaan muillekin, lapsilleen, miehilleen, lähiomaisille.<br /><br />Jotenkin Afrikan(kin) kulttuurissa miehillä on savolainen piällysmiehen mentaliteetti: tavoitteena on valta-asema, titteli, pääsy byrokraatin tai sotilaan tärkeilevään virkaan. Sukulaisuussuhteiden merkitys Afrikassa vaikuttaa asiaan. Ihmisillä on siteensä, jotka painostavat odotettavaan käyttäytymiseen.<br /><br />"Jos afrikkalainen perustaa kaupan, kaikki pikkuserkut kuulevat ja tulevat pyytämään yhtä jos toista. Serkku antaa suurpiirteisesti lahjaksi serkuille, kunnes hyllyt ovatkin tyhjät. Intialaiset ovat ahneita, eivätkä anna mitään ilmaiseksi, vaan merkitsevät kaiken pieneen tilikirjaansa. Afrikkalaisesta sellainen on pikkumaista!" kuvaili afrikkalainen Therouxille kirjassa "Dark Star Safari", Penguin 2003.<br /><br />***<br /><br />Loistava Afrikan kirjallinen kuvaaja oli puolalainen Ryszard Kapuscinski (1932-2007), hieman suomennettukin, mutta olen lukenut enemmän englanniksi ja ruotsiksi. Hän oli sosialistisen Puolan radion pitkäaikainen Afrikan-kirjeenvaihtaja ja ehkäpä samaistuvampi, myötätuntoisempi ja läheisemmin kyläläisten elämässä mukana kuin Naipaulin veljekset tai Afrikassa nuoruudessaan 1960-luvun alussa kehitysjoukoissa opettanut Paul Theroux.<br /><br />Kapuscinskin tausta auttoi samaistumaan yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka muistuttivat toisiaan: valtiokeskeinen valtajärjestelmä, valehtelusysteemi joka rappeuttaa yhteiskunnan, sen rinnalla yksilöiden sinnittely omillaan. Hallituksen sotilaat tekevät ratsioita eli käyvät kylissä ja ryöstävät mitä haluavat, siten he hankkivat palkkansa. Jos lähettää hätäapua Afrikkaan, se jumittuu tulliin eikä päädy kyliin, ellei makseta lahjuksia tullimiehille, poliiseille, sotilaille, ministereille ja virkamiehille, se on Afrikan tapa.<br /><br />Euroopassakin on kitkalle vastineensa: jos haluaa auttaa järjestöä, osa rahasta menee keräyskuluihin, pankkikuluihin, puhelinmyyjien palkkoihin, mainoskuluihin, painotuotteiden kustannuksiin, symbolituotteiden kuluihin - avustaminen on bisnestä! Pahimmillaan perille menee 70 %, 30 %, 5 %,...)<br /><br />Afrikan ihmiset jakautuvat niin moniin heimoihin, että ovat solidaarisia ensisijaisesti sukulaisilleen pikkuserkkuihin asti, sitten heimoilleen, eivätkä niinkään muille kansalaisille. Eri kieliryhmään kuuluva nigeriläinen voi olla toiselle nigeriläiselle yhtä etäinen kuin suomalaisellekin, se on ymmärrettävää. Kaikkihan me 7 miljardia olemme ihmisiä, mutta koemme toiset erilaisiksi.<br /><br />Meillä Suomessa ja Euroopassa keksittiin 1800-luvulla kansallisuusaate, että "me suomalaisia", "me saksalaisia", sitä ryyditettiin myöhemmin urheilukisoillakin.<br /><br />Euroopassakin sodat vetivät rajat uusiksi, olimme milloin ruotsalaisia, milloin melkein venäläisiä, ja raja kulki taannoin Loviisan, tuonnoin Viipurin takana.<br /><br />Saarin alueella oltiin vuoroin saksalaisia, vuoroin ranskalaisia. Unkarilaisista kolmannes jäi 60 vuotta sitten Romanialle ja Slovakialle siirretyille alueille. Afrikassa on samoin mielivaltaisesti vedellyt rajat. Voisiko koko Afrikan maanosan a) jakaa sopivan pieniksi itsehallintokunniksi (läänit) ja samalla b) yhdistää jättivaltioksi?<br /><br />Olen kiinnostunut maapallosta ja luen matkakirjoja kaikkialta. Niissä on konkreettista, maanpinnan tasolla liikkuvaa tietopohjaa yleistävämpäänkin analyysiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2199800553526779197?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-63223344283527147732009-11-03T18:20:00.000+02:002009-11-03T18:21:59.945+02:00Luin kirjan jonka takakansi lupasi hienosti: "Yksi päivä kesäisessä Helsingissä herättää lapsuuden maailman, jota päähenkilö ei haluaisi muistaa".<br /><br />Minä halusin muistaa oman lapsuuteni kesäisen Etelä-Haagan, ja niinpä luin uteliaana Elina Hirvosen esikoisteoksen (2005) "Että hän muistaisi saman", joulukuussa 2007.<br /><br />Vaan, plaa-plaa-plaa. No veli oli hullu ja joutui mielisairaalaan, ja kertojan miesystävä oli hänen yliopisto-opettajansa USA:sta jota isänsä Vietnamin sota varjosti. Tyypillinen nuoren ihmisen esikoisromaani, päähenkilö tuiki tavallinen, ympäristössään koki vähän rankkuutta. Plaa-plaa ja plaa.<br /><br />Hämmästyksekseni luin myöhemmin Helsingin Sanomista uutisen, että Elina Hirvosen esikoisteos "Että hän muistaisi saman" oli käännetty jo 10 tai 20 Euroopan kielelle ja Britannian arvostetuimman laatusanomalehden kriitikko ylisti sitä! TÄH? Kirjailija itse oli matkustanut Sambiaan saakka kirjoittamaan toista romaania.<br /><br />Mutta olihan Hirvosen kirjassa loistavia runollisia kohtia! Minä löysin tämän, joku muu toisen:<br /><br />"Minä jaksan tämän päivän.<br /><br />"On auringon lämmittämän koirankakan ja kostean mullan tuoksu. Kumara nainen 80-luvun toppasaappaissa ja kurahousuihin puettu lapsi, joka kurkottaa kieltään suutaan ympäröiviin jäätelöviiksiin. On pitkä aamupäivä, jolloin ei tarvitse katsoa kelloa.<br /><br />"On kahvila, josta saa perinteistä kahvia ja paksusti kuorrutettuja mokkaruutuja ja jossa päivällä istuessa tuntuu siltä kuin pääsisi jakamaan salaisuuden. On kolisevat raitiovaunut ja myöhässä kulkevat koululaiset ja harmaapäiset naiset, jotka tukevat toisiaan ylittäessään tien. On kirja jonka sain Ianilta. On Ian, joka rakastaa minua.<br /><br />"On kirja.<br /><br />"Maailma, johon saan kulkea. Kolme naista yhtenä päivänä eri aikakausina. Virginia Woolf joka käveli kivet taskuissa veteen."<br /><br />Noin loistava oli ensimmäinen sivu (158:sta), mielestäni kirjan paras ja houkuttelevin!<br /><br />Kaipaan kirjoilta sanojen konkreettisempaa ankkurointia fyysiseen maailmaan? Kaipaan vihjeitä, mikä paikka voi olla kyseessä? "Minkä numeron raitiovaunu kulki ohi?" "Mikä katu tai maamerkki näkyy ikkunasta?" Olenko liian proosallinen?<br /><br />Hyvät vihjeet on parempikin kuin loppuun asti selittäminen. Huomaan myös, että toppasaappaat, kahvilajit, mokkaruudut, kumarat naiset ja harmaapäiset naiset ovat asioita, joita tuskin tulisin rekisteröineeksi, ne olisivat kuin näkymättömissä minulle, turhiako?... Havahdun siis huomaamaan tämän, enkä tietenkään tarkoita että näin Pitäisi olla kuten näyttää (minulle) olevan...<br /><br />"Kolme naista yhtenä päivänä eri aikakausina. Virginia Woolf..." Kirja on varmastikin Orlando, jota en tosin ole lukenut? Helppo vihje!<br /><br />Muistan väitteen: "Miehethän eivät lue naiskirjailijoita." (Miehet lukevat Mauri Sariolaa, joka vitsaili, että yhden Hirvosen saa yhdistämällä Hirven ja Hevosen.)<br /><br />Laskin silloin muistaakseni, että 20 % lukemistani kirjailijoista on naisia. Luen vuodessa 200 kirjaa, 40 naista, jotakuta lähes joka viikko.<br /><br />Peter von Baghin Tieto-Finlandian voittaneen teoksen arvostelussa todetaan, että naisten osuus siinä kirjassa on 20 % ja se on yleensä naisten valtaama osuus kulttuurin luojina!<br /><br />Naiset käyttävät suhteellisesti enemmän aikaa eri-ikäisten ihmisten ja eläinten ja ihmissuhteiden hoitamiseen sekä uusien ihmisten synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Jos miesten osuus muilla aloilla jäisi pienemmäksi, niin mitä miehet mahtaisivat kaiken aikaansa tehdä? Rassaisivat erilaisia koneita, joisivat olutta ja pelaisivat uhkapelejä? Toivottavasti tekisivät suuremman osuuden ihmisten hoitamisesta. Ja tasaisempaan suuntaan kehitys viekin, vieneekö koskaan 50-50-tilanteeseen.<br /><br />Naisille oman sukupuolen esikuvat tuntuvat olevan paljon tärkeämpiä kuin miehille. Miesesikuvat ovat miehelle sukupuolettomia. Jos joku nainen hiihtää pohjoisnavalle, löytää uuden alkuaineen tai valitaan presidentiksi, tyttö ajattelee vihdoin: "Minäkin siis voisin hiihtää pohjoisnavalle, minäkin keksiä uuden alkuaineen tai tulla presidentiksi!"<br /><br />En usko, että poika ajattelee samalla tavoin miehistä, vaan "jotkut hiihtää pohjoisnavalle, tai eräät keksii uuden alkuaineen tai valitaan presidentiksi, mutta en minä." Pojat eivät yleisesti samaista itseään miesesikuviin, vaan enintään johonkin jollakin tietyllä mielialalla. Joku poika vaikkapa ihailee jalkapalloilijaa ja aikoo sellaiseksi. Valitettavasti.<br /><br />Lukeminen kannattaa aina. Jokainen kirja johdattaa eteenpäin lukijan mietteitä, johonkin suuntaan, toisiin, uusiin ajatuksiin. Toivottavasti.<br /><br />****<br /><br />Innostuin lukemaan uudelleen Elina Hirvosta, miettiäkseni vielä miten sen koen.<br /><br />Siteeraamassani alussa on liiaksi On-olemista ja odottamista. Minusta pitäisi tehdä ja tapahtua enemmän, "raitiovaunun 3T pitää kiskot kirskuen ajaa ikuista kahdeksikkoaan, ohi Katri Valan puiston", vaikkapa... Tai olisiko se liian arkipäiväistä, proosallista. Onhan tuo On-tunne hieno johonkin asti.<br /><br />Miehet ihannoivat enemmän tekemistä kuin olemista? Mieleeni on jäänyt nuoren tytön kirjoitus lehden nuortenpalstalla, jossa hän haki sellaista tyttökaveria itselleen, jonka kanssa lähtisi kesällä kiertämään aluksi Suomea tai Eurooppaa. Hän kuvasi tarkoin, millainen rinkka pitää olla ja miten haluaa pukeutua? Pääasiana tuntui olevan esittää rinkkamatkustajaa, nauttia sellaisesta roolista, olla ja elää sellaista elämää?<br /><br />Poika lähestyisi asiaa toisin: päämäärä on joko päästä A:sta B:hen, C:hen jne. TAI jos päämäärättömämpää, niin vaikkapa nähdä X kpl paikkakuntia tai kulkea vähintään Y sataa kilometriä? Ikään kuin Tehdä matkaa eikä Olla matkalla. Välineet ovat sivuseikka, kunhan toimivat. Jos ei rinkka, niin reppu, olkalaukku, merimiessäkki olalla, tai pyörällinen lentolaukku, kunhan ei kerrassaan toimimaton ratkaisu, kuten ison matkalaukun raahaaminen.<br /><br />Jos mies saa päähänsä hiihtää pohjoisnavalle tai laskeutua sammuneen tulivuoren kraatteriin, niin hän ehkä Wagner-possun tavoin ryhtyy siihen. Moni nainen, oletettavasti, miettii ensin: "Onko se ihan Luvallista, onko kukaan ennen tehnyt sellaista, onko kukaan nainen tehnyt sitä, millaiselta minun pitäisi näyttää, jos tekisin sen?"<br /><br />Naiset ajattelevat yhteisökeskeisesti siten, että jonkun (joko muun ihmisyhteisön tai vaikka oman itsen) pitää antaa lupa tehdä jotakin. "Mitä äitikin sanoisi, tai ystävät, tai työyhteisö, jos minä tekisin sellaista?" Miehet eivät aina tule ollenkaan ajatelleeksi etukäteen muiden reaktioita?<br /><br />Elina Hirvonen kirjoittaa runollisesti, mutta ainakin neljäsosa asioista tuntuu olevan negatiivisia kärsimyksiä, jotka on nähtävästi ikuisesti kärsittävä, joita ei voi korjata, joita vastaan ei voi taistella. Esim. pitäisi mennä mielisairaalaan tapaamaan veljeä vaikka ei jaksa enää eikä haluaisi enää, mutta pitää mennä tai kärvistellä ensin itsesyytöksissä ja mennä sen jälkeen kuitenkin.<br /><br />Miehen näkemys on, että päätetään mennä ja kärsitään nopeasti ja hoidetaan asia välttäen ikävässä tunnelmassa piehtarointia TAI torjutaan koko asia siten, että ei mennä, vaikka pitäisi, ja torjutaan asiaan liittyvät tunteet (ryypätään vaikka pää täyteen, jollei muu auta), paetaan!<br /><br />Jo "auringon lämmittämän koirankakan tuoksuun" suhtaudun eri tavalla kuin Elina. Se on toki kesään kuuluva aito tuoksu, mutta ei miellyttävä. Sitä vastaan pitäisi jotenkin reagoida, joko "paeta" tai "taistella", esim. "Siirryin nopeasti sivummalle, päästäkseni eroon hajusta" tai "Otin risukepin, jolla sinkosin 90 % pökäleestä pusikkoon, 10 % jäi jäljelle, mutta haisihan vähemmän".<br /><br />Tajuan, miksi tempauduin helposti afrikkalaisen, eronneen, 3 lapsen yksinhuoltajaäidin, Nobel-palkitun Wangari Muta Maathain matkaan mukaan: hän kirjoittaa verbaalisen toiminnallisesti! Hän kirjoittaa positiivisesti! Hän ei koskaan ryve kärsimyksissään selostaen pitkään miten kauhealta hänestä tuntuu, vaan löytää nopeasti toiminnallisia ratkaisuja. Hän siirtyy pian tunteista toimintaan!<br /><br />Onko ikitoiminnallinen, käytännöllinen poikatyttö jokin ihanne? Ei välttämättä, mutta annos sellaista ja kenties häivähdys kaunista turhamaisuuttakin? Varusteissa voi olla hyviäkin kompromisseja kauneuden ja käytännöllisyyden välillä?<br /><br />Runollisuus ja pelkän olemisen kuvaaminen on hieno ja ihastuttava asia, varsinkin niin kauan kuin olotila pysyy kauniina... Katsella pilviä kauniina kesäpäivänä ja kuunnella tuulen huminaa on ihana tunne, kunnes tulee myrsky tai nälkä tai ampiainen. Pitäisikö huonontuneet olosuhteetkin ottaa passiivisesti vastaan, osana olemisen kokonaisuutta?<br /><br />Jos joku Matti Klinge polttaa sunnuntaisin yhden hyvän sikarin, niin sellainen on varsin kohtuullinen paheellinen nautinto. Kun taas jos joku sytyttää jo 10. savukkeensa lyhyen ajan kuluessa, sellainen ei vaikuta enää nautinnolta vaan noidankehältä.<br /><br />Kirjan ei tarvitsisi olla läpeensä tervehenkinen, reipas kristillinen urheiluromaani, mutta dekadenssin olisi hyvä pysyä kohtuullisissa rajoissa. Mieleeni tulee Jack Kerouac, aina juomassa tai mitä lie, mutta kirjansa sai jonkinlaisen ryhtinsä siitä, että hän oli kuitenkin aina lähdössä muualle? "Matkalla", "On the Road".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-6322334428352714773?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-56966839208105478942009-11-02T17:42:00.002+02:002009-11-07T14:39:31.491+02:00Hovimestarin pätevyyden omaava herrasmiespalvelija Jeeves on tunnetusti eräs maailman täydellisimmistä ihmisistä, ainakin humoristisessa kirjallisuudessa. Hän tietää kaiken ja on poikkeuksellisen erehtymätön.<br /><br />Kustannusyhtiö Teos näyttää aloittaneen uuden Jeeves-sarjan julkaisemalla ensimmäisenä yhteissidoksen 'Kiitos, Jeeves!' Wodehousen vuoden 1934 kirjoista 'Thank You, Jeeves!' sekä 'Right-Ho!' (suomeksi 'Jepulis, Jeeves!'). Lisukkeena on lyhyt 'Munakas'-juttukin (Omelette, 1959).<br /><br />Jeeves-Omnibuksesta joskus tekemieni laskujen mukaan alkuperäisiä Jeeves-kirjoja ilmestyi 14 kpl vuosina 1923-1974. Stephen Fryn ja Hugh Laurien tähdittämä televisiosarja tiivisti kaiketikin kaikki Wodehousen Jeeves-tarinat vain runsaaseen 30 jaksoon. En ole ainakaan viime vuosina onnistunut lukemaan Jeeves-juttua, joka ei olisi palauttanut mieleeni heti myös näytelmää.<br /><br />Uusi suomennos on aivan nokkelaa sanailua, mutta suomentaja (Kaisa Sivenius) on tehnyt tyylillisen valinnan poistaa kaikki alkuteoksen tuhannet SIR-sanat, jotka mielestäni kuuluvat jokaisen Jeevesin repliikin loppuun kuin muutama v-sana teini-ikäisen virkkeeseen.<br /><br />Sirrittelystä olisi sekin hyöty, että pitkissä vuorosanailuissa, joissa ei mainita kuka puhuu, lukija pysyy vaivattomasti kärryillä siitä, kumpi on äänessä, Kuhnuri-Klubin jäsen Bertie Wooster vaiko hänen herrasmiespalvelijansa. Tosin Drones-sanakin on nyt jätetty suomentamatta Kuhnuriksi!<br /><br />Runsaan ruotsinkielisen Jeeves-valikoiman olen huomannut mm. Didrichsenin Taidemuseon perustaja-pariskunnan museoituneessa kotikirjahyllyssä Helsingin Kuusisaaressa. Itsekin omistan ruotsinkielisenä kirjan "Tack Jeeves!", joka olikin niin hauska, että kiirehdin pian lainaamaan Jeeves Omnibus I:n englanniksi.<br /><br />Kevyttä on kivaa lukea vieraalla kielellä. On tasapainottavaa aiheen helppoudelle ja keveydelle saada sitä vastoin välillä miettiä ja keksiä vastineita oudoille vieraskielisille sanoille.<br /><br />Britanniassa Jeeves on koottu 5 kokoomateokseksi, joista kussakin 3 alkuteosta ja niissä kussakin parisataa suurehkoa sivua, eli yhteensä n. 3000 sivua. Yksikseni lukiessani olen purskahtanut nauramaan ääneen vähintään sadan sivun välein, pari kertaa kirjaa kohti, vaikka en normaalisti yksikseni naureskele.<br /><br />TV-näytelmä ei ole pystynyt välittämään kaikkia Bertie Woosterin omasanaiseen kerrontaan upotettuja brittiläisiä understatementtejä:<br /><br />"Jeevesin täytyi olla äärimmäisen järkyttynyt. Hänen toinen kulmakarvansa kohosi 1/8 tuuman verran." (Yleensä se kohoaa enintään 1/16 tuuman verran eli 1,5 millimetriä).<br />Entäpä Bertie Woosterin seikkailut? Kun autoileva Wooster suostui pelastamaan liftaavan 13-v. tyttökoululaisen myöhästymis-rangaistuksesta, esittäytymällä koulussa tämän sedäksi, rouva rehtori pyysi herrasmiesvierasta myös lausumaan tyttöoppilaille muutamia hyviä neuvoja elämän varrelle...?<br /><br />Bertie sai mieleensä vain neuvon, miten eräältä Lontoon sillalta voi hyvin nähdä erään tornin, talojen välistä, vaikkei kukaan siihen uskoisi. "Se on hyvin hyödyllinen tieto! Olen tienannut erinäisiä tarpeellisia kymppejä monilta kavereilta lyömällä sopivasti vetoa Kuhnuri-klubilla..."<br /><br />"HRMH!... Ehkäpä sittenkin jokin mukava tarina?" opettajatar keskeytti.<br /><br />"Ööö... joo, Bingo kertoikin eilen klubilla mainion jutun, jossa arkkipiispa siis kohtasi kadulla kuorotytön ja..." HRMH! Aika rientää, ehkäpä keskeytämme tähän!<br /><br />Yhteiskunnallisesti oivaltava kohta Jeevesissä on, kun vanha Sir Charles aikoi mennä naimisiin erään nuoren tarjoilijattaren kanssa...<br /><br />"Sitä tautia on taas liikkeellä, että päärit pihkaantuvat proletaareihin!" kauhisteli Bertien täti. <br /><br />Jeeves korjasi: "Sanoisin että alempaan keskiluokkaan!"<br /><br />Jeeves epäilemättä huolehti omasta arvostaan. Hän katsoo itse olevansa vankasti keskiluokkaa, "ylempää keskiluokkaa", jollei suorastaan "alempaa yläluokkaa"? "Gentleman to a gentleman", kuten hän ammattinsa mielellään oudoille esittelee.<br /><br />TV-sarjasta välittyi varsin hyvin esiin motiivi, miksi Jeeves "viihtyy" palvelijan työssään: se on 1920-luvun luokkayhteiskunnassa hänen paras ja ainoa keinonsa elää siivellä toiveittensa mukaista ylellistä elämää (hyvä ruoka, hyvät juomat, laadukas asuinmiljöö, matkat Rivieralle).<br /><br />Kirjoissakin Jeeves on perso matkoille ja suosittelee mielellään Bertielle pakotieksi kiipelistä parin kuukauden lomailua Monte Carlossa... "Olen jo pakannut matkalaukut valmiiksi ja varannut laivaliput, Sir!"<br /><br />Kirjastossa käteeni osui myös vanha Wodehouse-valikoima "Pip-pip, Sir". Eriskummallinen nimi osoittautui lopulta Jeevesin sievistelyksi - Kippis-sanalle...<br /><br />Paljonkohan Jeevesin maailmaa ja Bertie Woosteria kavereineen on mahdettu tutkia Britannian yliopistoissa tai harrastajapiireissä, on minulta selvittämättä...<br /><br />"Kotini on linnani" on englantilainen sanonta. Miten mahtipontinen ja suurellinen!<br /><br />Hyacinth Bukée (Pokka pitää -sarjassa) on osa sitä samaa jatkumoa: ihminen joka yrittää esittää enempää kuin on. Ihminen joka yrittää esittää - instituutiota!<br /><br />Kun aatelinen näyttelee Britanniassa pientä versiota kuninkaallisuudesta, tavallinen "commoner" matkii omasta puolestaan aatelista, kuten Hyacinth Bucket-Bukée.<br /><br />Suomessa pääsin ehkä lähimmäksi Jeeves-maailmaa lapsena, kun näin "kesäloman" siten, että vanhemmat istuivat presidentti Svinhufvudin suvun kotitalon Luumäen Kotkaniemen täysihoitolan pihakeinussa lukemassa ja odottelemassa, kunnes pian jälleen koittaisi jokin päivän 5 ateriasta, päiväkahvista tai välipalasta... "Boring!!" valittaisi Bart Simpson. Minä en vielä lapsena osannut sitä sanoa.<br /><br />Yhtä laiskaa kuhnustelua oli 1960-luvun puolivälin seuramatkailu ensi kertaa vieraassa Välimeren maassa kielitaitoisempien oppaiden ja taksien ja hotellin palvelusväen varassa, kun ei osattu ja ymmärretty elää maassa maan tavalla... Samanlaista kuin miten Bertie Wooster oli riippuvainen hovimestari Jeevesistä.<br /><br />Vaan kunpa yhä osattaisiinkin kirjoittaa yhtä kevyesti kuin Wodehouse... Kukahan voisi sijoittaa vastaavan huolettoman hyväntuulisuuden suomalaiseen kaupunkiin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-5696683920810547894?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-4582811136149969522009-11-02T17:38:00.002+02:002009-11-07T14:32:12.194+02:00Bounty Booksin painava opus '501 Must-Visit Cities' esittelee 9 kirjoittajan voimin maailman keskeisimmät katsomisen arvoiset kaupungit kuvalla ja sivulla, vain muutaman ilman kuvaa, kuten Vaasan, joka saa edustaa Suomea Helsingin, Oulun ja Turun rinnalla. Euroopan osuus on lähes puolet sivuista, Afrikan 47 sivua.<br /><br />Cathy Lownen ja kumppanien teksteistä välittyy vaikutelma, että paikanpäällä on käyty eläytymässä. Arvokas ulkoasu saa valitettavasti etusijan siltä, että lukemista helpotettaisiin hyvällä jaksotuksella ja vaikkapa avainsanojen havainnollisella korostamisella. Käytännölliset nähtävyysluettelotkin on taitettu kuin symmetrisiksi runoiksi!<br /><br />Englantia pystyy kirjoittamaan suppeallakin sanavarastolla, mutta snobi Oxbridgen graduaatti voi hallita suvereenisti myriadin idiomeja, ja sellaisten käyttöön on tällä kertaa tullut kiusaus.<br /><br />Suurin osa värikuvista on kauniita, houkuttelevia ja hyvin havainnollistavia yleiskuvia.<br /><br />Listauskirjoissa lukijalle on tärkeintä laatia oma listansa tai verrata luetteloita.<br /><br />***<br /><br />Knoppikysymys Espanjan Sevillasta: Mitkä seuraavista 5 oopperasta sijoittuvat Sevillaan?<br />1. Sevillan parturi? 2. Carmen? 3. Fidelio? 4. Don Giovanni? 5. Figaron häät? Vastaus: Kaikki viisi!<br />Säveltäjät 1. Rossini, 2. Bizet 3. Beethoven 4- 5. Mozart<br /><br />***<br /><br />Huomaan itse käyneeni joka kymmenennessä kirjan kaupungeista eli yli 50:ssä. Yllättävin kaupunkimme on Cornwallin pääkaupunki Truro. Muita yhteisiä ovat Amsterdam, Ateena, Barcelona, Bern, Biarritz, Bordeaux, Bremen, Cambridge, Canterbury, Cardiff, Chester, Coimbra, Dublin, Edinburgh, Firenze, Geneve, Glasgow, Göteborg, Hampuri, Jerusalem, Köln, Kööpenhamina, Lissabon, Lontoo, Luxemburg, Lyypekki, Monte Carlo, München, Namur, Newcastle, Nizza, Oslo, Palma de Mallorca, Pariisi, Pietari, Pisa, Porto, Riika, Rhodos, Rooma, San Marino, Stirling, Tallinna, Tukholma, Venetsia , Wien ja Zürich.<br /><br />Seuraavanlaisin ilmaisuin ja asiatiedoin '501 Must-Visit Cities' luonnehtii 41 tuhannen asukkaan Stirlingiä (oma käännökseni):<br /><br />"Edinburghin elegantin majesteettisuuden ja Glasgowin monumentaalisen viktoriaanisen erityisleiman jälkeen onkin Skotlannin pienin 'City' aivan erilainen. Stirling on keräytynyt keskiaikaisen kylän ympärille, erään läntisen Euroopan laajimman ja tärkeimmän linnan maisemaa hallitsevan hahmon alle.<br /><br />Entisaikainen Skotlannin pääkaupunki sijaitsee strategisesti Forthjoen varrella ja on saanut osuvan lempinimen "Ylämaiden portti". Stirling on näytellyt pysyvää osaa lähes kaikissa Skotlannissa raivonneissa konflikteissa. Viimeinen taisto käytiin kaupungin alueella 1648, Skotlannin sisällissodan aikaan. Sitten seurasi vielä kuningas Jaakon kannattajien kapinointi.<br /><br />Stirlingin linna sijaitsee Castle Hillin vulkaanisen kallionkielekkeen huipulla, kolmelta suunnalta jyrkän kallioseinämän ympäröimänä, mikä tekee hyökkäykset linnaan vaikeiksi. Useimmat rakennuksista ovat 1400- ja 1500-luvuilta, vaikka vanhempiakin osia on. Jaakko IV:n aloittama ja Jaakko V:n täydentämä palatsikortteli on hienoa kivityötä. Hiljattain restauroidussa Jaakko IV:n Great Hallissa on kaksi suurenmoista ulokeikkunaa eli erkkeriä (Oriel). Skotlannin kuningatar Maria kruunattiin Stirlingin linnassa vuonna 1543.<br /><br />Linnan lähellä on Holy Roodin kirkko, monumentaalisten hautojen ympäröimänä, eräs Skotlannin hienoimmista keskiaikaisista kunnankirkoista (parish churches), joka armollisesti vältti reformaation aikana huipentuneen Skotlannin kirkkojen joukkotuhon. Skotlannin kuningattaren Marian alaikäinen poika kruunattiin siellä Jaakko VI:ksi vuonna 1567.<br /><br />Vanhakaupunki linnan alapuolella, jota paikalliset kutsuvat nimellä 'Top o' the Town', puhkuu luonnetta. Huomionarvoisiin rakennuksiin kuuluu Argyll's Lodgings, ihmeellinen esimerkki 17. vuosisadan kaupunkitalosta ja 19. vuosisadan (1800-luvun) Vanhan Kaupungin Vankila, joka korvasi pahamaineisen Tolbooth Gaolin, joka on säilynyt sekin. The Smith Art Gallery on paikallishistorian näyteikkuna.<br /><br />Älä vain sivuuta näitä:<br /><br />- Mars Walkin ihmeellinen kivifasadi, Earl of Mar'in n. 1570 tilaama renessanssikaupunkitalo<br /><br />- retki Inchmahomen saarelle ja pikkuluostariin, joka oli kerran Skottien kuningattaren Marian lepopaikka<br /><br />- National Wallce Monument, joka valmistui legendaarisen Braveheartin kunniaksi vuonna 1869 Abbey Craigille, hieman kaupungin pohjoispuolelle<br /><br />- Cambuskenneth Abbey, 12. vuosisadan raunio joen varrella hiukan kaupungin ulkopuolella<br /><br />- Bannockburn Heritage Centre, joka tietää kaiken vuoden 1314 kuuluisasta taistelusta, jossa Robert the Bruce tuhosi omaa joukkoaan suuremman englantilaisten armeijan<br /><br />Tämä tulisi myös tietää: Englannin Edward I käytti Warwolfia, suurinta milloinkaan valmistettua katapulttia, murtaakseen Stirlingin linnan muurin 1200-luvulla."<br /><br />***<br /><br />Lisään rinnalle omat kokemukseni Stirlingistä. Olen yöpynyt em. Argyllin talossa.<br /><br />Stirlingiin oli 50 minuutin junamatka Edinburghista. Viehättävä, katettu rautatieasema. Seinällä haalistunut yleiskartta, josta näki päätiet kyliin, muttei katuja. Merkittyinä olivat juna-asema STA, linna CAS, kirkot risteillä sekä - retkeilymaja YHA. Yritin painaa mieleeni Hostellin sijainnin suhteessa maamerkkeihin ja kahden kirkon välisellä linjalla.<br /><br />Pikkukaupungin tunnelma oli hiljainen, ei ihmisiä, ei autoja, elokuun lauantaina klo 15. Asemaa sivusi kauppakatu, jonka varrella oli Thistlen ostoskeskus, kuin jokin Helsingin Malmintori ja se olikin asiakkaista ruuhkainen.<br /><br />Asema oli laaksossa, jota toinen katu myötäili, toisen noustessa viistosti rinnettä kohti Linnaa. Kahden pääkadun lisäksi oli kujia. Suunnistimme Sadun (20) kanssa rakentamattomalle heinäniittyiselle kukkulalle, joka oli kuin Enid Blytonin Viisikko-kirjoista. Jossain täytyi olla kaniineja tai ainakin koloja.<br /><br />Kipusimme ikivanhalta näyttävää, sammaleisilla kiviaidoilla eristettyä kapeaa ja mutkaista kävelytietä ylös lähelle historiaa henkivää, komeaa linnaa. Linnan aukiolla oli vain B&B (No Vacancies!) ja hotelli, varmasti liian kallis. Lähdimme pettyneinä tai eksyneinä talsimaan keskiaikaisten talojen reunustamana polveilevaa katua alas kohti asemaa, kunnes jo 50 metrin päässä näimme kuin näimmekin YHA-tunnuksen vasemmalla, vankan muurin portissa.<br /><br />Nelikulmaista sisäpihaa ympäröi kadun puolelta muuri ja muualta talon kolme siipeä, joita yhdisti kaksi pyöreää tornia. Tämä Castle Wynd, Argyll Lodging, oli vuonna 1630 ensimmäiselle Stirlingin jaarlille rakennettu mansion, asuntolinna, jonka omisti myöhemmin ensimmäinen Argyllin markiisi. Talo oli toiminut myös armeijan sairaalana.<br /><br />Retkeilymaja oli saapuessamme kello 17:50 täyteen buukattu, mutta klo 18 raukesivat lunastamattomat varaukset ja saimme yösijat. Jonottajia oli jo 5 poikaa ja yksi tyttö, minkä lisäksi yksi tyttö juoksi hengästyneenä sisään vahvistamaan asemalta tulossa olevan kolmen hengen porukan varauksen.<br /><br />Linnassa oli melkoisesti mutkikkaita käytäviä. Oikean siiven toimistosta kävelimme ensin torniin, nousimme portaita kaksi kerrosta ja kuljimme keskiosan valtavan Common Room -hallin poikki toisen tornin portaikkoon. Siellä minä nousin puoli kerrosta ylöspäin huoneeseen 4, käytävälle, jonka varrella oli 5 makuusalia, kussakin 6 vuodetta, käytävän päässä wc. Otin yläpetin.<br /><br />Satu puolestaan laskeutui alempaan kerrokseen, jossa oli vastaavasti naisten makuusalien käytävä. Ei ollut perhehuoneita. Matkan ensimmäinen yö erillään. Välikerroksessa olivat suihkut, sukupuolille nekin erikseen, mutta kävimme silti yhteissuihkussa vähän ennen klo 22:ta.<br /><br />Lauantai-illan kävelyllä klo 18:30 - 21 kiersimme ulkokautta Stirlingin linnaa pitkin idyllisiä polkuja, joiden varrella oli testamentattuja penkkejä skotlantilaiseen tapaan, esim.<br /><br />"Rouva Agatha McCarthy (1889-1980) katseli tältä paikalta auringonlaskuja vuosina 1947-1978 ja hän on testamentilla lahjoittanut penkin ihmisten iloksi" (pieni kaiverrettu kyltti).<br /><br />Istuimme penkille, polun yläpuolelle, linnan seinämien ja jyrkänteen alapuolelle, syömään. Koiria juoksi vastaan. Alhaalla niityillä, joita tiet halkoivat, näkyi pieninä pisteinä lampaita. Oli hieman viileää. Toiseen suuntaan näkyi rakennettuja vyöhykkeitä ja myös joki, jonka ylitti vanha silta.<br /><br />Kuljimme tallattuja polkuja, näimme kaniinin koloja ja papanoita, muistelimme Viisikkoa. Näimme mahtavia näköaloja ja hurjan hautausmaan, jonka laattarivien välissä oli jyrkkä ruohorinne, ylhäällä lisää muistokiviä, jylhin "R.I.P." -tekstein. Stirlingin yläkaupungin vanhat, tummat, mustat korttelit olivat upeita, alakaupunki modernimpana tavanomaisempi.<br /><br />Aamulla sunnuntaina veimme reput säilöön rautatieasemalle, jonne oli suorinta tietä kilometri alamäkeen. Sitten kiipesimme takaisin linnalle, joka oli niin komea, ettei sitä voinut mitenkään sivuuttaa. Se oli peräisin osin jo 1100-luvulta ja ollut Skotlannin kuninkaiden virka-asunto Jaakko VI:nteen saakka, josta tuli Yhdistyneen Kuningaskunnan Jaakko I.<br /><br />Linnan pääsymaksu oli 1,5 puntaa ja postikortit maksoivat 10 p. Maksoimme Skotlannin omilla seteleillä, joita oli kertynyt vaihtorahoina.<br /><br />Linnassa esitettiin pienoisnäytelmiä mm. John Knoxin ja Jaakko V:n elämästä. Katsoimme Jaakon monologin (20 minuuttia, 4 tuoliriviä, melko täyttä), joka alkoi muhkean näyttelijän kumealla karjaisulla: "The King is Dead!", jota seurasi mahtipontinen muistelma elämästä kuninkaana.<br /><br />Linnan pitkien muurien harjalla sai kävellä. Sisätilat olivat museo-osastoina, joiden aiheita riitti toiseen maailmansotaan asti. Linnan rakentamista oli kuvattu vahanukkeasetelmilla, jotka ihastuttivat japanilaisturisteja.<br /><br />Vietimme sateista päivää linnassa kolmisen tuntia, söimme sekä eväitä että kahvilassa, kunnes lähdimme asemalle, oltuamme Stirlingissä vuorokauden ympäri, päivän kolmesta kolmeen. Poikkesimme kuitenkin ensin vielä vanhan skotlantilaisen vankilan pihalla, jota restauroitiin. Jatkoimme junalla Glasgowiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-458281113614996952?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-87067883610066344632009-10-05T15:34:00.002+03:002009-10-05T15:51:57.719+03:00Avasin kerran antikvariaatissa Hitlerin kirjan "Taisteluni" aukeamalta, jossa Adolf sätti juutalaisia. Hyppäsin heti eteenpäin satojen sivujen päähän, mutta yhä samanlainen kuohuva kiihotus ja vaahtoava vouhotus jatkui. En halunnut lukea minuuttiakaan, enkä toiste palannut teokseen.<br /><br />Muisto heräsi mieleeni lukiessani suomalaista 382-sivuista "Vaskisoturi" -kirjaa (2008), joka lupasi kertoa "Viron patsaskiistan taustan ja sisällön". Niinkin tunnekuohuista, kiihottavaa, tosiasioita kuvitelmiin, luulotteluihin ja uskotteluihin yhdistävää ja jopa päälaelleen kääntävää tyyli tuntui joskus olevan.<br /><br />Tämän ns. vaalikirjan tekijä oli kuitenkin saksalaista korpraalia oppineempi yliopiston Dosentti ja suomalaisen Sosialistisen Työväenpuolueen (eikä sen edesmenneen saksalaisen kaiman) tukija ja ääniharava vuoden 2009 eurovaaleissa. Hän sai muutamia satoja ääniä, joista 91 Helsingistä.<br /><br />Hajottaessaan kommunismia nostalgioivien ihmisten äänet neljään kinastelevaan kuppikuntaan Dosentti pudotti täpärästi Vasemmistoliiton ulos Europarlamentista ja varmisti tällä tavalla viimeisen paikan Ruotsalaiselle Kansanpuolueelle. Dosentilla on ruotsinkielinen etu- ja sukunimi, aivan kuten Jörn Donnerilla, joka on edustanut niin eri vasemmistopuolueita kuin Ruotsalaista Kansanpuoluettakin. Ehkäpä Dosentti alkaa kopioida Donneria?<br /><br />Vaskisoturin lähdeluettelo oli 20-sivuinen, käsittäen 25 arkistoa (mm. Ronald Reagan Presidential Library Archives) ja 112 sanoma- tai aikakauslehteä Aamulehdestä ja Avusta Yorkshire Postiin ja islantilaiseen Morgunbladidiin. Kirjallisuusluettelossa oli noin 350 teosta, kuten Frederick Forsythin jännitysromaani Odessan miehet ja viimeisenä 'Terijoen hallituksen' Armas Äikiän sanoittamia Iskelmiä. Elokuvia mainittiin lähdeluettelossa 26, mm. Fritz Hipplerin "Der Ewige Jude" (1940) ja Sergei Eisensteinin "Iivana Julma" (1944).<br /><br />Vaskisoturin teksti alkoi vartioston valalla, jota on luettu Vaskipatsaan juurella. Mustavalkoinen valokuva todisti tapahtumaa: univormupukuisia lapsia seisomassa asennossa eli kuusi nolon näköistä tyttöä kunniavartiossa.<br /><br />VANNON! VANNON! VANNON!<br />VANNON! VANNON! VANNON!<br />VANNON! VANNON! VANNON!<br /><br />Dosentti jaksoi toistaa, yhdeksän kertaa isoin kirjaimin, joko haltioituneena tunnelmasta tai dokumenttina. "Vannon uskollisuutta punalipulle" "Komsomol-kirja sydämelläni." "Jos rikon valani, olkoon osani ankara rangaistus ja tovereitteni halveksunta. VANNON!"<br /><br />Karrikoivan henkilöluettelon jälkeen seurasi mellakoissa kuolleen nuorukaisen "testamentti", jonka sanoissa "veri kiehuu raivosta", "emme koskaan anna anteeksi emmekä unohda", "huhtikuu merkitsee minulle kostoa", "Ylösnousemukseni päivä on lähellä", "Kostakaa", "Ikuinen kunnia!" "Ikuinen kirous!"<br /><br />Ensimmäisen 37-sivuisen luvun otsikko oli "Intifada". Teksti hyppelehti vuosiluvusta toiseen: 2007, 1944, 1945, 1947, 1994, 2007, 1946, 2007, 2005, 1946, 2007, 1942, 1987, 2007, 1984, 2005, 1947, 2005 jne. Dosentin päähänpälkähdysten välillä tarvittiin muutamaan kertaan ISOT aakkoset huutamaan vain yhtä sanaa "FASISTIT!", paitsi joskus kahtakin sanaa "FASISTIT! FASISTIT!"<br /><br />Toinen luku "Judenfrei" oli 108-sivuinen ja kolmas luku "Marttyyrit" 82-sivuinen. Tapahtumapaikka alkoi vuosien ohella hyppiä Viron ja Suomen välillä. Tekijän oli ehkä vaikeaa purkaa keräämänsä valtava tietosilppu ja ratkaisuksi tuli kirjoittaa kiihkeää tajunnanvirtaa. Vai tarttuisiko führereitä, göbbelsejä, puoluepamppuja ja politrukkeja lukemalla heidän tyylinsä?<br /><br />Dosentti ei esimerkiksi malttanut olla selvittämättä sivulla 132, että hintti-sana on tullut Suomeen saksalaisten aseveljeyden aikaan "von Hinten", että alan taiteilija Tom of Finland olikin rintamaupseeri Touko Laaksonen ja että marsalkka ei mahdollisten taipumustensa vuoksi (?) tajunnut perustaa sotilaille bordelleja. Niinkin etäälle eksyttiin otsikon aiheesta, tallinnalaisesta patsaansiirrosta.<br /><br />Kappaleen "Kyydityksen sietämätön keveys" johdannoksi (s. 195) kerrotaan, että "Johannes Hintin mielestä ainoa ongelma olikin se, ettei virolaisia sittenkään kyyditty tarpeeksi."<br /><br />Dosentin mielestä ja tohtori Hintin logiikalla puolet Viron juutalaisista säästyi natsiterrorilta siksi, että heidät oli kyyditty karjavaunuihin sullottuina Siperiaan. Toinen puoli murhattiin siksi, että kaikkia "natsirikollisia" (=virolaisia) ei sittenkään saatu karkotettua maasta. Kyyditys Siperiaan ei ollut sama asia kuin teloitus - sillä henkiinkin jääneitä oli paljon! Jotkut pääsivät vuosien jälkeen vielä palaamaan kotiin.<br /><br />(Entäpä jos puolet nuorisosta vangittaisiin, jotta nuorisorikollisuus puolittuisi? Tai kaikki vangittaisiin, jolloin se loppuisi kokonaan? Nuorisosta osa kestäisi hengissä vankila-ajan pakkotöineen ja eloon jääneet vapautuisivat aikuisina?)<br /><br />"Virolaiselle tuskin voisi edes suoda suurempaa onnea kuin paikoitellen jopa laulujuhlaksi ratkennut Siperian-karkotus", ylisti Dosentti. (Kannattaisiko suositella tätä onnea niille Virossa asuville venäläisille, jotka eivät halua sopeutua entisen siirtomaaherruutensa loppumiseen?)<br /><br />Sivulla 208 lainataan viisaasti Simon Wiesenthalia: "Murhan puolustukseksi ei kelpaa koskaan toinen murha. Rikoksia ei voi saattaa keskenään tasapainoon niin kuin vaakakuppeja tai tilejä kirjanpidossa."<br /><br />Vastoin neuvoa Dosentin kirja puolustelee kommunistien kaikkia hirveitä rikoksia toisten eli natsien rikoksilla. Eikä koskaan toisinpäin! (Kommunistien on laskettu murhanneen 100-120 miljoonaa ihmistä, natsien 25 miljoonaa. Ei luvuilla voi puolustella kumpaakaan.)<br /><br />Kirjan viimeisellä kolmanneksella päästään patsasrettelöiden päiviin, luvussa Pogromi. Dosentti tunnustaa saavansa ylimääräistä adrenaliinia vereensä ajattelemalla Tallinnan kapinaa. "Äkkiä minut valtaa palava halu mennä takaisin Tönismäelle katsomaan, josko kapina olisi jo roihahtanut".<br /><br />"Sorrettu venäläisvähemmistö, joka Tallinnassa on jo enemmistö, nousee puolustamaan oikeuksiaan", innostuu Dosentti. Paradokseja riittää - vähemmistö, joka on enemmistö.<br /><br />Uuskielessä "sota on rauhaa" ja kadulla riehuva vaskisti on kadulla riehuva antivaskisti. ("Oli aivan mahdotonta sanoa kumpi oli kumpi", lopetti Orwell kirjansa "Eläinten vallankumous").<br /><br />Vironvenäläisten Yövartio-järjestön johtaja vaatii: "Kaikki on jätettävä paikoilleen, mitään ei saa muuttaa." (Voi pyhä pysähtyneisyyden aika!)<br /><br />Venäläisten Nasien riehuessa Dosentti ilkkuu, että "Viron kaltaisen lilliputin keinot olivat suursotaa silmällä pitäen vähissä" ja Viroon pääsee viisumittakin - panssarivaunulla! (s. 254).<br /><br />"Putin korotti Venäjän jälleen suurvallaksi ja alkoi sanella ohjeitaan muulle maailmalle", kehuu Dosentti. (Sanella ohjeitaan? Dictate as dictator? Onko Dosentti löytänyt Diktaattorinsa?)<br /><br />Dosentti lainaa uskollisesti sana sanalta 56 tiuhaa riviä Putinin voitonpäivän puhetta alkaen pitkistä alkutervehdyksistä: "Toverit sotilaat ja matruusit, kersantit ja vääpelit! Toverit upseerit, kenraalit ja amiraalit!" viimeisiin loppuhenkosiin asti: "Kunnia voittajakansalle! Onnittelen teitä! Onnittelen suuren Voiton päivänä! Hurraa!"<br /><br />"Virossa häviäjäkansa on kiusannut voittajakansaa jo melkein 15 vuotta lähinnä vähättelemällä näiden voittoa", valittaa Dosentti sivulla 279.<br /><br />Putinin syntymäpäivänä 7.10.2006 murhatun tutkivan journalistin Anna Politkovskajan muistaminen eli "Anna Politkovskajan ruumiilla hekumointi" tuomitaan kirjassa, joka alkoi kiihotuksella kadulla ryöstelleen huligaaniporukan keskuudesta onnettomasti kuolemaan sattuneen nuorukaisen ruumiin äärellä.<br /><br />Kymmenellä sivulla sovinistinen Dosentti haastattelee Viron parlamentin varapuhemiestä ja tytöttelee tämän 39 kertaa pelkäksi "Kristiinaksi". Kolme (3) sivua on aiemmin ulkoministerinä toimineen Ojulandin kirkkaita ajatuksia ja seitsemän (7) sivua on hra tohtorin tutkimusta naisen ulkonäöstä!<br /><br />"Turhautunut rouva tutkii lakkaamatta vaaleanpunaisiksi lakattuja kynsiään ja vaikuttaa niihin erittäin tyytymättömältä." "Rouva nousee ja kopsuttelee edestakaisin". "Rouva on pukeutunut tiukkaan pikimustaan jakkupukuun, jossa on korkea kaulus ja hopeanväriset raidat", "jalassaan kymmenen sentin terävät, nilkkaremmeillä varustellut korkokengät", jne. (seitsemän (7) sivun mitalla). "Vaikka puhumme vakavista asioista, rouva katsoo minuun pirteästi".<br /><br />"Yhtäkkiä säpsähdän ja mieleeni tulee nimi: EVA BRAUN. Minua vastapäätä istuva sinisilmäinen hahmo ei ole Kristiina Ojuland, vaan Eva Braun", alkaa haastattelija hourailla kesken kaiken!<br /><br />"Hän on jäänyt ikiajoiksi pikkutytöksi, jota venäläiset ilkeät pojat haukkuivat koulumatkalla. Ehkä venäläinen poika, joka haukkui häntä ja löi, olikin hänen suurin rakkautensa? Niin sen täytyy olla!" tekee hra tohtori diagnoosin.<br /><br />Luvussa "Naamiaiset" Dosentti kuvaa vetävän journalistisesti omaa osallistumistaan natsijuhliin Tartossa ja sitten hän tapaa Moskovassa venäläisen historian professorin, joka on tuohtunut siitä, ettei Venäjää kunnioiteta tarpeeksi.<br /><br />Viimeisessä luvussa Dosentti haastattelee salaperäisen kansainvälisen "Säätiön" nimetöntä johtajaa. Säätiö kuulemma "taistelee korruptoituneiden mediaoligarkkien hallitsemia valheiden imperiumeja vastaan".<br /><br />"Väärä tieto identifioidaan ja analysoidaan. Sitten otetaan suora yhteys henkilöihin, jotka tuottavat väärää tietoa tai toimivat sitä tuottavien alaisuudessa."<br /><br />Dosentti kysyy "mitä mieltä Säätiö on Viron polttavimmasta ongelmasta, toisen maailmansodan lopputuloksesta ja voitonpäivästä?" muttei kysy Säätiön suhtautumisesta Anna Politkovskajaan ja muihin tinkimättömiin toimittajiin, joita on kuollut marttyyreina ammattinsa vuoksi.<br /><br />"Säätiön johtaja nyökkää mielipiteilleni hyväksyvästi", riemuitsee Dosentti, muttei paljasta, myöntääkö Säätiö rahoitusta hänen taistelulleen? Hänen kirjoillaan on venäläinen kustantaja.<br /><br />Dosentin kirjan viimeiset sanat ovat: "tuhoamme fasismin".<br /><br />Mieleeni tuli lukiessa tunne riidan kylvämisestä, jos ei sentään innostuksesta jonkin väriseen vaskismiin, voittamiseen, pienten kansojen sortamiseen, anarkistiseen tuhoamiseen tai terveen järjen korvaamiseen tykö tulevien suurten johtajien houreilla?<br /><br />Voisiko tällainen kiivaileva dosentti olla monien vastakkaisten tahojen rahoittama kaksois- tai kolmoisagentti? Yksinkertaisempi osapuoli uskoo näkyvän, pärskyvän pintavaahdon ja ovelampi osapuoli oivaltaa piilovaikutuksen hiljaiseen enemmistöön olevan juuri päinvastaisen? Vai olisiko hän uusi Jonathan Swift, "Vaatimattomine ehdotuksineen"?<br /><br />Mieleeni putkahtaa sadan vuoden takaa seikkailijan ja puolueagitaattorin Algoth Tietäväisen eli Untolan kuva? Nimimerkki Maiju Lassilana tämä kertoi miten ihmisestä voi tulla "Liikaviisas". Irmari Rantamalana hän suolsi laajaa, sekasortoista ja hämärää "Harhamaa". Lopulta hän kirjoitti sanomalehteensä räikeitä kiihotusartikkeleita, jotka tuovat mieleen Ruandan hutujen ja tutsien sekä hajonneen Jugoslavian kansojen Haagissa tuomitut riidanlietsojat.<br /><br />Kenties Vaskisoturi-kirjan kaltaiset tunteenpurkaukset syntyvät bysanttilaisista vaikutteista, jotka elävät vieläkin Venäjällä, mutta kummastuttavat lännessä. Läntinen valistunut järjestelmällinen tiedeajattelu torjuu Bysantin epätieteellistä tunteenomaisuutta, hämäryyttä, mystiikkaa, taikauskoa, jähmettynyttä ortodoksista uskonnollisuutta, sekavuutta ja mutkikkuutta. Länsi halveksii Bysantin ankaria hovimenoja, halpamaista hallitsijain ja esimiesten imartelua ja tällaisten diktaattorien edessä matelemista.<br /><br />Lännessäkin on kyllä jo omasta takaa rationaalisen tieteen kiusana liuta sekopäisiä häiriköitä, uskonnollisia fundamentalisteja, kreationisteja, ilmastonmuutoksen ja luonnon tuhoutumisen vähättelijöitä, eturyhmien rahoittamia lobbareita, tupakkatehtaiden lahjomia lääkäreitä, juutalaisten kärsimän kansanmurhan piiloon lakaisijoita ja muunlaisia historian väärentäjiä.<br /><br />***<br /><br />Ihmisoikeuspuolustaja Anna Politkovskajan selvittämättömän murhan 3. vuosipäivä koittaa. Amnesty, PEN, Rauhanpuolustajat, Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi ja Kiila järjestävät mielenilmauksen Venäjän suurlähetystön edessä keskiviikkona 7. lokakuuta 2009 klo 18:30.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-8706788361006634463?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-31234498270508475172009-10-01T17:58:00.005+03:002009-10-01T18:39:10.776+03:00Jos ihmispopulaatio supistuisi miljardiin, maailma riittäisi paremmin!<br /><br />Tietokirjakriitikko Johan Lahdenperä on viime vuosina lukenut perusteellisesti ainakin 55 kirjaa, joista hän on kirjoittanut esseitä Helsingin Sanomiin, Aamulehteen ja Kalevaan, sillä nyt hän on koonnut tutkimastaan vaikuttavan yhteenvedon otsikolla "Maailman juoni. Tekojen tarkoittamattomat seuraukset" (Multikustannus 2009), 251 sivua.<br /><br />Kirjan 54 lähdeteoksen listalta näkyy puuttuvan "55." Pekka Malisen 'Kehitysapu täysremonttiin' (1989), ehkäpä iän vuoksi, koska muut teokset on julkaistu vuosien 1991-2009 välillä. Kari Enqvist pistää esiin lähdeluettelosta neljällä teoksella, Timo Airaksinen, Jared Diamond, Baltasar Gracian, Janne Kivivuori, Eero Paloheimo, Ilkka Pyysiäinen ja Esko Valtaoja kahdella. Lopuista erottuvat Rene Gordon, James Graham, Jaakko Hämeen-Anttila, Tom Kankkonen, Henry Laasanen, Tor Nörretranders, Tapio Tamminen, Esa Vilenius, Alan Weisman ja E.O. Wilson teoksineen.<br /><br />***<br /><br />Lahdenperän kirjan pääteema on liikakansoitus, väestöräjähdys. Professori Edward O. Wilsonin sanoin: "Väestönkasvu on maapallon hirviö."<br /><br />(Aihe on 5555 luetun kirjan bloggarille mitä läheisin! Kirjoitin lukiolaisena ensimmäisen mielipidekirjoitukseni heinäkuussa 1975 Suomen Kuvalehden numeroon 29/1975, jossa se julkaistiin neliöksi taitettuna laatikkona otsikolla <br />"Väestönkasvu seis!" Olin herännyt ekologiseen ajatteluun ja vastustin Väestöliiton siihen aikaan Suomeen propagoimaa väestönkasvua.)<br /><br />Ihmismäärä kasvaa tätänykyä 80 miljoonalla joka vuosi. Lapsuuteni tietokirjoista opin Kenian väkiluvuksi 6 miljoonaa, myöhemmin 9 miljoonaa, sitten 18 miljoonaa, viimeksi lukiessani 36 miljoonaa... ja tänään enemmän. Hirmuista, eksponentiaalista kasvua!<br /><br />"Ehkä maailmaa ei tuhotakaan vihalla ja aseilla vaan rakkaudella eli sukupuolivietillä - siis lisääntymällä liikaa..." siteerattiin Johan Lahdenperän sanoja Terho Ovaskan aforistisessa pilapiirroksessa, Helsingin Sanomat 3.3.2005.<br /><br />***<br /><br />Lahdenperän kanssa voin olla monista kiteytyksistä jokseenkin samaa mieltä. Kirjan ajatusten pohjalta saattaisi koota melkoisen aforismikokoelman tai vaikkapa "pienen punaisen kirjan":<br /><br />Suomessa on liikaa väkeä suhteessa subarktisten bioresurssien kantokykyyn. Maahanmuuttokritiikki ei koske rotua tai kulttuuria vaan ihmismäärää. Suomi on täynnä, koska maailma on täynnä.<br /><br />Maapallon ihmismäärän vähentäminen hallitusti (syntyvyyden säännöstelyllä) yhteen miljardiin olisi kaikkien etu. Tuhansien ei tarvitsisi kuolla päivittäin kurjuuteen eikä lisää taloja tai teitä tarvittaisi. Ilma ja meri puhdistuisivat.<br /><br />Monikulttuurisuus on intellektuellien uusi punaviinisatu. Se muistuttaa oppia solidaarisesta neuvostoihmisestä, josta tulikin hirviö.<br /><br />Islamistit eivät ole hyväksyneet monikulttuurisuutta, he eivät tule Eurooppaan sulautumaan vaan sulauttamaan. Islam tarkoittaa alistumista - sinun pitää alistua. (Stephen Toulminin Kosmopolis-kirjan kritiikistä).<br /><br />Kun psykoguru perustaa liikkeen "Ihminen tavattavissa", se merkinnee myyntikampanjaa "kauppias tavattavissa". Psykoretoriikalla myydään tyhjiä sanoja: "Pitää olla usko aitoon minuuteen" "Ole aidosti läsnä" "Saat mitä menetät". Rahaa vastaan neuvotaan pysähtymään, hengittelemään, halaamaan (äiti Ammaa) ja hymyilemään.<br /><br />(Bloggarin mielestä ilmaiset paradoksit voivat silti toisinaan olla herättäviä tai virkistäviä virikkeitä kunkin lukijan luovalle ajattelulle?)<br /><br />Kevennys: Paras keino vaurastua rikastumisoppailla on kirjoittaa itse sellainen. Salanimi Veli Ty julkaisi kuulemma vuonna 1998 satiirin "Jumala on meklarini - liikemiesmunkki paljastaa hengellis-taloudellisen kasvun 7 ja puoli salaisuutta". Kuten: "Jos Jumala soittaa, ota puhelu vastaan."<br /><br />"Todellisuuden väärentämisessä toiveajatteluksi uskonnot ovat suurimpia syyllisiä liikakansoitukseen, köyhyyteen ja nälkään maailmassa."<br /><br />"Uskonto on muumioitunut valta- ja ammattirakenne, joka perustui muinoin todellisuuden arvailuun, sittemmin sepittelyyn. Raamattu, Talmud, Koraani ovat vanhoja luonnontieteen oppikirjoja ja suositumpia kuin Darwinin Lajien synty."<br /><br />"Uskonto eli luulonto toimii signaalina omasta joukosta, jossa yksilö saa isomman edun ja suojan kuin yksin." Uskonto kokoaa joukkovoimaa ja lupaa henkivakuutuksen, toisen elämän.<br /><br />"Luonnontiede ja teknologia vaativat vaivalloista opiskelua ja tutkimustyötä, mikä on länsimaisen sivistyksen ydin - - mutta uskonnollinen mutakulttuuri sikiää itsestään liikakansoituksen mukana."<br /><br />"Pyysiäisen mukaan luulo- eli uskomusyhteisöön halutaan kuulua siksi, että muutkin haluavat, siis joukkoedun takia. Toiminta rituaaleissa muiden kanssa saa vakuuttumaan, että uskonnot viittaavat johonkin todelliseen. Täytyyhän kirkon takana olla jotakin, kun se on niin isokin. Jos usko heikkenee rakennetaan vielä isompi kirkko tai moskeija."<br /><br />Islam elää opillista keskiaikaa (satoja vuosia ajasta jäljessä). Siltä puuttuu toistaiseksi uskonpuhdistus, tieteen synty, valistus, vapaa keskustelu ja demokratia.<br /><br />Tiettävästi enkeli Gabriel luki Muhammedille ääneen Koraanin, jonka prototyyppiä säilytetään Taivaassa kuin metrinmittaa Pariisissa. Koska Koraani on luomaton, siitä seuraa paradoksi, että ennen maailmankaikkeuden luomista (alkuräjähdystä) oli vain kaksi oliota: Allah ja Koraani, ympärillään pelkkä olemattomuus - jos sitäkään. Koraanissa kuitenkin Mooses puhui jo Allahille, vaikkei Moosesta vielä ollut olemassakaan. Tällainen on jo "Kosmokomiikkaa"!<br /><br />Islam ja katolinen kirkko ovat karkeassa valtakilpailussaan aina vastustaneet yrityksiä hillitä väestönkasvua Afrikassa.<br /><br />YK:n ruoka-avun lentorahtaus pahentaa väestötilannetta ja saastuttaa ilmakehää. Afrikkaan yli puoli vuosisataa pumpattu kehitysapu on populaation ulkopuolelta annettu ylimääräinen resurssi, joka menee biologian lain mukaan aina lisääntymiseen.<br /><br />Tuhon kaava on Rene Gordonin mukaan kaikkialla sama. Ensin hakataan ja poltetaan puut, maa raivataan pelloksi ja viljellään ravinteista tyhjäksi. Sitten tuodaan karja nyhtämään kaikki vihreä pois. Tuhon viimeistelevät vuohet, joita on yhä enemmän. Luonto ei vuohista selviä. Tuuli ja sade huuhtovat kalutun maan pois.<br /><br />Lännen avustuksilla on saatu aikaan yhä enemmän köyhiä vuohilaumoineen pölypilvien keskelle. Kirkon ulkomaanapu on kampanjoinut Suomessa vuohien lahjoittamiseksi Afrikkaan. Kirkko lähettää näin ekologisia tappajia Afrikkaan.<br /><br />Afrikan tulevaisuus on Stenocara, kovakuoriainen, joka elää aavikolla keskellä ei mitään.<br /><br />Paloheimo näki, että afrikkalainen traditio ja kulttuuri on elämistä kädestä suuhun. Kunnollista väestöpolitiikkaa ei ole, talous nytkähtelee avun varassa. Apu syödään ja lisäännytään.<br /><br />YK:n mukaan väestönkasvu pysähtyy alle 10 miljardiin, mutta syytä ei kerrota. Onko syynä romahdus, kun ruoka ei riitä nykyisillekään? Mikä muu se voisi olla?<br /><br />"Kun 12 000 ihmistä kerääntyy seuraamaan pallon potkimista tai heiluttamaan etusormeaan ilmassa rokkibändin tahdissa, se todistaa, ettei heillä ole järkevää tekemistä maailmassa, eikä siis rationaalista syytä olla olemassa. Syyt ovat muita, kuten seurauksetkin."<br /><br />Merkittävä, valistava, ajatuksia haastava, paikoin uusinta suomettuneisuuden lehdistösensuuria paljastava kirja päättyy lohduttavasti Mika Waltarin antamaan neuvoon nuorelle toimittajalle:<br /><br />"Minulla on ollut yksi lause, joka on tehnyt elämäni helpommaksi kestää. Se kuuluu näin: Älä pelkää, lapseni, ei elämä ole sen arvoinen."<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-3123449827050847517?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-14435240837034566472009-10-01T17:49:00.002+03:002009-10-01T17:56:52.576+03:00Yön kuumuudessa eli Musta yö (dekkari)<br /><br />Muistelen kohtalaiseksi televisiosarjaa "Yön kuumuudessa", jossa Carroll O'Connor (aiempi "Archie Bunker") esitti etelävaltion rotuennakkoluuloisen pikkukaupungin sheriffiä Bill Gillespieta. Tämä sai työtoverikseen etevän mustaihoisen rikostutkijan Virgil Tibbsin. Sarjaa tehtiin Yhdysvalloissa 150 jaksoa kahdeksan vuoden kuluessa 1988-1995.<br /><br />Pidin enemmän alkuperäisestä, 5 Oscarilla (7 ehdokkuudesta) palkitusta elokuvasta "In the Heat of the Night" (1967), joka on esitetty televisiossa useammin kuin kerran. Filmin tähdet olivat Sidney Poitier (Tibbs), Rod Steiger (Gillespie) sekä Warren B. Oates (Sam Wood).<br /><br />Vihdoin löytyi luettavakseni alkuperäinen John Ballin kirja "In the Heat of the Night" (1965), käännöksenä "Musta yö" (1967). Leif Forsblom suomensi sen Gummeruksen Salama-sarjan numeroksi 155. Kirjailija John Dudley Ball (1911-1988) oli voittanut vuoden 1966 Edgar-palkinnon "parhaasta esikoisdekkarista".<br /><br />Odotuksissani oli pelkkä tutun elokuvajuonen pikakelaus lukien, mutta jännitysromaani tempaisikin intensiivisesti mukaansa. En muistanutkaan tapahtumia, saati loppuratkaisua, niin kuin luulin. Ja tietysti filmin käsikirjoitus oli muunneltu.<br /><br />Kirjan ensisijainen päähenkilö on yövuorossa partioiva nuori poliisimies Sam Wood. Tämä löytää tapetun ruumiin, nappaa todennäköisimmän epäillyn, eli muualta tulleen värillisen miehen muutoin tyhjältä linja-autoasemalta, joutuu myöhemmin itse väärin syytetyksi, kokee romanssin uhrin tyttären kanssa ja ehtii kehittyä ihmisenä, enemmänkin kuin poliisipäällikkö Bill Gillespie. Wood alkaa omaksua esikuvakseen Tibbsin eikä enää Gillespieta. - Musta etsivä Virgil Tibbs puolestaan on suvereenin täydellinen alusta loppuun asti, aivan kuten Hercule Poirot tai Sherlock Holmes aikoinaan.<br /><br />"Carolinan" osavaltion 10'000 asukkaan "Wellsin kaupunkiin" virittyy jännitteitä. Räjähtääkö valkoisen köyhälistön rotuennakkoluulo väkivallaksi? Sam Woodin rutinoituun yöpartiointiin yksityiskohtineen, erilaisine katuineen ja kortteleineen, tietyn valaistun verhottoman ikkunan tirkistelyyn ja välipalataukoon yökuppilassa, eläytyy helposti. Jokseenkin epäpätevä poliisipäällikkö - muistellaanpa Archie Bunkeriakin - on puun ja kuoren välissä poliitikkojen ja kansan syvien rivien paineessa.<br /><br />Odotetunlaisen trilleritunnelman täydentää perinteisen arvoitusdekkarin oiva kaava. Kyllä: johtolankoja on tarjolla vihjeeksi, matkan varrella sattuu yllätyskäänteitä, ja kun Virgil Tibbs ratkaisee jutun valmiiksi, ei syyllinen löydy miostään tuntemattomuudesta, vaan lukijalle tutusta joukosta. perustellusti ja yllättävästi.<br /><br />Palapelin osaset, kuten aivan erillisiksi koetut rikosilmoitukset, naksahtavatkin paikoilleen loogiseksi kokonaisuudeksi. Ratkaisu on lukijaa tyydyttävä, jollei kai milloinkaan ehdottoman täydellinen. Tiukat 186 sivua ahmii mielellään keskeytyksettä. Laitetaanpa John Ballin "Musta yö" hyvien dekkarien listalle!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-1443524083703456647?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-23576608452451316792009-10-01T17:39:00.002+03:002009-10-01T17:46:31.811+03:00Parhaat dekkaristit, Berkeley, Stout ym.<br /><br />Luin poikkeuksellisen hyvän dekkarin: Rex Stout: "Murhaajan tyyliin" (Plot It Yourself) vuodelta 1959. Päähenkilöinä etsivät Nero Wolfe (ajattelu) ja Archie Goodwin (jalkatyö).<br /><br />Tekisipä mieleni alkaa listata hyviä "Kuka-sen-teki?" -dekkareita (whodunit?) eri ihmisten kanssa, jotta välttyisi lukemasta huonoja? Sijoitan aluksi listalleni kakkoseksi tämän:<br /><br />2) Stout, Rex (1959): "Murhaajan tyyliin" (Plot It Yourself), Sapo-sarja 383, WSOY 1995.<br /><br />Toivon dekkarilta ovelaa, hämäävää juonta. Kenties tuntematon rikollinen on oivaltanut kekseliään petoksen, lähtökohtaisesti hyötyäkseen taloudellisesti? (Kosto on teennäisempi perustelu.) Ehkäpä juoni edellyttää murhaa (perinnöt yms.) taikka suunnitelman paljastumisen vaara ajaa tappamaan, tai onnistunut hämäys edellyttää surmia. Silkat mielipuoliset sarjamurhaajat eivät kiinnosta!<br /><br />"Plot it Yourself" -kirjan hyvä lähtökohta on seuraavanlainen:<br /><br />Eräs kirjailija on vihdoinkin julkaissut teoksen, josta tulee suurmenestys (vrt. Kjell Westö tai Kari Hotakainen). Hänen kustantajansa saa yllättävän kiristyskirjeen. Kirjeessä eräs paljon tuntemattomampi kirjailija väittää luoneensa kyseisen käsikirjoituksen ja lähettäneensä sen aiemmin samalle kustantajalle. Hän väittää, että menestysteos on plagiaatti, että menestyskirjan juoni on varastettu hänen julkaisemattomasta käsikirjoituksestaan!<br /><br />Ja todellakin, kustantamon uumenista löytyy kiristäjän käsikirjoitus, jonka juoni on samanlainen kuin menestyskirjan, ellei vähän yksinkertaisempi, kalpeampi referaatti siitä. Kustantaja ei voi kuin suostua maksamaan kohtuullisen suuren korvauksen kiristäjälle tämän idean "lainaamisesta" välttääkseen suuren skandaalin. - Mieleen tulee tositapaus "Sariola-Sarkola" (yhden kirjaimen lipsahdus), jossa tunnetun ja edustavan rouva Sariolan lukuisat kirjat olikin kirjoittanut toimittaja Ritva Sarkola.<br /><br />Kustantajien ja kirjailijoiden viisihenkinen yhteistyökomitea kääntyy Nero Wolfen puoleen, kun tilanne on kestämätön. Parin vuoden sisällä on jo neljästi neljä eri 'kirjailijaa' kiristänyt - neljään kirjaan ja neljään kustantajaan liittyen - täsmälleen samalla tavalla.<br /><br />Äskettäin on tehty viides yritys, jossa uutta on, että ensimmäistä kertaa sama, vähän tunnettu kirjailija syyttää uudelleen, että nyt on hänen jo toinenkin käsikirjoituksensa varastettu! Hän vaatii taas korvausta. Tilanne kiristyy entisestään, kun yksi ja toinen muista kirjailijoista sattuu yllättäen kuolemaan, juuri ennen kuin etsivä Archie Goodwin ehtii heitä kuulustelemaan.<br /><br />Loppuratkaisu on miellyttävä, ehdottoman looginen, "ainoa mahdollinen". Langanpäät yhtyvät. Tietenkin syyllinen pyöri alusta alkaen tarinan näyttämöllä, muttei lainkaan epäilyttävänä, jollei lukija oivalla erästä johtolankaa, joka on jälkikäteen ilmiselvä, muttei ollut, ennen kuin sen on 'jälkiviisaasti' tajunnut...<br /><br />Siinäpä mielestäni hyvä dekkarikaava: joku on keksinyt ovelan taloudellisen juonen ja murhiin hän ajautui vasta, koska Nero Wolfesta tuli hänelle liian vaarallinen uhka.<br /><br />Olen lukenut viisi muutakin Nero Wolfen tapauksista, joita Rex Stout (1886-1975) kirjoitti 1930-luvulta alkaen yhteensä 46, mutten ole toistaiseksi törmännyt yhtä hyvään ideaan.<br /><br />Kun aloitan suosituslistan hyvistä arvoitus-dekkareista, ensimmäiseksi sijoittuu:<br /><br />1) Berkeley, Anthony (1929): Myrkytetyn suklaarasian arvoitus (The Poisoned Chocolates Case), Sapo-sarja 329, WSOY 1989, 276 sivua, suomentanut Eva Siikarla. Kirjailija Anthony Berkeley Cox (1893-1971) käytti toistakin kirjailijanimeä Francis Iles.<br /><br />Suklaarasian kirjassa harrastajadekkaristien kerho kokoontuu yrittääkseen ratkaista erään selvittämättömän rikoksen. Jokaisella kuudesta osallistujasta on oma teoriansa, jonka toiset riipivät kappaleiksi, kunnes viimein porukan heikoimmaksi lenkiksi oletettu, kadulta joukon jatkoksi kutsuttu "muuan joutilas herrasmies" esittää mykistävän ratkaisun...<br /><br />Berkeleyn kirja on jo erittäin tunnustettu klassikko. Viimeksi näin sen suositeltuna kirjassa: '501 Books You Should Read Before You Die' ja se esiintyy muissakin listauksissa, kuten "50 maailman parasta dekkaria".<br /><br />Jatkoa listaan en välittömästi ulkomuistista keksi. Arthur Conan Doyle, Agatha Christie, Dorothy Sayers, kaiketi Ellery Queenkin kuuluvat listalle, mutta mitkä teokset heiltä?<br /><br />Olisiko Agatha Christien kekseliäin teos "10 pientä neekeripoikaa - Eikä yksikään pelastunut"? Siitä tulee myös mieleeni mainio kotimainen variaatio. Tauno Yliruusin "Rikosetsivien vapaapäivä" (1963), jota jännitin lapsuudessani nautittavana radiokuunnelmana, ja luin uudelleen aikuisena.<br /><br />Christien "Evil Under the Sun" eli "Varjossa auringon alla" teki myös vaikutuksen, kun luin sen ruotsiksi nimellä "Mord på ljusa dagen".<br /><br />Christien "Kortit pöydällä" -kirjan asetelma on kiehtova: Erikoinen syyrialainen herrasmies kutsuu kotiinsa kahdeksan vierasta, jotka asettuvat kahteen eri huoneeseen pelaamaan bridgeä eri pöydissä. Toisen pöydän ääressä istuu etsiviä kuten Hercule Poirot, mutta toiset vieraat ovat epäilyttäviä henkilöitä, joiden jokaisen taustalta löytyy outo kuolemantapaus. Äkkiä kutsujen isäntä löydetään nojatuolistaan takan ääreltä kuolleena! Syyllinen voi olla vain joku kahdeksasta vieraasta?<br /><br />Dekkareita voi lukea myös paikallisvärin vuoksi - kuten matkakirjoja.<br /><br />Lueskelen kaikki eteeni osuvat Mauri Sariolat, joissa hän tekee oman aikansa turistimatkan vaikkapa Istanbuliin, Petroskoihin, Puolaan tai Madeiralle ja kehittelee kehikkoon dekkarin...<br /><br />Mauri Sariolan (1924-1985) maneerit ja piintyneet persoonalliset mielipiteet ovat tahattoman hauskoja, ainakin jälkikäteen luettuina, muistoina hänen elinajoistaan, Repo-radion ja partaradikalismin kaudesta kekkoslovakialaisessa autonomiassa.<br /><br />Rex Stoutin erikoisin kirja on "Mustan vuoren varjossa" (The Black Mountain, 1954), jossa newyorkilainen Nero Wolfe seikkailee ja kiipeilee synnyinmaassaan Montenegrossa 1950-luvulla, serbien tappaessa sekä toisiaan että albaaneja kuin harrastuksekseen. Tarina voisi tuntua uskomattomalta, ellei 1990-luvun Bosnian sisällissodan todellisuus olisi paljastanut kaiken todeksi! Uskomaton oli kansanryhmien jännite ja sisällissota Jugoslavian sisällä. Stout tunsi tai ennusti sen pinnan alta.<br /><br />Poimitaanpa vielä jokin kiintoisa yhdistelmä miljöötä ja asetelmaa:<br /><br />Stangerup, Helle (1967): Punahilkan hautakirjoitus (Gravskrift for Rödhätte) Sapo-sarja 89, WSOY 2.p 2003, suom. A-L. Laine, 151 sivua.<br /><br />Kirja kertoo murhasta Convair Metropolitan -lentokoneessa 1960-luvun turistimatkalla Tanskasta Madeiralle. Madeira-kuvausta toivoisin olevan enemmän. Murhaaja voi olla vain kapteeni tai perämies tai jompikumpi lentoemännistä. Uhri on kolmas lentoemäntä, jota muilla oli syytä joko vihata tai pelätä.<br /><br />Kuvattu lentokonemiljöö on erittäin kiinnostava, koska olen 1970-luvulla lentänyt muutaman kerran myös Convair Metropolitanilla, joita Finnairilla oli siihen aikaan laivasto. Yksi niistä on yhä Vantaan Ilmailumuseossa, missä koneen sisällä voi vierailla, vaikkapa levähtääkseen tunnelmoiden jollakin sen puolesta sadasta istuimesta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2357660845245131679?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-24270637790065799182009-09-25T17:39:00.002+03:002009-09-25T17:48:28.070+03:00VENÄLÄISYYDEN KITEYTYKSIÄ<br /><br />Luin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurénin "Tuokiokuvia Venäjältä" eli "Hulluja nuo venäläiset" (Teos & Söderströms 2009). Vertailin teosta aiemmin luettuun Outi Parikan "Äiti-Venäjän Aapiseen".<br /><br />Venäjähän on (kuten Parikkaa aiemmin pyrin kiteyttämään)<br />1) autoritäärinen (olet joko tsaari tai orja?),<br />2) kollektiivinen ("porukalla" toimitaan)<br />3) vuoroin äärimmäisen kova, vuoroin pehmeä.<br />4) ankarat säännöt asettava, mutta noudattamatta jättävä.<br />5) tempoileva (lyhyet kampanjat) <br /><br />Laurénin kirjasta tulkitsen omin sanoin seuraavia huomioita:<br /><br />Venäjä on suurten vastakohtien maa (- kuten köyhien ja rikkaiden).<br />Venäjällä on kaksi todellisuutta (- ollaan joko maaorjia tai isäntiä?)<br /><br />Säännöt ovat pikkutarkkoja (- maaorjan on toteltava?), mutta<br />sääntöjä rikotaan röyhkeästi (- isännälle ei aseteta mitään rajoja?)<br /><br />Voitonpäivänä jokainen venäläinen juhlii (- on ison maan isäntä?)<br />Sotilasmahdista ja historiasta voi köyhinkin kansalainen ylpeillä.<br />Sovinismi kohdistuu - paitsi ulkomaihin - myös naissukupuoleen.<br /><br />Venäjällä hallitsijat asettavat kansalle poliittiset puolueet,<br />eivätkä puolueet synny alhaalta kansanliikkeistä.<br /><br />Kolmannes työntekijöistä on valtion ja kuntien viroissa!<br />(- Byrokratian ies, pikkuisäntiä, joita maaorjien pitää lahjoa?)<br /><br />Venäläisen arkeen kuuluu juosta - jotta ehtisi ennen ruuhkaa ja jonotusta?<br />Aasialaiset tarkastataan pikkutarkasti (- eivät ole isäntiä vaan maaorjia?)<br />Kun venäläisellä on rahaa, hän alkaa näytellä tuhlailevaa mahti-isäntää?<br /><br />Venäläinen haluaa matkustaa ryhmämatkoilla, kollektiivisesti.<br />Venäläinen haluaa jatkaa kotikutsuja yli yönkin, ettei tarvitsisi erota ystävistä.<br /><br />(Lähdeteosten ruokkimana vääntelin taas rautalangasta tulkintaani.)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-2427063779006579918?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-8779754856577404282009-09-07T18:44:00.002+03:002009-09-07T18:48:50.817+03:00TUKHOLMAN 'MALMIT' ASUKKAIDENKIN SILMIN<br /><br />Heidi Liekolan 'Päivä Tukholmassa. Reittejä 6 kaupunginosaan` (Avain 2007) oli raikasta luettavaa vielä kaupungissa kymmeniä kertoja pistäytyneelle ja siitä jo monia kirjoja lukeneelle.<br /><br />Liekola paloittelee Tukholman keskustan nasevasti neljän ilmansuunnan mukaisiin neljään 'malmiin', joiden pohjoispuolelta poimitaan joukkoon läheisesti liittyvä Vasastan. Ja malmien keskellä on, tottakai, ensimmäisenä Gamla Stanin saari, Staden mellan broarna, kujineen ja kuninkaanlinnoineen.<br /><br />Myötäpäivään pohjoisesta kiertäen on Norrmalm 1960-luvulla purettu ja kylmän tehokkaaksi uudelleen rakennettu liikekeskus, Östermalm vanha hienostokaupunginosa, Södermalm entinen työläiskaupunginosa ja Västermalm eli Kungsholmen muita hieman persoonattomampi, aiemmin etäiseltä tuntunut, mutta yhä enemmän keskustaan kytkeytyvä saari.<br /><br />Jokaista kuutta kulmakuntaa kuvaamaan Liekola on löytänyt aidon asukkaan, haastateltavan, jonka kotona hän käy kylässä ja jonka arjen reiteille päiväkoteihin, kauppohin tai työpaikoille hän lähtee mukaan. Matkaoppaissa usein kiviseksi geologiaksi jähmettyvää katurakennetta elävöittää biologinen arkielämän dynamiikka.<br /><br />Liekolan mallia olisi hauskaa soveltaa muihinkin kaupunkeihin, Suomessa ja ulkomailla, kuvaten siis, miltä mahtaisi tuntua elää muutamalla kaupungin eri nurkalla. Elämyksellisyyden rönsyilyä olisi käytännöllistä suitsia tiukasti, kuten Liekola on tehnyt, valiten vain muutaman oleellisen alueen ja poimien yhden osuvan kotikohteen kultakin.<br /><br />Käytännön vihjeiksi Liekola listaa jokaiselta alueelta persoonallisia ostos-, ruokailu- ja majoituspaikkoja - retkeilymajoista laivahotelleihin. Muutamaa bussilinjaa (kuten 4 ja 66) suositellaan.<br /><br />Södermalmin kävelyreittiehdotuksia ovat Monteliusvägen (Mariaberget) tai Årstavikenin rantapolku välillä Tantolunden - Eriksdal (lounaassa). Ilmaista kesäteatteria mainostetaan - Vita Bergenin puistossa Sofian kirkon kaakkoispuolella - ja huimia näköaloja käveltäessä Västerbron siltaa (Södermalm - Kungsholmen).<br /><br />***<br /><br />Olen edellisillä vuosikymmenillä lukenut Markus Lehtipuun, Ulla-Kristina Pasasen sekä Eva von Zweigbergkin Tukholma-oppaat, kuten Tukholma-palasia muistakin matkakirjoista, Heikki Brotheruksen suurteoksesta 'Euroopan kasvot' (1961) vakiokaavallisiin matkaopassarjoihin asti.<br /><br />Tukholma ei jää vanhaankaupunkiin ja muutamaan tavarataloon, vaan joka käynnille olen valinnut uuden kävelyreitin, uuden kaupunginosan, uuden raitiotie- tai junalinjan, uuden museon monien kymmenien listasta, toisinaan uuden majoituspaikankin.<br /><br />Kokemani Alvikin - Nockebyn pittoreskin vanhanaikainen - kapea - raitiovaunu on jo kauan sitten standardisoitu leveäksi, toisaalta uusiakin linjoja on avattu. Raideliikenteestä pitävän on yhä hauskaa ajella vaikkapa Lidingön saarella tai Slussenilta Saltsjöbadeniin tai Teknilliseltä Korkeakoululta pohjoiseen.<br /><br />Metrolla olen voinut tutustua Tukholman ääriin ja mallilähiöihin eri vuosikymmeniltä, ennen muita Pohjois-Haagan mieleeni tuoneeseen Vällingbyhyn. Siirtolaisten täyttämä Rinkeby on vielä kokematta...<br /><br />Lähikaupungeista ainakin Vaxholmin puolustuslinna ja pikkukaupunkimiljöö on ollut nähtävä. Södertälje on hieman Tukholman nukkumalähiön suuntaan kehittynyt, aiemmin aidommin itsenäinen teollisuuskaupunki, jossa on mm. ulkoilmamuseo Torekällberget.<br /><br />Tukholman puistoista mieleeni putkahtaa vaikuttavimpana Hagan puisto (Vasastadenin pohjoispuolella, Brunsvikenin rannalla) monine eksoottisine kuninkaallisine paviljonkeineen ja linnoineenkin. Eri kauppahallit sekä kaupungin pääkirjasto Observatorielundenissa ja sivukirjastotkin ovat mukavia poikkeamiskohteita. Tukholma ei ainakaan takavuosina kiirehtinyt ollenkaan poistamaan edes vuosikymmeniä vanhoja kirjoja hyllyistä, jolloin ajallistakin valikoimaa riitti hämmästyttävästi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7251656043682416997-877975485657740428?l=5555kirjaa.blogspot.com' alt='' /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7251656043682416997.post-26199909075152488022009-07-06T18:00:00.006+03:002009-07-08T19:38:53.109+03:00GYLLINGGRADIN VALTIAS <br /><br />Olen lukenut Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Jari Tervon Troikan, mutta kuin pakkopullana, innostumatta. Ehkä en miellä heitä tarpeeksi päteviksi todistajiksi itseään vanhemmista ajoista tai heidän tyylinsä eivät pure. Toisen hahmot ovat mummoja ja toisen liiaksi Tervon näköisiä veijareita. Vaikkei heidän aiheissaan ole vikaa.<br /><br />(Huvittaa,